Extreme Classicin revanssi + muita kissanhiekkoja

Mutkien kautta Extreme Classic Lavender-kissanhiekka  (Sori, syvälinkitys ei jostain syystä ole enää mahdollista Zooplussaan. Löydätte kyllä!) tuli vaatimaan revanssia epäoikeudenmukaisesta kohtelustaan hiekkavertailussani. Se oli saanut vain pienen maininnan Compact Caren yhteydessä, sekin epätosi.

Kerroin siis aiemmin, että EC = CC laadullisessa mielessä. Nyt pyörrän puheeni! EC > CC, jopa EC > Tigerino Canada.
Järkyttävää? Niin minustakin, mutta 30 kilon aikana olen hiljalleen joutunut myöntämään itselleni, että Extreme Classic on ehkä ihan vähän Tigeä parempaa. Vaikeaa se kyllä oli.

Pidemmittä puheitta, plussat ja miinukset!
+ ei pölyä (oikeasti! vaikka kuinka möyhin!)*
+ pitää hajut
+ tiiviit ja kestävät paakut*
+ pienet rakeet
+ hajuste ei jää leijailemaan tai ole turhan vahva

- kallista (ostopaikasta riippuen n.20e/15kg)
- laventeli on vähän ällö

*Päihittää Tigen.

Entäpä lopullinen tuomioni, jääkö Tige ostamatta ja EC pääsee kuljetusfirman iloksi? Ei.
Ratkaiseva miinus Extremellä on hinta. Tige on lähes yhtä hyvä, mutta aika roimasti halvempi (n.15e/15kg, ja usein halvempaakin). Pelkästään omien kissojen kanssa EC:n käyttö tuottaisi melko mojovat lisäkustannukset vuodessa, joten tyydyn hyvin mielin Tigeen, ellen jostain halvalla löydä Extremeä.
Hahaa, väitänkin siis taas, että Tige on paras hiekka, kun huomioidaan hinta-laatu -suhde!

Mutta puheiden pyörtämiseen palatakseni, syön sanani ja pureskelen ne muhjuksi Lindocatin suhteen. Alkuhuuman haihduttua se paljasti todellisen karvansa ja oli aivan järkyttävää pissimuhjua! Paakut hajoilivat ja alkuun mukava hajuste alkoi käydä hermoille, kun se ei haihtunut millään. Pelkkää äitelän hajuista pissimuhjua vessat täynnä, yöök! Loppujen lopuksi edes kissat eivät suostuneet käyttämään vessaa, jossa oli Lindoa. Ajattelin jo käännyttäneeni kaikki kissat ekoilijoiksi Ökon pariin, mutta karu totuus paljastui, kun heitin Lindot lootasta mäkeen ja kippasin tilalle Tigeä.
Olen pahoillani, jos joku sitä erehtyi suitsutukseni innoittamana hankkimaan.

Jotain [minulle] täysin uuttakin kissanhiekkarintamalla. Keväällä Pirkkalaan avattiin uusi lemmikkikauppa, Muppet, jossa oli ihan mielettömänä avajaistarjouksena Super Carino-mikrohiekkaa 7kg loota eurolla. Tottahan toki riensin silmät kiiluen hakemaan pilkkahintaista hiekkaa. Hieman jo varovaisempana hiekan mahtavuuden julistuksessa totesin sen olevan "melko pätevää" (sisälläni huusin BESTEST EVÖ MIKÄ LÖYTÖ). Onneksi pidättäydyin, sillä tämäkin suhde ruusuisesta alusta huolimatta ajautui pian karikolle.
Alla taas yhteenvetoa plussina ja miinuksina.

+ sain halvalla
+ 7kg pahvilaatikko on 15kg säkkiä kivempi kantaa
+ hienojakoista
+ valkeaa (kaikki on aina harmaata)

- ei pidä hajuja kovin hyvin
- heikot paakut -> loota täynnä pissimuhjua
- heikohko saatavuus
- normaalisti aika hintavaa

Ugh! Olen puhunut. Melkein.


Oletteko/onko teillä kissat valikoivia hiekan suhteen vai meneekö mikä vaan? Millä perustein valkkaatte hiekat? Tykkäättekö kokeilla uusia merkkejä vai onko teillä yksi merkki, jonka nimeen vannotte?

-----

I've been super lazy "lately" so there haven't been too many translations. Or posts whatsoever.
Since I'm feeling active, I decided we could talk about cat litter. Earlier I wrote a post about litters, including many brands, with their pros and cons. Tigerino Canada (available at Zooplus) is teh bestest litter ever was pretty much my point there.

But I've come to a sad, sad point where I must admit it isn't the best litter available. I've been trying out Extreme Classic Lavender which slightly beats Tige. So I'll list you EC's pros and cons and tell you where EC beats Tige (only slightly, may I remind you!), in my personal opinion.

+ dust-free* (really!)
+ great odour absorption
+ hard clumps*
+ scent isn't too overpowering and doesn't linger around the house forever
+ small particle size

- I don't like the scent
- expensive

*Beats Tigerino

So, am I to abandon Tigerino and move on to EC? Nope. 
EC is so much more expensive (depending on where one buys it, it's about 20€/15kg) whilst Tigerino Canada is pretty affordable (about 15€/15kg, and there's offers quite often). Difference in quality is so small I don't feel like spending huge (huger..) amounts of money on litter.
Okay, it seems I'm saying again Tigerino is the best litter around, considering the cost. Haha.

In my earlier litter review I also told Lindocat is absolutely fantastic litter. Well, it isn't. It's absolutely horrible. Clumps break down sooooo easily, the scent is really strong and lingers on forever. Eww.
After a while even none of the cats (which aren't picky with their litter) wouldn't use it. Sums it up pretty good.

In May/June  I was trying out new (to me) litter brand, Super Carino micro, since it was on insane sale, 1€/7kg, practically free! At first I was very delighted with it, but soon it all went to h-- you know. Below there's the pros and cons.

+ it was super cheap
+ cardboard box is nicer to carry than a heavy plastic bag
+ it was white (err..)
+ scent wasn't too bad or strong

- clumps broke down immediatly
- weak odour absorption
- usually pretty pricey
- poor availability

Are you/your cats picky with litter or does anything suit them? What are the qualities you base your litter choices on? Do you like to try out new brands or is there one particular you count on?


***
All opinions are my own and nobody asked me to write this. Affiliate links (Zooplus) included, all proceeds go to our organization, to help and feed homeless kitties.

Mielipiteet ovat täysin omiani, eikä kukaan pyytänyt minua kirjoittamaan tätä. Linkit Zooplussaan ovat mainoslinkkejä, joista saadut tulot menevät suoraan ja lyhentämättömänä kissojen hyväksi.

Tervetuloa instagramiin, @kisu_ry!

Kisu ry:n uusin sosiaalisen median valloitus käynnistyi eilen illalla, kun yhdistyksellemme luotiin Instagram-tili! Vastedes pääsette siis seuraamaan Kisu-kisujen ja -ihmisten edesottamuksia täällä.

Kisun tämän päivän insta-päivityksen, jossa torkkuvat Jennin kissat Hipsu ja Ötö, voi kurkata täältä.

Tähän loppuun ajattelin laittaa vielä kaverikuvan omista misseistäni Purasta ja Rosista, joita ei blogin puolella ole hetkeen näkynyt.

Jakakaa tekin liikuttavia, somia tai hämmentäviä otoksia omista kissakavereistanne Instagramissa hästäkillä #kisukaverit! 

Pikku-Miuku tuli taloon!

Lähipiirin vastusteluista huolimatta hellyin kissabuumin ja pelokkaan katseen edessä ja niin meille kotiutui uusi hoitolainen. Tulokas ristittiin Pikku-Miukuksi eli Miukkikseksi sillä se kuvaa hyvin tämän pienen tytön miukunaa.

Frida ihmettelee, että kukas tämä on?

Miukkis on vajaa puolivuotias leikkaamaton tyttö, joka on loukutettu ulkoa kulkemasta emonsa ja sisarensa kanssa. Miukkista on ruokittu, mutta se ei vielä luota täysin ihmiseen. Tulevaisuus näyttää kyllä hyvältä, sillä Pikku-Miuku lähti jo ensimmäisenä yönä tutkimusretkelle vaikka nukuimme samassa huoneessa, ja taisipa se uskaltaa jopa kävellä tyynyjemme yli.

Heti uskallettiin kiipeilypuuhun näkösälle, välillä tosin piti piileksiä tolpan takana.

Miukkis on nyt elellyt uusissa ympyröissä viikon verran ja emon sekä siskon perään itkeminen on hellittänyt ja kissa on rohkeasti tutustunut paikkoihin. Ihmiset pelottaa, mutta palvikinkun varjolla sitä on päässyt jo rapsuttelemaan eikä Miukkis sähinästä huolimatta ole aggressiivinen. 

Miukkis on oikein suloinen pieni tyttö, joka pääsee kuukauden sisään rokotettavaksi ja leikattavaksi, matokuuri ja sirutus on jo hoidettu. Miukkis on aika hoikka sillä alkuun ei ruoka oikein maittanut kun pelotti niin, mutta nyt on alkanut kupistakin häviämään sapuskat ja herkkukinkku maistumaan.

Kiipeilypuut on suosittuja, niistä on kiva katsella maailman menoa.

Toinen hoidokkimme Frida on loistava esimerkki Pikku-Miukulle sillä sosiaalisen Fridan kanssa leikkiessä kissa unohtaa levottomuuden ja pelokkuuden. Rousku on lähinnä tyytynyt sähisemään pienelle ja muut omat kissamme ovat evakossa vanhemmillani kunnes niiden rokotukset on kunnossa, joten hyvä että pieni saa Fridasta tukea.

Fridasta puheen ollen, se pääsee loppukuusta uuteen kotiin! Fridaa odottaa Tampereella lapsiperhe, johon se pääsee tuomaan vipinää :) 

Frida ihmettelee parvekkeella.

Kissoja kerrakseen! Sinikki kotiin, Halipula!Mustikka ja tervetuloa Maca!

Sintti-Sinikki ja Megadolon-Nuppu

Tänään tiistaina koitti Sinikin maailmalle lähtö rauhallisissa ja mitään arvaamattomissa merkeissä.

Sinikin viimeiset päivät ensikodissa sujuivat rauhallisesti ja vielä muutaman viimeisen päivän aikanakin tuli 'ensimmäisiä'; nukkui ensimmäistä kertaa nojatuolissa + hyppäsi ensimmäistä kertaa sänkyyn ja nukkui siellä vieläpä Nupun seurassa monta kertaa.

[kuvien jälkeen lisää juttua...]

 

Kaverusten riehuhetki + Kaverusten nokoset + "Mitäs kuvailet siä?"

Tirriäinen Tositarkoituksella + Viimeinen kuva ensikodissa + Megadolon-Nuppu vertauskuva

Sunnuntaina ilmestyi jo uusi asukas, alkutietojen mukaan noin 1.v leikkaamaton kollipoika Mustikka. Sinikin ja Mustikan suuri eroavaisuus niin värissä kun käytöksessä oli vähintäänkin hätkähdyttävä; kun vaaleahko arkajalka tyttö oli lähdössä kotiin, tuli muutamaa vatsakarvaa ja pientä valkoista rintalaikkua lukuun ottamatta täysin musta, äärimmäisen seurallinen poika tilalle.

Nuppu livahti eristysalueelle heti ensimmäisen tunnin kuluessa ja karvatupot lensivät kun paikan pomo yritti repiä tulokkaalta silmät päästä; tässä taloudessa ei näemmä tämä leikattu tyttö/leikkaamaton poika yhdistelmä onnistu. Sain onneksi nopeasti tilanteen hallintaan ja täysin kääminsä polttanut Nuppu pääsi takaisin eteiseen jossa se vielä yritti uhitella minullekin mutta sai siitä hyvästä suikupullosta kylmää vettä niskaansa. Tilanteesta säikähtänyt Mustikka piiloili vessan pyykkikaapin alla loppu illan mutta tuli rapsutuksia vastaan lattialle kiehnäämään kun kävin istumassa seurana.

Mustikan suuri seurankaipuu ja ikuinen halipula kuitenkin teki eristyksestä kovin ikävän kun toinen olisi niin halunnut seuraa 24/7 ja vessassa Mustikan seurana istuminen ei ikuisesti onnistunut. Aina vessan oven sulkeutuessa alkoi mauku konsertti johon huvittavasti Sinikki yhtyi ja hoitsut duetoivat monta tuntia vessan oven läpi kunnes otin Mustikan koppaan ja näytin Sinikille kenen kanssa hän konsertoi. Tämä näytti rauhoittavan tilanteen tytön osalta ja Sinikki lähti olohuoneeseen koisaamaan mutta Mustikka jatkoi konserttia aamu yhdeksään.

Tänään tiistaina tulikin puhelu että jahka vaihto onnistusi kun toisessa ensikodissa oli lasta ylisuojelevan leikkaamattoman tyttökissan kanssa ongelmia ja meillä taas ei oikein leikkaamaton kolli sopinut pieneen porukkaamme. Vaihdosta sovittiin ja lasten kanssa hyvin toimeentuleva Mustikka pääsi helpottamaan halipulaansa lapsiperheeseen toiseen ensikotiin ja Maca pääsi lapsettomaan ensikotiin meidän vanhan rouvan seuraksi.

Maca kun tuli ovesta sisään en voinut kun nauraa. Oliko persoonat vain vaihtuneet mutta sama kissa tullut takaisin? Maca ja Mustikkahan ovat kuin kaksoset! Ainoat erot ovat että Macalla ei ole valkoista yhtään ja on äärettömän arka ja hiljainen.

Mustikka?! Ei... kyllä se on Maca. + Uusi tulokas. + Älä tule lähelle, pelottaa! -hiljainen sähähdys-

Tämän päivän aikana olen vain naureskellut että nyt mulla onkin joku kissanvaihto ohjelma menossa kun kolme hoitsua ollut samassa kämpässä yhden päivän aikana. Huvittavaa on myös se ettei Nuppu ole varmaan edes huomannut että Sinikki on poissa ja että vessassa tymyilee nyt tyttö eikä poika.

Edessä oli Mustikan kanssa puolikas matokuuri ja kastraatio mutta se vastuu on nyt siirtynyt uudelle ensikotiperheelle. Nyt edessä on Macan madotus, sterilisaatio, siedätyttäminen Nuppuun ja kesytys.

Paljon onnea ja menestystä Sinikille uuteen kotiin ja Mustikalle (niinkuin myös Macalle) uuteen ensikotiin. :) Liitän tähän loppuun vielä Mustikan halipula videon, ja kirjoittelen taas lisää kun edistytään.

Lämmintä syksyä,

Julia

Pyykkipojasta Niiloksi

Anteeksi tämä järkyttävän pitkä päivitystauko! Muuton aikana tietokoneeni kohtasi keltaisen uhan, joka ui rakenteisiin, enkä ole jaksanut purkaa (lue: nalkuttanut tarpeeksi Jounille, että purkaisi ja putsaisi) konetta, niin heikoilla mennään. Muistikorttipaikka on ikävän tahmea,  sinne viitsi mitään laittaa.. Päivitän siis Jounin koneen kautta, mikä tietysti on ihan liian vaivalloista (vieras näppiskin, yöök! Koko ajan saa korjailla kirjoitusvirheitä.)
Tosin, tämän postauksen viivästymiseen syynä on vain ja ainoastaan seulaa muistuttava pääni.

Kysyin kauan joku aika sitten, josko Soili haluaisi kirjoittaa itse Niilon kuulumisista, ja myöntävän vastauksen myötä syntyi seuraava - blogimme ensimmäinen - vieraskynä kirjoitus!

***

Keväällä 2014 tuli ajankohtaiseksi hankkia 2-vuotiaalle leikatulle exotic-kollilleni Panulle
kissakaveri ja aloin seurata Kisu ry:n sivuja päivittäin. Jo muutaman päivän päästä netissä oli
suurisilmäinen Pyykkipoika, jonka kerrottiin tulevan hyvin toimeen muiden kissojen kanssa
ja rakastavan palloleikkejä. Minä olen nimennyt lattiani pallomereksi, sillä tälläkin hetkellä
näkyvissä on 11 pientä palloa ja Panu rakastaa palloilla leikkimistä, joten tämä kuulosti oikein
hyvältä. Otin siis yhteyttä Jennin ensikotiin, kerroin itsestäni ja Panusta ja sain kuulla, että
Pyykkipoika on vielä hyvin arka ja majailee pesukoneen takana ja on siitä saanut nimensäkin.
Viikon päästä kun menin sitä katsomaan se oli edennyt jo sohvan alle ja seuraavalla viikolla oli
kuvia, joissa Pyykkipoika oli Jennin kesyjen kissojen esimerkkiä seuraten tullut esiin ja loikoili
näkyvillä toisen kissan vieressä. Olin siis toiveikas sen edistymisen suhteen ja päätin antaa sille
nimeksi Niilo.

Kuukauden odotuksen jälkeen Pyykki-Niilo vihdoin tuotiin ja se luikahti välittömästi pesukoneen
taakse. Olin aivan varma, että nyt se on siellä 3 kuukautta, mutta jo ensimmäisenä aamuna kun
havahduin aikaisin Niilo oli huoneen puolella tutkimusretkellä ja muutti sitten illalla kokonaan
huoneen puolelle, ensin kirjoituspöydän alle ja sen takaiseen romunurkkaan. Huonetta Niilo tutki
seuraavina päivinä minua kartellen, mutta Panu halusi heti tehdä tuttavuutta ja tuijotti Niiloa
metrin päästä missä ikinä se olikin. Jos Panu meni liian lähelle Niilo hyökki sitä kohti ja Panu
säikkyi ja väisti takajaloilleen nousten, mutta muutamien päivien kuluttua pojat tottuivat toisiinsa.
Vähitellen Niilon turvallinen alue laajeni ja se alkoi liikkua huoneessa vapautuneemmin. Panun
kanssa Niilo ystävystyi nopeasti ja ne saattoivat jo nukkua vierekkäisillä paikoilla. Palloilla
Niilo leikki aamuin illoin ja minuun tutustuttiin varovasti: ensimmäiseksi Niilo kävi haistamassa
varpaitani kun loikoilin sängyllä (Niilon mielestä nykyäänkin minun kiinnostavin osani on
varpaat). Niilo oppi nopeasti päivärytmini ja liikkumiseni asunnossa ja alkoi suhtautua esim minun
ohittamiseeni säikkymättä.

  

Niilo oli ollut kaksi viikkoa, kun eräänä aamuna aamukahvipöydässä heräillessäni tassu kosketti
varvastani. Katsoin alas ja siinä oli Niilo ja Niilon lempipallo, jonka se oli tuonut siihen eli Niilo siis pyysi minulta leikkiä! Tämä oli iso edistysaskel ihmissosiaalisuudessa ja olin ihan tavattoman ylpeä Niilosta. Näihin aikoihin Niiloa alkoivat myös kiinnostaa minun tekemiseni ja se alkoi tulla Panun perässä katsomaan aina kun tein jotain mielenkiintoista esim kävin vessassa.






Panulla on tapana tulla herättyään aamulellinnälle rapsuteltavaksi ja Niilo liittyi alkuun
tilanteeseen puskemalla Panua ja kiehnäämällä siinä ja vähitellen se alkoi hellästi näykkiä
sormiani, joita tarjosin haisteltaviksi. Sitten eräänä päivänä juhannuksen tienoilla kokeilin
vähän silittää Niiloa ja se ei järkyttynyt siitä, väisti vain pois parin silityksen jälkeen. Nyt
aamulellinnästä on jo muodostunut melko varma mahdollisuus silittää Niiloa.

Pojat ovat ystävystyneet hyvin, ne painivat ja juoksevat aina aamuisin tunnin, Panu saattaa nuolla
Niilon naamaa ja korvia ja usein pojat nukkuvat lähekkäin. Ruokakuppien ja laatikon jakaminen ei
missään vaiheessa ole ollut ongelma. Suosituin leikki on sängyn petaaminen eli Panu menee peiton
alle ja Niilo hyökkii sen kimppuun peiton päältä.

Minua Niilo vielä vähän varoo, mutta annan sille aikaa. Nyt Niilo voi jo tulla sängylle loikoilemaan, vaikka minä olen siinä, jos vaikutan siltä, että olen keskittynyt johonkin muuhun, vaikkapa lukemiseen tai dataamiseen. Aamulla pojat herättävät minut yhteistuumin: Panu kehrää tyynyllä ja Niilo järsii varpaitani. Palloleikin pyytäminen on jo joka-aamuinen tapa ja silittää saa aamulellinnän yhteydessä. Kerran Niilo on jopa puskenut minua kehräten.

Näiden muutamien viikkojen aikana Niilosta on muodostunut rakas perheenjäsen minulle ja Panulle ja se on edistynyt kesyyntymisessään aivan valtavasti. Panu on näyttänyt Niilolle hyvää esimerkkiä sosiaalistumisessa ja keskenään pojat ovat jo aivan bestiksiä.

***

Kiitos, Soili! Panun ja Niilon kuulumisia voitte lukea lisää Soilin blogissa.

Mitäs olitte mieltä, haluaisitteko lukea jatkossakin kissan ottaneiden omakirjoittamia kuulumisia?

Itse tottakai haluaisin, joten... jos sinulla on kotonasi Kisu-kisu ja haluaisit kirjoitella kuulumisianne, julkaisemme niitä oikein mielellämme! Laita kommenttia tai kirjoita postia osoitteeseen kisuensikodit ÄT gmail.com.

Sinikin kuulumiset ja uusi koti!

Heipsis taas ja hyvää syyskuun alkua! Mihin se aika rientääkään? Piti niin kovasti blogia päivitellä mutta jäikin sitten vähemmälle. Sinikki sopeutui ensikotiin hyvin ja tulee Nupun kanssa toimeen mainosti. Yhtäkään tappelua ei ole kissojen välillä ollut ja sepä onkin ollut helpotus. On juuri 12-vuotta täyttänyt Nuppukin saanut tarvitsemaansa liikuntaa kun vetävät rallia ympäri asuntoa niin että matot ovat rullalla.

Sinikillä todettiin eläinlääkärissä flunssa ja korvahiiva, joihin liittyi antibioottikuuri ja vähän ikävämpi korvatippakuuri. Totesin lähes kahden viikon eristyksen helpommaksi vaihtoehdoksi lääkekuurien ajaksi kuin ikuisen jahtaamisen, mistä olisi jäänyt niin Sinikille kuin minullekkin traumat.

Nyt terve nuori kissa, Sinikillä on painoa kepeät 2.57kg ja käsittelykin onnistuu jo hyvin, vaikka tassuihin koskemisesta Sinikki ei vieläkään pidä ja sylissä pysyy ehkä korkeintaan minuutin jos on ihan pakko. Rapsut kyllä kelpaa, eikä tyttönen enää kavahtele kun silitetään.

Sinikki on tervehdyttyään riehaantunut leikkimään oikein todenteolla ja kun hampaatkin hoidettiin kuntoon (viisi otettiin pois kokonaan) on syöminenkin helpottunut. Sinikin ohut turkki muuttui oikean ruokavalion ja sairauksien pois hoidon myötä nopeasti koiran karkeasta terveen pehmeäksi. Kala ja makkara ovat herkkua mutta maidosta (laktoositon&rasvaton) ei välitä kun taas Nuppu ei syö niitä mutta maito kelpaa; jokainen kissa on oma yksilönsä ihan niin kuin ihmisetkin.

Sinikin lempi puuhaa on ikkunasta ulos katselu, pallojen jahtaminen, nokostelu ja kuittien repiminen. Oikeastaan kaikki mitä on pöydällä on kiva tipautella alas, varsinkin paperit ja kuitit joita on kiva järsiä ja jättää niiden palasia ympäri keittiötä; niillä on sitten mukava palata leikkimään kun on tylsää.


Viisikymmentä päivää siinä meni mutta vihdoin Sinikki hyppäsi divaanille jalkojen viereen ja meinasi itku tirahtaa onnesta kun kärsivällisyys ja hoiva tuotti niin nopeasti tulosta; olisihan voinut mennä huomattavasti pidempäänkin. Nyt tulee maanantaina tasan kaksi kuukautta täyteen Sinikin saapumisesta, ja siihen se sitten päättyykin, sillä Sinikillä on koti! Uusi emäntä noutaa Sinikin alkuviikosta ja tyttönen pääsee totuttelemaan uuteen loppuelämän kotiinsa ja ihmiseensä. Loppuun liitän vielä suloisen kuva kokoelman Sinikin viimeiseltä kuulta ensikodissa.