Uutuuksia! Nyheter!

Keskiviikko:

Nuoska raapimatynnyrin kolossa

Ensimmäiset ensikotikissat saapuivat jääkaappikuntaamme iltapäiväkolmen tienoilla. Vastaanottokomiteana tulokkaille toimi avomieheni Eetu. Pikaisen sananvaihdon jälkeen selvisi, että kissat olivat molemmat alunperin puolivillejä pentuja, jotka olivat päätyneet entisen omistajansa pihaan ruokittaviksi. Nyt ikääntynyt omistaja ei enää voinut pitää kaikkia kissojaan, joten osa niistä päätyi Kisun hoiviin. Keskustelun jälkeen kissat päästettiin kantokopasta, mitä seurasi kuvainnollinen seiniä pitkin juokseminen ja kirjaimellinen ikkunalasia päin hyppiminen. Lyhyen mutta kiivaan mylläkän jälkeen kissat hakeutuivat turvallisiin nurkkiin, toinen sängyn alle ja toinen sivupöydän päälle. Jälkimmäinen reppana herätti vähän sääliä, koska kyseessä ei varsinaisesti ollut mikään kovin hyvä piilo, mutta eipä raasu uskaltanut siitä hetkeen (~ kolmeen tuntiin) juuri liikahtaa.

Kuten Jenni jo aiemmassa merkinnässään mainitsi, Kisun ensikoteihin saapuvat kissat eristetään vähintään viikon ajaksi madotuksen ja mahdollisten tautien havaitsemisen vuoksi. Meillä eristyssellin virkaa toimittaa tällä haavaa makuuhuone, jonka parhaiksi piilopaikoiksi on havaittu jo mainittu sängynalunen, raapimatynnyrin kolo sekä kantokoppa. Ensimmäinen päivä meni pitkälti juuri näissä piiloissa, ruokaan ei koskettu ja ihmisiä kavahdettiin.

Torstai:
Toisen päivän aamuna kissoille maistui ensimmäisen kerran ruoka, ja uskalsimme ensimmäistä kertaa huokaista helpotuksesta.

Torstaina kissat myös saivat meiltä uudet nimet: Muhvi ja Nuoska. Muhvia kutsuttiin ensimmäinen päivä Mooiksi (tarkoittaa hollanniksi kaunista), mutta nimi vääntyi tähän puhe-elimille sopivampaan muotoon huomattuamme kissan tiiviin ja pehmeän ruumiinrakenteen: ilmetty Muhvi! Nuoskan, joka piilotteli keskiviikon tiiviisti sängyn alla, nimen keksimiseen meni hiukan pidempään. Kun torstaina tuli talven ensimmäinen kunnollinen lumipeite, sai toinenkin hoitotyttömme nimen.

Muhvin turkin upea kuviointi

Saimme myös ensimmäistä kertaa Nuoskan näkyville. Molemmat uutuudet ovat hirmuisen kauniita: pienikokoisen Muhvin kilpikonnakuvio on persoonallisen viehko, kun taas suuremmalla ja sirommalla Nuoskalla on suuret, huolestuneet ja kellanvihreät silmät. Kun entisestä ulkoiluelämästä johtuva nuhjuisuus saadaan pois, tulee näistä kahdesta varmasti hurmureita.

Perjantai:
Muhvia ja Nuoskaa uskalsi jo käsitellä, ja niiden madotus aloitettiin. Uutuudet ovat suoriutuneet kurjasta ruiskumadotuksesta tavalla, josta ansaitsisi kymmenen pistettä ja papukaijamerkin. M & N ovat tosi kilttejä, eivätkä ole peloissaankaan sähisseet, raapineet tai purreet meitä vielä tuntemattomia käsittelijöitä.

Lauantai:
Muhvi ja Nuoska ovat jo parissa päivässä ehtineet rohkaistua. Tämä näkyy esimerkiksi tänään niin, että Muhvi jäi madotuksen jälkeen Eetun syliin, vaikka sitä ei siinä millään tapaa pidelty. Misse viihtyi siinä parikymmentä minuuttia ilman aikomustakaan nousta ylös, ja söipä se päiväruokansakin Eetun sylistä käsin. Samoin Nuoskaa sai tänään pitää sylissä jo pidempään, ja se nousi ja lähti siitä paniikitta. Edistystä on siis jo parissa päivässä tapahtunut paljon, ja kunhan tytöt rohkaistuvat yhä enemmän ja saadaan steriloitua, rokotettua ja terveystarkastettua, niistä tulee varmasti ihania arjen ilahduttajia tulevaan kotiinsa.

---

Omat, tänään puoli vuotta täyttävät kissanpentumme ovat selkeästi huomanneet uutuuksien tulon: makuuhuoneen ovea on nuuhkittu ja vähän raavittukin, ja saapuessamme makuuhuoneesta "yleisiin tiloihin" sylissä on hyvin nopeasti itselleen huomiota vaativa ja raivokkaasti kehräävä Rosi. Samoin ensikotikissamme vaikuttavat toistaiseksi jännittävän omien missejemme touhuilusta kuuluvia ääniä. Odotamme itsekin jännittyneen toiveikkaina omien kissojemme ja uutuuksien kohtaamista.