Piiloilijaa odotellessa

Piiloilija Krassia ei saatu sovittuna päivänä laitettua kuljetuskoppaan ja lisäksi joku, joka saattoi olla Krassi (tai sitten ei) oli pissannut lattialle, joten parkettini varjelemiseksi ensikotiemo ehdotti minulle toista piiloilijaa nimeltä Marja ja suostuin mielihyvin. Marja olisi tulossa tiistaina suoraan leikkauksesta tänne ja kuvankin sain jo, kaunis kilppari se on.

Vikilii ja pojat ovat viettäneet normaalia arkea, syöneet ja nukkuneet ja juoksennelleet. Omien poikien kanssa minulla on ollut tapana pitää jokailtainen hellittelyhetki loruineen ja nyt on muodostumassa Vikiliin loru: Voi pikku Vikiliilia, tyttis pyttis, pikku emäntä määkyy... Loru ei vielä ole valmis ja määkynä viittaa Vikiliin ääntelyyn ruokaa annettaessa, se ei ole normaalia kissan naukunaa vaan muistuttaa pikemminkin somaa pikkuruisen lampaan määkynää.