Karvaa, karvaa, karvaa ja Pullis

Koiran karvakeko vasemmalla, neljän kissan karvakeko oikealla.
Murut kuivatusta kanankaulasta.

Harjasin tänään eläimiä ja voi luoja sitä karvan määrää.
Vieressä kaunis ja havainnollistava kuva, toinen keko on koirasta  muutamalla furminaattoriraapaisulla, toinen keko neljästä kissasta karstalla & furminaattorilla. Että joo.. Rakas koiramme on alkujaan eestiläinen street mix, minkä huomaa turkistakin: paksu furminoitava aluskarva JA karkea nypittävä päällikarva. Täytyy kyllä myöntää, että olin harjannut kissoja viimeksi toissapäivänä. Ei niistä siltikään noin kauheaa kasaa lähtenyt!

Harjaussessio oli ollut mielessä jo hyvän tovin koiran alettua näyttää siivottomalta ja Hipsun parkkeerattua sylikissaksi. Hipseli kömpii syliin nuhjuamaan ja vaalea karvapeite vaatteisiin taattu. Mutta! Kissat ovat kätkeneet turkinhoitohanskan jonnekin jemmaan, enkä saanut aikaiseksi ostaa karstaa, eikä sopivaa kumisukaa tuntunut löytyvän mistään. Niinpä alistuin turkisvaatteisiini, kunnes viimein tiistaina autoillessani muistin poiketa eläinkauppaan tarkastamaan harjavalikoiman, ja suureksi riemukseni löysin sekä karstan että suan! Molempia laatuja piti olla, koska Hipsun mieli on arvaamaton, eikä se olisi välttämättä pitänyt valinnastani.

Kainaloperuna-Hipsi karvaamassa vaatteita

Karvanriipijät testattiin samana iltana, ja jopa Pullis oli kiinnostunut karstasta ja sitä sai harjatakin (!!) pari vetoa. Kaikki kissat hyväksyivät, Hipsu tosin vasta tänään namien myötävaikutuksella. Kirppu rakastaa harjausta, Maisan mielipide vaihtuu ilmanpaineen ynnä muun mukaan ja Ötöllä on liian kiire olla harjattavana. Pullis osallistui harjaukseen pääasiassa tarkkailemalla vierestä, jos ei pallot huudelleet liikaa leikkimään.

Riehu-Pullis

Niin päästiinkin taas Pullikseen! Sen kehitystä on pakko ihailla päivittäin, oikeasti. Tänäänkin se leikki menemään, vaikka puuhasin siinä lähellä kuvaamassa, harjaamassa tai leikittämässä muita kissoja (Pullasteri ei vielä oikein ymmärrä lelukeppien päälle). Aamuisin se tulee hyörimään ympärille muiden mukana, samaten kotiin tullessa. Se on ruvennut juttelemaankin, yksi ilta se vaelsi ympäriinsä huutelemassa riehukaveria, mutta valitettavasti kaikki muut olivat torkkumassa. Useimmiten Pulliksen asiat onkin riehumista tai ruokailua koskevia. Ja mikä parasta, se tunnistaa oman nimensä ja tulee jopa välillä luokse kutsuttaessa!

Yleisesti ottaen, sen arkuus on helpottanut niin paljon, ja oikea Pullasteri päässyt sen myötä enemmän esille. Ja se oikea Pullasteri on mahtava tyyppi. Pulliksen perusilmekin on muuttunut! Ennen se näytti aina yrmeältä ja silmät pohjattomilta mustilta viiruilta, mutta nykyisin se on paljon...öö, no, ilmeikkäämpi. Vaihtelevampi. Noi yllä luetellut jutut ei ehkä kuulosta hääveiltä, mutta mulle ne on ihan jättimäisiä ilon aiheita. Ensikoteilun parasta antia!

Loppuun taas kuvakollaasi Pullasterista, kun sain siitä eilen niin söpöjä kuvia!

Hengailu-Pullis