perjantai 11. maaliskuuta 2016

Kun kissan muutto ei sujukaan - yhdistykselle palautunut Tepi

Tepi-kolli saapui ensikotiimme keväällä 2015. Perinteinen populaatiosta loukutettu maatiainen, joka pelkäsi ihmisiä ja sähisi kaikille ja kaikelle. Sauna oli Tepin tukikohtana hyvän aikaa, kunnes lempeästi mutta varmasti ajoimme sen sieltä ulos ihmisiin tutustumaan. Tepi on kehittynyt ajan mittaan hyvin, sähinä on poissa ja silityksestäkin osataan nauttia kehräten, joskaan mikään sylikissa se ei ole. Hauska ja leikkisä senkin edestä. Ääni on hempeän tyttömäinen, vaikka olemus muuten onkin kollinroikaleelle ominainen pullaposki -look. Aivan ihana kissapersoona, joka on edelleen, kohta vuosi meille tulonsa jälkeen, vailla kotia. Miten tässä näin kävi?





Hepuli!


Tepistä otettiin parempi kuva kun saunalla mököttäminen loppui. Netti-ilmoitusta päivitettiin. Sitten odoteltiin ja odoteltiin, koska joku kiinnostuu Tepastimesta. Pentutarjontaa, ja kissatarjontaa ylipäätään, oli paljon, ja niin ikävältä kuin se kuulostaakin, niillä markkinoilla on joskus vaikea loistaa, kun on tavallisen näköinen, hieman arka aikuinen kissa. Vihdoin lokakuussa Tepi sai kodin. Olin todella innoissani.

Tilanne uudessa kodissa kuitenkin meni siihen, että reilun kuukauden jälkeen Tepi tuli maitojunalla takaisin ensikotiinsa. Naaraskissa oli kiusannut Tepiä niin, ettei se enää uskaltanut liikkua pesäkolostaan mihinkään. Kun tilanne menee niin pahaksi, ettei toinen pääse laatikolle tai syömään, on peli pakko viheltää poikki.

Marraskuussa päivitin taas ilmoitusta ja otin uusia kuvia. Etsin Tepille kissakaveria, joka olisi ehdottoman kiltti ja mielellään kolli. Kenties uusien kuvien ansiosta Tepistä oltiin kiinnostuneempia kuin edellisellä kerralla. Joukosta löytyi erinomaisen kuuloinen koti ja ihana kiltti kissakaveri. Joulukuussa seurasi muutto. Jännitin kauheasti, uuteen kotiin oli matkaakin hieman enemmän.






Sain kuulumiset. Tepi oli vuorostaan ollut kiusaajana kiltille kissakaverilleen. Koitin neuvoa, ohjata ja opastaa, josko tilannetta olisi vielä saatu korjailtua. Kissat ottivat yhteen, ja kiltimpi osapuoli ei enää uskaltanut liikkua vapaasti kodissaan. Taas palautuminen. En voinut käsittää miten voi mennä näin pieleen; meillä ei ole koskaan ollut ongelmaa Tepin ja muiden kissojen välillä. Parhaimmillaan meillä on ollut Tepin seurana kuusi muuta kissaa. En kuitenkaan potenut pahempia epäonnistumisen fiiliksiä, sillä kissan sopeutumista uuteen paikkaan ei tietenkään voi kukaan ennustaa etukäteen, pitää vain tehdä oma osuutensa vastuullisena ensikotina ja toivoa parasta.






Vitsailemme joskus kotona siitä, että ehkä Tepi ei vain halua muuttaa, kun täällä on sillä hyvät oltavat. Me emme kuitenkaan voi Tepiä itse pitää, sillä emme koe että taloutemme kestäisi neljä omaa kissaa. Lisäksi haluamme pitää riittävästi tilaa parille kodittomalle. Ja ennen kaikkea uskomme siihen, että Tepille on varmasti jossakin Sopiva Oma Koti, Tepillä on vain käynyt huono tuuri kemioiden kanssa. Harmillisinta ensikodin kannalta tällaisessa tilanteessa on se, että kun kissa asuu ensikodissa pidempään, ja alkaa olla ns. osa kalustoa, on siitä luopuminenkin luonnollisesti hieman tunteikkaampaa kuin yleensä. Lempinimiäkin alkaa olla vino pino: Tepastin, Teppo, Mr. Tebbles, Tepuli, Tebastian... Kissan tuntee hyvin ja sitä pitää kuin omaansa. Tästä taas pitäisi pyristellä eroon, tai ainakin osata jossain määrin erotella tunteet ensikodin velvollisuuksista, muuten on vaikeaa hyväksyä potentiaalisia kotiehdokkaita kissalle. Tiedättehän, kun itse pitää itseään omien kissojensa parhaana kotina ja hoitajana? Inhimillistä, mutta ei oikein sovi ensikotikuvioon. :)

Tällä hetkellä Tepi ei ole netissä. Tarkoitus on etsiä sille kissakaveri meille ensikotiin, tehdä niistä yhteinen ilmoitus ja luovuttaa kissat yhdessä rauhalliseen aikuiskotiin, jossa ei ole muita kissoja. Useimmille kissoille paikanvaihto on stressaavaa, ja mielestämme tämä on paras suunnitelma loppuelämän kodin löytymiseen kaiken huomioon ottaen. Yritämme parhaamme mukaan ehkäistä kolmatta palautumista. Toivottavasti se kuuluisa kolmas kerta toden sanoo! 


Tepi viime keväänä melko pian meille saapumisensa jälkeen.

Tepi on muuten komistunut hieman meille tultuaan, vai mitä? :)

-Piia

4 kommenttia:

  1. Kyllä Tepi on ihanan näköinen! Toivottasti se oma koti todella löytyy!

    VastaaPoista
  2. Tarvitseeko se välttämättä kaverin? Jos uusi hoitaja/omistaja on paljon kotona, voi jopa viihtyä paremmin itsekseen... Minulla oli pitkään arka tyttökissa, joka melkein reipastui, kun toinen kissa kuoli (ilmeisesti pitkittyneen ientulehduksen aiheuttamaan sydämen pettämiseen). Tuli siitä aja mittaan paljon seurallisempi, vaikka ei koskaan "tavallista kissaa". Aina se oli vähän turhan säikky. Aika palkitsevaa voittaa eläimen luottamus, voin suositella!

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa hyvältä idealta tuo, että tutun kaverin kanssa samaan kotiin. Kurjaa tuuria ollut matkassa, toivottavasti hurmurille löytyy onnellinen pysyvä koti! ♥

    VastaaPoista