maanantai 25. toukokuuta 2015

Back in Business with Neiti X!

Turkulaisvahvistus ilmoittautuu takaisin ensikotien riviin! Pieni taukomme on nyt ohi ja heti oli tarjolla sopiva uusi tulokas, saammeko siis esitellä: Neiti X!

Ja mistäs tämä nimi sitten juontaa juurensa? Tokihan Neiti X etsii tositarkoituksella sitä omaa loppuelämän kotiaan. Hän on myös hieman salaperäinen, mutta antakaamme nyt puheenvuoro itse päätähdelle:


"Moi, oon Neiti X! Oon aika mysteerimimmi, kukaan ei tiedä mun ikää ja asiaa mutkistaa se, ettei mulla juuri ole purukalustoa jäljellä. Mihin lie nekin tässä elämän varrella jääneet. Nuorekkaalta kyllä vaikutan kuulemma ja vauhtia riittää sen verran, että matot saan rullalle hiiriä viskoessa ja hiekkalaatikon hiekat saan komeasti lentämään ulos laatikosta!

Nuo tänne pesukoneen taakse pällistelevät ihmiset on ihan jees, annan niitten koskea muhun ilman sen suurempia vahinkoja, mutta katson vielä parhaaksi pitää pienen hajuraon. Koska mulla oli vähän tylsiä tuliaisia nimeltä korvapunkit, joudun hengailemaan kylppärissä ja mun uudet kissakaverit jäi kuulemma vielä täyshoitoon Naantaliin. Oon aika hoikka tyttö, mutta kerään tehokkaasti lihaa luitten ympärille, että pääsen steriloitavaksi kun jussin juhlimisesta on selvitty."

Jäämme seuraamaan kuinka pikkuneiti kotiutuu, miten kutsumattomat vieraat lähtevät korvista ja kuinka tämäkin karvakorva pääsee aikanaan ihan omaan kotiin!

PS. Neiti X:n ilmoitus ilmestyy pikapuoliin Kisun kodittomiin KLIK

maanantai 18. toukokuuta 2015

Vierelle "villikissa"? Raita ja Viiru omaa kotia etsimässä

Ihanat tiikeriraidalliset siskokset Viiru ja Raita saapuivat ensikotiin ihmisiä ja kodin ääniä pelkäävinä pikku villikissoina. Viikkojen ajan navetassa syntyneet sisarukset piilottelivat arkoina sängyn alla - mikä on tämä outo paikka kummine äänineen, hajuineen ja ihmisotuksineen?!

Vaan kuten niin monen villikissan kohdalla, myös näiden siskosten sydämeen kävi tie vatsan kautta. Ruoka-aikaan ruokakuppien täytön seuraaminen alkoi kiinnostaa tyttöjä, ja hiljalleen myös se ruokakuppien täyttäjä herätti kisujen uteliaisuuden. Eihän tuo voi olla vaarallinen, sehän hoivaa, huolehtii ja täyttää sapuskakiponkin! Pikkuhiljaa ihmiseen alettiin ottamaan enemmän ja enemmän kontaktia leikin kautta, ja pikkuisten luottamus hoitajaa kohtaan alkoi kasvaa.


Nyt Viiru ja Raita voivat ylpeinä ilmoittaa, etteivät ole villikissoja enää. Tytöt osaavat jo nautiskella silityksistä ja ihmisen läheisyydestä, ja saattaapa Raita tarjota jo masuaankin rapsuteltavaksi! Äkkinäiset liikkeet ja äänet saattavat vielä hiukan säikäyttää, ja näin ollen ensikodin lapsiasukkaat eivät ihan vielä ole päässeet paijaamaan. Raita on ottanut tavakseen istua aamuisin keittiön ikkunalaudalla odottamassa aamupalaa ja silittelyjä, ja Viirukin liittyy jo rohkeasti aamuisin hellittely- ja aamupalatuokioihin muiden talon kattien kanssa. Tyttöjen ehdottomiin lempipuuhiin kuuluu auringon lämmittämissä kohdissa köllöttely sängyllä ja sohvalla, ja yleinen rentoilu ympäriinsä ihan noin muutenkin.

Villikissapäivät ovat siis jo selkeästi näillä siskoksilla taakse jäänyttä elämää. Enää pikkuisilta silkkiturkeilta puuttuu oma koti mielellään rauhallisesta perheestä, sillä tytöt suorastaan rakastavat rauhallista, rentoa elämänmenoa ja oman ihmisen hellittelyjä.

Jos sinulle tuli tunne, että tälle syötävän söpöselle kaksikolle voisi olla tilaa sinun kodissasi ja sydämessäsi, klikkaa itsesi Viirun ja Raidan ilmoitukseen ja ota yhteyttä tyttöjen ensikotiin.






maanantai 11. toukokuuta 2015

Penturuokaa lahjoitettiin hurja määrä - traktoripennut kiittävät!



Rescuekattinäyttely (josta lisää seuraa piakkoin!) oli ja meni, ja täytyypä näin ensikertalaisena näyttelykävijänä todeta, että ehdottomasti lähdetään mukaan toistekin! Mukava määrä näyttelykävijöitä kävi ihastelemassa löytökissojen osastolla ja juttelemassa rescuekateista. Muutama löytökissan adoptoinnista kiinnostunut tuli myös jutulle, mahtavaa!

Itse olin ehkä kuitenkin eniten ihastuksissani kodittomille kissoille tehtyjen lahjoitusten määrästä. 
Koska tässä ensikodissa erityisesti penturuuan menekki on nykyään hurjaa, oli ilahduttavaa nähdä se pennuille lahjoitetun ruuan paljous. Varsinkin näin keväällä ja kesällä penturuokaa uppoaa ensikodeissa todella paljon, sillä sekä pentueita että tiineitä emoja on ehtii löytyä kuljeksimasta kodittomina ulkosalta enemmän kuin tarpeeksi.

 Meidän ensikotimme puolesta sekä traktoripentue että ranskispentuetta odottava Terri-kisu kiittävät kaikkia lahjoittajia pentu- ja muista pöperöistä. Lisäksi erityiskiitos vielä PrimaCatille, joka lahjoitti tuotepalkintoja sekä herkkueväitä näyttelyn pörröisille kisaajille!

Traktoripennut pääsivät tutkailemaan ensikotiin kannettua lahjoitusvuorta. Tässä laadunvalvontaraati:


Valtra
McCormick eli "Mäksä" (joka muuten on vielä vapaana varattavaksi, vink vink!
Zetor
Arvosteltava tuotevalikoima.




Pistäähän se hymyilyttämään.


Tuon kokoiseen ruokakasaan meinaa ihan hukkua!

PrimaCatin herkkupussien ulkoinen anti veljesten tarkassa syynissä


Mäksän perusilme on vähän möksismöö, mutta eiköhän lahjoitusmäärä läpäissyt silti senkin seulan.