Maukkis vaan täältä huoltopuolelta!

Kissoja tulee je menee, niin ettei ensikotivastaava tahdo pysyä mukana. Piti ihan laskea päät ja hännät, ja lopputulos oli aika huima: 10 aktiivista ensikotia omassa porukassa ja niissä majailee tällä hetkellä 30 aikuista kissaa ja 18 pentua! On siinä vipinää. Ei voi kuin hattua nostaa innokkaille hoitajille.

Ensikotivastaavan aika puolestaan kuluu hiekan ja ruuan roudaamisessa ensikoteihin, kissojen kuskaamisessa paikasta toiseen ja tällä hetkellä myös infomateriaalin valmistelussa ensikodeille kesän aikana tulevista muutoksista. Kissataksi kulkee Tampereella ja lähikunnissa taajaan, ja huomenna joukkoon pitäisi taas tulla kaksi kodinvaihtajakissaa lisää.

Onneksi kissoja lähteekin. Moni mirri on jo alkukesän aikana saanut oman kodin ja mukavat uutiset lämmittävät aina mieltä. Muutama on nytkin lähdössä, oma koti on jo valittuna ja kyytiä odotellaan. Moni perhe saa uuden kissajäsenen ja moni kissa uuden leikkikaverin. Kisun kissathan lähtevät lähes poikkeuksetta uusiin koteihin joko toisen kissan kaveriksi tai kaverin kanssa. Moni mirri ystävystyy ensikodissa toisen kissan kanssa, ja pääsy uuteen kotiin yhdessä helpottaa kotiutumista.

Misukoita tosiaan on mistä valita; pakkohan tässä on ylpeänä esitellä muutama omissa ensikodeissani majaileva kehrääjä. Sopisiko joku heistä mahdollisesti juuri sinun sohvallesi?

Tässä lekottelevat kodinvaihtajakissat Piki ja Ascha. Ihastuttava parivaljakko Tampereen Kalkusta.

Tämä leikkisä veijasi on nimeltään Late, tai Lauri Liikavarvas. Laivakissapoika kun on ollut jonossa ekana varpaita jaettaessa. Late majailee Kurussa. 

Kurulaisia edustavat myös kaverukset Ruttu-Unelma ja Selma-Anelma.

Ylöjärven lippua liehuttaa ihana Siiri.

Ja Nokiaa edustaa Prinsessa Tähkäpää. Hänellä on sisko nimeltä Lumikki.

Näistä ihanista kissoista ja kaikista muistakin kodinvalloittajista löytyy lisätietoa Kisun kodin etsijöiden nettisivulta täältä: http://www.kissojensuojelu.fi/kissat/
Käyhän katsomassa, onko siellä sinun tuleva perheenjäsenesi odottamassa.

Ronja Ryövärintytär ja Villikissa Nadja

Ronjan saavuttua 17. tammikuuta, meni hieman aikaa että neiti tottui, mutta kun tottumis vaihe oli ohi, pyörittiin jo jaloissa ruuan annon yhteydessä (tai oikeastaan joka ikinen kerta kun menin keittiöön), leikittiin Seitan kanssa, ja riehuttiin. Huomasin myös omien outojen nukkumatapojeni takia (nukun mielelläni sohvalla) hyvin myöhään, että Ronja oli ensimmäisen kolmen päivän karanteenin aikana pissinyt sänkyyni; iiiihaaaanaaa yllätys. Tulipa nukuttua sohvalla pidemmän aikaa, ja onneksi pissin haju lähti hyvin pois oikeilla aineilla.

Ronjan hellyydenosoitus Seitalle.

Kuukauden neiti leikki täällä meidän kanssamme hippaa ja valoitti talouden. Ronja oli kuitenkin aika dominoiva persoona, ja (ehkä leikillään) jahtasi ja pomotti huomattavasti alistuvampaa Seitaa joka ei moisesta tykännyt ja piilotteli keittiön tuolien päällä.

Vaikka neidit suurimman osan ajasta kaveerasivatkin, oli selvää etteivät he tulleet niin hyvin toimeen keskenään että heitä olisi voinut lähettää samaan kotiin asumaan kuten Anna-Bellan ja Seitan olisi voinut.

Ronja ei stressannut
uuteen kotiin lähtöä.

Pian tulikin kysely Ronjasta, ja olin huojentunut, sillä siitä huolimatta että Ronja oli ihana kissa, Seita stressasi kaverin pomotusta eikä olisi kestänyt kauaa ennen kuin olisin joutunut pyytämään että Ronja siirtyisi uuteen ensikotiin koska Seita ei pärjännyt Ronjan kanssa. 20. helmikuuta Ronjalle tuli sitten lähtö uuteen kotiin ja neiti otti sekä karanteeni että koppaan laiton hienosti. Ronja on kuuleman mukaan viihtynyt hyvin; onnea uuteen kotiin Ronja!






Ronjan lähdön jälkeen meni jopa yli kaksi kuukautta ennen kun seuraava misu kärrättiin tämän ensikodin hoiviin. Muutaman kuukauden aikana Nupusta ja Seitasta oli tullut hyviä ystäviä, ja Seita joskus yllätti Nupun nuolaisemalla vanhan rouvan turkkia, jättäen Nupun pöllämystyneenä katsomaan Seitan perään miettien mitä juuri oli tapahtunut.

 

3. toukokuuta ilmestyi kissa numero seitsemän, Nadja. Neitonen oli kovin peloissaan saapuessaan, ja alkuajan rutiini karanteeniin päätyessään sähisi uudelle ihmiselle. Matokuuri meni alas mukisematta ja neidon saattoi löytää joko pyykkikaapin päältä tai pesukoneen takaa mököttämästä. Nadjasta kuoriutuikin oikea villikissa karanteenissa, ja neito kiipesi vessan kuivauspatteria pitkin kuin tikapuita, hyppien peilikaapin päälle ja sieltä pitkän loikan pyykkikaapin päälle kun pelkäsi vessassa kävijää. Ikävä kyllä Ronja oli vielä niin villi, ettei edes tarvittavan lääkityksen laittaminen onnistunut muutaman ihmisen voimin, ja minun oli pakko todeta etten tulisi pärjäämään sähäkän villikissan kanssa. 8. kesäkuuta Nadja palasi ensikotiin josta oli minulle saapunutkin, lisäkesytykseen.



Taas jäänyt kirjoittelu vähemmälle, mutta kirjoitten pian Seitan kuulumisista kun ne tulivat nyt ajakohtaisiksi, ja en halua tehdä tästä taas sellaista mega postausta kuten viimeksi kävi. :)

Nähdään pian!