Nurkkamörkö

Toinen enskarini Mörri on edelleen nurkassaan ja nyt oma kisukisuni Vikilii on saanut päähänsä, että se on turvallisuusuhka, joka pitää ajaa takaisin nurkkaan heti, jos se uskaltaa poistua sieltä. Ikkunalaudalla nurkan yläpuolella Mörri saa olla, mutta jos se rohkenee liikkua muualle Vikilii säntää paikalle häntä pikkuisena pulloharjana ja jahtaa sen nurkkaan. Eihän tämmöinen jatkuvassa pelossa eläminen ja pienessä nurkassa kököttäminen ole Mörrille hyväksi, joten sille etsitään toista ensikotia, jossa se saisi olla ainoa kissa. Kesällä kaikki ensikodit ovat kuitenkin täynnä ulkoa tulleita emoja ja pentuja, joten Mörrin siirto ei tapahdu välittömästi.

Rouva Tikru on suhtautunut kaikkeen tähän hyvin rauhallisesti ja salakäytävässä makoillen. Silloin tällöin se tulee tyynypinon päälle ja seuraksi kelpaa vaikkapa Vikilii.

Mörri saapui ensikotiin

Jo useamman viikon olen miettinyt, että mahtuisiko ensikotiini toinenkin enskari ja sitten tiistaina klo 17 tein päätökseni ja laitoin ensikotivastaavalleni viestin, että voisin ottaa toisen  ensikotikissan. Hitaudesta ei ainakaan voi Kisu ry:n toimijoita syyttää: jo klo 20 pöytäni alla oli tälläinen Mörri.

Mörri on loukutettu kesän alussa ulkosalta ja sen seurassa oli silloin 2 tyttökissaa ja useita pentuja, joiden isä Mörri ilmeisesti on. Tytöt ja pennut ovat muissa ensikodeissa ja Mörri oli vaihtamassa ensikotia, sillä edellisessä paikassa muut kissat eivät hyväksyneet Mörriä ja pomottivat sitä liikaa.

Mörri on ihmisarka ja se on majoittunut askartelupöydän taakse nurkkaan. Tarjoilen sille sinne ruokaa matolääkkeellä terästettynä ja nurkan varauloskäynnin viereen laitoin kissanhiekkaa vatiin, siinä Mörri tohtii käydä silloin kun minä ja Niilo nukumme.

Niiloa Mörri vielä pelkää ja se murisee ja sähisee kun Niilo käy sitä kurkkimassa, mutta uskoisin, että Niilon ystävällinen ja kissasosiaalinen luonne piankin vie voiton Mörrin epäluulosta. Muut kissat ovat myös käyneet Mörriä tutkimassa ja niille se ei ole sähissyt. Rouva Tikru on varmuuden vuoksi pesiytynyt ompelupöydän alle salakäytävään, varmaan sitä vähän arveluttaa Mörrin käytös.

Aulis ja Gerlander, rakkaat viralliset valvojani

Silloin, kun sen ikioman hyvän kodin löytää hoitokissalle, tulee itsellekin niin hyvä mieli. Aulis ja Gerlander lähtivät viikko sitten omaan loppuelämän kotiinsa, ja poikien tarina sai onnellisen lopun. Tai oikeammin, onnellisen alun.

Kolmivuotiaat siniharmaat pojat olivat jäämässä tyhjän päälle, kun valpas sivullinen otti ne hoiviinsa ja luovutti Kisun pojiksi. Heti kun pojat kömpivät kuljetuskopistaan, rakastui meidän perhe. Charmikkaat herrasmiehet! Pojat kipusivat heti ensimmäisenä yönä tyttären kainaloon nukkumaan, ja koko meillä viettämänsä kuukauden jakoivat kiintymystään tasapuolisesti ja lempeästi aikuisille, lapsille, kissoille ja koiralle. Lapset alkoivat jo kovasti jutella, että jos yhdistäisi syntymäpäivä- ja joululahjat, niin eikö kumpikin voisi saada yhden poikakissan?

Oli kuitenkin ilo antaa nämä kaksi hurmuria eteenpäin, haikeaa kyllä, mutta tiedän, että pojat tulevat olemaan onnellisia uudessa perheessään. Varmasti edustavat hienosti kisukissoja!

Ja me täällä otamme vastaan uudet asukkaat, jotka varmasti tulevat rakkaiksi nekin, ennen kuin lähtevät jatkamaan matkaansa. Iloja ja haikeuksia, mutta ennen kaikkea iloja.

Rouva Tikru kellii

Jo useamman kerran rouva Tikru on kellinyt rennosti tyynypinon päällä. Kuvassa se liikahti ja on siksi vähän sumea, mutta nautiskeleva asento näkyy. Siirsin taas tyynypinoa ja nyt etäisyyttä datailupaikkaani on noin 120 cm eikä se rouvaa haittaa, ihan yhtä lailla tyynypino on edelleen suosikkipaikka. Myös huiskakesytystä kokeilin taas ja kun kosketin sitä höyhenhuiskalla kylkeen rouva ei lainkaan peljästynyt vaan siirtyi vain rauhallisesti ulottumattomiin.

Rouva Tikru on myös oppinut näkemään, että koska olen täysin keskittynyt someen: torstai-iltana nostin katseeni pädistäni ja rouva Tikru oli syömässä lattialle heitettyjä muroleikkimuroja puolen metrin päässä jalastani! Nyt pitää ihan tosissaan ruveta etsimään sille ikiomaa loppuelämän kotia kun se uskaltaa olla jo noin lähellä ihmistä.

Tyynyjen hivuttamista

Rouva Tikru on edelleen pitänyt lempipaikkanaan lattiatyynyjen pinoa ja perjantaina olin kovin ovela: minulla kävi ystäviä askartelemassa ja tarvitsin kaikenlaista askartelupöydältä, joten siirsin tyynypinon pois tieltä. Kun vieraat lähtivät ja rouva Tikru tuli esiin turvanurkastaan laitoinkin tyynypinon puoli metriä lähemmäksi omaa iltaoleskelupaikkaani eli sänkyä ja rouva Tikru hyväksyi siirron jopa niin hyvin, että loikoilee siinä nytkin maha näkyvissä! Etäisyyttä minuun on noin puolitoista metriä ja rouvaa se ei haittaa ollenkaan. Kyllä on ihana seurata rouva Tikrun edistymistä!

Tyynyilyä

Rouva Tikru on edelleen viihtynyt tyynypinon päällä ja usein sillä on siinä seurana oma kisukisuni Vikilii. Yötkin rouva Tikru nukkuu enimmäkseen tyynyjen päällä ja nurkassa se käy parin tunnin päikkäreillä joskus päivällä, mutta muuten se on esillä. Rouva Tikru on kyllä edistynyt huimasti tässä puolen vuoden aikana ja olisi jo aivan valmis ikiomaan loppuelämän kotiinsa!