Näytetään tekstit, joissa on tunniste yhdistyksen periaatteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yhdistyksen periaatteet. Näytä kaikki tekstit

maanantai 10. elokuuta 2015

Kodin valinnasta

Pitkästä aikaa!

Näin ruuhkaisimman pentusesongin keskellä ajattelin kirjoitella vähän kissojen uuden kodin valinnasta. Luit varmasti oikein, kodin valinnasta. Välillä nimittäin törmää siihen ajatukseen, että kissan saamiseksi riittää pelkkä ilmoitus siitä, että ottaisin tämän ja tuon kissan. Ja kyllähän se nyt riittää, koska kyse on kodittomasta kissasta ja mikä tahansa koti on parempi kuin ensikodissa eläminen?

Ei riitä, eikä ole.


Hipsu nauttii hännäntyvirapsuista


Kisun kissat asuvat ihan tavallisissa kodeissa, joissa ne saavat tarvitsemansa hoidon. Eli kodin saaminen nopeasti ei ole itseisarvo - sen sijaan sopivan kodin saaminen on, vaikka siinä kestäisikin
pidempään. Sopiva koti antaa parhaat edellytykset niin kissan kuin uuden kodinkin hyvinvoinnille, ja kissan paras on Kisussa tärkeintä. Tämän periaatteen takia Kisulta esimerkiksi pennutkin muuttavat vain toisen kissan kanssa/kavereiksi, siitä lisää täällä.

Siinä missä osa kissoista joutuu odottamaan jopa vuosia ikiomaa kotiaan joillekin kissoille kotiehdokkaita on ruuhkaksi asti. Hieman kärjistettynä ilmaisten: Etenkin ihmisrakkaille, reippaille ja erikoisen näköisille kissanpennuille riittäisi ottajia, kun taas hurmaavalla persoonallisuudella varustetu "tavallisen näköinen", ehkä arkakin aikuinen lipuu silmien ohitse.

Myyry syliluutailee


Miten ensikoti sitten päättää, kuka saa kissan? Helpoin olisi tietysti antaa kissa ensimmäiselle kyselijälle, mutta aina se ei ole kissan edun mukaista. Ensikoti siis haastattelee ja tapaa kotiehdokkaita sekä kertoo näille lisää kissasta ja sen tarpeista. Näiden perusteella ensikoti tekee lopulta päätöksen siitä, kuka ehdokkaista on sopivin. Kysely ja tapaamisen pyytäminen ennen päätöstä ei siis ole epäluottamuslause! Kissasta on myös erittäin suotavaa itse kysellä lisää.

Väistämättäkin tulee tilanteita, joissa kissa menee ohi suun. Tiedän itsekin, että on hiton tympeää, kun kissa menee muualle. Tiedän myös sen, että hyvän kotiehdokkaan raakkaaminen tuntuu pahalta myös ensikodista. Kannattaakin pitää tiukasti mielessä, että kieltävä vastaus ei tarkoita sinun olevan huono kissakoti! Et ole vain juuri sille kissalle sopivin.


Juustomestari vastaanottamassa rapsuja


Loppuun vielä muutama vinkki kissan etsimiseen:

- Jos valinta ei kohdistunut sinuun, muista ensikotien verkosto! Ensikodilta voi kysyä suosituksia toisista kissoista tai pyytää välittämään tietosi muille ensikodeille. Tätä kautta voit löytää sellaisen kultakimpaleen, jota et ollut aiemmin huomannut tai joka ei ole ehtinyt vielä edes nettiin asti.

- Ole avoin ehdotuksille! Onko esimerkiksi aivan välttämätöntä saada juuri tietyn värinen ja tietyn ikäinen pentu? Miksi? Muista kuitenkin omat resurssisi, äläkä ikinä ota kissaa säälistä.

- Kerro itsestäsi jo heti ensimmäisessä postissa mahdollisimman kattavasti. Vinkkejä voit katsoa täältä.

- Hanki kissa vain vastuullisilta toimijoilta! Älä tue pentutehtailua missään muodossa. Vastuulliselta toimijalta (niin rotu- kuin maatiaiskissojenkin kanssa) saat asianmukaisesti hoidetun kissan ja elinikäisen tuen.

Kisun kodittomia kissoja löydät täältä: klik!


PS. Kuvien kissoista tuli aikanaan useampia kyselyjä, ja kaikki elävät nyt onnellisesti itselleen juuri sopivissa kodeissa. :)

tiistai 4. helmikuuta 2014

"Haluaisimme ottaa Kisulta kissanpennun..."

Otsikko mukailee yhdistyksen saamia kissanhakuilmoituksia. Kisulta kysellään todella usein ainoaksi luovutettavia kissanpentuja. Linjamme on kuitenkin erilainen: pentuja ei - harvoja poikkeuksia lukuunottamatta - luovuteta ainoiksi kissoiksi talouteen.

Jennin hoidokit Surkis & Rupi Konnapastilli torkkumassa sylikkäin.

MIKSI?

Kissanpennun luovutusikä on 12 viikkoa. Pentujen sosiaalistumisikä on kahdesta ensimmäisestä elinviikosta aina 14 viikkoon saakka. Vielä kuukausia tärkeimmän sosiaalistumiskauden jälkeenkin pentu oppii jatkuvasti uutta, joten kissaseura on tärkeää. Tämän vuoksi kissanpennulle haetaan kotia, jossa niiden sosiaalistuminen voi jatkua ja kissalla on mahdollisuus oppia tavoille ja kasvaa oikeaksi kissaksi.

Mikäli sosiaalistaminen keskeytetään esimerkiksi vieroittamalla pentu liian aikaisin eikä sillä ole kodissaan kissakontakteja, voi pennulle helposti syntyä käytöshäiriöitä: tästä esimerkkinä jo klassikoksi muodostuneet, jalkoihin hyökkäilevät kissat. Kissojen välinen hyökkiminen on leikkimielistä ja normaalia, mutta kun kissa ei saa tätä tarvettaan tyydytettyä lajitoverin kanssa, se purkautuu ihmisiin.

Seikkailu raksulaatikolla! Kuvassa Rosi & Neri-veikka.

Toinen tärkeä syy kissaseuran tarpeeseen on pennun aktiivisuus. Varsinkin kun työskentelevien tai koulussa käyvien ihmisten talouteen haetaan pentua, jää kissa pitkiksi ajoiksi yksin kotiin. Tällöin pentu saattaa turhautuessaan tehdä tuhojaan: repiä tapetteja, roikkua verhoissa ja niin edelleen. Kotiin palaava omistaja kohtaa usein paitsi tuhot, myös pohjattoman energisen ja huomiota kaipaavan pennun, joka tekee rauhalliseksi kaavaillusta koti-illasta kaukaisen haaveen.
Toisaalta vaikka olisi työtön tai eläkkeellä ja oleskelisi kotona paljonkin, ihmisseura ei riitä täyttämään kissan tarpeita: se ei ole vain avuton, karvapukuun sonnustautunut "vauva", vaan edustaa omaa lajiaan. Aitoa eläinrakkautta onkin kissalle mahdollisimman lajinomaisen elämän tarjoaminen - laadukkaine ruokineen, lajitovereineen ja raapimis- sekä kiipeilymahdollisuuksineen.

Monesti yksi kissanpentu halutaan siksi, että se kiintyy näin paremmin ihmisiin. Totta on, että tällöin kissan on suunnattava kaikki sosiaaliset tarpeensa ihmisiin eikä lajitovereihinsa. Kuitenkin pennun tilanne kodissa, jossa ei ole muita kissoja, on epätyydyttävä. Yhdistyksemme nykyistä puheenjohtajaa Jussi Vaahtikaria lainaten kissa ilman muita kissoja on jatkuvasti tilanteessa, jossa kukaan ei täysin ymmärrä sitä. Koko ikänsä yksin eläneet kissat ovat oppineet selviytymään lajitoverittomassa ympäristössä, mutta paras vaihtoehto pienelle kissalle on päästä uuteen kotiin kaverinsa kanssa. Yksinäisen pennun kiintyminenkin haiskahtaa pelkältä myytiltä: ainakin oman kokemukseni mukaan pentuparikin tarjoaa hellyyttä omistajilleen yllinkyllin ja on fakta, että myös aikuinen kissa kiintyy ihmisiin!

Kahden kissanpennun omistajana olen ehdottomasti huomannut monikissaisen talouden edut: kissat pitävät toisilleen seuraa pitkän työ- tai koulupäivän sattuessa kohdalle, jahtaavat toisiaan ja painivat keskenään. Vaikka kissoja olisi useampikin, ne kaipaavat myös ihmisseuraa, niin pentuina kuin aikuisinakin.
Lyhyesti: vaiva kahden kissanpennun ylläpitämisessä on huomattavasti pienempi kuin yhden riehakkaan pennun viihdyttämisessä!

Leikistä uuvahtaneet Pura & Rosi.
 ---

Teksti ja kuvat: Elina & Jenni