Niinpä tänäkin vuonna starttasi pentusesonki, kun haimme luoksemme selvästi tiineenä olevan hentoisen Hemsky-tytön. Hemsky oli elänyt koko ikänsä maalaistalon pihapiirissä, jossa eräs ystävällinen rouva oli siitä huolehtinut. Noin vuoden ikäisenä, ensimmäisen kiiman oltua ja mentyä rouva huomasi kisun masun alkavan hiljalleen pyöristyä. Niinpä Hemsky päätyi vauvamahoineen ensikodin turviin synnytystä odottamaan.
...Ja kyllä sitä synnytystä sitten odotettiinkin. Emon pikkuruisen fyysisen olemuksen ja sirouden vuoksi masu näkyi varhain, ja liikkeet tuntuivat todella selvästi jo pian ensikotiin saapumisen jälkeen. Arvelimmekin synnytyksen ajan olevan paljon lähempänä, kuin mitä se todellisuudessa oli. Odotusjännäyksen päälle allekirjoittanut vieläpä sätkyili ja valvoi öitä kissaa vahdaten: entä jos pennuilla ei olekaan kaikki kunnossa? Eikö niiden pitäisi jo syntyä? Entä jos Hemsky-raasu, niin nuori vielä itsekin, ei tajua ruveta pinnistämään pentuja ulos? Pikkuisten päivä päivältä voimistuvat masubileet ja vatsan läpi näkyvät pompputalkoot kuitenkin osoittivat, että eloa pennuissa riittää, ja ihanista ihanimmat kanssakisulaiset vertaistukineen rauhoittelivat tämän ensikertalais-apumamman hermoja. Tässäkin tilanteessa oli aivan käsittämättömän upea huomata, kuinka uskomattoman avuliaassa, kannustavassa ja yhteen hiileen puhaltavassa porukkassa saakaan olla mukana!
Viikko sitten lauantaina loputkin huolet masupentujen hyvinvoinnista haihtuivat, kun Hemskylle aamupalaa kiikuttaessani pesänurkassa odotti pieni, inisevä yllätys. Ja perässa ilmaantui toinen. Ja kolmas. Kolme täydellistä pientä kissanpentua! Kaksi lähes identtistä mustavalkoista mustilla pikku kirsuilla varustettua, ja yksi harmaaraidallinen natiainen. Hemsky-emo hoivasi ensihetkistä alkaen pikkuisiaan kuin vanha tekijä, lempein ja hellin ottein. Hemskyn tiineydenaikaisen "traktorin lailla" kehräämisen vuoksi aloimme nimittää jo odotusaikana pentuetta traktoripentueeksi, ja pienet saivatkin synnyttyään nimet - kuinkas muutenkaan - traktorimerkkien mukaan: Valtra, Zetor ja McCormick.
Nyt lauantaina nämä pikku "traktoripennut" täyttävät viikon, ja silmät alkavat pikkuhiljaa avautua. Jos et vielä ole liittynyt blogin lukijaksi, tee se nyt ja seuraa näiden pikku termiittien kuulumisia myös jatkossa!
Katso myös hellyyttävä video "traktoripentueen" iltapuhteista:
Hei. Missä päin Suomea nää on? Kun juuri olisin etsimässä kesällä luovutusikään tulevaa poikapentua. Ilona jäi vaille kaveria kuukausi sitten http://miumau.wordpress.com Me asutaan Helsingissä mutta autoa ei ole käytössä, ellei joku kaveri lähde kuskaamaan. Ollaan taatusti hyvä kissakoti, Ilona on Rekuilta ja edelliset kaksi Hesyltä, niin että on katottu moneen kertaan :-)
VastaaPoistaMulle voi kirjoittaa myös zepander@gmail.com. Kiitos!
Meillä on myös tilaa yhdelle aikuiselle ja pennulle elokuussa, kätevintä toki olisi jos aikuinen+pentu tuntisivat jo toisensa esim. ensikodista. Asumme myös Helsingissä, mutta auto löytyy. Tuleva koti on kaksio lasitetulla parvekkeella, ja palvelijat kolmekymppisiä kissaperheissä kasvaneita aikuisia. :)
VastaaPoistaMoi Soila Maria,
Poistapistätkö sähköpostia osoitteeseen sanni.harra[at]gmail.com niin jutellaan asiasta paremmin! :)