Rouva Tikrun tulevaisuus

Tässä näiden kahdeksan kuukauden aikana, jotka rouva Tikru on ensikodissani asustellut olen kiintynyt siihen kovasti ja alkanut jo salaa mielessäni haikailla sitä omaksi kissakseni. Siinä ei olisi mitään järkeä, tiedän sen, sillä joutuisin syömään koko loppuikäni pelkkää makaronia ja tomaattimurskaa, jos minulla olisi neljä nälkäistä kissaa popsimassa lihaisaa viljatonta ruokaa. Minulla ei niin ole väliä, mutta kissojen pitää syödä hyvin!

Laitoin ensikotiryhmään neuvonpyynnön rouva Tikrun ilmoituksen parantelusta, sillä jos ei sillä pian ole kotia niin en kohta enää pysty luopumaan siitä. Sain hyviä neuvoja ja kirjoitin uusiksi rouvan ilmoitustekstin ja buukkasin Kisun ensikotinakin toimivan valokuvaaja Riina Peuhun ottamaan uusia kuvia ilmoitukseen. Ja sitten: sain kuulla, että erään Varsinais-Suomessa toimivan Kisun ensikodin emäntä on tätä blogia seurattuaan kovin ihastunut rouva Tikruun ja mielellään ottaisi sen omaksi kissakseen! Ilahduin tietenkin kovin ja viestittelimme. Kyseinen koti on kahden aikuisen talous ja heillä on kokemusta kissoista ja ensikotitoiminnasta. Ja kaiken huipuksi rouva Tikrun pentu Ruu on ollut heillä enskarina! Sovimme, että rouva Tikru etsii edelleen kotia ilmoituksella, mutta jos se ei ole vielä löytänyt ikiomaa loppuelämän kotiaan siihen mennessä kun tämän perheen  muuttohässäkkä on ohi joskus vuodenvaihteessa niin rouva Tikru mitä todennäköisimmin saa kodin heidän luotaan.  

Olen aivan valtavan onnellinen tästä käänteestä: nyt minulla on tiedossa rouva Tikrulle erittäin hyvä koti enkä voi enää haaveksia sen ottamisesta omaksi. Ensikodin kohdalla voin olla satavarma, että omakin kissa saa hyvää hoitoa ja paljon rakkautta ja siellä myös ymmärretään, että rouva Tikru ei todellakaan ole heti syliin tunkemassa vaan heillä on kärsivällisyyttä kesyttelyyn. Olen niin iloinen rouva Tikrun puolesta!

Rouva Tikru antaa jo hipaista

Alkuviikosta ryhdyin kovin juonikkaaksi nameja antaessani ja hipaisin aavistuksen verran rouva Tikrun tassua kun se sai nameja tyynypinon päällä. Rouva säpsähti, mutta ei sännännyt minnekään ja nyt olen toistanut saman useamman kerran. Rouva Tikru antaa pikkuisen tökkäistä sormella ja poistuu paikalta rauhallisesti eikä ole mitenkään kauhuissaan. Ei rouva Tikru kosketuksesta vielä pidä, mutta ei toisaalta järkytykään eli jatkamme harjoittelua.

Huiskan kanssa kesyttely on nyt lähinnä tyynypinolle sijoitetun huiskan hajuun totuttelua, sillä kun rouva Tikru näkee, että otan huiskan käteen se poistuu paikalta tyynesti mutta päättäväisesti.

Aluevaltauksia on tullut tällä viikolla useampiakin: rouva Tikru on jo monta kertaa käynyt askartelupöydällä iskuskelemassa, kerran se teki tutkimusretken keittiön työtasolle ja kerran kävi kävelemässä askartelupöydän takana ikkunalaudalla, joka on omien kissojeni Panun ja Niilon suosima päikkäripaikka. Vakiopaikka rouvalla on edelleen tyynypino.

Mörri pääsi vihdoin lähtemään

Tämän viikon aikana Mörrin ja oman kisukisuni Vikiliin välit tulehtuivat todella pahasti ja Vikilii hyökki karvat pörhössä ja aivan tosissaan Mörrin kimppuun useita kertoja päivässä. Vikilii ilmeisesti oli Mörrin murinoista ja sähinöistä päätellyt, että se on jokin oikeasti vaarallinen otus ja että Vikiliin velvollisuus on suojella muuta laumaa Mörriltä. Odotin siirtoa toiseen, kissattomaan ensikotiin ja laskin päiviä lauantaihin - ja sitten Mörrin muutto yllättäen peruuntui!

Olin aivan kauhuissani, että kohta täällä jommalta kummalta kissalta on silmä puhki ja olin jo järjestelemässä Vikiliille viikon rauhoittumislomaa ystäväni luona, mutta sitten Kissankulman ensikoti onneksi tuli hätiin ja lupasi hakea Mörrin sinne odottelemaan kissatonta ensikotia. Kissankulma on isompi ensikoti Hämeenkyrössä ja se on vastaanottokoti eli sinne emot ja pennut ja muutkin kissat tulevat ensimmäiseksi kun ne on loukutettu ulkoa populaatioista. Kissoja siellä taitaa olla tällä hetkellä parikymmentä ja pentuja aivan tuhottomasti.

Kissankulman Pia ja Jari tulivat lauantai-iltana ja asiantuntevasti ja vuosien kokemuksella ottivat kiinni Mörrin, joka säntäili edestakaisin askartelupöydän nurkan sokkeloissa, minun tehtäväkseni jäi lähinnä siirrellä tavaroita pois tieltä. Koppaan jouduttuaan Mörri rauhoittui, sillä se oli sille tuttu paikka, jossa se oli useita kertoja käynyt syömässä muroleikkimuroja. Mörri vietiin Kissankulmaan ja siellä sitä odotti sievä oma huone, jossa se saa olla ilman pelottavia muita kissoja. Huoneessa on useita kiipeilypuita ja monta pehmeää petiä ja siellä Mörrillä on hyvä olla. Kun Mörri saa elää rauhassa ja ilman pelkoa siitä varmasti kehkeytyy se ihana ja mukava kissa, joka se jo sisimmässään on!

Nurkkamörri

Mörri on edelleen nurkassa askartelupöydän takana, sillä on siellä oma hiekkalaatikko ja ruoka- ja vesikupit ovat pöydän jalkatilassa. Vikilii on rauhoittunut jonkin verran, mutta pitää edelleen Mörrin nurkassa, vaikka se mielellään tutkisi asuntoa laajemmaltikin. Jokailtaiseen muroleikkiin Mörri saa osallistua, heitän sille kourallisen kuivanappuloita jalkatilaan ja se tulee heti niitä rouskuttelemaan. Myös namipurkin rapinan Mörri tunnistaa ja tulee pöydän takaa kurkkimaan. Jos Mörrille löydettäisiin kissaton ensikoti se varmasti edistyisi nopeasti.

EDIT: Mörrille on nyt löytynyt kissaton ensikoti ja se pääsee muuttamaan ehkä ensi viikonloppuna.