Kissat hammaslääkärissä

Viime viikon torstaina koitti viimeinkin pitkään odotettu Juustiksen ja Bublen hammaslääkärireissu. Matka ei alkanut kovin suotuisissa merkeissä, kun kotona Buble piileskeli sohvan alla paossa Maisaa, ja piti sieltä väkipakolla riipiä pois ja lukita niin kovin inhottavaan koppaan. Sitten kissat autoon ja matkaan kohti Pirkkalaa ja Oiva eläinklinikkaa. Luonnollisestikin käännyin yhdessä kohtaa väärästä liittymästä, jonka seurauksena päädyttiin Pirkkalan sijaan Ylöjärvelle. Onneksi olin kerrankin lähtenyt ajoissa ja kurvattiinkin pihaan vaivainen minuutti myöhässä!

Juustis juuri kotiutuneena

Molemmat kissat olivat mallikkaasti rauhoitusta edeltäneen tarkastuksen ja itse pistokseenkin reagoitiin hyvin miedosti. Olin etukäteen hieman panikoinut kissojen rauhoittamista, kun en tiennyt niiden terveyshistoriasta käytännössä mitään, ja osa kissoista voi vanhojen vaivojen takia tarvita oman anestesiasuunnitelmansa. Esimerkiksi keuhkoihin liittyvät ongelmat voivat vaatia poikkeavan anestesian. Nykyaikaiset lääkkeet ovat kuitenkin turvallisia, sillä useimmiten niiten vaikutus pystytään kumoamaan ilman kohtalokkaita seurauksia. Kannattaa jutella lääkärin kanssa, jos mieltä kaihertaa! Oivalaiset vakuuttivat osaamisellaan kuitenkin jo heti ensimmäisten minuuttien aikana, joten jätin misset hyvin mielin hammassairauksiin erikoistuneen eläinlääkärin Unnan ja pieneläinhoitaja Annelin hoiviin ja lähdin noukkimaan itselleni Kisun uunituoreen kassin.

Viimeinkin kotona! Kaulassa raapenäytteen jäljet

Luuhattuani aikani kylillä ajelin takaisin Pirkkalaan odottamaan kissoja. Lääkäri tulikin melkein heti kertomaan perusteellisesti mitä kaikkea suista oli löytynyt. Juustomestari-poloisen katkenneen hampaan tulehdus oli ehtinyt muhia tiensä jo leukaluuhun hampaan juuren ympärille ja viereiseen etuhampaaseen. Tulehdus näkyi kyllä selvästi jo ennenkin röntgeniä, koska se oli aiheuttanut jo ikeneen värimuutoksiakin normaalin tulehduspunan lisäksi. Myös kulmurin viereisestä väliposkihampaasta löytyi kruunumurtuma, joten yhden hampaan sijaan poistettiinkin kolme. Ennestäänhän Juustikselta puuttui jo tuntemattomasta syystä kolme etuhammasta. Poiston lisäksi hampaista putsattiin hammaskivi. Muuten Juustun hampaat olivat hyvässä kunnossa.

Side tipan jäljiltä oli kamala

Bublelta oli löytynyt vanha pintamurtuma väliposkihampaasta, mutta siinä ei ollut tulehdusta, joten sitä ei tarvinnut poistaa. Hampaiden suhteen Buble selvisi helpolla, pelkkä putsaus.

Ihovaivoihin ei lääkärikään keksinyt ilmiselvää syytä, joten kaulasta otettiin varmuuden vuoksi raapenäyte ötököiden poissulkemiseksi. Näyte oli puhdas eli mystinen ihokutina johtuu todennäköisesti stressistä ja koppurakuivasta ilmasta. Hoito-ohjeiksi saatiin Fucidermilla (antibiootti-kortisonigeeli) rasvaaminen. Jos se ei kuitenkaan ala uudessakaan kodissa helpottamaan, täytyy ruveta miettimään eliminaatiodieettiä sun muuta. Toistaiseksi ei ole kuitenkaan syytä huoleen, ja Bublen ihokin näyttää jo paremmalta. Lääkärissä se oli vielä ällöttävässä kuorimavaiheessa, voitte kuvitella..
Bublehan pääsee nauttimaan oman kodin iloista jo ylihuomenna perjantaina! Ei enää kiusaavaa Maisaa ja elämää sohvan alla.


Dermacoolin lisäksi olin hoitanut Bublen niskaa rasvaamalla Bepanthenin emulsioversiolla (kevyempi) ja se näytti auttavan.

Molemmat mölliäiset olivat heräilleet jo lääkärissä, joten kotona oli kaksi pöllähtänyttä eläin tulossa kovasti kopasta pois. Olin käynyt kassinnoutomatkalla hakemassa myös fiinejä annospussiruokia lohdutukseksi, joiden kimppuun kollit kävivät heti. Että mikä nukutuksen jälkeinen huonovointisuus?

Numnumnum

Etenkin Bublea tuntui ärsyttävän tipan jäljiltä laitettu side. Ei malttanut edes kävellä pyristelemättä kättä, jos se sittenkin lähtisi pois. Olin laittanut potilaat omaan huoneeseensa, että saisivat toipua rauhassa, mutta eikä mitä. Molemmilla olisi ollut kamala kiire pois. Buble tyytyi pian kuitenkin osaansa ja hyppäsi (....) tähystyspaikalleen kirjahyllyn päälle, mutta Juustis maukui surkeana niin pitkään, että kävin päästämässä sen pois. Peräkammarista Juustomestari kaarsi suoraan sohvalle möllöttämään, josta oli hyvä teleportata juustokerjuulle samantien.

Uupunut Buble tähystyspaikallaan

Juustiksen menoa ei paljoa ole hampaanpoisto haitannut. Seuraavana päivänä se jo riehui ihan omana itsenään. Ainut pieni vastoinkäyminen on ollut haavan putsaus, johon käytettävää litkua Juustis inhoaa syvästi. Kipulääke on onneksi mennyt vaivattomammin. Sen kanssa tosin tuli pieni paniikki, kun otin ruiskuun ensimmäisen annoksen, näytti että putelista olisi imaistu yli puolet. Onneksi Oiva on auki lauantaisinkin, niin sain soitettua sinne ja kysyttyä. Kaikki oli ihan normaalisti, en pälli ollut huomannut, että se pullo oli avaamattomanakin vajaa :D Samalla Oivan päästä kyseltiin molempien kissojen voinnista ja oltiin tietysti tyytyväisiä hyvästä toipumisesta. Ensi viikolla mennään vielä Juustomestarin kanssa käymään ienkontrollissa, että näkee haavan parantuneen kunnolla.

Kaikkineen mulle jäi tosi hyvä mieli koko käynnistä ja vahva luotto oivalaisiin. Ensikotiblogi suosittelee!

3 päivää lääkärin jälkeen

Näkemiin Vilperi ja tervetuloa pieni kissaperhe!

Tämä reilu viikko on mennyt tavallistakin kissamaisemmissa meiningeissä. Koittakaa nauttia maratonpäivityksestä!

Viime perjantaina Vipsiä tultiin katsomaan kolmen jälkeen iltapäivällä. Perheeseen kuuluivat vanhemmat ja kaksi alakouluikäistä poikaa. Vilperi yllätti meidät olemalla hurjan reipas ja kiinnostunut: se nuuhki poikia ja antoi heidän kiltisti silittää itseään sen kummempia pakoilematta. Kun perhe oli vielä valmis huolehtimaan (meidän tiukoilla standardeillammekin) Vipsin ruokavaliosta, päätös herran muutosta syntyi. Loppuvierailusta Vilperi uuvahti sängylle.

Viime lauantaina meille saapui uusi hoidokki, ihana pikkiriikkinen keiju, joka sai nimekseen Kitte. Kitte on noin 6-vuotias ja ainakin kahden pennun emo, joka on elänyt ennen ulkokissana Mäntässä. Alussa en ollut millään uskoa, että tuonkokoisesta tirriäisestä on joskus mahtunut ulos pentuja...

Kitte on alusta lähtien pitänyt kosketuksesta, kieri lattialla kehräten ja punki syliin. Kitte on myös melkoinen touhumaakari, joka tykkää kovasti kiipeillä ja kököttää raapimapuussa, hyppiä lavuaariin ja tehdä tehokkaita täsmähyökkäyksiä lelukeppien kimppuun. Eetu on aivan ihastunut Kitsiäisen persoonalliseen (ja vähän huvittavaankin) ulkonäköön ja huomionkipeään luonteeseen.

Tiistaina reissasimme eläinlääkäriin kaksi kärpästä yhdellä iskulla -periaatteella: samalla käynnillä Kitte steriloitiin ja Vilperiltä otettiin varmuuden vuoksi virtsanäyte ennen uuteen kotiin siirtymistä. 

Ensin oli Vilperin vuoro. Hervannan eläinlääkäreiden Tiina vaikutti ihastuvan Vilperin nallemaiseen luonteeseen ja sanoi, että pojan tämänhetkinen pieni ylipaino ei ole terveydelle vaarallista, vaan pojassa on lähinnä "enemmän halittavaa".Virtsanäyte näytti hyvältä, joten meitä kehotettiin jatkamaann samalla ruokavaliolla, johon kuuluu vedellä laimennettu vähämagnesiuminen märkäruoka, biorion-tabletti aamuin illoin ja pari kertaa viikossa raakaa lihaa. Lisäksi Vilperi punnittiin ja tulokseksi saatiin kunnioitettavat 7,3 kiloa! 

Kitte tötteröineen steriloinnin jälkeen.

Kun tuli Kiten vuoro, pieni kissarouva pinkaisi aluksi alas pöydältä. Se antoi kuitenkin kiltisti ostaa itsensä takaisin, ja eläinlääkäri pääsi toteamaan kissan kaikinpuolin melko hyväkuntoiseksi. Myös Kitte punnittiin - 2,45 kiloa! Vilperi on siis melkein kolme kertaa keijumaisen tyttöhoitolaisemme kokoinen... 

Kitte on parantunut leikkauksesta hienosti, vaikka se ensimmäisen vuorokauden nökötti enemmän tai vähemmän masentuneen näköisenä paikallaan eikä juuri syönyt. Siinä meni kiima, vähempikin tyrmistyttäisi!

Perjantaina Vipsi lähti uuteen kotiinsa. Kuljetuslaatikko ei millään houkutellut, mutta lopulta herra lähti ihan nätisti uuden perheensä mukaan. Itse hieman vollotin ikävääni, koska Vipsi oli niin mahtava ja hellä luonne. Kuulumisia odotellessa!

Viimeisen päivän yhteiskuvayritelmä... Edustavaa?

Eilen lauantaina kissalaumaamme liittyi taas uusi jäsen, Kiten musta seitsemänkuinen tyttöpentu. Alunperin meille ei ollut tarkoitus tulla Kiten pentuja, mutta maailma puuttui peliin - toinen pennuista, poika, osoittautui todella aggressiiviseksi ja kävi useamman kerran yhdistyksen jäseneen rajusti kiinni. Vaikea päätös oli tehtävä, pentu lopetettiin. Kesympi tyttöpentu ei lopulta matkannutkaan yksin ensikotiin pääkaupunkiseudulle, vaan minä ehdotin sen tuloa meille emonsa ja meidän pian yksitoistakuisten tyttöjemme seuraksi. Kyllä tähän talouteen yksinäinen, turvaa kaipaava reppana mahtuu. 

Pennun oli tarkoitus tulla meille vasta sunnuntaina, mutta jälleen universumi päätti toisin. Steriloinnin jälkeen tytölle oli noussut kuume ja käynnissä oli ilmeisesti tulehdus, minkä vuoksi ruokakaan ei maistunut. Kun Pirjo, tytön talteenottaja ja väliaikainen ensikoti, käytti tytön Tampereella päivystyksessä nesteytettävänä, hän toi sen samalla meille. Nyt luvassa onkin antibioottikuuri ja kipulääkkeiden antaminen ujolle kaunottarelle... Toivottakaa onnea!

Vielä nimetön musta tyttö.

Rouskun ja Huurteen kuulumisia ja ostoksia

Pitkästä aikaa meidänkin ensikodista hieman kuulumisia, joskaan mitään kummempaa kerrottavaa ei ole. Rousku rouskuttaa menemään entisellään, samoin Huurteinen huurruttelee vanhaan malliin. Kevät on kyllä tuonut vipinää siinä mielessä, että molemmille maistuu leikki ja kaikenkokoiset pallot (ja varsinkin ne kolisevat, pahoittelut alakerran naapureille) saa kyytiä. Uusin suosikki on puutarhamessuilta kotiutettu stressipallo, jota on kiva pelata maaliin (eli telttaan), samoin Zooplussalta muiden ostosten mukana tulleet hiiret.

Rousku miettii mitä sitä puuhailisi seuraavaksi

Pari uutta hankintaakin on kissojen hyväksi tehty. Säiden salliessa on aloitettu parvekeulkoilut ja korkean kaiteen vuoksi piti hankkia kissoille maisemapuu, josta voi näppärästi seurata autoja, lenkkeilijöitä ja bussinodottelijoita. Puu on hankittu Puuilosta.Vähän se oli kiikkerä, mutta heiluminen ratkaistiin painavilla käsipainoilla, tulee niillekin käyttöä!

Zooplussalta laitettiin peti tilaukseen kun paraatipaikalla ikkunan edessä on ajoittain tungosta. Varsinkin Rousku viihtyy mainiosti torkuilla tai tarkkailemassa nykyiseltä pediltä, mutta ahdistuu hieman jos viereen änkee joku muu kissa. Siksi piti tilata ”jatkopala”. Ensin tosin kissanpedin tilalle meille toimitettiin vahingossa koiranpeti, mutta Zooplussan nopea ja ystävällinen asiakaspalvelu kertoi, että saamme lahjoittaa koiranpedin eteenpäin ja he lähettävät jälkitoimituksena alkuperäisen tilauksen. Hyvää asiakaspalvelua siis! Vielä tosin yksikään kissoista ei ole uudelle pedille rohjennut kiivetä :P Rousku meinasi jo hypätä siihen lattialta, mutta muutti mielensä puolessa välissä matkaa :D

Pedin lisäksi tilasimme pari telttaa lisää, toisen parvekkeelle ja toisen vanhemmilleni.

Huurre telttailee tyylillä

Huurteesta on tullut muutama kyselykin, mutta ainakaan toistaiseksi ne eivät valitettavasti ole johtaneet mihinkään. Yleensä potentiaalisesta kodista on puuttunut kissakaveri, joka olisi Huurteelle todella tarpeen niin leikkikaveriksi kuin kesyyntymismalliksikin. Rose-Mariesta ei ole vielä tässä reilun puolen vuoden aikana tullut yhtään kyselyä, Rousku onkin pitkäaikaisin hoitokissa meillä tähän mennessä. Molemmat suloiset leikkisät, mutta ujot tyttöset siis etsivät edelleen omaa loppuelämän kotia, jossa niillä olisi kesy kissakaveri seurana.

(Zooplussan linkit ovat yhteistyölinkkejä)

Päivä kuvina - keskiviikko ja torstai

Tässä tulee nyt kahden viimeisen päivän kuvajysäys yhdellä kertaa. Uudesta hoitolaisesta ei vielä ole yhtäkään kuvaa, koska se piilottelee pyykkikoneen takana ja kamerasta loppui akku. Mikä haaste laittaa laturiin!

Bublen paleltuneet anturat ovat viimein kunnossa! 

..mutta korvantausta kutisee kamalasti. Harvahapsisuus jatkuu kaulansyrjää alaspäin.

 Ihovaivoja meidän kissoilla tuntuu riittävän jaettavaksi asti. Ensin Hipsun iho kuivuu ja akne hiipii vaivaamaan, sitten Juustis nakertaa ja nuolee turkkinsa pois ja nyt Buble rapsuttaa karvansa pois. Sieni on onneksi suljettu pois, eikä Bublen iho näytä muutenkaan tulehtuneelta eikä siinä ole märkiviä kohtia. Iho vaikuttaa kuivalta ja vähän ärtyneeltä pahiten raavituista kohdista. Ensikotivastaavani suosittelema Dermacool tuntuu onneksi lievittävän edes himpun kutinaa, mutta tekee tuon kohdan pahemman näköiseksi, kun vetää karvat klimppiin. Kuvassa olen juuri suihkinut sitä, eli superihana näkymä.

Aiheuttajaksi olen veikkaillut kuivaa sisäilmaa, (pöly)allergiaa ja pisteenä i:n päälle stressiä, joka on Bublella valitettavasti lisääntynyt. Jostain syystä Maisa on alkanut kiusaamaan, tai ehkä enemmänkin vainoamaan, Bublea. Kytätään ahdistavasti ja ajetaan takaa. Kuulostaa ihan normaalilta, mutta Buble ei välillä uskalla edes tulla pois sohvan alta, jossa se on alkanut majailemaan enemmän, ja sitä selkeästi jännittää. Välimatkat hiippaillaan toooodella varovasti tai kipitetään kovaa, jos on Maisa tai rähjäävä rakkimme, jonka huono käytös stressaa Bublea, näköpiirissä.
Ensi viikolla ollaan menossa joka tapauksessa lääkäriin hoitokissojen kanssa, ja ajattelin samalla kysyä lääkärin mielipidettä.
Onko teillä ollut kissoilla iho-ongelmia? Hyviä veikkauksia Bublen ongelmien aiheuttajaksi? Hyviä vinkkejä helpottamiseen?

Bublen päiviä on varjostanut myös kylppärin sulkeutuminen uuden hoitolaisen takia. Buble on tottunut syömään siellä (saa ruokarauhan) ja muutenkin siihen, että ovi on auki tai viimeistään aukeaa sitä laappimalla.
Kokonaan kurjuutta ei Bublenkaan elämä ole, sillä sillä kävi eilen vieras! Bubelin tuleva omistaja oli käymässä Tampereella ja tuli samalla reissulla moikkaamaan Bublea. Puskurapsuja saatiin ja ehdittiin riehuakin vähän Feather Dancerin kanssa ennen kuin psykoosikissa-Ötö rynnisti myllertämään uuden suosikkilelunsa kanssa.

Koiralle kelpaa kissanruuan tähteet

Ötö ja Maisa haaskalla, Bublen pieneen vatsaan ei koko annos mahtunut
 

Maisa riehuu Kong Kickeroon kanssa. Meleko suosittu lelu sekin.

Frakkikissat ikkunalla

Kirppu ja Hipsu aurinkokylvyssä jäätävän takkipinon päällä

Seuraavalla kerralla sitten jo muuta postattavaa!

Päivä kuvina - tiistai

Tiistaina Bublé sai kuivaan ihoonsa kutinaa helpottavaa hoitosuihketta ja huomasin Hipsu-poloisella olevan vieläkin iso patti leuassa, juuri saatiin 3 viikon lääkekuuri akneen syötyä.
Muuten kissojen päivä meni normaalia päivärytmiä seuraten. Aamulla herätessä ainakin Juustis ja Hipsu löytyy sängystä, jossa Pipsis mönkii yleensä päälle makaamaan, Ötö ryntää kauhealla kiireellä sänkyyn, Kirppu ja Maisa kipittävät sänkyyn pyörimään ja Buble tulee vastaan. Buble saa aamupalansa yksiöön, muut mussuttavat omansa ruokapöydässä, kunhan  ehtivät Bublen oven takaa haaskalintuilemasta. Sitten riehutaan, nukutaan, riehutaan ja nukutaan.

Juustis heräilee bunkkeristaan

Bubliainen aaupalalla

Hipsu on tyytymätön, kun ruokakupit ovat aivan tyhjää täynnä

Ötö uuden suosikkilelunsa kanssa

SPORTTIHIPSU

Hypnotoad

Ilta-auringon Hipsu

Iltariehu Cat Dancerin kanssa

Bublén iltarapsut

Kuvat on aika painottuvaisia omiin kissoihin, koska nuo kaksi hoitomöllykkää eivät oikein ymmärrä kameran päälle. Joko katsotaan pois päin tai vaihtoehtoisesti hyöritään koko ajan ympärillä ja puskemassa. Sporttihipsu-kuvassa (Hipsu uhmaa myös oikeinkirjoitussääntöjä) näkyy myös hyvin syy siihen, miksei täällä juuri näy riehukuvia.

Päivä kuvina - maanantai

Harmaaseen maanantaihin jännitystä toi Zooplussan paketti, josta löytyi uusi ja fiini CatIt-kissanvessa. 
Kissojen iloksi paketistä löytyi myös suosikkiruokaa, Catz Finefoodia mauissa vasikka ja lammas & puhveli. Mmm-mm. Kana & tonnikala maistuu myös joskus, tällä hetkellä se on palaamassa suosioon kyllästymisen jälkeen.

Maisa tarkastaa paketin

Ötö kustomoi paketin reunoja

Kirppu uudessa vessassa

Ötö & uusi vessa

MUMS MUMS

Nälkäinen Juustomestari

Juustis tarkastaa vessapyykin jäjen

Maisa terrorisoi Bublea

Bublen kutiseva iho :( Tänään haen Dermacoolia, josko kutina helpottaisi.

Tänään haasteen saa Piivi!