lauantai 15. syyskuuta 2018

Älä hylkää kissaystävää syksyn tullen



Saapuva syksy tuo mukanaan kylmät ilmat, jotka saavat meidät lisäämään vaatekerroksia yllemme. Samaan aikaan luonnosta löytyy suuri määrä hylättyjä kissoja, joiden pieniä tassuja kylmyys koskettaa yhtä ikävästi. Kissojen asema lemmikkinä Suomessa on edelleen surullisen heikko, sillä kissoja hylätään yhä valtavia määriä. Kesän loputtua moni kissa huomaa jääneensä yksin luonnon armoille.

Loppukesä ja loka-marraskuu ovat monille eläinsuojelujärjestöille vuoden kiireisintä aikaa kodittomien kissojen suhteen. Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen HESY:n mukaan löytöeläintaloihin viedään joka vuosi noin 10 000 kissaa. Arvion mukaan kaikkiaan 90 prosenttia Suomen talteenottopaikkoihin päätyvistä eläimistä on kissoja ja niistä vain noin kymmenen prosenttia päätyy takaisin omaan kotiinsa. Näiden lukujen ulkopuolelle jäävät kaikki ne surulliset kohtalot, jotka eivät koskaan päädy eläinsuojeluyhdistyksien kirjoille. Ongelman todellisesta laajuudesta ei siis ole tarkkaa tietoa, sillä yksin kylmään tai nälkään kuolleet kissat eivät näy tilastoissa.

Laki kieltää kissan hylkäämisen tai jättämisen heitteille, mutta silti moni karvainen ystävä jätetään oman onnensa nojaan. Syitä kissan hylkäämiselle on monia: kissasta ei enää jakseta pitää huolta, sen sairauskuluja ei haluta maksaa, perheenjäsen on allerginen, kissat eivät tule toimeen keskenään tai kissa ei enää sovi uuteen elämäntilanteeseen. Oli syy mikä tahansa, ei kissaa tulisi missään tilanteessa jättää luonnon armoille huolehtimaan itse itsestään. Vaikka osa hylätyistä kissoista päätyy eläinsuojeluyhdistyksille, valitettavan moni kokee loppunsa luonnossa.

Kissat eivät pärjää Suomen kylmässä talvessa, sillä heille ei ole tarjolla ravintoa eivätkä ne kestä kylmyyttä. Talvipakkanen aiheuttaa ikäviä paleltumia ja voi aiheuttaa lopulta kissaparalle kuoleman. Kylmyyden ja nälän lisäksi liikenne, petoeläimet ja sairaudet uhkaavat ulkona elävää kissaa. Joillain kissaroduilla turkki paksuuntuu talveksi, mutta sekään ei riitä pitämään eläimiä lämpimänä pakkassäässä. Ulkona elävät kissat hakeutuvat usein ahtaisiin paikkoihin, joissa ne pääsevät mukavasti kerälle. Kerällä nukkuminen auttaa pitämään ne paremmin lämpimänä. Vanhat kissat pärjäävät ulkona yleensä huonommin kuin nuoret kissat, sillä niiden lämmönsäätely ei ole enää yhtä tehokasta kuin aiemmin.

Yksittäisten kissojen lisäksi villiintyneet kissapopulaatiot ovat suuri ongelma etenkin maaseudulla. Kissa voi saada vuodessa jopa neljä pentuetta, joten villi lauma paisuu suureksi pahimmillaan hyvinkin nopeasti. Erityisesti keväällä ja kesällä on luonnossa tarjolla ruokaa ja pesäpaikkoja, mutta syksyn tullen tilanne lauman kannalta huononee. Usein villiintyneet kissat asuvat ihmisten läheisyydessä, jolloin ne saattavat saada apuja myös lähitaloista. Villeissä populaatioissa kissat sairastuvat helposti ja talven tullen kärsivät kylmästä ja nälästä. Korvapunkit ja kissaflunssa ovat melko tavallisia seuralaisia. Osa populaatioista tulee yhdistysten tietoon, mutta apu saattaa olla tuolloin jo liian myöhässä sairauksien viedessä voiton.

Jos näet kodittomaksi epäilemäsi kissan, ota yhteyttä paikalliseen löytöeläintaloon tai eläinsuojeluyhdistykseen. Sieltä saat neuvoja, joiden avulla kissaa voidaan lähteä pelastamaan luonnon armoilta. Myös eläinsuojelulaki velvoittaa kuntia pitämään huolen talteen otettujen kissojen väliaikaisesta hoidosta.

Ennen kuin ottaa kissan lemmikiksi, on syytä miettiä tarkkaan, pystyykö ja onko halua huolehtia siitä koko kissan elämän ajan. Vaikka kissan saisi ilmaiseksi, se tuo jatkossa mukanaan monenlaisia kuluja. Ruuan ja hiekan lisäksi kissan terveydestä on huolehdittava esimerkiksi rokotteiden, matolääkkeiden ja hammaskiven poiston muodossa. Jos eteen kuitenkin tulee tilanne, jossa kissasta on välttämätöntä luopua, on hyvä alkaa etsiä kissalle uutta kotia hyvissä ajoin. Kannattaa kysellä, löytyisikö karvaiselle kaverille kotia lähipiiristä ja jos ei, ota sitten yhteyttä lähialueen eläinsuojeluyhdistyksiin. Yksikään kissa ei ansaitse tulla hylätyksi kylmään luontoon.


Lähteet:

Eläinten hyvinvointikeskus EHK. Kissa luonnossa. https://www.elaintieto.fi/kissa-luonnossa/
Eläinten ystävä, Suomen eläisuojeluyhdistysten liiton verkkolehti/Riikka Ala-Hulkko. Kissoja kuin Vilkkilässä: Villiintynyt kissalauma voi paisua jopa satapäiseksi. http://www.elaintenystava.fi/artikkelit/meilt%C3%A4/147-kissoja-kuin-vilkkilassa-villiintynyt-kissalauma-voi-paisua-jopa-satapaiseksi
Helsingin Eläinsuojeluyhdistys HESY. Kissa ei ole kertakäyttöesine. https://www.hesy.fi/kissa-ei-ole-kertakayttoesine/
Yle/Petra Ristola. Kissa ei kuulu pakkaseen – kotieläinten pakkaskestävyys syyniin. https://yle.fi/uutiset/3-8576435Yle. Kesäkissa ja kesäpupu – syksyn hylätyt reppanat. https://yle.fi/uutiset/3-5643920


sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Tervetuloa uudistettuun blogiin!

Kisukisujen elämää on kaikkien Kisukisujen yhteinen blogi, jossa kirjoitellaan Kisukisujen kuulumisista ja välillä muistakin kissa-aiheisista asioista. Kisukisuja ovat sekä Kisu ry:n ensikodeissa asustavat että yhdistyksen kautta kodin saaneet kissat.

Kaikki vanhat Elämää Kisun ensikodissa -blogin postaukset ovat täällä tallessa, mutta niiden url-osoitteet ovat muuttuneet uuden osoitteen mukaisiksi. Jos sinulla on esim. kirjanmerkkejä vanhoihin postauksiin, voit päivittää ne vaihtamalla url-osoitteen alkuosan muotoon kisukisut.blogspot.com.


torstai 30. elokuuta 2018

Blogin nimi muuttuu!



Nyt korvat hörölle: blogin nimi on muuttumassa!


Viime aikoina meillä on ollut ilo saada yhä enemmän blogikirjoituksia jo omiin koteihinsa muuttaneiden Kisukisujen kuulumisista. Uusi nimi kattaa niin ensikodeissa kuin loppuelämän kodeissa asustavien Kisukisujen kirjoittelut, ja mukaan mahtuu muutakin kissa-aiheista asiaa.

Nimenmuutos vaatii vielä hieman valmistelua, mutta uusi nimi ja osoite julkistetaan lähipäivinä!

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Kuro 1v

Tässä on Kuro. Kuva on otettu 2.9.2017, jolloin Kuro astui tassunsa ensimmäistä kertaa kotiimme. Olimme käyneet tutustumassa Kuroon ja hänen valloittaviin sisaruksiinsa jo aiemmin, ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä – molemmin puolin. Kuro ihastui erityisesti mieheeni, ja tämä side on siitä hetkestä asti ollut rikkumaton. 

Kuro oli siskonsa ja veljensä kanssa päätynyt Kisu ry:n hoiviin maatilalta, jossa leikkaamaton kissa oli saanut suuren määrän pentuja. Kolmikosta kaikki olivat hyvin reippaita, uteliaita ja luottavaisia. Hyviä ominaisuuksia, kun päätyy perheeseen, jossa jo ennestään on neljä kissaa. 

Vastaanotto muilta kissoilta, kuten arvata saattaa, oli alkuun kovin nihkeä. Kissoista vanhin, 10-vuotias Romppa, oli jo tottunut uusiin tulokkaisiin – olihan tämä jo kolmas kerta lyhyen ajan sisään, kun taloon ilmestyy uusi rääpäle. Niinpä hän ei enää jaksanut pahemmin välittää. Seuraavaksi vanhimmat veljekset Мишка (Mishka) ja Кошка (Koshka) suhtautuivat kaikista vihamielisimmin. He olivat jopa niin järkyttyneitä uudesta rauhanrikkojasta, että heittäytyivät toistensakin kimppuun. Nuorin kissa Neko oli varovaisen kiinnostunut, mutta hieman epäluuloinen. Hassuinta tilanteessa kuitenkin oli se, että Kuro ei varsinaisesti yrittänyt hieroa rauhaa, vaan mäjäytti tassullaan naamaan ketä tahansa, joka yritti tulla tutustumaan. 

Kissojen tutustumisvaihe on aina ollut minulle henkisesti raskas. Vaikka tiedän, että kissojen on selviteltävä välinsä ennen kuin rauha laskeutuu maahan, olen aina itku silmässä, kun katson pennulle sähiseviä kissoja. Lopulta kaikki on kuitenkin aina päättynyt hyvin, kissat ovat tottuneet ja tutustuneet toisiinsa, ja nykyään kaikki tulevat ihanasti toimeen keskenään.

Kuro täytti vuoden 14.5.2018. Aikuinen kissa siis! Kuro on edelleen yhtä reipas, utelias ja luottavainen kuin tuona ensimmäisenä päivänä, kun hänet tapasimme. Hän kohtaa uudet ihmiset rohkeasti ja hakeutuu helposti lähelle. Toisin kuin muut kissamme, Kuro vaatii hellyyttä myös verbaalisesti – ja kovaäänisesti! Pentuaikoina jännitimme, millainen huutaja Kurosta isona tulee, mutta toistaiseksi melutaso on pysynyt siedettävänä.

Kuro on perheemme halipakkaus. Hän viihtyy harvoin omissa oloissaan, ja kömpii usein syliin mitä ihmeellisimmissä tilanteissa, kuten esimerkiksi ihmisen kyykistyessä täyttämään pesukonetta. Kuro rakastaa nukkua yöt ihmisen kainalossa tai jalkopäässä, vaikkakin muutaman kerran yössä on pidettävä halitauko, joka sisältää ihmisen kaulan hierontaa etutassuilla ja kovaäänistä mau'untaa.

Kuro on tuonut elämäämme paljon rakkautta, naurua ja hellyyttä. Myös hieman vähäunisia öitä.. Mutta hetkeäkään en vaihtaisi pois.

-Saija

maanantai 29. tammikuuta 2018

Sairaan kaunis Amal


Tässä on Amal. Nuori ja kaunis kissa.
Amal saapui ensikotiin veljensä kanssa todella aliravittuna sekä vatsat niillä olivat aivan sekaisin. Ensimmäiset vuorokaudet syötiin ja juotiin 'pakkosyöttämällä' ruiskusta.
Tässä vaiheessa pienten kissojen kunto alkoi taas romahtaa, joten lähdettiin Hattulaan päivystykseen yötä vasten. Hattulassa kissat nesteytettiin ja niille tehtiin erilaisia testejä. Kissoissa ei todettu tauteja näiden testien perusteella, joten lääkitys aloitettiin rajua suolistotulehdusta vastaan.

Lääkkeet alkoivat purra vain Amaliin. Veli lähti taas eläinlääkäriin ollessaan todella huonossa kunnossa. Painoa oli pienellä tippunut 200g muutaman päivän aikana pakkosyötöstä huolimatta. Pienelle pojalle oli tässä vaiheessa aika sanoa viimeiset sanat ja päästää kissojen taivaaseen.
Amal jaksoi vielä porskuttaa eteenpäin ja suolistotulehdus alkoi parantua,  ruoka alkoi maistua niinkuin normaalille kissanpennulle, ette voi uskoa kuinka hienoa se on nähdä kissan syövän hyvällä ruokahalulla! Nyt uskalsi jo sanoa, että ehkä se sittenkin selviää. Senhän se myös teki! Nyt Amal on terve, hyvinvoiva, ihmisläheinen nuorukainen. Amalia odottaa myös ihan oma koti! 
Taas on vaan sanottava, et ensikoteilu voi olla hyvinkin rankkaa, mutta niin palkitsevaa! 

-Vivika

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Pullan ja Nepun kesytystarina – vuosi yhteiseloa

Pulla-kissan sydäntä särkevä ujellus/itku ensimmäisinä öinä tuli mieleeni, kun vuosipäivä uusien perheenjäsentemme kanssa tuli täyteen 30.8.2017. Tilanne on onneksi eri tällä hetkellä: nyt Pulla alkaa polkemaan etutassuillaan, kun jo edes lähestyn häntä. Tyttö aavistaa, että on mukava paijailuhetki tiedossa ja on onnea täynnä.

Tämä on tarina Pullasta ja Nepusta. Kahdesta Kisu ry:n ensikodista meille saapuneesta arasta kissasta. Tarina alkaa kesällä 2016 joka oli stressaava ja surullinen. Noin 16-vuotias kissamme Missen terveys oli alkanut reistailemaan keväällä. Eläinlääkäristä ei löytynyt syytä laihtumiselle ja syömättömyydelle. Ennen kesälomia oli aika hyvästellä pitkäikäinen ystävä. Kesäloma ei tuntunut lomalta.

Suruajan aikana hiljaisuus kotona tuntui oudolta ja tiesimme pian vaimoni kanssa, että kaipasimme tassujen ääniä. Meillä oli aiemmin yksi kissa, emmekä kuvitelleet aluksi, että hankkisimme kaksi.

Päädyimme tutustumaan Kisu ry:n Facebook-sivun kautta uusia koteja etsiviin kissoihin. Tarjolla oli niin nuorempia kavereita erilaisine taustoineen, kuin senioreita, jotka etsivät loppuelämänsä kotia. Emme oikeastaan tienneet mihin olimme ryhtymässä, kun harkitsimme kahden, noin vuoden ikäisen, entisen villikissan ottamista elämäämme.

Tarjolla olivat sisarukset Pulla ja Neppu (Kisu ry:n nimet Juuli ja Nea) lähellämme Kangasalla ensikodissa. Tytöt olivat tarjolla yhdessä, koska sisaruksia ei kuulemma kannattanut erottaa. Tämä näin jälkikäteen tuntuu erittäin järkevältä ja loogiselta. Päätimme elokuun loppupuoliskolla käydä katsomassa kisuja.

Siskoksia hädin tuskin löysi huoneesta, joka oli heille tarkoitettu. Kummatkaan eivät olleet tottuneita ihmisiin vielä siinä vaiheessa, vaikka eivätpä kovin kauaa ensikodissa ehtineet olemaankaan. Muutaman kuukauden muistaakseni. Ryhdyin googlettamaan, että mitä aran kissan kesytys ja totutus ihmisiin tarkoitti. Ymmärsin, että kyseessä voi olla pitkäkin projekti. Vastaani tuli tarinoita, joissa kosketusetäisyydelle oli päästy 12kk, joskus vasta 24kk kuluttua. Tuntui aika hurjalta.

Youtubesta löytyi videoita rescue-kissoista, jotka olivat sopeutuneet hienosti ihmisten kanssa yhteiseloon ja sisäkissaelämään. Tämä antoi jonkin verran uskoa, että tässä voisi olla projekti, johon uskaltaisi ryhtyä ja ennen kaikkea sitoutua.

Pulla ja Neppu saapuessaan ensikotiin. Kuvat: Paula Karhula.

Ensimmäinen viikko

Ajelimme kotiin 30.8.2016 ensikodista kissat kuljetusbokseissa. Takapenkiltä ei kuulunut mitään ääniä. Entinen kissamme oli hyvinkin suulas automatkoilla ja kertoi kyllä mielipiteensä. Hiljaisuus ihmetytti, saimmekohan mykät kissat, naureskelimme vaimon kanssa toisillemme.

Pääsimme kotiin asti ja avasimme kuljetusboksien ovet. Luin etukäteen vinkkejä, että kissoille kannattaa varata joku oma tila, jossa voivat rauhassa asettua uuteen kotiinsa. Meillä oli kaksiossamme olohuoneessa piilopaikkoja kyllä, mutta makkarissa nukuimme eikä muuta tilaa ollut kuin olohuone päästää kissat tutustumaan uuteen kotiinsa.

Kuljetusboksien ovet auki odottelimme etäällä, mitä tapahtuu. Mitään ei tapahtunut. Meni useampi tunti, kunnes toinen livahti boksista ulos ja suuntasi piiloon. Sitten toinen. Kodissamme varmasti oli vielä edellisen kissamme tuoksut, ja reviiritietoiset kissat varmasti stressasivat muutosta.

Tiesimme, ettei kissoihin kannata hakea kontaktia vaan antaa rauhassa heidän tutustua uuteen paikkaan ja ottaa reviiri omakseen. Yön ajaksi suljimme makuuhuoneen oven, jotta kissat saivat rauhassa liikkua asunnossa, käydä vessassa ja syödä. Yöllä ääniä alkoi kuulumaan. Kuulimme, kuinka kissat liikkuivat ja söivät, kävivät vessassa. Tuntui oudolta, että kodissamme oli kaksi ihan vierasta kaverusta, joita emme tunteneet ollenkaan. Jännitti, emme tienneet yhtään, minkälaiset luonteenpiirteet kissoilla on.

Luin myös kirjoituksista, että jotkut villikissat eivät koskaan kesyynny ja heille on vain yksi vaihtoehto. Se surullisempi vaihtoehto. Toivoin, että näiden kissojen kanssa päästäisiin mukavaan yhteiseloon.

Ensimmäisenä aamuna huomasimme, että tytöt olivat löytäneet piilopaikan sohvan takana. Ruokaa oli syöty. Annoimme kissojen omassa rauhassa kuunnella uusia ääniä, tutustua uusiin tuoksuihin. Tässä kohtaa olisi turha yrittää mitään kontaktia tai kosketusta, jos kissat eivät ole tottuneet ihmisiin ja kosketukseen. Tärkeää olisi antaa kissoille mahdollisuus päästä piiloon, jossa olla rauhassa, tarkkailla, päästä syömään ja vessaan vapaasti.

Ensimmäisenä aamuna Pulla ja Neppu lymyilivät sohvan takana.
Kävimme iltaisin kävelylenkeillä Pokemoneja jahtaamassa, jotta kisut saisivat rauhassa poissaollessamme liikkua ja hoitaa vessatarpeensa. Seurasimme webbikameran kautta kännykästä, miten tytöt liikkuivat olohuoneessa, kun olimme poissa. Ikkuna josta pääsee seuraamaan lähipuistomme elämää, oli nenänjälkiä täynnä. Selvästikin kiva paikka tarkkailla maailmaa.

Merkkailusta tutustumiseen

Muutama päivä oli takana ja huomasimme että sohvallemme oli merkkailtu. Tämä käsitykseni mukaan oli normaalia, kissa haluaa omaa tuoksuaan outoon ympäristöön, jotta tuntisi alueen reviirinään. Jos olisin tiennyt tämän, olisin voinut valmistautua paremmin.

Hankimme pistorasiaan kytkettävän Feliwayn, joka levittää rauhoittavaa feromonia ympäristöön. Sohvan päälliset menivät pesuun ja paksuja vaahtomuoveja saikin sitten kuivailla pari viikkoa. Ostimme Ikeasta kumipohjaisia froteepäällisiä, jos vahinkoja sattuisi vielä.

Noin kolmen-neljän päivän kohdalla toinen kissoista, Neppu uskaltautui liikkumaan varovaisesti illalla, kun olin täysin liikkumatta huoneessa. Todella varovaiset liikkeet, pieniin ääniin ja liikkeisiin säpsähtelevä kissa selvästi oli varuillaan. Neppu kiipesi kiipeilytelineelle ja katseli tätä outoa ihmisotusta 4 metrin päästä varovaisesti.

Neppu ja Pulla hakivat nameja kädestä n. kolme viikkoa
muuton jälkeen. Namit olivatkin tehokas keino kesytyksessä.
Merkkailun suhteen lueskelin aiheesta, että kissat harvoin pissailevat ruokailupisteen lähelle. Laitoimmekin jatkossa ruuat yön ajaksi tarjolle sohvalle, johon aiemmin oli päästetty pisut. Josko se totuttaisi välttämään pissaamasta siihen paikkaan. Näin varovaisesti meni muutama viikko ja noin kolmen viikon jälkeen kissat olivat päässeet jo hieman rauhoittumaan ja tutustumaan ihmisotuksiin, että nameja uskallettiin hakea jo kädestä asti. Varsinkin erilaiset leikkeleet olivat suurta herkkua.

Ihmisten liikkeet kuitenkin koettiin epäilyttäviksi, nopea lähestyminen tai oudot äänet ja liikkeet saivat erityisesti Pullan sähisemään. Kovin läheltä ei saanut kulkea ohi, vaan silloin siirryttiin taas kauemmaksi. Nyt alkoi varsinainen kesytys-urakka.

Erilaiset leikit ja namit auttoivat arkojen kissojen kesytyksessä. Erilaisia huiska-leluja meille onkin kertynyt useampi kymmenen. Osan mennessä rikki, ja osan ollessa huomattavasti mielenkiintoisempia kuin toisten. Oli tärkeää muistaa kesytyksen aikana, mikä historia kisuilla oli takana. Arviolta vuoden ikään tai hieman yli ehtineet Pulla ja Neppu olivat eläneet villeinä ilman minkäänlaista ihmiskontaktia.
Kiipeilypuu on ollut suosittu paikka torkkujen suhteen sekä leikkien yhteydessä.

Tyttöjen villi tausta

Uudet asukkaamme olivat eläneet vauhdikkaan nuoruuden. Kumpikin oli tiineenä loukutettaessa, ja sterilisaation yhteydessä raskaudet oli keskeytetty. Todennäköisesti jo sen takia, että olivat eläneet vanhempiensa tai sisarustensa kanssa, eli sisäsiittoisuus ei tuota terveitä jälkeläisiä.

Traagiset ensikokemukset ihmisistä tuskin antoivat kovin positiivista kuvaa: heidät oli viety pois omasta kotiympäristöstä, perheenjäsenistä ja edessä oli leikkaukset, rokotukset ja madotukset. Ei ihmekään, että ihmisestä ei varmasti jää kovin positiivinen kuva. Silloin kissaa ei oteta syliin ja odoteta, että kesyyntyminen tapahtuu sormia napsauttamalla yhdessä yössä.

Ihmisen teot toki vaikuttavat kissoista varmasti julmilta, mutta ne ovat tärkeitä ja välttämättömiä tekoja, jotta tämän kaltaiset kissat voi pelastaa. Kissat eivät pärjää luonnon armoilla, pakkasessa, huonolla ravinnolla, elimistö täynnä loisia. Kissa ei kuulu luontoon. Piste.

Kisu ry tekee kyllä upeaa työtä, ja toivottavasti myös tarjoamalla mahdollisuuden uuteen mukavaan elämään voimme itsekin auttaa omalla tavallamme näiden kissojen elämää. Se tekee kesytyksestäkin palkitsevampaa.

Tytöt nukkuvat välillä yksin, mutta joskus heidät löytää yhdessä söpöilemästä.

Kun pitää näiden kissojen taustan ja historian mielessä, on tarjottava pelkästään positiivisia asioita. Kaikki mikä liittyy ihmiseen, on oltava positiivista. Muuten mennään takapakkia. Ihmisen käsi tarjoaa ruokaa. Ihmisen kosketus ei satuta, pelota. Ihminen itsessään ei tee pahoja asioita, huuda tai käske. Hyvin yksinkertainen kaava.

Voisi melkein vitsailla, että nyt siepatuille kissoille tarjotaan Tukholman syndroomaa – koitetaan saada heidät rakastumaan kaappaajiinsa.

Tällä positiivisten kokemusten kaavalla mentiin pitkään siten, että kissojen kanssa leikittiin, jolloin ihmisen läsnäolo tuntui mukavalta. Huomio kiinnittyi leikkiin, joka vahvisti kissan itseluottamusta ympäristöön ja ihmiseen. Sama herkkujen suhteen. Vaikka alkuun herkkuja saikin helposti vain noutamalla ne ihmisen sormista, myöhemmin ne olivat palkkioita. Palkkioita siitä, kun antoi koskea hieman turkkiin pakenematta. Palkkioita siitä, kun lähestyi kissaa ja kissa ei lähtenyt karkuun. Lähestyvän ihmisen oli oltava kiva kokemus.

Sisaruksille aukesi uusi maailma kun ranskalaisen parvekkeen
oveen nikkaroitiin keväällä verkko ja he pääsivät nuuhkimaan ilmaa
ja katselemaan maailmaa 6. kerroksesta käsin.
Kesytys tapahtui hitaasti. Pulla oli selvästi enemmän herkkujen perään ja hän usein tuli rohmuamaan herkut, jolloin Neppu jäi hieman taka-alalle ihmettelemään. Tämä vaikeutti kesytystä jonkin verran, koska Neppu jäi taustalle ja kesyyntyi hitaammin. Pulla tosin oli uteliaampi myös monessa mielessä, tuli lähelle sohvalle samanaikaisesti ihmettelemään auringon aiheuttamia heijastuksia sekä muutenkin kulki rohkeammin pitkin asuntoa.

Kesyttämisen aikajana

Kirjoitan tätä nyt kun tytöt ovat asuneet meillä vuoden ajan. Ensimmäiset herkut haettiin noin kolmen viikon jälkeen ihmisen kädestä. Leikkejä leikittiin samoihin aikoihin. Yhdet pisut oli n. 4kk jälkeen jätetty makkarissamme peitolle. Veikkaan, että se johtui siitä, että samaan aikaan pesin kylppäriämme ovi auki hieman meluten ja kylppärimme on lähellä kissojen vessoja. Kissoista pisut päästänyt ei varmaan uskaltanut tulla vessaan silloin.

Tästä seurasi myös se, että laitoimme muutamaksi viikoksi makkarin oven kiinni, etteivät kisut pääse sinne.  Otimme myös Feliwayn uudestaan käyttöön – varmuuden vuoksi. Tämä paransi jossain mielessä kesytysprosessia, koska kissat joutuivat olemaan olohuoneessa samaan aikaan ihmisten läsnäollessa. Tuntui, että tänä aikana kesytysprosessi eteni nopeammin. Tytöt kun muuten päivisin viihtyivät makkarissa, ja kun olimme itse taas nukkumassa makkarissa, tytöt olivat silloin olohuoneessa. Välttelimme toistemme kontaktia siis tietyn ajan.

Toisaalta oli hyvä, että kissoilla on mahdollisuus päästä piiloon milloin tahansa, mutta pieni lisä-altistus ihmisten äänille ja tekemisille oli n. 4kk jälkeen ihan hyvä asia meillä.

Hieman tämän jälkeen alkuvuodesta 2017 aloitimme kosketusharjoitukset. Reilu 7kk tyttöjen kotiutumisesta siis. Kosketusharjoitukset tapahtuivat harhautuksen ja harjan avulla. Käytimme laser-kynää harhautuksena, johon kissan huomio kiinnittyi, ja samalla harjasimme turkkia. Harja tuntui vähemmän uhkaavalta kuin käsi. Tällä tavoin leikin yhteydessä kosketus alkoi tuntumaan tutummalta. Leikkien lopuksi tarjosimme aina namit palkintona kädestä noudettavana.

Meni joitakin kuukausia taas, yhteensä 10kk alusta laskettuna kun kissat tulivat meille, kun Pulla ensimmäisenä alkoi tulemaan itse paijattavaksi.

Pulla tajusi, että ihminen on ihan OK ja kosketus tuntui kivalta. Todella upea merkkipaalu! Pulla nostaa häntänsä lähestyessään merkkinä siitä, että nyt kosketus on sallittua.

Pulla keksi paijaamisen ensimmäisenä ja tulee monta kertaa päivässä pyörähtämään vieressä,
että saisiko vähän rapsutuksia, tai leikittäisiinkö hieman.
Koita nyt sitten näille silmille sanoa ”ei”.

Tätä kirjoittaessa on jo parin kuukauden ajan Pulla antanut paijata, vaikkakin kosketus/paijailu itsessään on vielä vähän opettelua. Pulla ei aina tiedä mikä on kivaa paijailua ja mikä on painimista, mitä Pulla tekee siskonsa kanssa. Pulla kun joskus villiintyy ja hieman näykkii kättäni hampaillaan ja joskus huitoo tassuilla – ilman kynsiä onneksi, aivan samaan tapaan kuin Pulla leikkii siskonsa Nepun kanssa joskus ja painii.

Siitä huolimatta kosketus on hyväksytty juttu ja Pullan etutassut alkavat polkemaan, kun jo edes lähestyn häntä jutustellen ja hän silloin tietää, että saa paijauksia. Pulla myös puskee päällään paijattavaa kättä. ”Pulla alkaa muistuttamaan jo oikeaa kissaa” totesin vaimolleni kun edistysaskeleet Pullan kanssa oli saavutettu.

Neppu tätä kirjoittaessa antaa paijata tilanteissa, joissa käytämme nameja palkkioina. Normaalisti Neppu pakittaa taaksepäin, jos yritän koskettaa selkää, niskaa tai poskea sormilla. Olemme muodostaneet rutiinin, jossa annamme ennen nukkumaanmenoa makkarissa sängyssä tytöille nameja. Tämä rutiini toimii erinomaisesti, kun tytöt tulevat mukavaan iltahetkeen ennen nukkumaan menoa.

Neppu tällöin antaa paijata hetken, sillä hän tietää, että saa palkkioksi nameja. Rutiini on taas tässäkin kohtaa se tehokkain muoto kesytystä. Tätä on toistettava riittävän pitkään, jotta Neppu tietää, että kosketus on kiva juttu, josta tulee aina palkkio. Toivottavasti Neppukin oppii jossain kohtaa, että kosketus ja ihminen on ihan OK. Neppu ei juokse karkuun ja antaa kävellä ohi, tulla luokse rauhallisesti, eli mitään säikkyilyä ei enää onneksi ole.

Voi Neppu, sun karvaista massua olisi niin kiva päästä rapsuttelemaan!
Kesytystyö jatkuu

Kuten edellä mainitsinkin, seuraavaksi yritämme saada Nepun vielä hyväksymään kosketuksen. Sitten jossain vaiheessa on aloitettava valjaiden kanssa harjoittelut ja automatkat, jotta joskus voimme lähteä kissojen kanssa kesälomareissuunkin. Hieman jännittää etukäteen, että ehtiiköhän tytöt kesyyntymään jo lomareissua varten riittävästi vuoden 2018 kesään mennessä.

Kesytys on palkitsevaa puuhaa seurata. Pulla ja Neppu leikkivät ja touhuavat lelujen kanssa iloissaan ja Pulla tekee riemukkaita hyppyjään lähes joka aamu. Leikkejä seuratessa lämmittää muistella, että nämä kissat on saatu pois luonnosta lähes varman kuoleman tieltä pois parempaan kotiin. Kotiin, jossa kissat saavat rauhassa oppia kesykissojen tavoille.

Tytöistämme ei välttämättä tule sylikissoja koskaan, sen näyttää aika. On kiva nähdä edistymistä jatkuvasti, kuinka kissojen itsevarmuus ja rohkeus lisääntyy.




Pääsevätköhän tytöt jo kesäreissulle mukaan kesällä 2018? 😊

-Tommi

lauantai 5. elokuuta 2017

Ajatuksia ensikotikissan ajatuksista



Voi kun tietäisi, mitä liikkuu ensikotikissan mielessä. Esimerkiksi silloin, kun se varastaa tuolini noustuani vain hakemaan jotain jääkaapista. Ajatteleeko se olevansa vitsikäs, vai onko se todella odottanut pääsevänsä juuri sille tuolille? Tietääkö se tuolin olevan lämpimimmillään heti vapauduttuaan?

Miksi se odottaa suihkuverhon takana voidakseen heittäytyä makaamaan märälle lattialle heti, kun poistun suihkusta?

Kun meillä tehtiin maalaustöitä, jouduimme sulkemaan kissan muutamaksi tunniksi yhteen huoneeseen. Ei se raapinut ovea eikä pitänyt meteliä, muttei nukkunutkaan. Siellä se kiltisti istui. Ja mietti.

Tai ehkä ei kuitenkaan. Ehkä on vain ihmisen outo tarve ajatella, että se ajattelisi jotain erityistä. Kauhistella ja surkutella, kokeeko kissa huoneeseen sulkemisen rangaistuksena tai henkilökohtaisena loukkauksena. Miettiä, onko se surullinen tai suunnitteleeko kostoa.

Ensikotikissan ajatukset ovat kuitenkin mielessä erityisesti silloin, kun se ottaa avosylin vastaan sitä katsomaan tulleen kotiehdokkaan. Kehrää rapsutuksille, näyttää parhaimmat temppunsa ja jopa nuolaisee silittäjänsä kättä tietämättään, mitä sen pään menoksi suunnitellaan.

Huomaako kissa haikeuden sen ihmisen silmissä, jota on pitänyt omanaan? Tai muistaako se ensikotinsa omaan kotiin muutettuaan? Ehkä ei, mutta ensikodissa sen jekut, kehräykset ja omituiset tavat muistetaan vielä pitkään muuton jälkeen.