Hermina sai kodin

Herminaa kävi katsomassa aikuinen nainen, joka etsi itselleen yhtä kissaa kerrostaloyksiöön ja Herminanhan voi luovuttaa ainoaksi kissaksi, koska ei se pahemmin muista kissoista piittaa ja saattaa sähähtääkin, jos joku esim ohittaa sen liian läheltä. Varoitin etukäteen, että ovikellon soittoa koko sakki pakenee piilonurkkaan ja kissankatsojan koputtaessa oveen Hermina jäi ensin pöydälle ja livahti vasta hetken päästä piiloon. Hätistin Herminan takaisin näkyville ja tarjosimme nameja ja Hermina antoi naisen silittää. Kehotin ottamaan syliinkin, mutta siihen Hermina ei sentään suostunut. Nainen ihastui Herminaan ja kysyi paljon järkeviä kysymyksiä, lupasi sitten ilmoittaa lähipäivinä päätöksensä. Jäin odottamaan varsin luottavaisin mielin, sillä mielestäni Herminankatsojan ja Herminan kemiat synkkasivat hyvin yhteen. Katsoja laittoi vielä seuraavana päivänä lisää kysymyksiä, joilla halusi varmistua Herminan hyvästä terveydestä ja vastauksiini tyytyväisenä varasi sitten Herminan. Luovutus sovittiin viikon päähän, jotta hänelle jäisi aikaa hankkia raapimapuu ja muut kissalle tarpeelliset tarvikkeet ja koska hänellä olisi luovutusta seuraavana päivänä vapaapäivä niin ei pikkuisen Herminan tarvitsisi heti jäädä yksin kotiin. Näin Hermina sai siis rakastavan ja huolehtivaisen kodin.

Muutenkin ensikotiini kuuluu hyvää, Vikilii on ottanut tavakseen nukkua päikkärit ja yöt sängyn jalkopäässä ja se voi illallakin lepäillä sängyllä kun istuskelen siinä datailemassa ja lukemassa.  Omien poikien ja ensikotityttöjen ruuat on nyt eriytetty, syynä tähän on oman exotickollini Panun vatsavaivoista johtuva viljattomuuskokeilu ja Cittarin ruokakeräystapahtumasta saadun lahjoitusruuan paljous. Pojat syövät Zooplussalta tilattua viljatonta Bozitaa ja tytöille tarjoillaan Whiskasin kalaruokaa, joka ei Panua kiinnosta kun ei se tykkää kalasta ja Niilon taas Hermina ajaa pois tyttöjen kupeilta. Kaikki saavat kuitenkin mahansa täyteen ja sehän se on kissoille tärkeintä!