perjantai 20. marraskuuta 2020

Maisa maisukka äidin pikkutyttö Kääriä

Olin jo kauan aikaa etsinyt Sisi kissallemme kaveria, kun eksyin yhtenä iltana Kisun sivuille. Ajattelin etten jo varttuneelle kissallemme aivan pentua kaveriksi edes etsisi, mutta kun näin Maisan kuvan, jotenkin aavistin että siinä istua kökötti tuleva aarteemme. Maisan silmissä oli jotain niin puhdasta ja viatonta, että tunsin tyyneyttä kuvaa katsellessani.Huokailin monasti tietokoneen ruudun edessä, ja taisin laittaa Maisan kuvan taustakuvaksikin koneeseeni ennen kuin olin edes ottanut Kisuun yhteyttä. Tehtyäni yhteisen päätöksen puolisoni kanssa, otin yhteyttä Kisun sijaiskotiin ja sain hakea Maisan kotiimme 21.11.2013. Orivedeltä.


Maisa oli alusta asti rohkelikko. Kaikkea uutta täytyi kokeilla kerran jos toisenkin. Persimoni oli silloin hyvää tytön mielestä, joka rakoon piti ahtaa itsensä, ja kylpykin maistui. Sinänsä hauskaa ajatella, että se ylen säntillinen siisti sintti, joka minut komentaa nykyisin joka ilta viimeistään kello 22.15 sänkyyn on itse ollut rohkelikko ja kokeilija. Toisaalta, tyttö saattoi säikähtää pelkkää jalan ojennusta lattialla niin, että hyppäsi metrin ilmaan ja säntäsi sängyn alle piiloon.

Maisa leimautui minuun, ja jos pihalla näkyi koiria minut haettiin katsomaan tuota hirmua ikkunasta. Myös suuri kokoiset miehet aiheuttivat Maisassa saman reaktion. Minun syliini tultiin hakemaan turvaa-minä suojasin nostamalla Maisan syliini kasvojeni lähelle, ja hän painoi kasvonsa minun kasvoihini kuin pelottavan asian nähnyt pikkulapsi konsanaan.Näin teemme edelleenkin.


Maisa on äärettömän älykäs. Mikäli meillä on jotakin suu kopua mieheni kanssa (meillä ei riidellä) tulee Maisa ylväänä pelastamaan ,kuin Zorro levittäen mustan viittansa. Maisa tulee istumaan väliimme ja antaa omat välikommenttinsa. Hän katsoo vuoroin minua ja miestäni ,välillä toinen silmä hiukan siristäen, ikäänkuin painoittaen että hän on nyt tosissaan-riita poikki.

Maisa on myös pelastanut meidät vesivahingolta ja häkämyrkytykseltä. Maisa keikkui vessapytyn päällä yhtenä aamuna. Kävi hakemassa minut, hyppäsi pytyn päälle ja kalkatti. Kalkatti niin kovasti että ymmärsin hänen olevan tosissaan. Kun kyykistyin lattiatasoon huomasin, että pytty vuoti vettä lattialle, enkä minä tai mieheni sitä aamutohinoissamme olleet huomanneet.Siinä se olisi sitten vuotanut 10 tuntia kaivottomassa kylpyhuoneessa. Maisa on 7 vuoden ajan pitänyt huolta, ettei uunin luukkuja laiteta liian aikaisin kiinni. Maisa nousee itse nykimään peltejä auki uunin pankolle, mikäli hänen mielestään olemme ne liian aikaisin kiinni laittaneet. Alussa, kun emme ymmärtäneet ”Maisan kieltä” teimme sen virheen, ja heräsimmekin sitten aamuneljältä häkävaroittimen varoitusääneen.


Niin oudolta ja hauskalta kuin se saattaa kuulostaakkin, meillä on oma pyykkinaru Maisalle. Kun asuimme aikaisemmassa asunnossamme, havahduin kovaan kolinaan yläkerrassa. En ennättänyt nousemaan yläkertaan vieviä portaita kuin muutaman askelman, kun Maisa tuli vastaan sukka suussaan. Naurahdin ja jäin seuraamaan, mitä tapahtuu seuraavaksi. Sinne se karvalapseni paineli, minun vaatekaappiini. Tämän jälkeen vaatekaapin ovi on aina ollut auki, kun viikkaus puuska saattaa iskeä milloin vain.Samoin siivouspuuska, Maisa on SIISTI-en ehkä pysty tarpeeksi painottamaan kuinka siisti. Jos lattialle on keittiössä tippunut voita, niin voi että,se täytyy saada siitä pois, ja sitä siivousta vahditaan siinä vieressä, ja jäljet myös tarkastetaan onko se nyt kokonaan pois siitä pinnalta. Kissan hiekkalaatikon siisteystason tarkastus on niin oma lukunsa, että siitä kirjoittaisi kokonaisen kirjan. Kun vessasta kuuluu pitkä huokaus, sitten pieni tauko ja taas huokaus, tiedän että nyt on minun parasta nousta katsomaan. Maisalle ja Sisille tulee yleensä riitaa juurikin eri siisteystasoista. Sisi sotkee ja Maisa siivoaa.

Maisa on äärettömän empaattinen, ja tämä näkyi jo aivan pienestä asti. Toinen kissamme Sisi rakastaa heitellä ponnareita. Maisa seurasi Sisin leikkejä riippukeinustaan katon rajasta. Sisi heitti ponnarin suuressa kaaressa eteenpäin lattialle eikä nähnyt mihin se laskeutui. Maisa huikkasi yläpuolelta, hyppäsi riippukeinusta takan reunalle ja takan reunalta lattialle, käveli ponnarin luo,otti sen suuhunsa ja laski ponnarin suustaan vasta Sisin nenän edessä. Nuolaisi Sisin päätä niinkuin olisi sanonut ”-Sinä vanha höpsökkä”, ja nousi takaisin riippukeinuunsa.


Loukkaannuin keväällä 2018, eikä Maisa jättänyt minua kertaakaan yksin, vaikka toipumiseni kestikin vuoden päivät. Maisa yritti piristää minua tuomalla omia lelujaan kun itketti. Halaili, pussaili, puski, piti kädestä, nukkui vieressäni, valvoi liikkumistani vierellä kävellen, haki ”isin” tarvittaessa, ja niinä lohduttomimpina hetkinä kun kivut ottivat minusta ylivallan laittoi tassunsa poskilleni ja painoi otsansa minun otsaani, ja seisoi kahdella jalalla sylissäni kunnes rauhoituin.Kun isäni nukkui pois keväällä 2014, Maisa oli korvaamattomana apuna.

Olin palasina menettäessäni isäni, parhaimman ystäväni, uskottuni, enkä ole vielä tähän päiväänkään mennessä eheä. Pieni mustavalkoinen Maisa tuli silloin syliini, katsoi syvälle silmiini ymmärtäen kipuni ja yritti muistuttaa elämön jatkumisesta muuan muassa pelleillen ja saamalla huomion itseensä. Moni ihminen joka on ollut Maisan kanssa enemmän tekemisissä toteavat kuin samasta suusta, - "Ei tuo kissa ole", kentien ei olekaan- ainakin minulle Maisa on korvaamaton ystävä, jonka jalous ja kiltteys saa minut uskomaan hyvään tässä maailmassa. Kun tarvitsin kättä, löysin tassusi.