sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Tytöt kotiutuvat

Hermina ja Vikilii ovat jo hyvää vauhtia tottumassa talon tavoille ja ymmärtävät esim minkä kaapinoven avaaminen tietää ruokaa tai herkkunappeja. Hermina on päivällä paljon esillä ja viihtyy raapimapuun loikoilutasolla, vaikka Niilo lepäilisi seuraavalla tasolla. Vikiliin vakiopaikka oli alkuviikosta tiskipöydän alakaappi, mutta nyt sekin saattaa olla päivällä vaikkapa kissanteltassa tai kantokopassa. Illat molemmat ovat alusta asti viettäneet esillä.


Poikien kanssa tytöillä menee oikein hyvin ja varsinkin Niilo ja Vikilii ovat kaverustumassa. Niilo usein pyytää Vikiliitä leikkiin, mutta Vikilii ei vielä ole lähtenyt mukaan ja vaikka Niilo joskus jahtaakin sitä luotan siihen, että Vikilii osaa pitää puolensa ja vaikkapa sähähtää, jos jahti ei miellytä. Niilo ja Vikilii myös haistelevat  kuonokkain ja puskevat toisiaan. Hermina ei ole niin kissasosiaalinen ja sähähtää, jos joku tulee liian lähelle. Panua olen erityisesti huomioinut hellimishetkillä ja lempileikeillä, sillä en halua toista kertaa haisevaa vastalausetta sänkyyni.


Hermina ja Vikilii ovat alkaneet tulla häntä pystyssä tervehtimään minua, silloin tarjoan kättäni ja saan pikkuisen puskun ja tytöt antavat kumpikin silittää ja jopa pyöristävät selkää eli nauttivat kosketuksesta. Minulla on herkkunappeja, joista sekä tytöt että Niilo pitävät ja niitä tarjoillessani meillä on ollut kivoja kesyttelyhetkiä. Vielä eivät tytöt syö kädestä, mutta sormeni voivat olla kolmen sentin päässä kuonosta ilman, että se haittaa ketään. Herkkunappien aloittamisen jälkeen Vikilii innostui pyörimään jaloissani ja puskemaan sääriäni ja nyt se tulee aamullakin jalkoihin kun laitan aamuruokia kuppeihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti