Tiskikaapin asukas

Rouva Tikru on nyt asustellut tiskipöydän alakaapissa ja uskaltautuu sieltä syömään, laatikolle ja myös teroittamaan kynsiään raapimapuuhun sillä aikaa kun minä olen parvekkeella tupakalla. Ekoina päivinä se kävi yöllisillä tutkimusretkillä heti kun valot sammuivat, tutki kaikki paikat ja tuli jopa metrin päähän minusta katsomaan kun olin muka nukkuvinani.

Omien kissojeni päivän kohokohta on jo pitkään ollut muroleikki eli heittelen nappuloita ympäri lattioita ja kissat kipittelevät niitä syömässä. Rouva Tikrua varten olen heittänyt nappuloita keittön nurkkaan ja nyt se on pari kertaa niitä jo syönytkin.

Omien kissojeni kanssa rouva Tikru vaikuttaa olevan oikein hyvissä väleissä, mitään sähinöitä tai murinoita ei ole ollut ja kaikkien kanssa on haisteltu. Suhtaudun suurella toiveikkuudella rouva Tikrun kesyyntymiseen ja itse asiassa minusta vaikuttaa, että sillä on edellisestä elämästään kotikissan taustaa ja että se on ehkä ollut vapaasti ulkoileva lemmikki, joka on joko hylätty tai lähtenyt karkuteille.

Rouva Tikrusta ei vielä ole kuvaa kun se liikkuu aina hämärien seinustojen kautta, mutta se on rotevarakenteinen, väriltään tummanharmaan raidallinen ja sillä on naamassa, rinnassa ja tassuissa valkoista.

Niilon ja Vikiliin rakkaus kukoistaa edelleen ja ne viettävät paljon aikaa yhdessä, leikkivät, juoksevat, painivat ja nuolevat toistensa naamoja. Olen hyvin tyytyväinen ratkaisuuni ottaa Vikilii omaksi kissaksi ja se on oikein mainio ensikodin pikkuemäntä.

Piiloilijaa odotellessa

Piiloilija Krassia ei saatu sovittuna päivänä laitettua kuljetuskoppaan ja lisäksi joku, joka saattoi olla Krassi (tai sitten ei) oli pissannut lattialle, joten parkettini varjelemiseksi ensikotiemo ehdotti minulle toista piiloilijaa nimeltä Marja ja suostuin mielihyvin. Marja olisi tulossa tiistaina suoraan leikkauksesta tänne ja kuvankin sain jo, kaunis kilppari se on.

Vikilii ja pojat ovat viettäneet normaalia arkea, syöneet ja nukkuneet ja juoksennelleet. Omien poikien kanssa minulla on ollut tapana pitää jokailtainen hellittelyhetki loruineen ja nyt on muodostumassa Vikiliin loru: Voi pikku Vikiliilia, tyttis pyttis, pikku emäntä määkyy... Loru ei vielä ole valmis ja määkynä viittaa Vikiliin ääntelyyn ruokaa annettaessa, se ei ole normaalia kissan naukunaa vaan muistuttaa pikemminkin somaa pikkuruisen lampaan määkynää.

Tervetuloa kotiin, Vikilii!

Vikilii sai ikioman loppuelämän kotinsa - minun luonani. Olen jo pitkään haaveillut kolmannesta kissasta ja nyt kun soma ja ihana pikkuruinen Vikilii on oman Kisukisuni Niilon rakas tyttis tein haaveesta totta. Arkemme ei juurikaan muutu, mutta nyt tohdin kiintyä Vikiliihin syvemmin kuin aikaisemmin.

Ensi viikolla tulee sitten ensikotikissa Vesikrassi eli tuttavallisemmin Krassi. Krassi on piiloilevaa sorttia ja sen olisi tarkoitus sosiaalistua ja rohkaistua täällä muutama kuukausi ennen kuin sen voi luovuttaa omaan kotiin. Olen laittanut pesukoneen taakse turvapaikan ja nurkka askartelupöydän takana on myös piiloilukunnossa. Omat pojat Panu ja Niilo ja tyttis Vikilii toivottavasti näyttävät hyvää esimerkkiä eikä 33-neliöisessä yksiössä pääse kovin etäälle muusta laumasta eli olen hyvin toiveikas Krassin tulevan edistymisen suhteen.

Kotielämää

Sain Herminan kuulumisia, se harrastaa ikkunalaudalla pötköttelyä, pyytää itse rapsutuksia ja nukkuu päikkärit ihmistensä vieressä eli kaikin puolin hyvin näyttää uudessa kodissaan viihtyvän.

Vikiliille kuuluu myös hyvää täällä, ensikoti-isäntä Niilon kanssa juoksevat ja painivat ja leikkivät joka päivä ja nykyään ne myös nuolevat toistensa naamoja päivittäin eli hyvin rakkaita ovat. Raapimapuu on suosittu oleilupaikka, Vikilii viihtyy tasolla ja omat pojat vuorotellen yläpesässä.

Vieraiden suhteen Vikilii on ollut aivan uskomattoman reipas: minulla oli ystävä yökylässä ja Vikilii nukkui vieraspatjan jalkopäässä ja loikoili siinä vieraan herättyäkin. Muutenkin Vikilii ja Niilo olivat koko ajan esillä eivätkä arastelleet ystävääni. Ensikodin toinen isäntä Panuhan on aina ollut mukana vieraiden viihdyttämisessä ja odottaa saavansa heiltä huomiota, jota kaikki sille runsain mitoin suovatkin. Sosiaalinen Panu on näyttänyt hyvää esimerkkiä näille vähän ujommille ja olihan se aikoinaan aivan ratkaisevan tärkeässä osassa Niilonkin kesyyntymisessä.

Vikiliin pyllyvaivat

Vikilii pari kuukautta sitten ensikotiini tullessaan veti aina monta kertaa päivässä takapuoltaan lattiaa pitkin samalla tyylillä kuin kakkapyllyä vedetään, mutta ei siellä kakkaa ollut. Epäiltiin matoja, mutta madotukset olivat kunnossa. Epäiltiin ummetusta, mutta kakka oli pehmeää vaikka ei varsinaisesti löysää. Epäiltiin täysiä anaalirauhasia, mutta ne ovat kissoilla varsin harvinaisia. Sitten vaiva äkkiä katosi samassa yhteydessä kun Vikilii söi omat ja poikien kuivatut muikut ja veti kerralla yhdeksän muikkua.

Muikkutarjoilu jatkui kolmen muikun päivätahdilla ja kaikki oli taas hyvin Vikiliin pyllyssä. Tuossa viikko sitten sain sitten päähäni lopettaa muikut vähäksi aikaa kun on ollut niin paljon muuta ekstraruokaa. Ja eikös pyllyn veteleminen alkanut taas! Pari päivää sitä katselin ja sitten annoin muikkuja ja tilasin maanantaille ajan Hervannan eläinlääkäreille.

Vikiitä olen opettanut saamaan namit kuljetuskoppaan, mutta olin liian hidas luukun kanssa ja Vikilii hoksasi, että nyt tapahtuu jotain. Se meni nurkkaan piiloon, mutta tuli heti esiin kun annoin keittiön namipaikalle toisia nameja ja siitä sain sen nostettua ja tungettua koppaan. Selvisin parilla naarmulla ja onneksi minulla on jäykkäkouristus kunnossa, joten en oleta sairastuvani kuolettavasti.

Ensikotiemo kyyditsi meidät eläinlääkäriin, siellä Vikilii rauhoitettiin ja todettiin, että anaalirauhaset ovat täynnä, mutta eivät onneksi tulehtuneet ja eläinlääkäri tyhjensi ne. Kyselin miten tätä voi ehkäistä jatkossa ja eläinlääkäri sanoi, että kakka olisi hyvä saada kiinteämmäksi. Ehdotin viljatonta, sillä oma Panunihan on jo viljattomalla ja lääkärin mielestä se oli hyvä ajatus. Muikkujen syönnistä kysyin myös ja ne sallittiin mielellään, tosin mielessäni on pieni epäilys, että niiden kanssa eläinlääkäri vain oli mieliksi päähänpinttymän saaneelle kissantuojalle...

Pahvilaatikoita ja muita kuulumisia

Herminasta sain kuulumisia, on syönyt nameja ja antanut harjata ja jo toisena iltana oli nukkunut päikkärit sylissä eli hyvin näyttää pikku Hermina viihtyvän uudessa kodissaan.

Keskiviikkona tuli Zooplussan tilaus eli kuukauden ruuat ja hiekat, mutta tietenkin Vikiliin ja ensikodin isäntien mielestä tärkeintä oli saada kaksi hyvää pahvilaatikkoa leikkiin, oleskeluun ja yölliseen mekastukseen. Vikilii on selvästi pahvilaatikkokissa: sillä on oma pikku pahvilaatikko, isommissa laatikoissa se viihtyy myös ja tällä hetkellä suosikkioleilupaikka on ompeluun tarkoitettujen pyyhkeiden pahvilaatikko.

Viikon päästä lauantaina lähdemme Vikiliin kanssa Pirkkalaan lemmikkiliike Muppetiin, sillä siellä on ensikotikissanäyttely, jossa ihmiset voivat nähdä Kisun enskareita ihan ilmielävinä. Vähän minua jännittää miten Vikilii suhtautuu, mutta se voi olla omassa kantokopassaan ja lempipahvilaatikonkin otan mukaan niin Vikilii voi tuntea olonsa turvalliseksi kaiken hälinän keskellä. Tällä viikolla olen tarjoillut Vikiliin namit siihen kantokoppaan, jota se mieluiten käyttää päikkäreihin ja hyvin se sinne menee eli koppaan saamisesta ei varmaankaan muodostu mitään ongelmaa.

Hermina sai uuden kodin

Herminaa kävi keskiviikkona katsomassa oikein mukava nuori nainen ja Hermina antoi naisen silittää ja söi nameja hänen kädestään eli hyvin synkkasi heillä. Lauantaina sitten nainen sekä avokkinsa noutivat Herminan kotinsa hengettäreksi. Mukaansa Hermina sai oman harjansa, sulkalelunsa, pötikän tuttua Bozita-ruokaa ja äänettömän pikku pallon.

Luovaria täytettäessä kerroin kauhutarinaa mitä voi käydä, jos ei vuosittain uusittava kissaflunssarokote ole voimassa: tuttavani kissa sai kissaflunssan, sen jälkitautina pahan korvatulehduksen, molemmat tärykalvot puhki, kissa meinasi kuolla ja piiloutui kirjahyllyn sokkeliin ja kun se vihdoin löydettiin ja vietiin lääkäriin oli lasku 600€. Onneksi se kissa toipui hyvin ja on nyt taas oma iloinen itsensä.

Vikilii viettää paljon aikaa ensikoti-isännän Kisukisu Niilon kanssa, ne loikoilevat lähekkäin sängyllä, juoksevat ja painivat ja ovat oikein hyvissä väleissä keskenään. Toinen ensikodin isännistä eli Panu ei paljoa enskareista piittaa ja sitä koulutan nyt nameilla raapimapuun käyttöön: aina kun raapii oikeaan paikkaan saa namin ja myös puun ylätasolle menemiseen kannustan Panua ja Niiloa nameilla. Vikilii saa kolme muikkua päivässä silkan söpöytensä vuoksi ja kaikille kissoille annan nameja joka ilta aina samassa paikassa niin ne tulevat esiin ja namille esim luovutustilanteessa kuten Hermina tänään teki.

Hermina palasi ensikotiin

Keskiviikkona Hermina palasi ensikotiin viikon poissaolon jälkeen omistajansa yllättäen ilmenneen allergian takia. Omistaja oli kovin pahoillaan joutuessaan luopumaan Herminasta, sillä he olivat jo ehtineet tykästyä toisiinsa ja Hermina oli selvästi viihtynyt uudessa kodissaan. Laitoin omistajalle heti illalla meiliä, miten Hermina oli välittömästi solahtanut omalle paikalleen kattilaumassani ja miten se oli vastaanotettu haisteluin ja pikku puskuin. Herminalle oli kodissa ostettu oma harja, harjailen tyttöstä nykyään päivittäin ja saan palkakseni kehräystä. Hermina vaikuttaa nyt rennommalta kuin aikaisemmin eli ilmeisesti kodin kokeilu teki sille oikein hyvää.

Ensikotimiitistä viime sunnuntaina sain kotiin tuomiseksi monta pussillista lahjoituksena saatuja kuivattuja muikkuja ja tietenkin laitoin niitä heti tarjolle yhdet joka kuppiin, mutta Vikilii söi ne kaikki. Laitoin uudet muikut ja taas Vikilii söi ne, pojat eivät ehtineet edes haistella niitä. Seuraavana päivänä laitoin kolme jokaiselle eli yhdeksän kaikkiaan (Hermina ei silloin ollut vielä tullut) ja omat pojat haistelivat eivätkä syöneet, mutta Vikilii söi niistä kahdeksan ja nimettiin sen kunniaksi muikkukuningattareksi! Nyt annan muikkukuningattarelle kolme muikkua päivässä ja rahvaalle en edes yritä tarjota. Hermina saattaa syödä yhdestä muikusta pään, mutta ei muuten ole ihmeemmin kiinnostunut niistä.

Ensikotimiitistä sain myös lahjoituskankaita ja -pyyhkeitä, joista ompelen lisää kirjopyykin kestäviä koppa-alusia Kisun myyntipöytään. Vaatehuone on kangasvarastona ja pöydän alla oleva pyyhelaatikko on Vikiliin mielestä erinomainen paikka pikkuruiselle kissalle, siinä se loikoilee tai nukkuu usein.

Mukavaa arkea

Hermina lähti tiistaina ikiomaan loppuelämän kotiinsa ja parin päivän päästä sain jo kuulumisia: Herminan nimi on nyt Yoshiko ja se on antanut silittää ja on tullut jalkoihin kiehnäämään kun ruokaa annetaan eli kaikin puolin hyvin on kotiutuminen lähtenyt sujumaan.

Vikilii on leikkinyt ja paininutkin Niilon kanssa ja nykyään se saattaa jo itse hakea Niiloa touhuilemaan kanssaan. Panu suhtautuu edelleen Vikiliihin varsin välinpitämättömästi enkä usko, että tilanne siitä miksikään muuttuu. Vikiliin lempinukkumapaikka on nyt pikkuinen pahvilaatikko, joka on mittasuhteiltaan juuri Vikiliille sopiva, ei siihen normaalikokoinen kissa mahtuisi lainkaan.

Päivän tärkein tapahtuma ensikodissani on kissojen mielestä muroleikki, johon osallistuvat suurella innolla kaikki. Leikin kulku on yksinkertainen: otan käteeni kourallisen kuivanappuloita, heitän ne ympäri kämppää ja kissat kipittävät ympäriinsä niitä syömässä. Panu kyllästyy kun selvästi näkyvät murot on syöty, mutta Niilo ja Vikilii penkovat kaikki hankalatkin kolot ja saattavat vielä 10 minuutin päästäkin löytää jostain kuljetuskoppien takaa yhden nappulan.

Oma viikkoni on ollut varsin ompelupainotteinen, sillä ompelin lahjoituksina saaduista kankaista ja vanhoista pyyhkeistä alusia ensikotikissojen kantokoppia varten ja vien ne ensikotimiittiin nyt sunnuntaina. Valitsin kankaat siten, että aluset voi pestä 60-asteisessa pyykissä, jos pikku matkustajalta pääsee hätäripuli tai muu vahinko. Ompeluni oli kissaturvallista, sillä ompelukoneen johto on katkaisijallisessa jatkojohdossa ja napsaisen siitä virran pois aina kun nousen koneelta etteivät innokkaat pikku ompelijat pääse vahingoittamaan itseään. Todettakoon myös, että kolmen kissan asiantunteva raati on koemaannut kaikki aluset kaikissa eri työvaiheissa ja todennut ne kelvollisiksi.

Hermina sai kodin

Herminaa kävi katsomassa aikuinen nainen, joka etsi itselleen yhtä kissaa kerrostaloyksiöön ja Herminanhan voi luovuttaa ainoaksi kissaksi, koska ei se pahemmin muista kissoista piittaa ja saattaa sähähtääkin, jos joku esim ohittaa sen liian läheltä. Varoitin etukäteen, että ovikellon soittoa koko sakki pakenee piilonurkkaan ja kissankatsojan koputtaessa oveen Hermina jäi ensin pöydälle ja livahti vasta hetken päästä piiloon. Hätistin Herminan takaisin näkyville ja tarjosimme nameja ja Hermina antoi naisen silittää. Kehotin ottamaan syliinkin, mutta siihen Hermina ei sentään suostunut. Nainen ihastui Herminaan ja kysyi paljon järkeviä kysymyksiä, lupasi sitten ilmoittaa lähipäivinä päätöksensä. Jäin odottamaan varsin luottavaisin mielin, sillä mielestäni Herminankatsojan ja Herminan kemiat synkkasivat hyvin yhteen. Katsoja laittoi vielä seuraavana päivänä lisää kysymyksiä, joilla halusi varmistua Herminan hyvästä terveydestä ja vastauksiini tyytyväisenä varasi sitten Herminan. Luovutus sovittiin viikon päähän, jotta hänelle jäisi aikaa hankkia raapimapuu ja muut kissalle tarpeelliset tarvikkeet ja koska hänellä olisi luovutusta seuraavana päivänä vapaapäivä niin ei pikkuisen Herminan tarvitsisi heti jäädä yksin kotiin. Näin Hermina sai siis rakastavan ja huolehtivaisen kodin.

Muutenkin ensikotiini kuuluu hyvää, Vikilii on ottanut tavakseen nukkua päikkärit ja yöt sängyn jalkopäässä ja se voi illallakin lepäillä sängyllä kun istuskelen siinä datailemassa ja lukemassa.  Omien poikien ja ensikotityttöjen ruuat on nyt eriytetty, syynä tähän on oman exotickollini Panun vatsavaivoista johtuva viljattomuuskokeilu ja Cittarin ruokakeräystapahtumasta saadun lahjoitusruuan paljous. Pojat syövät Zooplussalta tilattua viljatonta Bozitaa ja tytöille tarjoillaan Whiskasin kalaruokaa, joka ei Panua kiinnosta kun ei se tykkää kalasta ja Niilon taas Hermina ajaa pois tyttöjen kupeilta. Kaikki saavat kuitenkin mahansa täyteen ja sehän se on kissoille tärkeintä!

Tyttöset viihtyvät hyvin

Tyttöjen kolmas viikko ensikodissa on sujunut oikein hyvin. Vikiliin ja ensikodin isännän kisukisu Niilon ystävyys on syventynyt ja ne puskevat ja nuuhkivat toisiaan usein, seuraavat koko ajan  tarkkaan toistensa tekemisiä ja voisi jopa sanoa, että Vikilii on Niilon tyttis.

Herminan kohdalla isoin sopeutuminen tällä viikolla on ollut rentoutuminen. Ilmeisesti se paikallaan kököttäminen oli Herminan tapa käsitellä pentujen lähdön, uuden ensikodin ja vieraiden kissojen aiheuttamaa stressiä ja nyt tilanteeseen totuttuaan se itse pyytää silityksiä pari kertaa päivässä ja kiehnää ja kehrää kun sitä hellitään. Vikiliikin on jo paremmin tottunut minuun ja on pari kertaa löytynyt sängyn jalkopäästä nukkumasta kun olen herännyt päikkäreiltä.

Hermina on myös ruvennut leikkimään, mutta eipä tietenkään kissanleluilla vaan eräällä pöydän alta löytämällään roskalla, jota en raaski korjata pois kun se tuottaa Herminalle noin paljon iloa. Vikilii leikkii joka ilta, eniten yleistä melua saa aikaiseksi kun samassa riehakkaassa leikissä on Zoolove-sydänlelu ja tyhjä kumiseva pahvilaatikko.

Herminasta on tullut vakavasti otettava kysely kerrostalokissaksi ja sitä tullaan katsomaan aivan lähipäivinä. Koti kuulosti hyvältä ja kaikin puolin Herminalle sopivalta, toivottavasti tärppää!

Tytöt kotiutuvat

Hermina ja Vikilii ovat jo hyvää vauhtia tottumassa talon tavoille ja ymmärtävät esim minkä kaapinoven avaaminen tietää ruokaa tai herkkunappeja. Hermina on päivällä paljon esillä ja viihtyy raapimapuun loikoilutasolla, vaikka Niilo lepäilisi seuraavalla tasolla. Vikiliin vakiopaikka oli alkuviikosta tiskipöydän alakaappi, mutta nyt sekin saattaa olla päivällä vaikkapa kissanteltassa tai kantokopassa. Illat molemmat ovat alusta asti viettäneet esillä.

Poikien kanssa tytöillä menee oikein hyvin ja varsinkin Niilo ja Vikilii ovat kaverustumassa. Niilo usein pyytää Vikiliitä leikkiin, mutta Vikilii ei vielä ole lähtenyt mukaan ja vaikka Niilo joskus jahtaakin sitä luotan siihen, että Vikilii osaa pitää puolensa ja vaikkapa sähähtää, jos jahti ei miellytä. Niilo ja Vikilii myös haistelevat  kuonokkain ja puskevat toisiaan. Hermina ei ole niin kissasosiaalinen ja sähähtää, jos joku tulee liian lähelle. Panua olen erityisesti huomioinut hellimishetkillä ja lempileikeillä, sillä en halua toista kertaa haisevaa vastalausetta sänkyyni.

Hermina ja Vikilii ovat alkaneet tulla häntä pystyssä tervehtimään minua, silloin tarjoan kättäni ja saan pikkuisen puskun ja tytöt antavat kumpikin silittää ja jopa pyöristävät selkää eli nauttivat kosketuksesta. Minulla on herkkunappeja, joista sekä tytöt että Niilo pitävät ja niitä tarjoillessani meillä on ollut kivoja kesyttelyhetkiä. Vielä eivät tytöt syö kädestä, mutta sormeni voivat olla kolmen sentin päässä kuonosta ilman, että se haittaa ketään. Herkkunappien aloittamisen jälkeen Vikilii innostui pyörimään jaloissani ja puskemaan sääriäni ja nyt se tulee aamullakin jalkoihin kun laitan aamuruokia kuppeihin.

Tyttöset saapuivat ensikotiin

Keskiviikkona ensikotiini tuotiin kaksi tyttökissaa eli Vikilii ja Hermina. Neitoset ovat tänä kesänä kasvattaneet pentunsa samassa huoneessa ja nyt pentujen tultua luovutusikään pikkuiset siirrettiin pentukodista muihin ensikoteihin omia kotejaan odottelemaan ja emot tulivat tänne.

Tyttöset vähän ujostelevat ja arkailevat vieraassa paikassa, mutta ensikodin isännät exotickolli Panu ja kisukisu Niilo ottivat neidot hyvin vastaan ilman mitään sähinää tai murinaa kenenkään taholta. Ekan päivän Hermina vietti Niilon piilonurkassa ja pikkuruinen Vikilii onnistui tunkemaan itsensä minimaalisesta raosta jääkaapin sokkeliin. Ruoka-aikaan tytöt tulivat kuitenkin itse esille heti kun hoksasivat mitä on tekeillä.

Hermina on väriltään tumma kilpikonnakirjava ja luonteeltaan erittäin rauhallinen. Päivät se viettää nurkassa ja illat askartelupöydällä loikoillen. Toisena iltana sain räpsäistyä tämän kuvan, jossa Herminan upea turkki pääsee oikeuksiinsa ja heti kun laitoin kuvan facebookiin omalle seinälleni eräs tuttavani kysyi Herminaa ja tulee ehkä alkuviikosta katsomaan sitä.

Vikilii on pikkuruinen kaunotar ja luonteeltaan rohkea ja utelias. Niilon kanssa se tulee erinomaisesti toimeen ja ne voivat esim loikoilla raapimapuun päällekkäisillä tasoilla samaan aikaan. Vikilii tutkii paikkoja ja saattaa asettua keskelle lattiaa alapesulle, mutta kipittää silti pois, jos liikun liian nopeasti liian lähelle.

Herminan pennuista kolme on jo luovutettu ja Henna ja Hilla etsivät kotia Kisun sivuilla. Vikiliin pennuista Venus on varattu ja Vanilja-tyttö ja Voksi-poika vielä vapaina.

Sain myös Piipaleen kuulumisia: se on nyt nimeltään Krisu ja alun sähinän ja parin räppäisyn jälkeen kodin kuningatar on hyväksynyt sen. Tilanne on jo niin pitkällä, että pikku prinssi Krisu voi makoilla kaikessa rauhassa sängyllä, vaikka kuningatar käyskentelee huoneessa. Hyvin menee siis!