Tammikuussa 2019 noin 5 kk ikäisenä nykyiseen kotiinsa muuttanut Varjo-Iita sai pitää ensikodissa saaneensa Iita-puhuttelunimen, mutta sai siihen viralliseksi nimekseen Varjo-etuliitteen, koska alkuvaiheessa lähinnä vain livahteli varjosta toiseen uuden ihmisensä ollessa paikalla. Iita muutti kotiin, johon etsittiin pentua seuraksi aikuiselle kissalle toisen kissan kuoltua yllättäen ja traagisesti eläinlääkäristressistä saamaansa sydänkohtaukseen. Toisen kissan ottaminen oli riski, koska kissojen kanssahan ei voi varmasti tietää, miten niiden toisiinsa sopeutuminen menee. Ensikodista kerrottiin, että Iita pelkää ihmisiä aluksi, mutta toisiin kissoihin se taas ihastuu helposti ja nopeasti. Ihmistenkin sylit kuulemma kiinnostivat, mutta viiveellä.
Iitalle, kauniille pennulle, olisi ollut jo koti tai useampi tarjolla aiemminkin, mutta sillä oli vaivana mahdollisesti kroonisesti löysällä oleva maha, minkä vuoksi kotitarjokkaat vetäytyivät. Kissa ei ollut kuitenkaan kipeä ja se oli sisäsiisti, ja ensikodin hoitaja kertoi, että mahan löysyys ei menoa haittaa. Tämä olikin täysin totta, ja tätä nykyä Iita on jäntevä ja terveen pyöreähkö kissa, jolla on erityinen taito päästää toisinaan tyrmäävän hajuisia äänettömiä pieruja. Iitan nykyinen "omistaja" on itse asiassa kiitollinen, että tällainen epätäydellisyys hidasti sen kodin löytämistä, minkä ansiosta se tuottaa yltäkylläisesti iloa joka päivä juuri siellä missä nyt on. Iita on erittäin persoonallinen, rakastava ja hauska pikku otus, josta eräs kissojen ystävä sanoi, että se on sympaattisin kissa, jonka hän on koskaan tavannut.
Aluksi pieni reppana osoittautui eteväksi piilopaikkojen keksijäksi ja kehitti omistajalleen aivopähkinöitä, kun jostain kuului pikkukissan vikisevää itkua, mutta kissaa ei löytynyt mistään. Kerran se piti pelastaa jääkaapin takaa, minkä jälkeen se yritti heti päästä lieden taakse piiloon. Pari-kolme viikkoa uudessa kodissa asusteltuaan se alkoi viihtyä omistajansa sylissä ja sitten siitä alkoikin kehkeytyä varsinainen nautiskeleva sylinalle. Ensimmäiset puoli vuotta se silti syöksyi karkuun, jos omistaja erehtyi seisaalta katsomaan sitä silmiin sen hiippaillessa lattialla. Se edelleenkin huolehtii rajoistaan mielialansa mukaan, kuten kissoilla on tapana tehdä, mutta on luottavainen ja antaa tehdä epämiellyttäviäkin asioita, kuten tutkia hampaansa. Nykyään se jopa saattaa mennä ensimmäistä kertaa kylässä olevan uuden ihmisen syliin rapsutettavaksi. Ylipäätään se on valtavan hellyydenkipeä ja ihmisensä syliin paijattavaksi tullessaan joskus niin mielissään, että tuntuu kuin se meinaisi pakahtua. Se piehtaroi ja painautuu lujasti vasten ihmistä (etenkin peräpäällään) ja kehrää kaksiäänisesti. Perushurinansa päälle se nimittäin päästelee nautiskelevaa kujertavaa ääntä. Perusmanööveri rapsutushetken iskiessä on kiepsauttaa itsensä selälleen, nauttia maharapsutuksista ja venytellä kainalot kyhnyteltäviksi myös.
Kodin vanhan kissan ja alfanaaraan Miutan kanssa välilöihin pääseminen oli hitaampi ja tuskallisempi prosessi. Ensimmäisenä keväänä omistajaa välillä itketti, että tuliko tehtyä virhe, josta molemmat kissat stressaantuvat: Miuta stressaantuu reviirille pelmahtaneesta tunkeilevasta juniorista ja Iita ei pääse toteuttamaan kaverin kanssa leikkimisen ja köllimisen viettiään. Maaliskuussa kissat mahtuivat ensimmäistä kertaa kylki kyljessä samaan syliin, Iitan taidokkaan ja hienotunteisen hivutustaktiikan ansiosta. Koko lauma asuu nyt uudessa kodissa, jossa paljon tilaa ja joka ei ollut kummankaan reviiri alunperin. Ne pötköttelevät päiväunillaan usein vierekkäin ja kumpikin kissa aloittaa riehakkaita yhteisiä rallileikkejä, jotka viihdyttävät myös ihmistä huomattavan paljon. Iita leikkii paljon myös itsekseen, ja saalistajavietin siinä herättävät voimakkaimmin pienet foliopallerot sekä lehtikaalin ruodon pätkät. Se myös saattaa kujertamalla höpöttää itsekseen ääneen. Myös öisiä absurdeja soolosekoiluralleja tapahtuu, mutta joka yö se myös tulee ihmisensä päälle tai viereen nukkumaan.
Kuten varmasti välittyy, Iita on erittäin rakastettu kissa, joka hurmaa kaikki, jotka siihen tutustuvat. Varjo-Iitan lauma suosittelee Kissojen suojelu Kisu ry:n kautta elämänmittaisen kodin antamista rescuekissalle 5/5!
