Rescuekattinäyttely (josta lisää seuraa piakkoin!) oli ja meni, ja täytyypä näin ensikertalaisena näyttelykävijänä todeta, että ehdottomasti lähdetään mukaan toistekin! Mukava määrä näyttelykävijöitä kävi ihastelemassa löytökissojen osastolla ja juttelemassa rescuekateista. Muutama löytökissan adoptoinnista kiinnostunut tuli myös jutulle, mahtavaa!
Itse olin ehkä kuitenkin eniten ihastuksissani kodittomille kissoille tehtyjen lahjoitusten määrästä.
Koska tässä ensikodissa erityisesti penturuuan menekki on nykyään hurjaa, oli ilahduttavaa nähdä se pennuille lahjoitetun ruuan paljous. Varsinkin näin keväällä ja kesällä penturuokaa uppoaa ensikodeissa todella paljon, sillä sekä pentueita että tiineitä emoja on ehtii löytyä kuljeksimasta kodittomina ulkosalta enemmän kuin tarpeeksi.
Meidän ensikotimme puolesta sekä traktoripentue että ranskispentuetta odottava Terri-kisu kiittävät kaikkia lahjoittajia pentu- ja muista pöperöistä. Lisäksi erityiskiitos vielä PrimaCatille, joka lahjoitti tuotepalkintoja sekä herkkueväitä näyttelyn pörröisille kisaajille!
Traktoripennut pääsivät tutkailemaan ensikotiin kannettua lahjoitusvuorta. Tässä laadunvalvontaraati:
Valtra
McCormick eli "Mäksä" (joka muuten on vielä vapaana varattavaksi, vink vink!
Zetor
Arvosteltava tuotevalikoima.
Pistäähän se hymyilyttämään.
Tuon kokoiseen ruokakasaan meinaa ihan hukkua!
PrimaCatin herkkupussien ulkoinen anti veljesten tarkassa syynissä
Mäksän perusilme on vähän möksismöö, mutta eiköhän lahjoitusmäärä läpäissyt silti senkin seulan.
Terveisiä Traktoripennuilta!
Pienet päättivät tulla kertomaan kuulumisiaan näin kuvapostauksen merkeissä.
Zetor, Valtra ja McCormick täyttivät viikonloppuna kaksi viikkoa. Silmät ovat kaikilla jo auenneet, ja kävelyä harjoitellaan ahkerasti, vielä tosin kiikkuen ja kaakkuen ja kellahduksilla höystettynä.
Hemsky on jatkanut tyynen varmaa linjaansa täydellisenä emona. Täydellinen kisu tyttö on muutenkin; niin kiltti, luottavainen ja hellyydenkipeä. Kun sitä katsoo pentujensa kanssa, muistuttaa se hurjasti mustapantteriemoa. Joskin Hemsky on pienempi (paljon pienempi, toim. huom.) versio siitä. Mutta ei takerruta pikkuseikkoihin, eihän?
"Kesy tiine tyttö tarvis paikan". Tällainen viesti ensikotivastaavalta kolahti virtuaaliseen postilootaani muutama viikko sitten. Meillä KiSussa varma kevään merkki onkin, kun väsymättömien kissanloukuttajiemme haaveihin alkaa tarttua masut pömpöllään harhailevia tiineitä narttukissoja ja jokakeväinen pentubuumi alkaa.
Niinpä tänäkin vuonna starttasi pentusesonki, kun haimme luoksemme selvästi tiineenä olevan hentoisen Hemsky-tytön. Hemsky oli elänyt koko ikänsä maalaistalon pihapiirissä, jossa eräs ystävällinen rouva oli siitä huolehtinut. Noin vuoden ikäisenä, ensimmäisen kiiman oltua ja mentyä rouva huomasi kisun masun alkavan hiljalleen pyöristyä. Niinpä Hemsky päätyi vauvamahoineen ensikodin turviin synnytystä odottamaan.
...Ja kyllä sitä synnytystä sitten odotettiinkin. Emon pikkuruisen fyysisen olemuksen ja sirouden vuoksi masu näkyi varhain, ja liikkeet tuntuivat todella selvästi jo pian ensikotiin saapumisen jälkeen. Arvelimmekin synnytyksen ajan olevan paljon lähempänä, kuin mitä se todellisuudessa oli. Odotusjännäyksen päälle allekirjoittanut vieläpä sätkyili ja valvoi öitä kissaa vahdaten: entä jos pennuilla ei olekaan kaikki kunnossa? Eikö niiden pitäisi jo syntyä? Entä jos Hemsky-raasu, niin nuori vielä itsekin, ei tajua ruveta pinnistämään pentuja ulos? Pikkuisten päivä päivältä voimistuvat masubileet ja vatsan läpi näkyvät pompputalkoot kuitenkin osoittivat, että eloa pennuissa riittää, ja ihanista ihanimmat kanssakisulaiset vertaistukineen rauhoittelivat tämän ensikertalais-apumamman hermoja. Tässäkin tilanteessa oli aivan käsittämättömän upea huomata, kuinka uskomattoman avuliaassa, kannustavassa ja yhteen hiileen puhaltavassa porukkassa saakaan olla mukana!
Viikko sitten lauantaina loputkin huolet masupentujen hyvinvoinnista haihtuivat, kun Hemskylle aamupalaa kiikuttaessani pesänurkassa odotti pieni, inisevä yllätys. Ja perässa ilmaantui toinen. Ja kolmas. Kolme täydellistä pientä kissanpentua! Kaksi lähes identtistä mustavalkoista mustilla pikku kirsuilla varustettua, ja yksi harmaaraidallinen natiainen. Hemsky-emo hoivasi ensihetkistä alkaen pikkuisiaan kuin vanha tekijä, lempein ja hellin ottein. Hemskyn tiineydenaikaisen "traktorin lailla" kehräämisen vuoksi aloimme nimittää jo odotusaikana pentuetta traktoripentueeksi, ja pienet saivatkin synnyttyään nimet - kuinkas muutenkaan - traktorimerkkien mukaan: Valtra, Zetor ja McCormick.
Nyt lauantaina nämä pikku "traktoripennut" täyttävät viikon, ja silmät alkavat pikkuhiljaa avautua. Jos et vielä ole liittynyt blogin lukijaksi, tee se nyt ja seuraa näiden pikku termiittien kuulumisia myös jatkossa!
Katso myös hellyyttävä video "traktoripentueen" iltapuhteista:
