Rouva Tikru lähti loppuelämän kotiinsa

Torstaiaamuna istuin aamukahvipöydässä ja näin ällistyksekseni, että rouva Tikru meni kuljetuskoppaan ilmeisesti etsimään edellisen päivän muroleikin mahdollisia jäänteitä. Kävelin muina miehinä kopan luo ja tuikkasin luukun kiinni. Rouva vähän sähähti, mutta ei sen kummempaa ja kun tiesin uuden kodin miehen olevan tällä hetkellä sairaslomalla soitin pikaisen puhelun ja pian mies jo tulikin hakemaan rouva Tikrun ikiomaan loppuelämän kotiinsa.

Pieniä kuulumisia olen jo saanut: ensimmäisen päivän rouva viihtyi kopassaan ja kissaherra Hiili kävi parisen kertaa sähisemässä rouvan tervetulleeksi. Rouva Tikrulle on laitettu olohuoneen nurkkaan oma paikka raapimapuineen kaikkineen ja ihmisten ollessa pari tuntia poissa se oli siirtynyt toiseen huoneeseen, jossa myös Hiili oleili. Kaiken kaikkiaan hyvältä vaikuttaa!

Seuraavaksi ensikotiini olisi tulossa 6 kuukautta vanha nuorukainen Untamo, joka leikataan tänään ja saapuu sitten kun kyyti järjestyy. Kovasti on kuulemma leikkisä, kuten ikään kuuluu, mutta koskea ei vielä anna. Kuvassa näyttää oikein somalta ja innolla odotan uutta tulokasta!

Rouva Tikru löysi kodin!

Rouva Tikrua kävi äsken katsomassa oikein mukava aikuinen pariskunta, joka ihastui rouva Tikruun. Juttelin heidän kanssaan melkein tunnin ja lopputulos oli, että rouva Tikru lähtee uuteen kotiinsa torstaina. Siellä rouvaa odottaa rauhallinen 8-vuotias leikattu kissaherra Hiili, joka on aikoinaan tullut löytölästä hyvin arkana eli kokemusta arkalaisista on. Uskon, että rouvasta pidetään uudessa kodissaan hyvää huolta ja että se saa siellä osakseen paljon rakkautta!

Rouva Tikrun kuulumiset

Tällä viikolla rouva Tikru on taas edistynyt hyvin: se oli askartelupöydällä istuskelemassa ja ohi kulkiessani ojensin käteni rouvaa kohti ja se hyvin kiinnostuneena nuuski kättäni kuono vain 3 cm päässä sormistani. Tätä olemme toistelleet jo muutaman kerran. Sitten tiistaina istuin askartelupöydän ääressä tekemässä kortteja ja rouva Tikru hyppäsi ikkunalaudalle pöydän taakse ja kurkki minua sieltä hyvin kiinnostuneen näköisenä.

Koppaan olemme myös totutelleet jo monena iltana, laitan sinne muroleikkimuroja ja rouva Tikru aivan mielellään menee koppaan niitä syömään eikä enää lainkaan pelkää koppaa esineenä. Tämä saattaa olla hyvinkin hyödyllistä jo pian, sillä uudistetun ilmoituksen myötä rouvasta on tullut kyselyjä ja tiistaina eräs aikuinen pariskunta tulee sitä katsomaan! Laitan sitten tänne blogiin pienen tilannetiedotuksen kun he ovat käyneet.

Rouva Tikrun tulevaisuus

Tässä näiden kahdeksan kuukauden aikana, jotka rouva Tikru on ensikodissani asustellut olen kiintynyt siihen kovasti ja alkanut jo salaa mielessäni haikailla sitä omaksi kissakseni. Siinä ei olisi mitään järkeä, tiedän sen, sillä joutuisin syömään koko loppuikäni pelkkää makaronia ja tomaattimurskaa, jos minulla olisi neljä nälkäistä kissaa popsimassa lihaisaa viljatonta ruokaa. Minulla ei niin ole väliä, mutta kissojen pitää syödä hyvin!

Laitoin ensikotiryhmään neuvonpyynnön rouva Tikrun ilmoituksen parantelusta, sillä jos ei sillä pian ole kotia niin en kohta enää pysty luopumaan siitä. Sain hyviä neuvoja ja kirjoitin uusiksi rouvan ilmoitustekstin ja buukkasin Kisun ensikotinakin toimivan valokuvaaja Riina Peuhun ottamaan uusia kuvia ilmoitukseen. Ja sitten: sain kuulla, että erään Varsinais-Suomessa toimivan Kisun ensikodin emäntä on tätä blogia seurattuaan kovin ihastunut rouva Tikruun ja mielellään ottaisi sen omaksi kissakseen! Ilahduin tietenkin kovin ja viestittelimme. Kyseinen koti on kahden aikuisen talous ja heillä on kokemusta kissoista ja ensikotitoiminnasta. Ja kaiken huipuksi rouva Tikrun pentu Ruu on ollut heillä enskarina! Sovimme, että rouva Tikru etsii edelleen kotia ilmoituksella, mutta jos se ei ole vielä löytänyt ikiomaa loppuelämän kotiaan siihen mennessä kun tämän perheen  muuttohässäkkä on ohi joskus vuodenvaihteessa niin rouva Tikru mitä todennäköisimmin saa kodin heidän luotaan.  

Olen aivan valtavan onnellinen tästä käänteestä: nyt minulla on tiedossa rouva Tikrulle erittäin hyvä koti enkä voi enää haaveksia sen ottamisesta omaksi. Ensikodin kohdalla voin olla satavarma, että omakin kissa saa hyvää hoitoa ja paljon rakkautta ja siellä myös ymmärretään, että rouva Tikru ei todellakaan ole heti syliin tunkemassa vaan heillä on kärsivällisyyttä kesyttelyyn. Olen niin iloinen rouva Tikrun puolesta!

Rouva Tikru antaa jo hipaista

Alkuviikosta ryhdyin kovin juonikkaaksi nameja antaessani ja hipaisin aavistuksen verran rouva Tikrun tassua kun se sai nameja tyynypinon päällä. Rouva säpsähti, mutta ei sännännyt minnekään ja nyt olen toistanut saman useamman kerran. Rouva Tikru antaa pikkuisen tökkäistä sormella ja poistuu paikalta rauhallisesti eikä ole mitenkään kauhuissaan. Ei rouva Tikru kosketuksesta vielä pidä, mutta ei toisaalta järkytykään eli jatkamme harjoittelua.

Huiskan kanssa kesyttely on nyt lähinnä tyynypinolle sijoitetun huiskan hajuun totuttelua, sillä kun rouva Tikru näkee, että otan huiskan käteen se poistuu paikalta tyynesti mutta päättäväisesti.

Aluevaltauksia on tullut tällä viikolla useampiakin: rouva Tikru on jo monta kertaa käynyt askartelupöydällä iskuskelemassa, kerran se teki tutkimusretken keittiön työtasolle ja kerran kävi kävelemässä askartelupöydän takana ikkunalaudalla, joka on omien kissojeni Panun ja Niilon suosima päikkäripaikka. Vakiopaikka rouvalla on edelleen tyynypino.

Mörri pääsi vihdoin lähtemään

Tämän viikon aikana Mörrin ja oman kisukisuni Vikiliin välit tulehtuivat todella pahasti ja Vikilii hyökki karvat pörhössä ja aivan tosissaan Mörrin kimppuun useita kertoja päivässä. Vikilii ilmeisesti oli Mörrin murinoista ja sähinöistä päätellyt, että se on jokin oikeasti vaarallinen otus ja että Vikiliin velvollisuus on suojella muuta laumaa Mörriltä. Odotin siirtoa toiseen, kissattomaan ensikotiin ja laskin päiviä lauantaihin - ja sitten Mörrin muutto yllättäen peruuntui!

Olin aivan kauhuissani, että kohta täällä jommalta kummalta kissalta on silmä puhki ja olin jo järjestelemässä Vikiliille viikon rauhoittumislomaa ystäväni luona, mutta sitten Kissankulman ensikoti onneksi tuli hätiin ja lupasi hakea Mörrin sinne odottelemaan kissatonta ensikotia. Kissankulma on isompi ensikoti Hämeenkyrössä ja se on vastaanottokoti eli sinne emot ja pennut ja muutkin kissat tulevat ensimmäiseksi kun ne on loukutettu ulkoa populaatioista. Kissoja siellä taitaa olla tällä hetkellä parikymmentä ja pentuja aivan tuhottomasti.

Kissankulman Pia ja Jari tulivat lauantai-iltana ja asiantuntevasti ja vuosien kokemuksella ottivat kiinni Mörrin, joka säntäili edestakaisin askartelupöydän nurkan sokkeloissa, minun tehtäväkseni jäi lähinnä siirrellä tavaroita pois tieltä. Koppaan jouduttuaan Mörri rauhoittui, sillä se oli sille tuttu paikka, jossa se oli useita kertoja käynyt syömässä muroleikkimuroja. Mörri vietiin Kissankulmaan ja siellä sitä odotti sievä oma huone, jossa se saa olla ilman pelottavia muita kissoja. Huoneessa on useita kiipeilypuita ja monta pehmeää petiä ja siellä Mörrillä on hyvä olla. Kun Mörri saa elää rauhassa ja ilman pelkoa siitä varmasti kehkeytyy se ihana ja mukava kissa, joka se jo sisimmässään on!

Nurkkamörri

Mörri on edelleen nurkassa askartelupöydän takana, sillä on siellä oma hiekkalaatikko ja ruoka- ja vesikupit ovat pöydän jalkatilassa. Vikilii on rauhoittunut jonkin verran, mutta pitää edelleen Mörrin nurkassa, vaikka se mielellään tutkisi asuntoa laajemmaltikin. Jokailtaiseen muroleikkiin Mörri saa osallistua, heitän sille kourallisen kuivanappuloita jalkatilaan ja se tulee heti niitä rouskuttelemaan. Myös namipurkin rapinan Mörri tunnistaa ja tulee pöydän takaa kurkkimaan. Jos Mörrille löydettäisiin kissaton ensikoti se varmasti edistyisi nopeasti.

EDIT: Mörrille on nyt löytynyt kissaton ensikoti ja se pääsee muuttamaan ehkä ensi viikonloppuna.

Nurkkamörkö

Toinen enskarini Mörri on edelleen nurkassaan ja nyt oma kisukisuni Vikilii on saanut päähänsä, että se on turvallisuusuhka, joka pitää ajaa takaisin nurkkaan heti, jos se uskaltaa poistua sieltä. Ikkunalaudalla nurkan yläpuolella Mörri saa olla, mutta jos se rohkenee liikkua muualle Vikilii säntää paikalle häntä pikkuisena pulloharjana ja jahtaa sen nurkkaan. Eihän tämmöinen jatkuvassa pelossa eläminen ja pienessä nurkassa kököttäminen ole Mörrille hyväksi, joten sille etsitään toista ensikotia, jossa se saisi olla ainoa kissa. Kesällä kaikki ensikodit ovat kuitenkin täynnä ulkoa tulleita emoja ja pentuja, joten Mörrin siirto ei tapahdu välittömästi.

Rouva Tikru on suhtautunut kaikkeen tähän hyvin rauhallisesti ja salakäytävässä makoillen. Silloin tällöin se tulee tyynypinon päälle ja seuraksi kelpaa vaikkapa Vikilii.

Mörri saapui ensikotiin

Jo useamman viikon olen miettinyt, että mahtuisiko ensikotiini toinenkin enskari ja sitten tiistaina klo 17 tein päätökseni ja laitoin ensikotivastaavalleni viestin, että voisin ottaa toisen  ensikotikissan. Hitaudesta ei ainakaan voi Kisu ry:n toimijoita syyttää: jo klo 20 pöytäni alla oli tälläinen Mörri.

Mörri on loukutettu kesän alussa ulkosalta ja sen seurassa oli silloin 2 tyttökissaa ja useita pentuja, joiden isä Mörri ilmeisesti on. Tytöt ja pennut ovat muissa ensikodeissa ja Mörri oli vaihtamassa ensikotia, sillä edellisessä paikassa muut kissat eivät hyväksyneet Mörriä ja pomottivat sitä liikaa.

Mörri on ihmisarka ja se on majoittunut askartelupöydän taakse nurkkaan. Tarjoilen sille sinne ruokaa matolääkkeellä terästettynä ja nurkan varauloskäynnin viereen laitoin kissanhiekkaa vatiin, siinä Mörri tohtii käydä silloin kun minä ja Niilo nukumme.

Niiloa Mörri vielä pelkää ja se murisee ja sähisee kun Niilo käy sitä kurkkimassa, mutta uskoisin, että Niilon ystävällinen ja kissasosiaalinen luonne piankin vie voiton Mörrin epäluulosta. Muut kissat ovat myös käyneet Mörriä tutkimassa ja niille se ei ole sähissyt. Rouva Tikru on varmuuden vuoksi pesiytynyt ompelupöydän alle salakäytävään, varmaan sitä vähän arveluttaa Mörrin käytös.

Rouva Tikru kellii

Jo useamman kerran rouva Tikru on kellinyt rennosti tyynypinon päällä. Kuvassa se liikahti ja on siksi vähän sumea, mutta nautiskeleva asento näkyy. Siirsin taas tyynypinoa ja nyt etäisyyttä datailupaikkaani on noin 120 cm eikä se rouvaa haittaa, ihan yhtä lailla tyynypino on edelleen suosikkipaikka. Myös huiskakesytystä kokeilin taas ja kun kosketin sitä höyhenhuiskalla kylkeen rouva ei lainkaan peljästynyt vaan siirtyi vain rauhallisesti ulottumattomiin.

Rouva Tikru on myös oppinut näkemään, että koska olen täysin keskittynyt someen: torstai-iltana nostin katseeni pädistäni ja rouva Tikru oli syömässä lattialle heitettyjä muroleikkimuroja puolen metrin päässä jalastani! Nyt pitää ihan tosissaan ruveta etsimään sille ikiomaa loppuelämän kotia kun se uskaltaa olla jo noin lähellä ihmistä.

Tyynyjen hivuttamista

Rouva Tikru on edelleen pitänyt lempipaikkanaan lattiatyynyjen pinoa ja perjantaina olin kovin ovela: minulla kävi ystäviä askartelemassa ja tarvitsin kaikenlaista askartelupöydältä, joten siirsin tyynypinon pois tieltä. Kun vieraat lähtivät ja rouva Tikru tuli esiin turvanurkastaan laitoinkin tyynypinon puoli metriä lähemmäksi omaa iltaoleskelupaikkaani eli sänkyä ja rouva Tikru hyväksyi siirron jopa niin hyvin, että loikoilee siinä nytkin maha näkyvissä! Etäisyyttä minuun on noin puolitoista metriä ja rouvaa se ei haittaa ollenkaan. Kyllä on ihana seurata rouva Tikrun edistymistä!

Tyynyilyä

Rouva Tikru on edelleen viihtynyt tyynypinon päällä ja usein sillä on siinä seurana oma kisukisuni Vikilii. Yötkin rouva Tikru nukkuu enimmäkseen tyynyjen päällä ja nurkassa se käy parin tunnin päikkäreillä joskus päivällä, mutta muuten se on esillä. Rouva Tikru on kyllä edistynyt huimasti tässä puolen vuoden aikana ja olisi jo aivan valmis ikiomaan loppuelämän kotiinsa!

Rouva Tikru muutti esille!

Tämä postaus on vähän myöhässä, mutta syynä ei suinkaan ole juhannus vaan se, ettei minulla ollut kunnon kuvaa rouva Tikrun suuresta edistysaskeleesta: se muutti asumaan esille! Homma meni niin, että rupesin tekemään vanhasta rahipatjasta lattiatyynyjä ja kun pinosin vaahtomuovipalat päällisiä odottamaan pino saavutti heti kissaväen suosion, ensin siinä oli Vikilii ja sitten Niilo ja pian myös rouva Tikru. Rouva alkoi viihtyä siinä aivan esillä ja nukkui ja loikoili pinon päällä sekä yksin että Niilon tai Vikiliin kanssa.

Kun sain päälliset valmiiksi pelkäsin tietenkin, että rouva Tikru hylkää tyynypinon, mutta ei rouva ollut moksiskaan. Nyt lattiatyynypino on ollut jo kuusi päivää rouva Tikrun lempipaikka ja eilen se loikoili siinä niin rentona, että soma täplikäs maha näkyi! Nurkassa ja ompelupyyhkeiden laatikossa käydään toki silloin tällöin, mutta enimmäkseen rouva Tikru viettää aikansa pinon päällä ja joskus sillä on sopuisaa seuraakin siinä, olen nähnyt rouva Tikrun jopa nuolevan Vikiliin naamaa kun ne heräilivät yhteisiltä päikkäreiltä. Olen niin onnellinen rouva Tikrun edistymisestä!

Rallirouva

Rouva Tikrua näkee nykyään todella paljon, se on vain keskipäivän päikkärit nurkassaan ja viettää suurimman osan ajasta ompelupyyhkeiden laatikossa tai muuten esillä huoneessa. Yleisesti ottaen se on rentoutunut ja rohkaistunut paljon ja siksi kokeilin tällä viikolla pari kertaa huiskakesytystä uudella höyhenhuiskalla eli koskin rouva Tikrua pitkävartisella lelulla ensin tassuun ja sitten kylkeen. Rouva siirtyi kummallakin kerralla parikymmentä senttiä, mutta ei ollut mitenkään kauhistunut, joten jatkan tätä kesyttelyä päivittäin.

Rouva Tikru on myös jo useamman kerran juossut rallia ympäri kämppää, usein Niilon kanssa, mutta joskus myös yksinään. Tietenkin tämä tapahtuu klo 3 aamuyöllä, mutta itse asiassa olen vain iloinen rouvan aktivoitumisesta. Kyllä se Niilon sitkeä leikkiin haku vihdoin tuotti tulosta!

Hyvää edistymistä taas

Rouva Tikru oleskelee nyt enimmäkseen ompelupyyhkeiden laatikossa ja on nurkassaan vain vähän. Sängylläkin rouva on ollut useamman kerran ja eräänä päivänä se kelli siinä niin rentona, että näin ekaa kertaa sen soman täplikkään mahapuolen!

Nameja syödään askartelupöydän kulmalla ja muutaman kerran rouva Tikru on taas tullut varsinaiselle namipaikallekin. Tiistaina annoin nameja ja rouva Tikru oli laatikossaan, joten hivutin kättäni yhä lähemmäs ja lähemmäs, kunnes kosketin namilla rouva Tikrun nenua. Rouva siirtyi metrin verran kauemmaksi, mutta ei vaikuttanut erityisen järkyttyneeltä tapauksesta.

Niilon sinnikkyys tuttavuuden tekemisessä sai myös eräänä päivänä palkintonsa: rouva Tikru nuolaisi Niilon kylkeä hyvin ystävällisesti ja hellästi. Rouva Tikru olisi jo aivan valmis muuttamaan ikiomaan loppuelämän kotiinsa, toivottavasti koti löytyy pian!

Rouva Tikrun edistysaskeleita

Tällä viikolla rouva Tikru on edistynyt monin tavoin: se on käynyt sängyllä, ollut varsinaisella namipaikalla yhdessä muiden kanssa, kurkistanut vierasta askartelupöydän nurkalta ja vihdoin viiden kuukauden sinnikkään leikkiin hakemisen jälkeen Niilo sai perjantai-iltana houkuteltua rouva Tikrun juoksuleikkiin kanssaan!

Oma kissani kisukisu Vikilii täytti neljä vuotta ja sen kunniaksi tarjoilin kissaväelle kuivattuja pikkukaloja, jotka saavuttivat suuren suosion, jopa niin, että rouva Tikru tuli varsinaiselle namipaikalle syömään niitä muiden kissojen kanssa. Minä istuin pöydän ääressä puolen metrin päässä, mutta se ei rouvaa mitenkään haitannut.

Eräänä päivänä rouva Tikru uskaltautui sängylle ja viihtyi siinä viitisen minuuttia kaikessa rauhassa. Kuvankin sain siitä räpsäistyä. Ensikodin pikkuemäntä Vikilii tuli myös sängylle jalkopäähän ja Niilo seurasi tilannetta sängyn vierestä. Kaikenkaikkiaan todella hyvä viikko rouva Tikrulla siis!

Rouva Tikru laatikossa

Kun nurkkaa ei ollut huonekalujen siirtelyn takia niin rouva Tikru otti paikakseen ompelupyyhkeiden laatikon, joka on yleensäkin ollut suosittu päikkäripaikka kissaväen keskuudessa. Tiistai-iltana siirsin askartelupöydän takaisin paikalleen, mutta rouva Tikru viihtyi vielä useita tunteja laatikossa ennen kuin vihdoin kävi hyväksymässä nurkan. Nyt tilanne on vakiintunut siihen, että yön rouva nukkuu laatikossa ja menee sitten minun herättyäni nurkkaan päiväksi.

Rouva Tikru on muutenkin rohkaistunut taas: eräänä päivänä tulin tupakalta ja rouva oli ruokakupeilla. Kävin istumaan pöydän ääreen ja hetken rouva ihmetteli ja alkoi sitten taas mässyttää - puoli metriä selkäni takana! Ja yhtenä iltana rouva Tikru tuli katsomaan minua niin, että välissämme oli vain puolimetrinen pikkupöytä, siitä sain räpsäistyä kuvankin. Nyt rouva Tikrun ilmoituksessakin on kuvia, joissa näkyy muutakin kuin tumma möykky, toivottavasti rouva Tikrulle löytyy pian ikioma koti!

Salakäytävässä

Perjantaina sain tietää, että asuntooni tulee tiistaina huoltomiehiä katsomaan ikkunoita ja että he haluavat ikkunan edustan vapaaksi. Tämä innoitti minut ikkunanpesuun ja siivoukseen eli siirsin massiivisen askartelupöydän pois paikaltaan ja rouva Tikrulta katosi siis nurkka. Hetken rouva harhaili siirrettyjen tavaroiden kaaoksessa ja löysi sitten turvapaikan salakäytävästä ompelupöydän alta. Salakäytävän laitoin jo silloin kun rouva Tikru vielä asui tiskipöydän alakaapissa eli siirsin ompelutarvikelaatikot seinästä parinkymmenen sentin päähän siten, että sinne muodostui turvallinen kulkutie hiekkalaatikolle. Rouva Tikru käytti sitä esim silloin kun minulla oli vieraita ja kun se on koko kissaväen suosiossa vaihtoehtoisena reittinä en ole katsonut tarpeelliseksi sulkea salakäytävää. Nyt siellä on rouva Tikrun hyvä olla turvassa.

Tämä huonekaluruljanssi on tehnyt hyvää rouva Tikrun edistymiselle: äsken kun heräsin rouva ei ollutkaan salakäytävässä vaan istui ompelupyyhkeiden laatikossa siinä vieressä! Rouva Tikru oli vähän sen näköinen, että oli ehkä nukkunutkin siinä ja sai tietenkin namin palkinnoksi. Käteni oli 10 cm rouva Tikrun kuonosta eikä se haitannut rouvaa yhtään! Sitten rouva tuli vielä lisänameille muun kissaväen kanssa ja vaikka se pysytteli metrin päässä minusta oli se kuitenkin tilanteessa mukana. Olen todella onnellinen rouva Tikrun edistymisestä!

Rouva Tikru ja namit

Rouva Tikru hoksasi vihdoin, että täällä annetaan kissannameja pari kertaa päivässä ja tuli siis askartelupöydän kulmalle varsin toiveikkaana kärkkymään. Toki rouvalle tarjoiltiin siihen ja käteni oli noin 30 cm rouva Tikrun kuonosta! Nyttemmin herkkuja on annettu uudestaankin ja aina rouva Tikru tulee nurkastaan niitä hakemaan. Tarkoituksenani on vähitellen hituuttaa namipaikkaa pois kulmalta ja saada rouva esille niitä syömään. Kuvankin sain räpsäistyä.

Eräänä iltana söin iltapalaa ja rouva Tikru oli retkillään. Kun rouva tajusi, että minä olen vakaasti paikallani valloitti rouva Tikru uuden alueen huoneestani ja kävi ensin haistamassa Panun korin ja Niilon kissanteltan sänkyni jalkopäässä ja astui sitten varovaisesti sängyllekin. Tietysti Niilo tuli taas ihmettelemään tapausta, joten rouva Tikru lähti nopsaan pois, mutta en lainkaan hämmästelisi, jos rouva Tikru joskus poissa ollessani menisi taas sängylle.

Suurta rohkeutta!

Tällä viikolla luonani kävi teellä tuttavani, jota rouva Tikru ei ole usein nähnyt ja tietenkin ryhdyin juonikkaaksi: kun vieras istui kaikessa rauhassa pöydän ääressä teekuppinsa kanssa minä kuulutinkin muroleikin! Kaikki omat kissat olivat heti leikissä mukana syömässä lattialle heitettyjä kuivanappuloita ja hetken miettimisen jälkeen myös rouva Tikru tuli nurkastaan, ensin askartelupöydän jalkatilaan ja sitten jakkaran alle. Rouva Tikru siis tuli esille, vaikka minulla oli vieras! Tämä on minusta hienoa edistymistä ja lisäksi on hyvä tietää, että rouva Tikrun saa tarvittaessa näytille, jos jossain vaiheessa tulee vaikkapa kissankatsojia.

Tällä viikolla laitoin myös yhden vihreistä kissanteltoista kirjahyllyn eteen kopparivistöön ja rouva Tikru menikin sinne jo kerran, mutta oma kissani Niilo tuli heti hakemaan rouvaa leikkiin ja muutenkin tekemään tuttavuutta ja tästä rouva Tikru hämmentyi niin, että meni takaisin nurkkaansa. Toivottavasti rouva Tikru tohtii kokeilla telttailua uudestaankin, sillä se olisi hyvä ja suojaisa turvapaikka huoneen puolella.