lauantai 12. syyskuuta 2020

Meten js Elisan kuulumisia pentujen muuton jälkeen

Elisan ja Meten pennut ovat muuttaneet omiin koteihinsa Espooseen, Helsinkiin, Paraisille ja Järvenpäähän. On ihana saada viestejä pennuista uusissa kodeissa, kaikilla menee hyvin. Elisa ja Mette hoitivat pennut loistavasti ja antoivat niille hyvät eväät elämään, ihania kaikki rouvat ja pikkuiset!


Kun pennut muuttivat yksitellen, täällä emoilla oli muutaman vuorokauden hätä, itkettiin pentujen perään. Lopulta tyytyivät tilanteeseen ja arki rauhoittui. Pentujen muutto aiheutti myös sen, että he alkoivat opettelemaan leikkimistä ihmisen kanssa ja leluilla. Elisa sähäkämpänä leikkii ja touhuaa lelujen kanssa. Mette on varovaisempi leikkimisessä, mieluummin puskisi ihmistä ja kerjää silityksiä, niin hellyyttävä! Pikkuhiljaa on leikki ruvennut kiinnostamaan, vähän kömpelöä se vielä on. Mutta kaikki nämä asiat tehdään yhdessä.




Rouvat kävivät muuten leikkuulle ja kaikki meni hyvin. Samalla hampaat tarkastettiin ja muu terveys, kaikki kunnossa. Ikä-arvio lääkärin mukaan on n. 1v ihan lapsia vielä hekin.

Elisa ja Mette ovat todella ihmistä vailla, aina tullaan vastaan kun joku menee kissahuoneeseen, kumpa se oma koti vihdoin löytyisi. Nyt vielä heidän arkea järkytettiin, ensikotiin tuli kolme uutta pentua ja samaan tilaan, apua!



Meten ja Elisa asustavat ensikodissa Järvenpäässä, tässä vielä linkki heidän kodinetsintäilmoitukseen. He etsivät yhteistä kotia, kun ovat jo kokeneet niin paljon yhdessä.

perjantai 28. elokuuta 2020

Voi pettymys!

Meillähän ensikodeissa valtaosa kissoista on arkoja skaalalla nollasta sataan. Useimmiten he stressaavat lähtökohtaisesti kaikesta. Ensikotien hellässä huomassa otetaan monta pientä suurta edistysaskelta ihan vain ihmisen läsnäolon sietämiseksi.

Koti-ilmoituksissa on usein maininta arkuudesta ja kissan tahtiin etenemisestä. Ja nää on meille kaikille tosi rakkaita eläimiä, vaikka viipyvät meidän kanssa vain hetken.

Ensikoti-ihmisen sydän laulaa ilosta, kun joku haluaa tarjota kodin myös sille tosi aralle ja jopa pelokkaalle eläimelle. Monesti me tehdään sovittuna noutopäivänä paljon töitä, kun otetaan kissa jo valmiiksi boksiin. On huomattavasti helpompi siirtää kissa boksista toiseen, kuin lähteä kopittamaan uusien omistajien läsnäollessa. Yritetään siis kaikille, nimenomaan kissalle, tehdä epämiellyttävästä asiasta edes hiukan helpompi.

Kuva toukokuulta, hänet kopitettiin uuden omistajan läsnäollessa

No, eihän siinä. Kissa boksiin ja odotetaan noutoa.

Mitäs sit, kun hakijoita odotetaan monta tuntia sovitun ajan jälkeen.


Ei viestiä.


Ei viestiin vastausta.


Voin kertoa, että se pikkuisen sattuu myös ensikodin sydämeen. Ei se turha työ, mutta kissan turha kopittaminen ja toivo, joka ehti syttyä.


Ihmiset on lähtökohtaisesti todella sitoutuneita kissaa varatessaan ja se on ihan ihanaa. Joskus vaan tulee potku vyön alle.


Mutta ensikotivastavan sanoin "se ei ehkä ollut se oikea koti".

sunnuntai 16. elokuuta 2020

Ei elämä hiljaiseloa ole ollut!

 Didin vauvat lähti omiin koteihin ja meille tupsahti Utonium lastensa kanssa. U:n lapset oli jo tullessaan luovutusikäisiä. Mutta kesä ja ellit lomalla. Koko bändi on ollut meillä reippaan kuukauden. Niitä ollaan tiirailtu hienovaraisesti. Pelkkä katse riitti lasten karkoottamiseksi. Äidistähän ei olla nähty kuin vilauksia. Metsästä revityt!




Pikkuhiljaa lapsukaiset on rohkaistuneet. Ruuan tuojaa eristykseen on katseltu hyvin uteliaasti. Toki turvavälin takaa. Huippua. Ooo, ja äitikin on katsellut pariin otteeseen tilannetta turvasta! Mutta korvat ja silmät näkyvillä. Siinä me sit ummistellaan silmiä puolin ja toisin ❤️

Koko porukka, Didi, Utonium ja muksut kävi taannoin ellin luona. Rokotuksia, sterkkoja, sirut ja tsekkaukset ilman röntgenkatsetta. Pikkuiset sai kevyen humautuksen ja kaikki meni hienosti siltä osin.



Vahvasti näyttää siltä, että kaikki viisi on ainakin ajatuksen tasolla varattu. Mahtavaa ettei ihmiset pelkää mahdottoman arkoja nuoria aikuisiskaan kissoja 🥰

Sydämessä toive, että taas tulis joku pikkuäiti synnyttämään meille. Ensikodin voimavara.

sunnuntai 2. elokuuta 2020

Eliisa ja Meten yhteishuoltajuus

Eliisa ja Mette selvisivät viime talven ulkona, onneksi talvi oli lauha. Keväällä kaksikko saatiin loukkuun ja kotikissaksi opettelu alkoi ensikodissa. Aika pian ensikoti huomasi, että tyttöset taitavat olla tiineenä.

Eliisa ja Mette

Toukokuussa ensin synnytti Mette (valkoinen), Mette synnytti 3 pentua, yhden tytön ja kaksi potraa poikaa. Parin viikon päästä syntyivät Eliisan pennut, kaksi pientä tyttöä ja valitettavasti yksi kuollut pentu. Pentujen synnyttyä emot luontevasti rupesivat hoitamaan pentuja yhdessä, eipä sillä väliä kumman pentuja imetät ja hoivaat. Heidän toimintaansa on ihana seurata! Mette ja Eliisa ovat myös toistensa parhaat kaverit, pentujen hoidon lomassa painitaan ja juostaan kovaa.

Mette imettää Eliisan pentua

Pennut ovat nyt 9 ja 11 vkoa, ne ovatkin varsinaisia riiviöitä. Mette ja Eliisa leikittävät yhdessä ja kurittavat laumaa, maailman parhaat äidit.

Yhteisiä ruokahetkiä riittää!

Pennuille on tiedossa jo omat kodit, Eliisa ja Mette ovat kodinetsijöitä. Ensikodin suurin toive olisi, että tytöt löytäisivät yhteisen kodin. Niin paljon kaksikko on yhdessä kokenut, että kyllä olisi hienoa jos elämä jatkuisi yhdessä. Tytöt ovat valmiita omaan kotiin syyskuun alkupuolella.

torstai 16. heinäkuuta 2020

Elämä Dionen vauvojen jälkeen

Dionen vauvat lähti omiin koteihin ja elämä pysähtyi taas kerran. Vauvat tuo niin paljon kotiin. Sekasortoa, meteliä ja hulinaa. Elämää!

Pieni hetki ja tyhjää täyttämään tuli emo kolmen lähes luovutusikäisen pennun kanssa. Ja voi kauhee, kuinka pelottava ihminen onkaan!


Rakkaat, miten paljon haluaisinkaan rutistaa teidät kaikki syliini ja vakuuttaa, että koskaan ikinä milloinkaan ei ole mitään pelottavaa.


Nyt mennään pienin askelin, ruokaa, ruokaa, ruokaa ja pieniä hetkiä samassa huoneessa.


perjantai 22. toukokuuta 2020

Dione ja pennut, osa 4: Muuttopäivä

Dione oli aamusta alkaen jotenkin tympääntynyt. Suhisi pennuille eikä mikään oikein ollut hyvin... Jossain vaiheessa aamua mamma oli tullut haukkaamaan happea "isojen puolelle". Hän söi hyvällä ruokahalulla kaikessa rauhassa tarjottua ruokaa ja sen jälkeen meni lepäilemään löytämäänsä mökkiin. No, kaikkihan tietää, kuinka kiva on syödä ruoka ilman ylimääräisiä häiriöitä ja sitten ottaa pikku-unet. Dione siis otti vapaapäivän itselleen.



Reippaasti iltapäivän puolella, kun hän oli nauttinut hiukan lisää ruokaa, Dione lähti kutsumaan pentujaan, ja saatuaan pikkuhirviöt kasaan, johdatteli perheensä Isojen puolelta löytämäänsä mökkiin. Kas näin, muutto suoritettu. Asiasta tekee mukavan se, että neljä pentua on kuin Linnanmäellä. Uusi koti siis osoittautui aivan järjettömän hauskaksi paikaksi. Lasten mielestä. Äiti lähinnä loikoilee mökissään!



Tässä ihmisellä on vain se mielessä, että ei kai nyt vielä! Hyvänen aika. Jos kuitenkin sinne pienten puolelle takaisin! Mutta kai sitä on vaan luotettava siihen, että pentujen oma äiti tietää paremmin...

maanantai 11. toukokuuta 2020

Dione ja pennut, osa 3

Itsenäistymistä, itsenäistymistä!!



Samaan aikaan silmien aukeamisen kanssa, vauvat tosiaan löysivät pikkuruiset jalkansa. Ja kyvyn kulkea eteenpäin! Pikkuhiljaa pienet maitomassut ovat kulkeneet kohti äidille tarkoitettuja ruokia. Ja nyttemminhän sitä ruokaa saa todella olla kantamassa pesueelle ihan urakalla! (kiitos koronan aiheuttama digiloikka ja etätyöt!!) Poissa ovat pienten naamojen irvistykset, kun tarjoilija dippasi sormensa mamman ruokiin ja antoi sitä haisteltavaksi. Nyt nimittäin syödään!! Kaikki ja kaikkea. 



Pikkuruiset ovat myös löytäneet hiekkalaatikon hienoudet. Heille aseteltiin kivasti oma pieni ja matalalaitainen pentuvessa, mutta eihän siellä juuri kukaan käynyt. Hyvä että parit pikku pisut sinne kelpasi tehdä. Äidin iso vessa on hyvä vessa. Hiukan hihityttää siivota pieniä rotan jätöksiä sieltä. Mutta ok, olette valintanne tehneet, mikäs minä olen sieltä pois häätämään.



Hienoja pieniä kisuja. Ikää lapsilla tässä vaiheessa on hiukan alle 6 viikkoa. Ja nyt jo noin itsenäisiä. Tiedän monia, jotka ovat tässä kohtaa sitä mieltä, että nythän luovuttamisen voi alkaa. Mutta niinhän asia ei todella ole. Mitä pidempään kissanpennut saavat olla emonsa ja/tai sisarustensa kanssa, sen vähemmän niillä esiintyy häiriökäytöstä. Ja ensikoti kyllä huolehtii pikkuruisten totuttamisen ihmiseen ja muihin jännittäviin asioihin, joita sitten tulevaisuudessa siellä ikiomassa kodissa voi tulla vastaan. Emon läheisyys on ihan parasta jännittävän päivän jälkeen!