Tervetuloa virallisesti kotiin, Rousku!

Rouskun lempipuuhiin kuuluu patsastelu, jolloin häntä asetetaan aina tarkasti tassujen päälle ja sitten jäädään katselemaan ihmiten tai kissojen puuhia uteliaana.

Pitkäaikaisin hoitokissamme Rose-Marie eli Rousku tuli Kisulle noin vuoden, parin ikäisenä 20.6.2013, jolloin se otettiin kiinni Oriveden Eräjärveltä ihmisiin tottumattomana. Rouskulla oli pennut, jotka olivat kiinniottohetkellä jo luovutusikäisiä viikareita. Steriloinnin ja rokotuksen jälkeen Rose-Marieksi ristitty kissa matkasi ensikotiin Tampereelle 8.8.2013. 

Ensikoti joutui kuitenkin pian lopettamaan toiminnan, jolloin Rousku siirtyi 16.9 meidän hellään huomaamme. Tai kovin hellää ei siirtyminen ollut sillä Rousku ei antanut lainkaan koskea itseensä, joten kissan koppaan saaminen monia piilopaikkoja sisältävässä kaksiossa oli aikamoinen show. Pienen jahdin ja hätäkakkojen jälkeen matkasimme toiselle puolelle Tamperetta silloiseen kotiimme, jossa Rouskun toivotti tervetulleeksi niin omat kuin silloiset hoitokissatkin. 

Muita kissoja tuli ja meni, mutta Rouskua ei kukaan edes kysellyt. Sinällään se ei ole ihme, sillä Rousku on edelleen verrattain arka, se ei anna käsitellä itseään ja pitää mielellään pienen hajuraon ihmisiin, mutta sopivissa olosuhteissa sitä pääsee hieman silittelemään. Ja onpa tuo raitapakkaus pari kertaa yllättänyt puskemalla palvikinkkua tarjoavaa kättä!

Rousku ei kuitenkaan selväkstikkään stressaa eloa ihmisten kanssa, sillä suurimman osan päivästä se viettää ihan näkösällä siellä missä ihmisetkin ovat. Kesällä tosin tämä auringonpalvoja on viihtynyt talouden kuumimmassa huoneessa eli lasitetulla parvekkeella. Esimerkiksi iltaisin Rousku tulee aina perässä makkariin tarkastamaan minne ihmiset meni ja jatkaa sitten jonnekin touhuamaan omiaan. 

Rousku kipittää kupille heti kun joku menee ruoka-aikaan keittiöön ja jos palvelijat ovat turhan hitaita, näppää se hellästi sormille tassulla vauhtia. Toiset kissat ovat Rouskusta kivoja, etenkin meidän Wohveli, jonka yhden hengen fanikerhon Rousku muodostaa (fanikerhoon tosin liittyy toisinaan hoitokissojamme, nuoria tyttöjä), Wohveli tosin palkitsee tämän faniuden yleensä vain läppäisemällä innokasta kiehnääjää. Mutta saa Rousku joskus Wohvelista raviseuraakin, tämä kissa tuntuu olevan pieneen tyytyväinen.

Rose-Marien reaktio rapsutuksiin.

Rousku on siis ollut jo meidänkin ensikodissamme lähemmäs vuoden. Tänä aikana siitä on tullut omine höppänine tapoineen ja eleineen hauska lisä meidän kissalaumaamme ja olemmekin monesti sanoneet, että Rousku kuuluu jo kalustoon. Tämän tuloksena päätimmekin adoptoida Rouskun itsellemme ja tarjota sille nyt loppuelämän kodin omassa porukassamme. Jokainen kissa ansaitsee mahdollisuuden ja arkuudestaan huolimatta Rouskusta on ollut meille valtavasti iloa ja sen pieniä kehitysaskelia on hienoa seurata. Ihmisiin tottumaton ulkokissakin voi sopeutua hyvin sisälle ja ihmisten pariin. Se voi viedä aikansa, mutta niin kauan kun kissa näyttää hetken totuttelun jälkeen uteliaalta ja rennolta pelokkaan ja stressaavan sijaa, tiedetään että ollaan oikealla polulla kohti kesyyntymistä. Sylikissaa Rouskusta koskaan tuskin tulee, mutta ei se haittaa, laiskoja sylittelijöitä me olemmekin ;) 

Kaunokainen unten mailla viime talvena.

Kesällä taas päivätorkut otetaan parvekkeella.

1. Nuuh, mitähän tuolla pöydällä on. 2. Tässä on vaan joku muistilista.
3. Hetkonen, täähän näyttää hyvältä! 4. Jes, sain jämät!

Tervetuloa siis virallisesti ihan omaan kotiin, Rousku! <3

Uusi ensikoti liittyy blogiin!

Ensimmäinen rescuemissi tupsahti tämän tamperelaisen ensikodin makkariin neljä päivää ensikotisopimuksen allekirjoittamisesta. Oma kissani Nuppu oli vielä rokottamatta ja madottamatta joten uusi arkajalka sai totutella yksiöönsä rauhassa. Nuppu ei pahemmin älynnyt että mitään merkittävää oli tapahtunut, eikä tajunnut pitkään aikaan; ainoa mikä harmitti oli ettei saanut tulla mamman viereen nukkumaan.

Rescue numero yksi on nimeltään Sinikki; pienen pieni, noin 4-5-vuotias kissaneiti jolla on takanaan ainakin 2-3 pentuetta ennen Kisun hoiviin pääsemistään. Sinikki siirtyi toisesta ensikodista meille koska toinen ensikoti oli pääasiassa pentukoti johon oli tulossa uusi pentue ja tilan puute uhkasi.

Sinikin pieni koko ja suuret siniset silmät sulattavat sydämen; arkahan hän on mutta rohkaistuu päivä päivältä, innostuen jo leikkimään ja pyörimään jaloissa Nupun kanssa kun ruokakupit alkavat täyttymään.

Ensimmäiset parisen viikkoa Sinikki lymyili sängyn alla, saaden kunnianimen yllättämisen mestari, kun en yhtään kuullut että hän on mihinkään sängyn alta uskaltautunut ja kun käännyin ympäri niin hupsista, siinä hän istuikin selän takana senkin päällä, ikkunasta ulos katselemassa.

Yksiökin oli tosin pakko siivota, ja vaihtelun vuoksi Sinikki pääsi tutustumis kierrokselle parvekkeelle päivän ajaksi. Nuppu ihmetteli kovasti mikä se siellä kuljeksii ja murisi ikkunan takana hääräävälle Sinikille.

Päästyään vihdoin pois yksiöstään muutaman kissojen tutustuttamis kerran jälkeen, Sinikki juoksi 'piiloon' matolääkkeen annon jälkeen; Nupun ilme oli vähintäänkin pöyristynyt kun uusi tulokas piiloitui ihan viereen, tajuamatta että Nuppu oli heti selän takana.

Kosketuksesta Sinikki ei pahemmin vielä välitä ja juokseekin pakoon jos sitä lähestyy; paitsi jos osaa katsoa ihan muualle niin kuin ei häntä huomaisikaan; silloin Sinikki ihmettelee vieressä että mikäs nyt, onko hänelle annettu näkymättömyyden supervoimat? ja jatkaa tekemisiään rauhassa. Kantokopassa Sinikki ei pääse pakoon lähestyvää kättä ja muutaman rapsutuksen jälkeen kosketus onkin ihan kiva juttu eikä haittaakkaan enään yhtään.

Arkuutensa vuoksi piiloutuvan Sinikin pakopaikka on sohvan alla jonne hän livahtaa jos ihmiset tulevat liian lähelle; jostain syystä Sinikillä tuntuu olevan käsitys että jos musiikki on päällä, ihmiset eivät liiku sohvalta jolloin on turvallista tulla taas kiertelemään asuntoa.




Suurimmat edistys askeleet kuukauden aikana ovat olleet ehdottomasti kynsien leikkuu, madotus, silittämään ja harjaamaan pääseminen, leikkimisen alkaminen, jaloissa pyöriminen ruokinnan aikana, ja senkin ja sohvan päältä nukkumasta löytäminen. Kissat tulevat keskenään toimeen hyvin ja rauha on maassa.



Sinikin mielestä kynsien leikkuu ei ollut yhtään kivaa mutta se oli kuitenkin pakko hoitaa pois molempien kissojen kohdalla jottei tule vammoja jos tappelevat; vaikka näin ei olekkaan onneksi tapahtunut. Arkuudestaan huolimatta Sinikin aggressiivisuus on täysi nolla, vaikka protestoivalta sähinältä ei olla täysin vältytty kun on väkisin otettu kiinni kynsien leikkuuta varten (tohakassa tuli myös yksi raapaisu, joka oli täysin sen syytä että Sinikki yritti kiemurrella pois ja kynnet olivat liian terävät, ei siksi että Sinikki olisi tahallaan raapinut kun kynsien leikkaus ei ollut mielekäs juttu) ja kun on ajettu huoneesta toiseen jotta saadaan koppaan parvekkeelle siirron ajaksi.

Kaikkein mielekkäimmät lelut ovat Sinikin mielestä leikkikepin nauhat joita on kiva taputella tassuila ja pureskella, pallot joita se jahtaakin huimaa vauhtia keittiön tuolien jalkojen ympäri, villahiiri jota se heittelee ympäri lattiaa ja kuitit... kyllä, luitte oikein, kuitit, ne kun rapisee niin ihanasti ja niitä on kiva läpsiä tassuilla ja repiä.

Tämä suloinen arkajalka odottaa omaa loppuelämän kotiaan Tampereella joten jos sinulla on antaa pikkuruiselle Sinikille koti, käyhän lukaisemassa Sinikin portfolio Kisun sivuilta, ja ota yhteyttä jos suuret siniset silmät ovat vieneet sydämestäsi kissan kokoisen paikan.

Kuulumisia uusista kodeista!

Alkukesästä sain kuulumisia muutamalta entiseltä hoidokilta ja heidän perheiltään, tässä hieman tunnelmia (huom! klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi):

Huurre & Minsoo

Huurre lähti meiltä kesäkuussa ja se on kotiutunut uuteen perheeseensä Nummelaan. Ihmisiin ei vielä ihan täysin luoteta, mutta Huurre kyllä liikuskelee perheen läsnä ollessa ja etenkin ruoka-aikaan se on heti paikalla. Minsoo-kissakaverin kanssa Huurre tulee hienosti juttuun ja iltaisin onkin kuulemma kovat rallit. Kissat ovat viihtyneet ulkoaitauksessa ja Huurre on antanut jo silitelläkin itseään rauhallisessa tilanteessa. Leikki maittaa niin ítsekseen, Minsoon kuin ihmistenkin kanssa :) 

Halla ja Misku

Halla eli Huurteen sisko lähti meiltä helmikuussa uuteen kotiin Tampereelle. Hallaa vielä ihmiset hiukan epäilyttää, mutta toisinaan jopa vieraammat ihmiset ovat päässee sitä koskemaan ja rennosti makoillessa annetaan omistajien silitellä. Misku-kissakaverin kanssa menee myös hyvin, joskaan teini-Hallan hyökkäykset takaapäin eivät aina kuulemma ole arvostettuja :D Mökillekin on matkattu mallikkaasti ja muutoinkin kaikki kuuluu olevan hyvin. Tässäkin tapauksessa on hienoa, että ihmiset ovat valmiita ottamaan ujompia kissoja ja omaavat kärsivällisyyttä odottaa kissan luottamuksen voittamista.

Hertta (ja Torstikin tarhassa)

Hertta löysi tammikuussa kodin lapsiperheestä Lempäälästä. Hertalta ollaan saatu jo moneen otteeseen kattavia kuulumisia ja runsaasti kuvia mikä on aivan ihanaa! Meille tulleessaan Hertta oli arka eikä sitä saanut koskettaa, nyt se jo kerjää sohvalla omistajien rapsutuksia, joten pitkälle on päästy. Hertta on tottunut perheen eri-ikäisiin lapsiin ja saanut ystävän perheen Torsti-kissasta. Nyt kesällä kissat ovat saaneet ulkoaitauksen ja Herttakin pääsee totuttelemaan turvalliseen ulkoiluun. Hertta on selvästi superonnellinen uudessa kodissaan! Olemme saaneet vierailukutsun, joten täytyy käydä jossain vaiheessa katsomassa ihan omin silmin kuinka muuttunut kissa Hertta on :)

Oiva

Oiva (ent. Fasu) matkasi meiltä Järvenpäähän asti syyskuussa 2013, jossa sitä odotti kissakaveri ja lapsia leikittämässä pentua. Kuten kuvasta huomaa, pikku-Oivasta on kasvanut jo iso komea kolli ja se on kuulemma oikein vauhdikas ja utelias persoona. Oiva on kuulemma myös ihan kuin yksi lapsista ja lapset kutsuvatkin sitä pikkuveljekseen :) Tällä hetkellä meillä on ensikodissa uutta kotia etsimässä Oivan sisko Frida.

Loppuun vielä muutama kuva viimeisimmistä hoidokeistamme Nellistä ja Veetistä. Ne nautiskelevat olostaan uudessa kodissaan Turussa, kuvat puhukoot puolestaan ;) 

Nelli ja Veeti - kuuma on, mutta mikäs se omassa kodissa köllötellessä.

Oletko ottanut kissan meiltä tai jostain muusta ensikodista? Laita ihmeessä kuulumisia kuvien kera, näitä on aina mahtava saada!

-Saila