Kun kissan muutto ei sujukaan - yhdistykselle palautunut Tepi

Tepi-kolli saapui ensikotiimme keväällä 2015. Perinteinen populaatiosta loukutettu maatiainen, joka pelkäsi ihmisiä ja sähisi kaikille ja kaikelle. Sauna oli Tepin tukikohtana hyvän aikaa, kunnes lempeästi mutta varmasti ajoimme sen sieltä ulos ihmisiin tutustumaan. Tepi on kehittynyt ajan mittaan hyvin, sähinä on poissa ja silityksestäkin osataan nauttia kehräten, joskaan mikään sylikissa se ei ole. Hauska ja leikkisä senkin edestä. Ääni on hempeän tyttömäinen, vaikka olemus muuten onkin kollinroikaleelle ominainen pullaposki -look. Aivan ihana kissapersoona, joka on edelleen, kohta vuosi meille tulonsa jälkeen, vailla kotia. Miten tässä näin kävi?

Hepuli!

Tepistä otettiin parempi kuva kun saunalla mököttäminen loppui. Netti-ilmoitusta päivitettiin. Sitten odoteltiin ja odoteltiin, koska joku kiinnostuu Tepastimesta. Pentutarjontaa, ja kissatarjontaa ylipäätään, oli paljon, ja niin ikävältä kuin se kuulostaakin, niillä markkinoilla on joskus vaikea loistaa, kun on tavallisen näköinen, hieman arka aikuinen kissa. Vihdoin lokakuussa Tepi sai kodin. Olin todella innoissani.

Tilanne uudessa kodissa kuitenkin meni siihen, että reilun kuukauden jälkeen Tepi tuli maitojunalla takaisin ensikotiinsa. Naaraskissa oli kiusannut Tepiä niin, ettei se enää uskaltanut liikkua pesäkolostaan mihinkään. Kun tilanne menee niin pahaksi, ettei toinen pääse laatikolle tai syömään, on peli pakko viheltää poikki.

Marraskuussa päivitin taas ilmoitusta ja otin uusia kuvia. Etsin Tepille kissakaveria, joka olisi ehdottoman kiltti ja mielellään kolli. Kenties uusien kuvien ansiosta Tepistä oltiin kiinnostuneempia kuin edellisellä kerralla. Joukosta löytyi erinomaisen kuuloinen koti ja ihana kiltti kissakaveri. Joulukuussa seurasi muutto. Jännitin kauheasti, uuteen kotiin oli matkaakin hieman enemmän.

Sain kuulumiset. Tepi oli vuorostaan ollut kiusaajana kiltille kissakaverilleen. Koitin neuvoa, ohjata ja opastaa, josko tilannetta olisi vielä saatu korjailtua. Kissat ottivat yhteen, ja kiltimpi osapuoli ei enää uskaltanut liikkua vapaasti kodissaan. Taas palautuminen. En voinut käsittää miten voi mennä näin pieleen; meillä ei ole koskaan ollut ongelmaa Tepin ja muiden kissojen välillä. Parhaimmillaan meillä on ollut Tepin seurana kuusi muuta kissaa. En kuitenkaan potenut pahempia epäonnistumisen fiiliksiä, sillä kissan sopeutumista uuteen paikkaan ei tietenkään voi kukaan ennustaa etukäteen, pitää vain tehdä oma osuutensa vastuullisena ensikotina ja toivoa parasta.

Vitsailemme joskus kotona siitä, että ehkä Tepi ei vain halua muuttaa, kun täällä on sillä hyvät oltavat. Me emme kuitenkaan voi Tepiä itse pitää, sillä emme koe että taloutemme kestäisi neljä omaa kissaa. Lisäksi haluamme pitää riittävästi tilaa parille kodittomalle. Ja ennen kaikkea uskomme siihen, että Tepille on varmasti jossakin Sopiva Oma Koti, Tepillä on vain käynyt huono tuuri kemioiden kanssa. Harmillisinta ensikodin kannalta tällaisessa tilanteessa on se, että kun kissa asuu ensikodissa pidempään, ja alkaa olla ns. osa kalustoa, on siitä luopuminenkin luonnollisesti hieman tunteikkaampaa kuin yleensä. Lempinimiäkin alkaa olla vino pino: Tepastin, Teppo, Mr. Tebbles, Tepuli, Tebastian... Kissan tuntee hyvin ja sitä pitää kuin omaansa. Tästä taas pitäisi pyristellä eroon, tai ainakin osata jossain määrin erotella tunteet ensikodin velvollisuuksista, muuten on vaikeaa hyväksyä potentiaalisia kotiehdokkaita kissalle. Tiedättehän, kun itse pitää itseään omien kissojensa parhaana kotina ja hoitajana? Inhimillistä, mutta ei oikein sovi ensikotikuvioon. :)

Tällä hetkellä Tepi ei ole netissä. Tarkoitus on etsiä sille kissakaveri meille ensikotiin, tehdä niistä yhteinen ilmoitus ja luovuttaa kissat yhdessä rauhalliseen aikuiskotiin, jossa ei ole muita kissoja. Useimmille kissoille paikanvaihto on stressaavaa, ja mielestämme tämä on paras suunnitelma loppuelämän kodin löytymiseen kaiken huomioon ottaen. Yritämme parhaamme mukaan ehkäistä kolmatta palautumista. Toivottavasti se kuuluisa kolmas kerta toden sanoo! 

Tepi viime keväänä melko pian meille saapumisensa jälkeen.

Tepi on muuten komistunut hieman meille tultuaan, vai mitä? :)

-Piia

Tarina eräästä mummokisusta, joka ei enää ole koditon

Niin se vaan alkaa sekin päivä häämöttää, kun Turbo-mummon on aika matkata ensikodista omaan kotiin eläkepäiviä viettämään. Turbo on nyt ehtinyt asustella luonamme melkein viisi kuukautta. Sinä aikana sähisevästä ja murisevasta, langanlaihasta takkukasasta on kuoriutunut kehräävä, hyvin omalaatuinen hurmurimummo. Sellainen pusuja ja paijausta rakastava mamman mussukka (vaikka toki tästä leidistä löytyy sitä tulta ja tappuraakin edelleen).

Turbon taipaleeseen täällä ensikodissa on mahtunut myös vähän ikävämpiä uutisia. Turbo kärsi pitkän aikaa löysästä vatsasta, runsaasta juomisesta, lihasheikkoudesta, levottomuudesta ja ajoittaisesta oksentelusta. Eläinlääkärireissulla otettu verinäyte paljasti oireiden syyksi kilpirauhasen liikatoiminnan ja sen seurauksena kohonneet munuaisarvot. Tutkimuspöydällä lääkäri jo kehoitti valmistautumaan siihen, että saatamme joutua palaamaan vastaanotolle pikaisellakin aikataululla saattelemaan mummelia viimeiselle matkalleen, sillä ulkoiset merkit viittasivat hiukan siihen, ettei munuaisista olisi juurikaan mitään enää jäljellä. Onneksi testitulokset kuitenkin paljastivat asian toisenlaisen laidan, ja munuaisarvot eivät olleetkaan päässeet kohoamaan ollenkaan toivottomiin lukemiin. Niinpä Turbo-mummo sai lääkityksen, tarkat dieettiohjeet ja luvan jatkaa eläkekodin etsintää.

Vaikka diagnoosi olikin mitä helpottavin yllätys sekä minulle että miehelleni, alkoi meitä huolettaa Turbon puolesta nyt entistäkin enemmän: olihan kodin löytyminen jo 15 vuotta mittariinsa keränneelle kissalle hiukan haastava tehtävä jo sinällään. Kuinka mahtaisi käydä, kun kyseessä olisikin 15-vuotias seniorikisu, jonka uuden kodin olisi vielä sitouduttava lääkitykseen ja erityisruokavalioon kissan loppuelämäksi? Ajatuskin siitä, ettei kukaan haluaisi tarjota Turbolle sen ansaitsemaa loppuelämän eläkekotia, jossa se saisi olla oman ihmisensä silmäteränä ja hellittävänä vanhuudenpäivänsä, oli lannistava. Etenkin kun Turbo on onnistunut painamaan aivan erityisesti pinkkien pikku anturoidensa jäljet sydämeeni.

... Ja aivan kuin tilauksesta sain seuraavana päivänä yhteydenoton ihmiseltä, joka oli ihastunut Turboon nähtyään mummelin ilmoituksen Kisun kotia etsivien kissojen sivuilla. Sähköpostien perusteella kotiehdokas oli Turbolle täydellinen. Jännitin hirmuisesti, mikä mahtaisi olla kotiehdokkaan reaktio Turbolla hiljakkoin todettuun kilpirauhasongelmaan ja siihen, että se tulisi vaatimaan lääkitystä koko loppuelämänsä. Kun kotiehdokas kertoi minulle, että Turbon vaiva vaatimuksineen ei olisi ongelma, sain huokaista helpotuksesta. Ja kun kotiehdokas sitten saapui luoksemme Turboa tapaamaan ja Turbo vieraskoreiden tapojensa vastaisesti tallusteli muina mummoina hänen syliinsä köllöttelemään, taisimme me kaikki kolme tietää siltä istumalta, että Turbo oli löytänyt itselleen kodin.

Pian on siis Turbon aika muuttaa oman ihmisensä luokse. Ja minä täällä tihrustan itkua jo sitä ajatellessani, vaikka olenkin hurjan onnellinen rakkaan höpsön kisumummon puolesta. Tiedän vain jo etukäteen, että ikävä tulee olemaan hirvittävä. Harvan ensikotikissan lähtö uuteen kotiin on sen kauheammin kirpaissut, kun on tiennyt jokaisen niistä pääsevän mitä parhaimpiin koteihin. Tässä eriskummallisessa, tuittupäisessä tättähäärässä on vain ollut jotain ihan erityistä.

Toivotan pikkuiselle kissamuorin käppänälleni mitä leppoisimpia kissanpäiviä uudessa, ihanassa kodissaan. Kunpa sillä olisi vielä monta, monta kissamaisen letkeää eläkevuotta edessään.

Meidän on puolestamme tämän myötä hyvä pitää pikku tauko ensikoteilusta ja hengähtää hetki, ennen kuin on taas aika avata ensikodin ovet uusille kodinetsijöille.

Kodin valinnasta

Pitkästä aikaa!

Näin ruuhkaisimman pentusesongin keskellä ajattelin kirjoitella vähän kissojen uuden kodin valinnasta. Luit varmasti oikein, kodin valinnasta. Välillä nimittäin törmää siihen ajatukseen, että kissan saamiseksi riittää pelkkä ilmoitus siitä, että ottaisin tämän ja tuon kissan. Ja kyllähän se nyt riittää, koska kyse on kodittomasta kissasta ja mikä tahansa koti on parempi kuin ensikodissa eläminen?

Ei riitä, eikä ole.

Hipsu nauttii hännäntyvirapsuista

Kisun kissat asuvat ihan tavallisissa kodeissa, joissa ne saavat tarvitsemansa hoidon. Eli kodin saaminen nopeasti ei ole itseisarvo - sen sijaan sopivan kodin saaminen on, vaikka siinä kestäisikin
pidempään. Sopiva koti antaa parhaat edellytykset niin kissan kuin uuden kodinkin hyvinvoinnille, ja kissan paras on Kisussa tärkeintä. Tämän periaatteen takia Kisulta esimerkiksi pennutkin muuttavat vain toisen kissan kanssa/kavereiksi, siitä lisää täällä.

Siinä missä osa kissoista joutuu odottamaan jopa vuosia ikiomaa kotiaan joillekin kissoille kotiehdokkaita on ruuhkaksi asti. Hieman kärjistettynä ilmaisten: Etenkin ihmisrakkaille, reippaille ja erikoisen näköisille kissanpennuille riittäisi ottajia, kun taas hurmaavalla persoonallisuudella varustetu "tavallisen näköinen", ehkä arkakin aikuinen lipuu silmien ohitse.

Myyry syliluutailee

Miten ensikoti sitten päättää, kuka saa kissan? Helpoin olisi tietysti antaa kissa ensimmäiselle kyselijälle, mutta aina se ei ole kissan edun mukaista. Ensikoti siis haastattelee ja tapaa kotiehdokkaita sekä kertoo näille lisää kissasta ja sen tarpeista. Näiden perusteella ensikoti tekee lopulta päätöksen siitä, kuka ehdokkaista on sopivin. Kysely ja tapaamisen pyytäminen ennen päätöstä ei siis ole epäluottamuslause! Kissasta on myös erittäin suotavaa itse kysellä lisää.

Väistämättäkin tulee tilanteita, joissa kissa menee ohi suun. Tiedän itsekin, että on hiton tympeää, kun kissa menee muualle. Tiedän myös sen, että hyvän kotiehdokkaan raakkaaminen tuntuu pahalta myös ensikodista. Kannattaakin pitää tiukasti mielessä, että kieltävä vastaus ei tarkoita sinun olevan huono kissakoti! Et ole vain juuri sille kissalle sopivin.

Juustomestari vastaanottamassa rapsuja

Loppuun vielä muutama vinkki kissan etsimiseen:

- Jos valinta ei kohdistunut sinuun, muista ensikotien verkosto! Ensikodilta voi kysyä suosituksia toisista kissoista tai pyytää välittämään tietosi muille ensikodeille. Tätä kautta voit löytää sellaisen kultakimpaleen, jota et ollut aiemmin huomannut tai joka ei ole ehtinyt vielä edes nettiin asti.

- Ole avoin ehdotuksille! Onko esimerkiksi aivan välttämätöntä saada juuri tietyn värinen ja tietyn ikäinen pentu? Miksi? Muista kuitenkin omat resurssisi, äläkä ikinä ota kissaa säälistä.

- Kerro itsestäsi jo heti ensimmäisessä postissa mahdollisimman kattavasti. Vinkkejä voit katsoa täältä.

- Hanki kissa vain vastuullisilta toimijoilta! Älä tue pentutehtailua missään muodossa. Vastuulliselta toimijalta (niin rotu- kuin maatiaiskissojenkin kanssa) saat asianmukaisesti hoidetun kissan ja elinikäisen tuen.

Kisun kodittomia kissoja löydät täältä: klik!


PS. Kuvien kissoista tuli aikanaan useampia kyselyjä, ja kaikki elävät nyt onnellisesti itselleen juuri sopivissa kodeissa. :)