Viirumirri

Minulla oli muutaman päivän yövieras ja ensimmäisen illan rouva Tikru pysytteli visusti kaapissaan ja teki sitten yöllä "litrapissan", mutta kun vieras ei näyttänyt mihinkään katoavan alkoi Tikru seuraavana päivänä liikkua ihan normaaleilla kierroksillaan, kävi syömässä, vaikka vieras näki ja tuli sitten jopa katselemaan vierasta kolmen metrin päästä.

Olen alkanut leperrellä rouva Tikrulle Oi kisumisu viirumirri ja Tikru reagoi siihen katseellaan. Kerran se jopa on mennessään pysähtynyt katsomaan taakseen kun sanon viirumirri ja mieleeni juolahti ajatus, että onko kenties joku näistä sanoista sen oma nimi aiemmilta ajoilta? Vaistoni sanoo, että Tikru on joskus aikoinaan ollut vapaasti ulkoileva kotikissa, joka on sitten joko hylätty tai karannut omille teilleen ja sekä Kisu että Misu että Viiru että Mirri ovat kaikki yleisiä kissannimiä eli ihan mahdollistahan se olisi. Eniten reaktiota näyttää tuottavan Viirumirri.

Eilen illalla kun rouva Tikru oli laatikolla se sai ensin suuren yleisön ja sitten Vikilii jahtasi sen keittiön nurkalle, missä Tikru pysähtyi, kääntyi ja sähähti ja se oli siinä. Sen jälkeen kaikki yrittivät olla muina miehinä ja rouva Tikru kävi raapimapuulla ja vesikupilla ennen kuin palasi kaappiinsa. Veikkaisin, että kyse oli laumahierarkiasta.

Rouva Tikrusta ei ole uutta kuvaa, mutta olen taas ommellut vanhoista pyyhkeistä ja lahjoituskankaista koppa-alusia Kisu ry:n myyntipöytää varten ja asiantunteva kissaraati testasi ne kaikissa työvaiheissa. Erityisesti Vikiliitä miellytti valmiiden alusten pino, se nukkui siinä kaikki päikkärinsä.

Rauhallista talvea

Rouva Tikru edistyy hitaasti mutta varmasti ja pysähtyy usein retkillään asiansa hoidettuaan istumaan ja katselemaan. Nykyään se kaappiinsa mentyään jää yleensä kaapin ylähyllylle kurkistelemaan ja alkaa osoittaa jo pienoista kiinnostusta huoneen puolella tapahtuviin asioihin. Eräänä päivänä tällä viikolla rouva Tikru oli kaikessa rauhassa tulossa aamulaatikolta minun ohitseni ja laitoin käteni niin, että sitä olisi voinut tulla haistelemaan, mutta ilmeisesti liikkeeni oli liian nopea ja rouva Tikru kipitti kaappiinsa nopeasti, mutta ei sentään kauhuissaan.

Ensikodin isäntä Niilo edelleen haluaa tehdä tuttavuutta ja tulee aina Tikrun liikuskellessa paikalle tutkimaan tilannetta. Niilo käy kaapissa kurnuttamassa ja muutkin omat kissat on nähty kaappiin kurkistamassa. Muroleikin aikaan heitän nappuloita myös keittiön nurkkaan ja rouva Tikru saattaa tulla niitä rouskuttelemaan, sillä nurkka on turvallisesti näköpiirini ulkopuolella kun oleilen sängylläni ja yritän olla muina miehinä. Kaikenkaikkiaan edistyminen on ollut hitaahkoa, mutta sitä kuitenkin tapahtuu.

Rouva Tikru edistyy pikkuhiljaa

Rouva Tikru asustelee edelleen tiskipöydän alakaapissa, mutta on rohkaistunut retkeilyssään huoneen puolelle. Aamuisin kun me kaikki heräämme ja haluamme ruokaa ja kahvia ja laatikolle kukin lajimme mukaan on rouva Tikrusta jo aivan luontevaa kävellä metrin päästä selkäni takaa matkalla hiekkalaatikolle ja palata rauhallisesti tassutellen samaa reittiä. Iltaruuan jälkeen Tikru usein jää ruokapesulle keittiöön ja menee vasta sitten kaappiinsa.

Eräänä iltana laatikolta tullessaan rouva Tikru löysi lattialla lojuvan hiirilelun ja heitteli sitä muutaman minuutin. Toisena iltana ensikodin isäntä Kisukisu Niilo touhotti kovasti keskenään ja rouva Tikru katseli sitä pitkään keittiön ovensuusta ja tuli sitten hetken päästä tutkimusmatkalle huoneeseen parin metrin päähän minusta, vaikka istuin täysin hereillä sängyllä somettamassa. Muutenkin rouva Tikru liikkuu levollisemmin eikä enää jää tuijottamaan minua peläten äkillisiä liikkeitä.

Toivon kovasti, että rouva Tikru pian hoksaisi, että huoneessa on mielenkiintoisempaa elämää kuin kaapissa: täällä on muita kissoja leikkikavereiksi, paljon leluja lattioilla, usein joku pahvilaatikko kissojen käytössä, pehmustettuja oleilu- ja piiloilupaikkoja aivan tolkuttomat määrät verrattuna yksiöni kokoon ja yleensäkin enemmän tekemistä kissalle kuin kaapin perukoilla.

Rouvasta ei vielä ole uutta kuvaa, mutta ensikotini isäntäväen sain kerrankin samaan kuvaan: peiton alla Kisukisu Niilo, keskellä pikkuemäntä Kisukisu Vikilii ja loikoilemassa exotickolli Panu.

Rouva Tikru asustelee

Rouva Tikru asustelee edelleen tiskipöydän alakaapissa, mutta nykyään se jo rohkenee lähteä retkilleen vaikka minä olisin huoneessa hereillä. Sillä on oma pikku vakioreitti: hiekkalaatikko, parvekkeen oven haistelu (ilmeisesti se luulee sitä ulko-oveksi), raapimapuu ja ruokakupille. Toissapäivänä istuin aamukahvipöydässä ja rouva Tikru tohti luikahtaa metrin päästä selkäni takaa matkallaan laatikolle.

Tiskipöydän alakaapin toista ovea pidän nyt aina auki, jotta rouva Tikru tottuisi kotini ääniin ja tuoksuihin ja kuulisi miten täällä ensikodin isäntäväki syö ja nukkuu ja juoksee ja painii ja touhuaa ja kehrää. Toivottavasti rouvalle muodostuu tästä kaikesta käsitys, että täällä voi kissa viihtyä.

Ensikodin isäntä Niilo haluaisi jo kovasti tehdä tuttavuutta ja menee jopa kaappiin kurnuttamaan, mutta rouva Tikru ei mitenkään noteeraa Niilon tuttavallisuutta. Muut omat kissat katselevat Tikrua ja seuraavat tarkasti sen kulkua asunnossa. Mitään vihamielisyyttä ei edelleenkään ole ollut - paitsi silloin kun Niilo leikkiä pyytäessään hyppäsi tasajalkapompun rouva Tikrun päälle ja sai hyvin ansaitsemansa sähähdyksen!

Vielä en ole saanut rouva Tikrusta kunnon kuvaa, mutta tästä hämärästä räpsystä saa jonkinlaisen käsityksen sen väristä ja kuvioinnista.

Vauva tuli taloon, miten kävi kissojen?

Olemme olleet jonkin aikaa tauolla ensikotitoiminnasta lapsemme takia. Esikoispoikamme syntyi 11/14, joten nyt hänellä on ikää reilu vuosi. Meillä on neljä omaa kissaa ja ensikotilaisia oli vaihtelevasti, millä kaikin tavoin vauvan tulo siis vaikutti kissoihimme?

Kotiuduttuamme pienen ihmisenalun kanssa, oli nelijalkainen porukka suhteellisen hämmentynyttä. Varovasti kurkittiin ja itkujen myötä kipitettiin katsomaan, että mikä siellä rääkyy. Hyvin pian kävi selväksi, että pinnasänkyyn rakennettu kissasuoja on täysin turha, kissat kun eivät menneet lähellekään lasta tai ainakin kaikkosivat kauas hyvin äkkiä jos vauva liikkui tai ääntelehti. Tämä välinpitämättömyys oli ihan positiivista, ei tarvinnut edes villeimmissä unissa murehtia vauvan turvallisuutta.

Vauva kasvoi ja kissat siinä vierellä, kissat eivät edelleenkään osoittaneet kiinnostusta vauvaan. Siinä vaiheessa kun lapsosen neliveto lähti käyntiin ja hän hoksasi, että kissat ovat maailman paras ja hauskin juttu heti maidon jälkeen, olivat kissat pulassa. Apua, se tulee perässä! Me aikuiset kaksijalkaiset koitimme pitää kissojen puolta, mutta valitettavasti pienen ihmisen muisti on lyhyt ja ei-sana kaikuu kuuroille korville. Toisinaan oli havaittavissa, että lapsukainen osasi jo päätellä seuraavan ajatusketjun: lähestyn kissaa varovasti ja hiljaa – se antaa silittää, konttaan tuhatta ja sataa kissan luo kiljuen täysillä – se juoksee karkuun. Kissaraukkojen kannalta tosin valitettavan harvoin kulki ajatus vielä ihan näin loogisesti ja varsinkin äänihuulet laitettiin koetukselle kissojen tullessa näköpiiriin. Tässä vaiheessa piti laittaa ensikotitoiminta jäähylle, koska omien kissojemme luonteiden vuoksi pystyimme ottamaan vain arkoja hoitokissoja, me emme kuitenkaan olleet paras ympäristö niitä kesyttämään. Omat kissammekin purkivat vauvastressiään hoitokissoihin.

Mutta miltä näyttää kissojen ja nyt kävelemään oppineen taaperon yhteiselo? Edelleen kissat pelkää lasta ja lapsi on hulluna niihin, pienoinen dilemma siis. Ihan niin villiä ei meno enää ole kuin alussa vaan taaperokin on löytänyt kissojen lisäksi muita mielenkiinnonkohteita. Taaperon lähestyessä kissat kipittävä äkkiä toiseen huoneeseen tai sohvan alle. Yksi kissoistamme stressaa selvästi poikaamme, tällä kissalla on muutenkin vatsaongelmia ja ne korostuvat vilkkaan lapsen myötä. Huomiota kissoille ei ehdi antaa enstiseen tahtiin, mutta ei mene kauaa kun niillä on lapsen kasvun myötä yksi uusi paijaaja ja leikittäjä lisää.

Miten sitten voi helpottaa kissojen eloa siihen asti, että lapsi oppii kissojen kohtelun ja käsittelyn? Meillä asia on ratkaistu sillä, että kissoilla on joka huoneessa paikka, johon ne pääsevät lasta karkuun (kiipeilypuu, pöytä jne.) ja keittiö eli kissojen(kin) ruokailutila on rajattu portilla, kissat saavat siis murkinoida rauhassa. Pet remedy/Feliway ym. kissoja rauhoittavat tuotteet ovat myös hollilla jos kriisi iskee. Meillä on onneksemme myös ideaali tilanne siinä mielessä, että kissat pääsevät välillä hermolomalle vanhemmileni. Siellä ne saavat jakamattoman huomion ja kyläilyjemme aikana niillä on kokonaan oma kerros päästä rauhaan.

Joskus vauva ja kissat mahtuivat jopa samaan kuvaan,

Vauva ja kissat eivät ole siis lainkaan mahdoton yhtälö. Joustamista ja vaivannäköä se vaatii niin kissoilta kuin aikuisilta, mutta mitä sitä ei tekisi perheenjäseniensä vuoksi. Vauva- ja taaperoaika ovat lyhyitä ja sitkeällä työllä kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä, ennemmin tai myöhemmin.

Kuulisin mielelläni kommenttiboxissa teidän kokemuksia kissoista ja vauvoista, tuliko ongelmia ja miten niistä selvittiin, vai selvittiinkö?

Tiskikaapin asukas

Rouva Tikru on nyt asustellut tiskipöydän alakaapissa ja uskaltautuu sieltä syömään, laatikolle ja myös teroittamaan kynsiään raapimapuuhun sillä aikaa kun minä olen parvekkeella tupakalla. Ekoina päivinä se kävi yöllisillä tutkimusretkillä heti kun valot sammuivat, tutki kaikki paikat ja tuli jopa metrin päähän minusta katsomaan kun olin muka nukkuvinani.

Omien kissojeni päivän kohokohta on jo pitkään ollut muroleikki eli heittelen nappuloita ympäri lattioita ja kissat kipittelevät niitä syömässä. Rouva Tikrua varten olen heittänyt nappuloita keittön nurkkaan ja nyt se on pari kertaa niitä jo syönytkin.

Omien kissojeni kanssa rouva Tikru vaikuttaa olevan oikein hyvissä väleissä, mitään sähinöitä tai murinoita ei ole ollut ja kaikkien kanssa on haisteltu. Suhtaudun suurella toiveikkuudella rouva Tikrun kesyyntymiseen ja itse asiassa minusta vaikuttaa, että sillä on edellisestä elämästään kotikissan taustaa ja että se on ehkä ollut vapaasti ulkoileva lemmikki, joka on joko hylätty tai lähtenyt karkuteille.

Rouva Tikrusta ei vielä ole kuvaa kun se liikkuu aina hämärien seinustojen kautta, mutta se on rotevarakenteinen, väriltään tummanharmaan raidallinen ja sillä on naamassa, rinnassa ja tassuissa valkoista.

Niilon ja Vikiliin rakkaus kukoistaa edelleen ja ne viettävät paljon aikaa yhdessä, leikkivät, juoksevat, painivat ja nuolevat toistensa naamoja. Olen hyvin tyytyväinen ratkaisuuni ottaa Vikilii omaksi kissaksi ja se on oikein mainio ensikodin pikkuemäntä.