Oli elokuinen ilta tasan kolme kuukautta sitten, kun Kisun kissamobiili kurvasi pihaamme lastinaan neljä pientä kissaa, joista suurin ja mahtavin oli Pullasteri. Pullasteri tovereineen oli aiemmin pyydystetty maalaistalon käsiin räjähtäneestä kissapopulaatiosta, joten ihmiskontaktit olivat olleet harvassa, joka myös osaltaan lisäsi loukutusstressiä (varmasti myös loukuttajien..). Ensikodissa ensitöikseen Pullis sinkosi kirjaimellisesti pitkin eristystilan (lue: kylppärin) seiniä pakoon pienimpään ja pimeimpään nurkkaan.
Pullasterin kolme toveria olivat kaikki alle luovutusikäisiä pikkutirppoja, mutta Pullasteri oli ehtinyt jo n.7 kuukauden ikään. Pikkuitikat kesyyntyivätkin nopeasti, mutta Pullis-poloinen yhä pelkäsi ihmisiä. Kohti tuleva käsi innoitti sähinää ja lyhytkin katsekontakti oli kauhistus. Parin viikon päästä Pullis pääsi muuttamaan toiseen huoneeseen, jossa turvapaikkana oli jälleen perimmäinen kolo. Ensimmäiseen kuukauteen kuului yksiössä Pulliksen kanssa nakottamista ja muiden kissojen vierailuja, joista Pullasteri tuntui tykkäävän suuresti alkujärkytyksen jälkeen. Pulliksen ollessa yksin huoneesta saattoikin kuulla surullista mau'untaa. Kesyyntyminen edistyi sen verran, että ruoka-astian saattoi laittaa Pulliksen nähden ilman sähinää, mikäli muisti kääntää päänsä poispäin kissasta.
Hitaasta etenemisestä huolimatta kissan piti lähteä lääkäriin pakolliselle rokotukselle ja sterkattavaksi. Aika oli varattu samaan syssyyn Pulliksen pienen toverin rokotuksen kanssa. Näin asian vierestä, Pulliksen pieni ystävä Murhe oli jo aiemmin käynyt lääkärissä ja ollut lievästi yhteistyökyvytön, arka kun oli. Mutta takaisin Pullikseen! Olin varannut kaksi tuntia kissan koppaan saamiseksi. Ei riittänyt. Lahjonta ja kaikki muut mahdolliset keinot käytiin läpi ja tuloksena oli vauhkoontunut ja entistä pelokkaampi kissa - Pullasteri osoitti jälkeen superkykynsä ja uhmasi painovoimaa pinkomalla pakoon seiniäikkunaaoveaselkääpäätä pitkin. 5 minuuttia ennen lääkäriaikaa oli pakko luovuttaa ja soittaa, että ei onnistu, tullaan vaan toisen kanssa ja roimasti myöhässä. Lääkärireissua lykättiin hamaan tulevaisuuteen, kunnes Pullasteri joskus olisi ehkä yhteistyökykyinen.
Pari viikkoa lääkärifeilauksen jälkeen päätin vaihtaa lähestymistapaa ja päästin Pulliksen vaeltamaan vapaasti muiden kissojen tykö. Ja kuinka kävikään! Kaksi kuukautta saapumisesta ja Pullasteri alkoi viimeinkin näyttää sopeutumisen merkkejä! Ihmisiä rynnättiin yhä pakoon, mutta sohvalla hiljaa ja paikoillaan röhnätessä Pulliksen saattoi bongata kävelemästä huoneen poikki toisen kissan perässä. Erityisessä suosiossa oli Hipsu, jonka perässä Pullasteri uskollisesti kulki.
 |
| Hipsun kanssa kyttäämässä ohikulkijoita |
Lääkärireissun uusintayritys ennenpitkää koitti, ja yön eristyksen jälkeen Pullis löytyi somasti hengailemasta kantokopastaan, eikä sätkänyt pakoon edes ovea kiinnilaitettaessa. Lääkäriin päästiin kunnialla, mutta siellä kopasta otettaessa Pullis sinkoutui pakoon ympäri vastaanottoa, jota pitkin sitä koitettiin saada injektiohäkkiin. Häkkiin saamisen jälkeen kaikki sujui mallikkaasti, ja toipuessa huomattiin, ettei kiinniottaminen aiheuttanut uusia traumoja, vaan Pullis jatkoi kesyyntymistään.
Pulliksen kesyyntyminen on edennyt koko ajan pikkuhiljaa. Piilottelevasta kissamöykystä on verkkaisesti kuoriutunut iloinen ja aktiivinen pikkukissa, jonka elämässä parasta ovat muut kissat, pallot ja herkut, jotka uskalletaan noutaa kädestä asti. Kuten edellisestä voinee arvata, pallot ovat Pulliksen suosikkileluja, joita jahdatessa ihmisten liikkeetkään ei häiritse. Pallojen lisäksi suuressa arvossa ovat herkut. Herkkua on...no, melkein kaikki kissanamit ja muut spesiaalimakupalaset. Ylivoimaisen ykkösherkun sijan vei lauantaina kuitenkin savulohi, jonka nokareet Pullis ryösti myös muilta ja rohkaistui niin paljon, että nakotti kissapatsaana tätä jumalten ruokaa syövän ihmisen vieressä ja tuijotti herkeämättä lautasta. Ei sillä, kyllä Pullis on muutenkin melko kärppänä paikalla, kun herkkuaromit tavoittavat nenänsä (tai kun oikean kaapin ovi narahtaa).
Muut kissat ovat oiva ihmissuodatin, sillä Pullasteri uskaltaa tulla melkein syliin (!!) asti toisten perässä, ja sitä saa joskus jopa koskea. Ei sähinää, ei kynttä, aika huikeeta. Sen kissasosiaaliset taidot ovat melko hämmentäviä, koska jopa oman arvonsa tunteva Maisa viihtyy Pulliksen kiehnättävänä, ja Maisa ei yleensä juuri arvosta muita tyttökissoja taloudessaan. Pullis rakastaa kaikkia kissoja ja kaikki kissat Pulleroa.
 |
| Todistusaineistoa! Pullis ja Maisa. |
Kaiken kaikkiaan Pullis on hieno ja hauska ja söpö pieni kissa. Sillä on myös valitettava kunnia olla myös tämän ensikodin pitkäaikaisin hoitolainen, mutta kaikkien kannalta parempi, että se on saanut sosiaalistua täällä rauhassa.
Jos sinulla olisi tarjota kissakaverillinen koti Pullasterille, yhteystietoni ja Pulliksen seuranhakuilmoitus löytyy
täältä.
Loppuun vielä soma kuva Pulliksesta!
 |
| Kaikki kunnia Pullikselle: valokuvaaminen läheltä pelotti kovasti, mutta tilanteesta selvittiin Maisan henkisellä tuella ja kehräämällä. |
Kun Nuoskis ei ole syliluutailemassa, se kyhjöttää yhä paljon piilopaikoissaan. Siitä ei ole toistaiseksi löytynyt villiä leikkijää, mutta ruoka ja ihmisseura maittavat. Ylhäältä päin tai nopeasti lähestyviä ihmisiä Nuoska yhä säikkyy, mutta tarpeeksi varovainen lähestyjä saa tuta Nuoskan hellyydenpuuskan ylitsevuotavuuden!
