Ensikotina toimimisen ilot ja ärsytykset

Näiden muutaman ensikotivuoden aikana olen päässyt kokemaan niin mahtavia kuin vaikeitakin hetkiä kissojen parissa. Koskaan ei etukäteen tiedä mitä uusi hoidokki tuo tullessaan.

Seuraavassa plussia ja miinuksia siitä mitä kissojen ensikotina saa kokea, kuvituksena sekalainen otos niistä iloista ja ärsytyksistä ;) :

Kissoile kelpasi syötäväksi kasvatettu ruoho myös leikkiin.

+ saa auttaa kissoja eli tulee hyvä mieli kun kissat pelastuu

Jos ottaisin vain omia kissoja, voisin auttaa muutamaa, mutta nyt pääsen auttamaan kymmeniäm ehkäpä joskus satoja kissoja uuden elämän alkuun!

+ omat kissat saa seuraa ja vaihtelua

Tämä tietysti riippuu omista kissoista, onko kyseessä plussa vai miinus. Meillä suhtautuminen hoitokissoihin on hyvin vaihtelevaa, pääasiassa ihan positiivista ja etenkin Wohveli tykkää leikkikavereista.

+ palkitsevaa seurata kesyyntymistä/kasvua

Arkojen kissojen kesytys on taiteenlaji, jota en vielä täysin hallitse. Oppia ikä kaikki, ja se on vaan aivan mahtava tunne kun arka kissa antaa ensimmäistä kertaa silittää edes hieman! Kissanpentujen kasvun seuraamista tuskin tarvitsee selittää, siinä sydän aina sulaa kun näkee pienten oppivan uusia taitoja <3

Mullassa kieriskelevä Wohveli.

+ mielenkiintoisiin kissapersooniin tutustuminen, ei ole kahta samanlaista tullut vastaan

Tämä oli alussa suurin yllätys minulle, en ollut tajunnut, että jokainen kissa on aina oma persoonansa ja kaikilla on tapoja, ilmeitä ja eleitä, jotka tekevät niistä yksilöitä.

+ tutustuminen samanhenkisiin ihmisiin ja hienoihin persooniin

Kisun porukassa on idearikkaita, toiset huomioonottavia, nuorekkaita ja mahtavia persoonia. Apua ja neuvoja on saanut aina kun niille on tullut tarvetta. Ensikoteja arvostetaan ja meistä pidetään hyvä huoli!

+ oppii niin kissa- kuin ihmistuntemusta

Kissatuntemuksen ohella vaaditaan myös ihmistuntemusta uusia koteja valitessa. Kokemuksen kautta oppii huomaamaan pieniäkin seikkoja, joista voi päätellä onko juuri ko. kissa ja ihminen match made in heaven.

- rajoittaa kulkemista

Omienkaan kissojen kanssa ei extempore reissut ole itsestään selvyys, mutta seitsemän kissan tunkeminen tavalliseen Toyotaan on suhteellisen haastavaa! Ennen muuttoamme paremmille hoitaja-apajille, kyläily- ja lomareissujen aikana oli oma hommansa metsästää hoitajia kissoille ja välillä joutui vain kuskaamaan koko köörin 150km päähän kissamummilaan. 

Näin käy pyykeille jos taloudessa on pentuja..

- pissavahingot, imurin varressa saa olla sitä useammin mitä useampi kissa on

Pissavahingot ovat olleet hyvin vähissä *koputtaa puuta*, mutta siitäkin ilosta on päästy nauttimaan. Pesukone on pyörinyt omat kierroksensa, roskiin on mennyt niin peittoja kuin huonekaluja, ja pissavaivojen syyn pohtiminen on tuottanut harmaita hiuksia. Ennakointi on tässä avainsana! 

- arkojen kesyttäminen vie aikaa ja vaatii pitkää pinnaa

En ole persoonana sieltä kärsivällisimmästä päästä ja meillä se onkin tuo mies, joka enemmän koettaa saada puolivilleistä viikareista salonkikelpoisia kotikissoja. Kinkkua kuluu, polvet on koetuksella sängyn alle kurkkiessa ja kädet välillä kyynerpäihin asti naarmuilla kun nelijalkaiset yritetään saada tottumaan kaksijalkaisiin.

- ikävät kissakohtalot eli sairaudet ja mahdolliset lopettamiset

Hoitokissoista on yhtä lailla huoli kuin omistakin. Löytökissojen kohdalla oksennukset ja muut epämääräiset oireet tulee ottaa vakavasti sillä vaivojen takana voi olla tarttuva tai muuten kohtalokas tai vähintään kissalle ikävä tauti. Toisinaan ainoa keino pelastaa kissat on niiden päästäminen kivuistaan, itsekin jouduin edellis vuonna tekemään tämän päätöksen alle luovutusikäisen pennun kanssa jolla oli rakenteellinen vika suolessa (Viki <3)

Pikku Viki 23.5-13.8.2012 <3

-surullista nähdä miten kissat joutuvat heittopusseiksi paikasta toiseen, huonosta hoidosta puhumattakaan

Ensikotiin tullessaan kissat ovat saattaneet jo kokea kovia tai vähintään vaihtaneet asuinpaikkaa moneenkin kertaan. Joskus tulee virhearvioita ja kissa palautuu yhdistykselle vielä ensikodista lähdettyäänkin. Turhan usein kissojen ottamista ei ajatella paria kuukautta pidemmälle vaan kissat laitetaan kiertoon helppona ratkaisuna.

- sisustaminen kissojen ehdoilla, toimivuus menee tyylikkyyden edelle (vessoja joka nurkan takana)

Haikein mielin joudun yleensä jättämään ihanat lasimaljakot kauppaan ja sen sijaan sisustamaan kissanvessoilla, leluhiirillä ja raapimapuilla.

Rose-Marien mielestä teltta sopii oikein hienosti sisustukseen.

- /+ luopuminen

Luopuminen on joidenkin kissojen kohdalla haikeaa. Erityisen sosiaaliset kissat ja syystä tai toisesta meillä pidempään majailleet tulevat läheisiksi ja tippa linssissä saa lähettää ne uusiin koteihin. Tässäkin muistan kuitenkin, että olen itse valinnut niille parhaat mahdolliset kodit ja jatkossa voin taas auttaa lisää kissoja. Toisinaan hoitokissojen kuulumisia kuulee vielä vuosienkin kuluttua, se jos mikä on mahtavaa!

Plussia ja miinuksiakin siis löytyy, mutta ikävät asiat unohtuvat nopeasti ja plussat painavat aina enemmän vaakakupissa. Ensikotitoiminnan myötä olen monta kokemusta rikkaampi! Voisi sitä kai hullumpikin harrastus olla..;)

Sänkyä voi toisinaan olla mahdotonta pedata..

Löytyykö teiltä kissanomistajina tai ensikoteina lisättävää listaan?

-Saila

SOMMORO

... Nimittäin Kisun ensikotiblogin uusi yhteistyökumppani!

Aamulehden Moro-liite julkisti 23. tammikuuta kilpailun, jossa se etsi viittä parasta tamperelaista tai pirkanmaalaista blogia, jotka käsittelevät Tamperetta tai tamperelaisuutta jostain näkökulmasta. Ystävänpäivänä Jennin sähköpostiin ilmaantui odottamaton, mutta mahtava viesti - meidät oli valittu!

Tulevaisuudessa ensikotiblogi näkyy siis Moron nettisivuilla paraatipaikalla, mikä tarkoittaa hurjaa näkyvyyden lisääntymistä. Meillä on siis mahdollisuus paitsi levittää tietoa kissojen oikeasta kohtelusta ja lajiominaisuuksista, myös hukuttaa lukijat söpöihin kissakuviin.

Nyt tuntuu hyvältä! Kurrrr.

Kuvassa Jennin Hipsu, jonka tarina selvinnee lukijoille pian!

Hallalla on koti! / Halla has a home!

Iloisia uutisia heti alkuun! Äsken ajeltiin Loimaalle, jossa treffattiin Hallan uudet omistajat ja Halla huristeli siitä sitten heidän kyydissään Tampereelle. Haikein mielin jälleen luovuttiin yhdestä pallerosta, mutta olemme vakuuttuneita siitä, että Halla päätyi hyvään kotiin. Nyt vain jäännäämme miten Halla sopeutuu Misku-kissan ja Hukka-koiran laumaan. Toivotaan, että yhteiselo sujuu mallikkaasti!

Sitten hieman ajassa taaksepäin. Viime viikolla Halla ja Huurre joutuivat vähän tylsempään koettelemukseen kun ne vietiin steriloitavaksi. Painoa Huurteella oli 1,9kg, Hallalla 2,9kg, ikää molemmilla noin 9kk. Huurteen rähmivä silmä ei eläinlääkärin mukaan tarvitse toimenpiteitä ja muutoinkin kissat olivat päällisin puolin tutkittuna kunnossa.

Kissat heräilivät rauhassa kylppärissä / cats woke up slowly in bathroom

Molemmat saivat asusteiksi kaulurit ja pienen alkukankeuden ja murjotuksen jälkeen niillä kulkeminen alkoi sujumaan. Syöminen ja leikkiminenkin kävivät mallikkaasta tötteröt päässä, mutta koska haavat parani hienosti, kissat eivät ole mitään riehujia, eivätkä haavat kiinnostaneet niitä sen suuremmin, otimme tötteröt kokonaan pois viiden päivän kuluttua.

Halla

Huurre

Viime viikolla teimme myös Zooplussaan tilauksen, jonka tulos näkyy alla. Tarjouksesta tilaamaamme Tigerino Canada hiekkaan olemme tyytyväisiä ja sitä tilaamme varmasti jatkossakin. Harmi vaan, että kuljetusfirman työntekijä ei ollut kovin urheilullisella tuulella ja kuskasi hissittömän talomme kolmanteen kerrokseen hiekkojen sijasta vain postista noutolapun (tai ainakin ovikello jäi käyttämättä) ;)

Oma Wohvelimme testasi ensimmäisenä uudet asumukset / Our Wohveli tested first the new accommodations

Hertan kodistakin saimme jälleen ihania kuulumisia, siellä sopeutuminen sujuu koko ajan entistäkin paremmin ja Hertta on jo täysivaltainen perheenjäsen. Kuva puhukoot puolestaan:

---

First, good news! Halla got a new home today. Little sad again to give a lovely cat away, but we're sure that she got a good home. Now we just wait for how her new cat and dog friends react to her. Hopefully they get along well!

Let's go a little back in time then. Last week Huurre and Halla were spayed. Huurre weighted 1,9kg, Halla 2,9kg, both aged 9 months. Huurre's runny eye is ok and over all the cats were healthy.

Both had to live with cones for a while but they coped well with those. Because wounds healed well and cats were calm and not interested about the wounds, we took the cones away after five days.

Last week we also did an order to Zooplus. Sand by Tigerino Canada works well and we sure order it again. Too bad the man in transport company wasn't too sporty and did not bring the sand up to third floor in our building with no elevator ;)

Again we got good news from Hertta's new home, she keeps adapting very well. The picture says it all.

---
Zooplussalle ohjaavat linkit ovat yhteistyölinkkejä. Mielipiteet ovat täysin omiani. / Zooplus links are co-operation links. Opinions are all mine.

Poika on tullut ensikotiin

Apsi-apina on kaunis köllöttelijä.

Ensimmäinen poikahoidokkimme, Jenniltä tullut Apsi, on nyt asustellut kanssamme pari päivää. Lyhyesti Apsista: kyseessä on noin yksivuotias, Kiikoisten ABC:ltä napattu koditon poika. Apsi on vielä hurjan laihassa kunnossa - lonkat törröttävät hurjan näköisesti ja selkäranka tuntuu aivan liian hyvin silittäessä. Onneksi pojalla on kuitenkin terve ruokahalu, eiköhän herra saa keräiltyä tässä lähiaikoina vähän massaa!

Välillä raapimapuussa osataan olla ihan nätisti
tyttöjen seurana.

Apsin vasen silmä on ehkä kaikista erottuvin piirre sen profiilissa: siihen on aikoinaan tullut haava, joten silmä jää sumeaksi. Sitä peittävä kalvo on kuitenkin tarkoitus leikata ensikotiaikana, jotta pojan näkökyky parantuisi.

Apsi on aivan ihana, hellä pikkuinen, muttei oikein osaa vielä käyttäytyä. Se vaikuttaa viettäneen melko paljon aikaa aivan yksin, sillä kissojen kieli on hakusessa. Apsi nimittäin hyökkäilee välillä omien kissanpentujemme kimppuun - ilmeisesti yrityksenään leikkiä, mutta tapa on liian raju. Seurauksena tytöt sähisevät ja pinkovat karkuun. Apsissa on kyllä vielä koulutettavaa muiden kissojen kanssa toimimisen suhteen ja voi olla, että poika viihtyisi paremmin ainoana huomion kohteena.

Välillä pojalle tulee myös hätähepuleita, jos minä tai Eetu hellimme Rosia tai Puraa tai teemme jotain muuta, minkä Apsi kokee vievän huomion pois itsestään. Silloin kuuluu kimeää väyyyväyyyväyytä ja herra tulee kiehnäämään jalkoihin hädissään. Apsi ei osaa oikein luottaa siihen, ettei sitä jätetä yksin ja hylätä, joten vaikuttaa, että sillä pitäisi tulevaisuudessa olla paljon kotona viihtyvä omistaja.

Apsia pitää vielä tarkkailla ja totuttaa elämään ensikodissa jonkun aikaa ennen luovutusta, kunnes pahin shokkivaihe menee ohi. Sitä saa kuitenkin tulla katsomaan ja silittelemään halutessaan!

Kissat vaihtoon

Paljon on kaikenlaista ehtinyt tapahtua sitten edellisten kuulumisten.
Pullis ja Mulpero muuttivat molemmat uusiin koteihinsa pari viikkoa sitten. Molemmat ovat sopeutuneet oikein hyvin uusiin koteihinsa. Mupsi ei niin yllättäen oli kotonaan käytännössä heti ja on saanut nyt kaksi uutta kissaystävää.

Mutta erityisesti Pulliksen sopeutumisesta olen todella ylpeä! Viikon sisään Pullista on saatu jo silittää ja Pulteri on kuuleman mukaan ihastunut kodissa odottaneeseen toveriinsa. Jo Pulliksen lähdön aikaan sai taas huomata sen huikean kehityksen, sillä kaikki aggressiivisuus oli Pulterista hävinnyt. Suunnitelmana oli laittaa Pullis kopan kanssa omaan yksiöön, jotta se saa mennä itse koppaan mahdollisimman stressittömästi. Tämä ei kuitenkaan onnistunut ja jouduin laittamaan pikku-Pullen koppaan, johon se reagoi vaan kyhjöttämällä paikoillaan ja sitten nätisti kävelemällä koppaan, kun takapuolesta vähän tönäsi. Hieno Pulle!

Laitan myöhemmin varsinaisen postauksen molempien kuulumisista.

Pullis viimeistä päivää hoidossa 

Käytännössä samalla oven avauksella, millä Pullis lähti, saapui uusi hoidokki, Apsi. Apsi oli löydetty pahoin nälkiintyneenä, kun se oli pyrkinyt Kiikoisten ABC:n keittiöön. Apsilla oli ollut myös paha korvapunkkiongelma ja silmässä muhinut vanha haava, joka oli tulehtunut ja jonka seurauksena Apsin silmä jää pysyvästi sameaksi. Todennäköisesti Apsi on ollut pitkään, ellei aina, oman onnensa nojassa, ja siltikin se on erittäin ihmisystävällinen.

Apsi

 Meillä Apsi ei ehtinyt kuitenkaan paria viikkoa pidempään olla, sillä ympäristö kävi sille aivan liian stressaavaksi. Korvapunkkien taki se täytyi pitää eristettyinä muista, mikä oli sille melko sietämätöntä, mutta myös vapaana olo kuuden muun kissan ja yhden koiran kanssa oli turhan jännittävää. Vapaana ollessaan se välillä kävikin toisten kissojen päälle, kun stressinsietokynnys ylittyi. Perusluonteeltaan se on kuitenkin niin kiltti, että uskon noiden purkausten olevan ihan pelkkää tottumattomuutta. Apsi-polo ei vaan oikein osaa puhua kissaa.

Korvapunkit meinasivat olla sitkeässä. Ennen Kisulle tuloa Apsi oli saanut jo Strongholdin, mutta annoin täällä vielä Otita Para-korvatippakuurin ja päivittäisen korvaputsin. Röhnää tuntui tulevan sitä mukaa mitä ehti putsata, joten päätin käyttää Apsia näytillä lääkärissä samalla parin muun kissan kanssa. Samalla katsastettiin myös silmä, joka oli terve. Lääkärin tsekattua silmän ja korvat, Apsi muutti eilen Elinan ja Eetun luokse opettelemaan kissana elämistä Puran ja Rosin avustuksella. Vähemmän kissoja, joka tarkoittaa vähemmän stressin lisäksi myös enemmän aikaa & huomiota Apsille, ja paaaaaljon mukavampi ynnä suurempi oma yksiö kuin meidän kylppärimme.

Juustomestari Pyörykkä

Bublé. Fiinillä herralla on frakki kiinni.

 Seuraavalla viikolla saapuikin taas lisää hoitolaisia, tällä kertaa 8-vuotias kolli Bublé ja 6-vuotias kolli Juustomestari Pyörykkä. Molemmat olivat heti ekoista hetkistä lähtien mukavia ja rapsuja rakastavia löllyköitä. Kummallakaan ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia ihmisten, muiden kissojen tai koiran kanssa. Maisa on sähissyt molemmille naamassa kiinni ja reaktiot on vaihdelleet pönöttämisestä kyljelleen löllähtämiseen.

Pyörykkä n. tunti saapumisensa jälkeen

Bublé poseeraa suosikkipaikallaan kirjahyllyn päällä.

Juustomestarin arvonimen Pyörykkä on saanut siitä, kun se ilmestyy mistä tahansa piilosta hetkessä, kun ottaa juuston esille. Se on muutenkin aikamoinen herkku- ja huomiokerjäläinen. Pieni mräy mräy kuuluu ja naamioitumisen mestari on saapunut paikalle tarkastamaan tilanteen. Bublé tyytyy rauhallisempaan lähestymistapaan ja odottaa lähestymistä, jolloin alkaakin kauhea puskukiehnä.
Mutta, nyt katkesi ajatus, joten hyvää viikonloppua!

Rapsu-Bublé

"Haluaisimme ottaa Kisulta kissanpennun..."

Otsikko mukailee yhdistyksen saamia kissanhakuilmoituksia. Kisulta kysellään todella usein ainoaksi luovutettavia kissanpentuja. Linjamme on kuitenkin erilainen: pentuja ei - harvoja poikkeuksia lukuunottamatta - luovuteta ainoiksi kissoiksi talouteen.

Jennin hoidokit Surkis & Rupi Konnapastilli torkkumassa sylikkäin.

MIKSI?

Kissanpennun luovutusikä on 12 viikkoa. Pentujen sosiaalistumisikä on kahdesta ensimmäisestä elinviikosta aina 14 viikkoon saakka. Vielä kuukausia tärkeimmän sosiaalistumiskauden jälkeenkin pentu oppii jatkuvasti uutta, joten kissaseura on tärkeää. Tämän vuoksi kissanpennulle haetaan kotia, jossa niiden sosiaalistuminen voi jatkua ja kissalla on mahdollisuus oppia tavoille ja kasvaa oikeaksi kissaksi.

Mikäli sosiaalistaminen keskeytetään esimerkiksi vieroittamalla pentu liian aikaisin eikä sillä ole kodissaan kissakontakteja, voi pennulle helposti syntyä käytöshäiriöitä: tästä esimerkkinä jo klassikoksi muodostuneet, jalkoihin hyökkäilevät kissat. Kissojen välinen hyökkiminen on leikkimielistä ja normaalia, mutta kun kissa ei saa tätä tarvettaan tyydytettyä lajitoverin kanssa, se purkautuu ihmisiin.

Seikkailu raksulaatikolla! Kuvassa Rosi & Neri-veikka.

Toinen tärkeä syy kissaseuran tarpeeseen on pennun aktiivisuus. Varsinkin kun työskentelevien tai koulussa käyvien ihmisten talouteen haetaan pentua, jää kissa pitkiksi ajoiksi yksin kotiin. Tällöin pentu saattaa turhautuessaan tehdä tuhojaan: repiä tapetteja, roikkua verhoissa ja niin edelleen. Kotiin palaava omistaja kohtaa usein paitsi tuhot, myös pohjattoman energisen ja huomiota kaipaavan pennun, joka tekee rauhalliseksi kaavaillusta koti-illasta kaukaisen haaveen.
Toisaalta vaikka olisi työtön tai eläkkeellä ja oleskelisi kotona paljonkin, ihmisseura ei riitä täyttämään kissan tarpeita: se ei ole vain avuton, karvapukuun sonnustautunut "vauva", vaan edustaa omaa lajiaan. Aitoa eläinrakkautta onkin kissalle mahdollisimman lajinomaisen elämän tarjoaminen - laadukkaine ruokineen, lajitovereineen ja raapimis- sekä kiipeilymahdollisuuksineen.

Monesti yksi kissanpentu halutaan siksi, että se kiintyy näin paremmin ihmisiin. Totta on, että tällöin kissan on suunnattava kaikki sosiaaliset tarpeensa ihmisiin eikä lajitovereihinsa. Kuitenkin pennun tilanne kodissa, jossa ei ole muita kissoja, on epätyydyttävä. Yhdistyksemme nykyistä puheenjohtajaa Jussi Vaahtikaria lainaten kissa ilman muita kissoja on jatkuvasti tilanteessa, jossa kukaan ei täysin ymmärrä sitä. Koko ikänsä yksin eläneet kissat ovat oppineet selviytymään lajitoverittomassa ympäristössä, mutta paras vaihtoehto pienelle kissalle on päästä uuteen kotiin kaverinsa kanssa. Yksinäisen pennun kiintyminenkin haiskahtaa pelkältä myytiltä: ainakin oman kokemukseni mukaan pentuparikin tarjoaa hellyyttä omistajilleen yllinkyllin ja on fakta, että myös aikuinen kissa kiintyy ihmisiin!

Kahden kissanpennun omistajana olen ehdottomasti huomannut monikissaisen talouden edut: kissat pitävät toisilleen seuraa pitkän työ- tai koulupäivän sattuessa kohdalle, jahtaavat toisiaan ja painivat keskenään. Vaikka kissoja olisi useampikin, ne kaipaavat myös ihmisseuraa, niin pentuina kuin aikuisinakin.
Lyhyesti: vaiva kahden kissanpennun ylläpitämisessä on huomattavasti pienempi kuin yhden riehakkaan pennun viihdyttämisessä!

Leikistä uuvahtaneet Pura & Rosi.

 ---

Teksti ja kuvat: Elina & Jenni

Sirutusta!

Helmikuun alusta lähtien kaikki Kisun kissat luovutetaan sirutettuina. Marraskuun lopussa viisi, itseni mukaan lukien, kisulaista kävi tätä varten sirutuskurssilla ja nyt on koittanut aika käydä tositoimiin!

Otin viime viikolla jo hieman etumatkaa, kun kävin siruttamassa Muhvin, joka sai kunnian olla ihka ensimmäinen Kisun oman siruttajan siruttama ensikotikissa. Tapahtuma oli niin jännittävä, että kamera unohtui laukkuun ja suuri merkkipaalu Kisun toiminnassa jäi tallentamatta. Muhvi kesti sirutuksen urheasti, mutta sirunlukijasta lähtevä piippaus säikäytti, ja Muhvi pinkaisi turvaan sohvan alle.

Keskittynyt tähtäys.

Seuraavana päivänä oli kuitenkin vuorossa jo seuraavat uhrit, Misu ja Osku. Pienet luikerot meinasivat kovasti kiemurtaa vapauteen ennen sirun paikoilleen saamista, mutta eivät ihan onnistuneet. Sirun laittaminen ei ole juuri rokotuksen antamista ihmeellisempi toimenpide, ja suurin osa kissoista vaan möllöttää paikoillaan sen suurempia reagoimatta.

..ja naks, siru paikoillaan!

Kisun kissat rekisteröidään Turvasiru-palveluun ensin Kisun nimiin, mutta luovutuksen jälkeen siruttaja siirtää omistajuuden uusille omistajille, jolloin he pääsevät katsomaan ja päivittämään kissansa tietoja.

Siru itsessäänhän ei sisällä muuta tietoa kuin tunnistekoodin ja ellei sitä ole rekisteröity minnekään, siru on oikeastaan yhtä tyhjän kanssa. Sirut voi rekisteröidä Turvasirun lisäksi myös esimerkiksi Kissaliittoon, johon tarvitaan eläinlääkärin allekirjoittama lappu. Joten, siruttakaa ja rekisteröikää siru! 

Kiiiiiiire pois! Ensin täytyy kuitenkin tarkastaa, että siru on varmasti kuosissa vielä niskassakin.

Lukija tunnisti sirun, kaikki ok ja pakoooon!

Kisun siruttajat siruttavat myös muita kuin ensikotilaisia sirutustapahtumissa pientä maksua vastaan, joista ensimmäinen on jo buukattuna Linnainmaan Mustiin ja Mirriin maaliskuun ensimmäiselle päivälle. Vähän jännittää :D Siruttajilta luonnistuu kissojen lisäksi ainakin koirien ja kanien sirutus. Sirutustapahtumissakin sirutukseen kuuluu sekä siru että rekisteröinti Turvasiruun.

Kaikki kissat kotona / All cats home!

Nyt on kissoille, niin omille kuin hoidokeillekin, koittanut paluu arkeen kun tuotiin ne evakosta uudelle asunnollemme. Jälleen vähän jännitettiin Rose-Marien koppaan saamista, mutta se meni ihan kuin Strömsössä; kikkana on saada se johonkin sopivaan nurkkaan, josta se sitten käytännössä itse kävelee koppaan.

Rose-Marie poseeraa / Rose-Marie posing

Uudella asunnolla koko porukka lähti reippaasti tutkimaan uusia nurkkia. Huurre ja oma Wohvelimme jäivät sohvan alle tarkkailemaan tilannetta, mutta hoidokeista Halla ja Rose-Marie olivat jo vartin päästä kuin kotonaan. Siinä vaiheessa Huurrekin uskaltautui rohkeampien perässä katselemaan mihin sitä on tällä kertaa tultu. Kaiken kaikkiaan yllättävän sopeutuvaista porukkaa nämä kissat, aremmatkin on heti uteliaana katselemassa ympärilleen ja hetken päästä mennään jo kuin vanhat tekijät. Halla ja Huurre ovat muutenkin ottaneet kesyyntymisaskelia taas tässä kuukauden aikana, ne ovat paljon enemmän näkösällä ja silittämäänkin pääsee tosi usein!

Tytöt leikkii jo vauhdikkaasti! / Girls playing!

Äitini laittoi kisuille palvikinkut matkaan ja niillä sitten lahjottiin kissat viihtymään. Kissojen viihtyminen otettiin huomioon myös sillä, että asunnon jokaisella neljällä ikkunalla on kissoille tähystyspaikka pihalle, niistä voi katsella niin autoja, lintuja kuin leikkiviä lapsiakin!

Halla esittele talon parhaat petipaikat. / Halla shows the best places to sleep.

Hallalle ja Huurteelle on luvassa muutoinkin uusia kuvioita, koska huomenna ne viedään steriloitavaksi. Hallalle on myös potentiaalinen kotiehdokas tiedossa, joten toivotaan, että hetken päästä meillä on (hetkeksi) yksi hoidokki vähemmän :)

Huurrekin on kasvanut, mutta aika minikissi se on edelleen / Huurre has grown but she still is tiny

Hallan lempilelu hiiren lisäksi: kilisevä keppi / One of Halla's favorite toys

Loppukevennyksenä meidän Wohvelimme tutustumassa kylpyammeeseen:

---

Our cats, own and fosters, are back home, now all in our new appartment. These cats are super conformist! It only took an evening for them to adapt in to their new environment. Even the shy girls had soon explored the whole place.

The cats have their own places in every four windows where they can watch cars, birds and kids playing!

Halla and Huurre will be neutered tomorrow and Halla eves has a potential home - exiting times for them!

Lastly final lightening: our Wohveli getting to know the bathtub.