Kurt Wallander ja Valokuvaaja

Uhka väreili pakkasyössä, sai askeleet hidastumaan ja aistit terästäytymään äärimmilleen.
Hän oli kulkenut jo kauan, asettunut lopulta aloilleen nykyiseen kotiinsa, joka tarjosi yksinäisyyttä sitä haluaville.

Äkkiä Kurt Wallander valpastui. Hän tunsi tuon toisen läsnäolon vahvempana kuin koskaan ennen, kuuli, kuinka hänen kotinsa ovelle pysähdyttiin.
Hän perääntyi aivan asuntonsa takaosaan ja jäi odottamaan. Kylmyys tuntui jääneuloina anturoissa, kipuna herkissä korvalehdissä. Saapui taas hiljaisuus.
Kun kuu nousi taivaalle ja pakkanen nosti katulamppujen valot soihtuina taivaille, Kurt Wallander lähti liikkeelle.
Hän ei tiennyt, että Valokuvaaja oli virittänyt hänelle ansan Kurt Wallanderin kodin ulkopuolelle.
Vain muutama askel ja hän oli jäänyt kiinni.

Kurt Wallander koetti rikkoa vankilansa, raapi häkin seiniä ja kattoa niin, että hänen kyntensä katkesivat ja paleltuneeseen kuonoon tuli ruhjeita. Hän tunsi, kuinka Valokuvaaja nosti häkin ilmaan, mutta laski sen taas alas. Valokuvaaja haki toisen ihmisen apuun, sillä Kurt Wallander oli painava, toppatakin sisällä hänellä oli menneiden kesien vararavintoa, ajoilta, jolloin joku oli vielä ruokkinut häntä... Ilman tuota ravintoa hän ei olisi kuitenkaan selvinnyt 30 asteen pakkasessa. Miehensä avulla Valokuvaaja sai lopulta nostettua Kurt Wallanderin autoon ja matka tuntemattomaan alkoi.

Hän ei viihtynyt, ei luottanut ontuvaan Filosofiin, joka luki hänelle dekkaria iltaisin tai kysyi ratkaisua ristisanatehtävään kesken iltapala-aterian. Ruoan Kurt Wallander söi, mutta siinä kaikki. Epäluuloisena hän  sen jälkeen perääntyi uuden kotinsa perimmäiseen nurkkaan, saunan lauteiden alle. "Minä en koskaan antaudu", hän oli päättänyt.

Mutta ontuva Filosofi oli sinnikäs -tai sitten hänellä oli sairasloman vuoksi liikaa aikaa.Yhä uudelleen ja uudelleen Filosofi ontui Kurt Wallanderin vaatimattomaan majaan, asettui niin lähelle kuin vain pääsi ja valitteli polveaan, joka leikkauksen myötä oli mennyt vain pahemmaksi. "Hänestä ei ainakaan ole vaaraa", Kurt Wallander tuumi. "Hän ei saisi kiinni etanaakaan."

Niinpä Kurt Wallander hivuttautui lähemmäksi ja yhtäkkiä hän huomasi vastanneensa kysymykseen, jonka Filosofi oli hänelle esittänyt: "Mikä on nimeltään u, jonka päällä on kaksi pistettä?" "Umlaut, tietysti", Kurt Wallander sanoi ja hämmentyi itsekin. Filosofi raapusti vastauksen ristikkovihkoonsa tyytyväisenä.

Seuraavina päivinä Kurt Wallander huomasi, että oli oikeastaan mukava  jutella tuolle kummalliselle Filosofille. Siitä sai palkkioksi kehaisuja ja ihailevia katseita.
Niin Kurt Wallander oli kesytetty, mutta vain osittain. Edelleenkään hän ei antanut Filosofin koskea, mutta muutaman sentin päähän hän tuon ontuvan ihmisraukan päästi, enimmäkseen säälistä.
Yhdestä asiasta Kurt Wallander oli tyytyväinen. Filosofi suojeli häntä niiltä, jotka nauroivat hänen olemukselleen, painolleen, jota oli kertynyt 6,3 kilon verran. Kurt Wallander ei ollut sirkuseläin, vaan herkkä luojan luoma, joka hänkin halusi elämältä pienen palasen onnea.  Filosofi piti häntä kaltaisenaan, tuntevana ja aistivana elollisena, jolla oli oikeus elää ainutkertaista elämäänsä.

Niin Kurt Wallander kesän tullen uskalsi pudottaa toppatakkinsa ja liikuskella jo pois saunan luota muiden kaltaistensa parissa. Ja hänen silmiinsä tuli pieni, orastava toive siitä, että ehkä se elämä kuitenkin tästä...

Kisu kiittää Saleduckia!

Kisu ry oli mukana Saleduck.fi -tarjouskuponkisivuston järjestämässä hyväntekeväisyysäänestyksessä 1.6.2015-15.5.2016. Saleduck lahjoitti jaettavaksi yhteensä 1 250€, ja sivuston kävijät saivat äänestää mitä järjestöjä rahalla tuetaan. Suurimman äänimäärän saanut sai myös suurimman rahasumman ja niin edelleen.

Äänestys tuotti Kisulle 25 euroa! Moinen summa kattaa esimerkiksi kuukauden perusylläpidon, eli hiekat ja ruuat, yhdelle kodittomalle. :)

Kisukisu Anneli demonstroimassa tyytyväisyyttään lahjoitukseen.

Kisu kiittää Saleduckia yhteistyöstä hurrrrjan paljon, kiitokset myös äänestäjille!

Kuva: Riina Peuhu

Rouva Tikrun edistysaskeleita

Tällä viikolla rouva Tikru on edistynyt monin tavoin: se on käynyt sängyllä, ollut varsinaisella namipaikalla yhdessä muiden kanssa, kurkistanut vierasta askartelupöydän nurkalta ja vihdoin viiden kuukauden sinnikkään leikkiin hakemisen jälkeen Niilo sai perjantai-iltana houkuteltua rouva Tikrun juoksuleikkiin kanssaan!

Oma kissani kisukisu Vikilii täytti neljä vuotta ja sen kunniaksi tarjoilin kissaväelle kuivattuja pikkukaloja, jotka saavuttivat suuren suosion, jopa niin, että rouva Tikru tuli varsinaiselle namipaikalle syömään niitä muiden kissojen kanssa. Minä istuin pöydän ääressä puolen metrin päässä, mutta se ei rouvaa mitenkään haitannut.

Eräänä päivänä rouva Tikru uskaltautui sängylle ja viihtyi siinä viitisen minuuttia kaikessa rauhassa. Kuvankin sain siitä räpsäistyä. Ensikodin pikkuemäntä Vikilii tuli myös sängylle jalkopäähän ja Niilo seurasi tilannetta sängyn vierestä. Kaikenkaikkiaan todella hyvä viikko rouva Tikrulla siis!

Samin ja Elvin mökkireissu

Hoitokissat Sami ja Elvi olivat ensikodin väen mukana mökillä. Molemmat antoivat nätisti laittaa itsensä kantokoppaan, paitsi Elvi toisella kerralla vähän vastusteli. Automatka mökille kesti puolitoista tuntia, josta ensimmäinen puoli tuntia oli kissoille aika jännittävää. Elvi tärisi ja iso Sami oli liiskaantunut silmät palloina myttyyn pienen kopan pohjalle. Puolen tunnin jälkeen Elvi näytti jo reippaan luonteensa mukaisesti siltä, että kopassa oli tylsää ja se olisi mielellään tullut rapsutusluukusta ulos. Samikin uskalsi ottaa kopassa jo rennomman makuuasennon ja lepuuttaa silmiään. Alkujännityksen jälkeen autossa matkustaminen sujui moitteettomasti ja matkan aikana kuultiin vain yksi pieni miu.

Perillä mökillä kissoista oli kiva tutustua uuteen huoneeseen, Samin tosin piti aluksi kulkea mahdollisimman littanana. Ruoka maistui molemmille heti. Seuraavana päivänä kissat pääsivät tutustumaan muihin huoneisiin, jolloin yhdessä huoneessa oleminen olikin käynyt niille jo selvästi tylsäksi. Yön Sami ja Elvi saivat kuitenkin viettää yhdessä huoneessa, jotta ne eivät ihmisten nukkuessa keksisi tehdä tuhojaan. Matkan ainoaksi vahingoksi jäikin hyllyltä pudonnut kaktus ruukkuineen.

Lomakuvissa kissat ovat rauhallisia, vaikka rallia vedettiinkin suuri osa ajasta. :) Näiden ihanien, reippaiden kissojen esittelyt löytyvät tuttuun tapaan Kisun kodittomista; Sami ja Elvi.

Teksti ja kuvat: Suvi-Johanna Kaski

Rouva Tikru laatikossa

Kun nurkkaa ei ollut huonekalujen siirtelyn takia niin rouva Tikru otti paikakseen ompelupyyhkeiden laatikon, joka on yleensäkin ollut suosittu päikkäripaikka kissaväen keskuudessa. Tiistai-iltana siirsin askartelupöydän takaisin paikalleen, mutta rouva Tikru viihtyi vielä useita tunteja laatikossa ennen kuin vihdoin kävi hyväksymässä nurkan. Nyt tilanne on vakiintunut siihen, että yön rouva nukkuu laatikossa ja menee sitten minun herättyäni nurkkaan päiväksi.

Rouva Tikru on muutenkin rohkaistunut taas: eräänä päivänä tulin tupakalta ja rouva oli ruokakupeilla. Kävin istumaan pöydän ääreen ja hetken rouva ihmetteli ja alkoi sitten taas mässyttää - puoli metriä selkäni takana! Ja yhtenä iltana rouva Tikru tuli katsomaan minua niin, että välissämme oli vain puolimetrinen pikkupöytä, siitä sain räpsäistyä kuvankin. Nyt rouva Tikrun ilmoituksessakin on kuvia, joissa näkyy muutakin kuin tumma möykky, toivottavasti rouva Tikrulle löytyy pian ikioma koti!

Salakäytävässä

Perjantaina sain tietää, että asuntooni tulee tiistaina huoltomiehiä katsomaan ikkunoita ja että he haluavat ikkunan edustan vapaaksi. Tämä innoitti minut ikkunanpesuun ja siivoukseen eli siirsin massiivisen askartelupöydän pois paikaltaan ja rouva Tikrulta katosi siis nurkka. Hetken rouva harhaili siirrettyjen tavaroiden kaaoksessa ja löysi sitten turvapaikan salakäytävästä ompelupöydän alta. Salakäytävän laitoin jo silloin kun rouva Tikru vielä asui tiskipöydän alakaapissa eli siirsin ompelutarvikelaatikot seinästä parinkymmenen sentin päähän siten, että sinne muodostui turvallinen kulkutie hiekkalaatikolle. Rouva Tikru käytti sitä esim silloin kun minulla oli vieraita ja kun se on koko kissaväen suosiossa vaihtoehtoisena reittinä en ole katsonut tarpeelliseksi sulkea salakäytävää. Nyt siellä on rouva Tikrun hyvä olla turvassa.

Tämä huonekaluruljanssi on tehnyt hyvää rouva Tikrun edistymiselle: äsken kun heräsin rouva ei ollutkaan salakäytävässä vaan istui ompelupyyhkeiden laatikossa siinä vieressä! Rouva Tikru oli vähän sen näköinen, että oli ehkä nukkunutkin siinä ja sai tietenkin namin palkinnoksi. Käteni oli 10 cm rouva Tikrun kuonosta eikä se haitannut rouvaa yhtään! Sitten rouva tuli vielä lisänameille muun kissaväen kanssa ja vaikka se pysytteli metrin päässä minusta oli se kuitenkin tilanteessa mukana. Olen todella onnellinen rouva Tikrun edistymisestä!

Rouva Tikru ja namit

Rouva Tikru hoksasi vihdoin, että täällä annetaan kissannameja pari kertaa päivässä ja tuli siis askartelupöydän kulmalle varsin toiveikkaana kärkkymään. Toki rouvalle tarjoiltiin siihen ja käteni oli noin 30 cm rouva Tikrun kuonosta! Nyttemmin herkkuja on annettu uudestaankin ja aina rouva Tikru tulee nurkastaan niitä hakemaan. Tarkoituksenani on vähitellen hituuttaa namipaikkaa pois kulmalta ja saada rouva esille niitä syömään. Kuvankin sain räpsäistyä.

Eräänä iltana söin iltapalaa ja rouva Tikru oli retkillään. Kun rouva tajusi, että minä olen vakaasti paikallani valloitti rouva Tikru uuden alueen huoneestani ja kävi ensin haistamassa Panun korin ja Niilon kissanteltan sänkyni jalkopäässä ja astui sitten varovaisesti sängyllekin. Tietysti Niilo tuli taas ihmettelemään tapausta, joten rouva Tikru lähti nopsaan pois, mutta en lainkaan hämmästelisi, jos rouva Tikru joskus poissa ollessani menisi taas sängylle.