tiistai 28. kesäkuuta 2016

Rouva Tikru muutti esille!

Tämä postaus on vähän myöhässä, mutta syynä ei suinkaan ole juhannus vaan se, ettei minulla ollut kunnon kuvaa rouva Tikrun suuresta edistysaskeleesta: se muutti asumaan esille! Homma meni niin, että rupesin tekemään vanhasta rahipatjasta lattiatyynyjä ja kun pinosin vaahtomuovipalat päällisiä odottamaan pino saavutti heti kissaväen suosion, ensin siinä oli Vikilii ja sitten Niilo ja pian myös rouva Tikru. Rouva alkoi viihtyä siinä aivan esillä ja nukkui ja loikoili pinon päällä sekä yksin että Niilon tai Vikiliin kanssa.

Kun sain päälliset valmiiksi pelkäsin tietenkin, että rouva Tikru hylkää tyynypinon, mutta ei rouva ollut moksiskaan. Nyt lattiatyynypino on ollut jo kuusi päivää rouva Tikrun lempipaikka ja eilen se loikoili siinä niin rentona, että soma täplikäs maha näkyi! Nurkassa ja ompelupyyhkeiden laatikossa käydään toki silloin tällöin, mutta enimmäkseen rouva Tikru viettää aikansa pinon päällä ja joskus sillä on sopuisaa seuraakin siinä, olen nähnyt rouva Tikrun jopa nuolevan Vikiliin naamaa kun ne heräilivät yhteisiltä päikkäreiltä. Olen niin onnellinen rouva Tikrun edistymisestä!

torstai 23. kesäkuuta 2016

Hauskaa juhannusta!

Soilin ensikodin puolesta hauskaa juhannusta toivottavat kisukisut Vikilii ja Niilo!

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Rallirouva

Rouva Tikrua näkee nykyään todella paljon, se on vain keskipäivän päikkärit nurkassaan ja viettää suurimman osan ajasta ompelupyyhkeiden laatikossa tai muuten esillä huoneessa. Yleisesti ottaen se on rentoutunut ja rohkaistunut paljon ja siksi kokeilin tällä viikolla pari kertaa huiskakesytystä uudella höyhenhuiskalla eli koskin rouva Tikrua pitkävartisella lelulla ensin tassuun ja sitten kylkeen. Rouva siirtyi kummallakin kerralla parikymmentä senttiä, mutta ei ollut mitenkään kauhistunut, joten jatkan tätä kesyttelyä päivittäin.

Rouva Tikru on myös jo useamman kerran juossut rallia ympäri kämppää, usein Niilon kanssa, mutta joskus myös yksinään. Tietenkin tämä tapahtuu klo 3 aamuyöllä, mutta itse asiassa olen vain iloinen rouvan aktivoitumisesta. Kyllä se Niilon sitkeä leikkiin haku vihdoin tuotti tulosta!

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Hyvää edistymistä taas

Rouva Tikru oleskelee nyt enimmäkseen ompelupyyhkeiden laatikossa ja on nurkassaan vain vähän. Sängylläkin rouva on ollut useamman kerran ja eräänä päivänä se kelli siinä niin rentona, että näin ekaa kertaa sen soman täplikkään mahapuolen!

Nameja syödään askartelupöydän kulmalla ja muutaman kerran rouva Tikru on taas tullut varsinaiselle namipaikallekin. Tiistaina annoin nameja ja rouva Tikru oli laatikossaan, joten hivutin kättäni yhä lähemmäs ja lähemmäs, kunnes kosketin namilla rouva Tikrun nenua. Rouva siirtyi metrin verran kauemmaksi, mutta ei vaikuttanut erityisen järkyttyneeltä tapauksesta.

Niilon sinnikkyys tuttavuuden tekemisessä sai myös eräänä päivänä palkintonsa: rouva Tikru nuolaisi Niilon kylkeä hyvin ystävällisesti ja hellästi. Rouva Tikru olisi jo aivan valmis muuttamaan ikiomaan loppuelämän kotiinsa, toivottavasti koti löytyy pian!

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Aulis ja Gerlander

Hyvää iltaa.
Me olemme Aulis ja Gerlander.
Saavuimme vasta tänne ensikotiin ja meitä vähän jännittää vielä. Kuten näkyy. Ihmisiin me ollaan jo tutustuttu ja nuoltu naamat ja kehrätty kainalossa, mutta ui: nuo hurjat ensikodin tyttökissat!
Puolet pienempiä kuin me, mutta huhhuh! Tyttöjä!

Gerlanderin nenäkolmio on lipsahtanut vähän vinoon.

Olen Aulis, olen hurmuri.




Olen Gerlander, olen hurmuri.







torstai 9. kesäkuuta 2016

Tapaus Anneli

Uskaltaisinko tulla lähemmäs avointa ovea, miettii epäluuloinen Anneli.

Kissasta näkyi ensin vain häntä. Vauhdilla etenevä häntä katoamassa nurkan taakse. Kärsivällinen tarkkailija näki ennen pitkää enemmänkin: kookkaan ruskearaidallisen kissan, joka liikkui aina juosten. Eräänä päivänä juoksin sen perään ja juttelin sille vähän, ja se vastasi. Kissa maukui saman tien koko talven juttutarpeet ja puski jalkojani ja heittäytyi eteeni selälleen, että ihan varmasti huomasin sen.

Siitä lähtien tapasimme pihamaalla päivittäin. Kun seuraavien viikkojen turhan omistajien etsinnän aikana kävi ilmeiseksi, ettei sitä kukaan kaivannut, avasin oveni ja Anneli käveli sisään.

Se tuoksui havuilta, ja pakkanen oli karhentanut tassut. Turkki oli kasvanut paksuksi kuin villieläimellä. Mutta voi, se oli kaunis.

Poskien kuvioinnista muodostuu perhonen! Kaulapantaharjoittelua.

Huomasimme pian myös, että tämä tiikerikaunotar ei ollut alistuva rassukka, vaan kissa, joka puolusti itseään. Vaikka se oli kovasti ihmisen tarpeessa ja painautui kylkeen kiinni kehräyksestä täristen, oli se samalla koko ajan hälytystilassa. Ja jos tilanne alkoi ahdistaa ja pelottaa, Anneli puri. Se halusi kovasti kiintyä, mutta ei vielä uskaltanut luottaa.
Anneli matkasi ensin löytöeläinsuojaan lakisääteiseksi ajaksi ja tuli sitten meille takaisin, olinhan tehnyt kissan kanssa sopimuksen. Etsisin Annelille hyvän kodin, jonne se olisi tervetullut hampaineen päivineen, ja Anneli taas yrittäisi opetella perhekissan tavoille.

Perhe ei aivan innosta hurrannut kissan paluulle, olihan se saanut jo tutustua myös Annelin hampaisiin. Mutta ajattelin, että rauhaa ja rakkautta, kokeillaan niitä. Opetellaan luottamusta. Ja niin perhekin opetteli. Näin me etenimme, rauhallisesti ja varovasti, aluksi hampaita väistellen. Kuunnellen ja katsellen, kissan mielialaa kunnioittaen. Ja kun viikot vierivät, Anneli hautasi aseensa. Terävät haukkaisut vaihtuivat suukoiksi. 

Yläkerta, täältä tullaan. Tähystetään ensin vihollisia matkan varrelta.

Huomasin, että minulla oli hoidossani aarre, älykäs ja kaunis eläin, jonka luottamus piti ensin ansaita, mutta sen löydyttyä siitä tulisi jollekulle elämänsä kissa, siitä olin vakuuttunut. Aloimme etsimään kotia, joka olisi varautunut tekemään työtä Annelin kanssa, ja jossa osattaisiin tulkita sen mielenliikkeitä. Kotia, joka osaisi ja malttaisi edetä kissan ehdoilla. Ja ennen kaikkea kotia, joka olisi Annelille juuri se oikea.

Ja lopulta se löytyi.

Minulla on sinua ikävä, mutta sinä et varmastikaan minua enää kaipaa, vaan kehräät uudessa kodissasi uusille ihmisillesi, niin kuin pitääkin.
Oli ilo oppia tuntemaan sinut, Anneli. Onnea matkaan, Nelli. 


sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Ensikodin isäntä Niilo täytti 6 vuotta

Lauantaina oma kisukisuni Niilo täytti 6 vuotta ja samalla tuli kuluneeksi 2 vuotta siitä kun Niilo tuli minulle Jennin ensikodista. Näiden kahden vuoden aikana arasta piiloilijasta on kehittynyt ihana ja hellä kotipoika, joka nauttii jokailtaisesta puskurapsuhetkestä kehräten. Nostaa ei vielä saa eikä koskeakaan ilman Niilon aloitetta, mutta usein se itse pyytää hellintää ja viihtyy seurassani muutenkin. Myös ensikodin isäntänä Niilo on kissa paikallaan, sillä sinnikkäästi se tekee tuttavuutta hoidokkien kanssa ja syö rouva Tikrun namit, jos ei rouva ole tarpeeksi nopea.

Niilon ja Vikiliin rakkaus kukoistaa edelleen, usein ne nukkuvat lähekkäin ja kello 11 aamupäivällä on aina juoksu- ja painihetki. Kyse ei mitenkään ole siitä, että iso paha Niilo kiusaisi pikkuruista Vikiliitä vaan päinvastoin: Niilo loikoilee kaikessa rauhassa lattialla tai sängyllä ja Vikilii hyppää päälle ja alkaa painia. Leikkiin liittyy yleensä naaman nuolemista puolin ja toisin. Olen iloinen Niilon ja itsenikin puolesta, että päätin pitää Vikiliin.