Vikiliin pyllyvaivat

Vikilii pari kuukautta sitten ensikotiini tullessaan veti aina monta kertaa päivässä takapuoltaan lattiaa pitkin samalla tyylillä kuin kakkapyllyä vedetään, mutta ei siellä kakkaa ollut. Epäiltiin matoja, mutta madotukset olivat kunnossa. Epäiltiin ummetusta, mutta kakka oli pehmeää vaikka ei varsinaisesti löysää. Epäiltiin täysiä anaalirauhasia, mutta ne ovat kissoilla varsin harvinaisia. Sitten vaiva äkkiä katosi samassa yhteydessä kun Vikilii söi omat ja poikien kuivatut muikut ja veti kerralla yhdeksän muikkua.

Muikkutarjoilu jatkui kolmen muikun päivätahdilla ja kaikki oli taas hyvin Vikiliin pyllyssä. Tuossa viikko sitten sain sitten päähäni lopettaa muikut vähäksi aikaa kun on ollut niin paljon muuta ekstraruokaa. Ja eikös pyllyn veteleminen alkanut taas! Pari päivää sitä katselin ja sitten annoin muikkuja ja tilasin maanantaille ajan Hervannan eläinlääkäreille.

Vikiitä olen opettanut saamaan namit kuljetuskoppaan, mutta olin liian hidas luukun kanssa ja Vikilii hoksasi, että nyt tapahtuu jotain. Se meni nurkkaan piiloon, mutta tuli heti esiin kun annoin keittiön namipaikalle toisia nameja ja siitä sain sen nostettua ja tungettua koppaan. Selvisin parilla naarmulla ja onneksi minulla on jäykkäkouristus kunnossa, joten en oleta sairastuvani kuolettavasti.

Ensikotiemo kyyditsi meidät eläinlääkäriin, siellä Vikilii rauhoitettiin ja todettiin, että anaalirauhaset ovat täynnä, mutta eivät onneksi tulehtuneet ja eläinlääkäri tyhjensi ne. Kyselin miten tätä voi ehkäistä jatkossa ja eläinlääkäri sanoi, että kakka olisi hyvä saada kiinteämmäksi. Ehdotin viljatonta, sillä oma Panunihan on jo viljattomalla ja lääkärin mielestä se oli hyvä ajatus. Muikkujen syönnistä kysyin myös ja ne sallittiin mielellään, tosin mielessäni on pieni epäilys, että niiden kanssa eläinlääkäri vain oli mieliksi päähänpinttymän saaneelle kissantuojalle...

Vikiliin ja Niilon rakkaus

Yleisesti ottaen meillä täällä menee oikein hyvin, mutta ihmisten asioiden takia emme nyt päässeetkään sinne tapahtumaan, jossa meidän piti olla näytillä. Vikilii on edistynyt paljon ja on ollut reippaasti näkyvillä vieraiden ihmisten aikana eli hyvin kesy pieni eläin se on.

Vikilii ja ensikodin isäntä kisukisu Niilo ovat olleet hyvin rakkaita ja ovat jahdanneet ja leikkineet ja tehneet asiota yhdessä. Niilo varmasti tulee kaipaamaan Vikiliitä kun tulee Vikiliin aika lähteä ikiomaan loppuelämän kotiinsa. Kun aloitin ensikotina oletin, että omat poikani juuri ja juuri sietävät vietaita kissoja enkä osannut kuvitellakaan, että Niilo ja Vikilii ystävystyvät näin. Minusta itse asiassa tuntuu pahalta särkeä tämä Niilon ja Vikiliin ihana rakkaus... Mutta tänään ei ole se päivä.

Jouluksi omaan kotiin & Zoolove hellii Kisun kisuja vuoden loppuun!

Joulun odotus on jo täydessä vauhdissa, ainakin mikäli Kisun porukalta on kysyminen. Yhdistyksen joulukiertue on nimittäin täydessä vauhdissa, kierrellen pitkin poikin Pirkanmaata hilpeän tonttuilevin mielin tietysti!

Huomenna lauantaina 21.11. Kisu kisuilee Pirkkalan Muppetissa Jouluksi omaan kotiin -tapahtumassa, ja paikan päälle kannattaa ilman muuta piipahtaa jokaisen kynnelle kykenevän: myyntipöydän ja kahvi- ja mehutarjoilun lisäksi paikalle nimittäin saapuvat myös yhdistyksemme tähdet, eli liuta Kisun kotia etsiviä kissoja! Tule siis ihmeessä Muppetiin tekemään löytöjä pukinkonttiin Kisun myyntipöydästä ja liikkeen valtavasta valikoimasta, paijailemaan kisukisuja, nautiskelemaan kupponen kuumaa ja turisemaan ja tutustumaan niin Kisun ensikoti- kuin muuhunkin toimintaan!

Kisun joulukiertueen pysähdyspisteet päivämäärineen ja lisätietoineen löydät kiertueen Facebook-sivulta: KLIK.

Ja kun jouluisissa tunnelmissa kerran ollaan, niin muistattehan, että lemmikkien jouluherkkupöytään kannattaa tilata eväät ja emmeet Zooplus-verkkokaupasta? Klikkaamalla itsesi Zooplus-ostoksille blogin oikeassa laidassa näkyvän bannerin kautta Zooplus lahjoittaa Kisun kodittomien kissojen hyväksi 4% tilauksesi loppusummasta. Sen lisäksi Zooplus lahjoittaa Zoolove by Zooplus -tuotteidensa myyntihinnasta 10% Kisun kisuille koko loppuvuoden ajan, joten nyt kannattaa ehdottomasti pistää Zoolovea tilaukseen ja lahjoittaa samalla joulumieltä myös Kisun kissoille! :)

 

Pahvilaatikoita ja muita kuulumisia

Herminasta sain kuulumisia, on syönyt nameja ja antanut harjata ja jo toisena iltana oli nukkunut päikkärit sylissä eli hyvin näyttää pikku Hermina viihtyvän uudessa kodissaan.

Keskiviikkona tuli Zooplussan tilaus eli kuukauden ruuat ja hiekat, mutta tietenkin Vikiliin ja ensikodin isäntien mielestä tärkeintä oli saada kaksi hyvää pahvilaatikkoa leikkiin, oleskeluun ja yölliseen mekastukseen. Vikilii on selvästi pahvilaatikkokissa: sillä on oma pikku pahvilaatikko, isommissa laatikoissa se viihtyy myös ja tällä hetkellä suosikkioleilupaikka on ompeluun tarkoitettujen pyyhkeiden pahvilaatikko.

Viikon päästä lauantaina lähdemme Vikiliin kanssa Pirkkalaan lemmikkiliike Muppetiin, sillä siellä on ensikotikissanäyttely, jossa ihmiset voivat nähdä Kisun enskareita ihan ilmielävinä. Vähän minua jännittää miten Vikilii suhtautuu, mutta se voi olla omassa kantokopassaan ja lempipahvilaatikonkin otan mukaan niin Vikilii voi tuntea olonsa turvalliseksi kaiken hälinän keskellä. Tällä viikolla olen tarjoillut Vikiliin namit siihen kantokoppaan, jota se mieluiten käyttää päikkäreihin ja hyvin se sinne menee eli koppaan saamisesta ei varmaankaan muodostu mitään ongelmaa.

Hermina sai uuden kodin

Herminaa kävi keskiviikkona katsomassa oikein mukava nuori nainen ja Hermina antoi naisen silittää ja söi nameja hänen kädestään eli hyvin synkkasi heillä. Lauantaina sitten nainen sekä avokkinsa noutivat Herminan kotinsa hengettäreksi. Mukaansa Hermina sai oman harjansa, sulkalelunsa, pötikän tuttua Bozita-ruokaa ja äänettömän pikku pallon.

Luovaria täytettäessä kerroin kauhutarinaa mitä voi käydä, jos ei vuosittain uusittava kissaflunssarokote ole voimassa: tuttavani kissa sai kissaflunssan, sen jälkitautina pahan korvatulehduksen, molemmat tärykalvot puhki, kissa meinasi kuolla ja piiloutui kirjahyllyn sokkeliin ja kun se vihdoin löydettiin ja vietiin lääkäriin oli lasku 600€. Onneksi se kissa toipui hyvin ja on nyt taas oma iloinen itsensä.

Vikilii viettää paljon aikaa ensikoti-isännän Kisukisu Niilon kanssa, ne loikoilevat lähekkäin sängyllä, juoksevat ja painivat ja ovat oikein hyvissä väleissä keskenään. Toinen ensikodin isännistä eli Panu ei paljoa enskareista piittaa ja sitä koulutan nyt nameilla raapimapuun käyttöön: aina kun raapii oikeaan paikkaan saa namin ja myös puun ylätasolle menemiseen kannustan Panua ja Niiloa nameilla. Vikilii saa kolme muikkua päivässä silkan söpöytensä vuoksi ja kaikille kissoille annan nameja joka ilta aina samassa paikassa niin ne tulevat esiin ja namille esim luovutustilanteessa kuten Hermina tänään teki.

Hermina palasi ensikotiin

Keskiviikkona Hermina palasi ensikotiin viikon poissaolon jälkeen omistajansa yllättäen ilmenneen allergian takia. Omistaja oli kovin pahoillaan joutuessaan luopumaan Herminasta, sillä he olivat jo ehtineet tykästyä toisiinsa ja Hermina oli selvästi viihtynyt uudessa kodissaan. Laitoin omistajalle heti illalla meiliä, miten Hermina oli välittömästi solahtanut omalle paikalleen kattilaumassani ja miten se oli vastaanotettu haisteluin ja pikku puskuin. Herminalle oli kodissa ostettu oma harja, harjailen tyttöstä nykyään päivittäin ja saan palkakseni kehräystä. Hermina vaikuttaa nyt rennommalta kuin aikaisemmin eli ilmeisesti kodin kokeilu teki sille oikein hyvää.

Ensikotimiitistä viime sunnuntaina sain kotiin tuomiseksi monta pussillista lahjoituksena saatuja kuivattuja muikkuja ja tietenkin laitoin niitä heti tarjolle yhdet joka kuppiin, mutta Vikilii söi ne kaikki. Laitoin uudet muikut ja taas Vikilii söi ne, pojat eivät ehtineet edes haistella niitä. Seuraavana päivänä laitoin kolme jokaiselle eli yhdeksän kaikkiaan (Hermina ei silloin ollut vielä tullut) ja omat pojat haistelivat eivätkä syöneet, mutta Vikilii söi niistä kahdeksan ja nimettiin sen kunniaksi muikkukuningattareksi! Nyt annan muikkukuningattarelle kolme muikkua päivässä ja rahvaalle en edes yritä tarjota. Hermina saattaa syödä yhdestä muikusta pään, mutta ei muuten ole ihmeemmin kiinnostunut niistä.

Ensikotimiitistä sain myös lahjoituskankaita ja -pyyhkeitä, joista ompelen lisää kirjopyykin kestäviä koppa-alusia Kisun myyntipöytään. Vaatehuone on kangasvarastona ja pöydän alla oleva pyyhelaatikko on Vikiliin mielestä erinomainen paikka pikkuruiselle kissalle, siinä se loikoilee tai nukkuu usein.