Tervetuloa virallisesti kotiin, Rousku!

Rouskun lempipuuhiin kuuluu patsastelu, jolloin häntä asetetaan aina tarkasti tassujen päälle ja sitten jäädään katselemaan ihmiten tai kissojen puuhia uteliaana.

Pitkäaikaisin hoitokissamme Rose-Marie eli Rousku tuli Kisulle noin vuoden, parin ikäisenä 20.6.2013, jolloin se otettiin kiinni Oriveden Eräjärveltä ihmisiin tottumattomana. Rouskulla oli pennut, jotka olivat kiinniottohetkellä jo luovutusikäisiä viikareita. Steriloinnin ja rokotuksen jälkeen Rose-Marieksi ristitty kissa matkasi ensikotiin Tampereelle 8.8.2013. 

Ensikoti joutui kuitenkin pian lopettamaan toiminnan, jolloin Rousku siirtyi 16.9 meidän hellään huomaamme. Tai kovin hellää ei siirtyminen ollut sillä Rousku ei antanut lainkaan koskea itseensä, joten kissan koppaan saaminen monia piilopaikkoja sisältävässä kaksiossa oli aikamoinen show. Pienen jahdin ja hätäkakkojen jälkeen matkasimme toiselle puolelle Tamperetta silloiseen kotiimme, jossa Rouskun toivotti tervetulleeksi niin omat kuin silloiset hoitokissatkin. 

Muita kissoja tuli ja meni, mutta Rouskua ei kukaan edes kysellyt. Sinällään se ei ole ihme, sillä Rousku on edelleen verrattain arka, se ei anna käsitellä itseään ja pitää mielellään pienen hajuraon ihmisiin, mutta sopivissa olosuhteissa sitä pääsee hieman silittelemään. Ja onpa tuo raitapakkaus pari kertaa yllättänyt puskemalla palvikinkkua tarjoavaa kättä!

Rousku ei kuitenkaan selväkstikkään stressaa eloa ihmisten kanssa, sillä suurimman osan päivästä se viettää ihan näkösällä siellä missä ihmisetkin ovat. Kesällä tosin tämä auringonpalvoja on viihtynyt talouden kuumimmassa huoneessa eli lasitetulla parvekkeella. Esimerkiksi iltaisin Rousku tulee aina perässä makkariin tarkastamaan minne ihmiset meni ja jatkaa sitten jonnekin touhuamaan omiaan. 

Rousku kipittää kupille heti kun joku menee ruoka-aikaan keittiöön ja jos palvelijat ovat turhan hitaita, näppää se hellästi sormille tassulla vauhtia. Toiset kissat ovat Rouskusta kivoja, etenkin meidän Wohveli, jonka yhden hengen fanikerhon Rousku muodostaa (fanikerhoon tosin liittyy toisinaan hoitokissojamme, nuoria tyttöjä), Wohveli tosin palkitsee tämän faniuden yleensä vain läppäisemällä innokasta kiehnääjää. Mutta saa Rousku joskus Wohvelista raviseuraakin, tämä kissa tuntuu olevan pieneen tyytyväinen.

Rose-Marien reaktio rapsutuksiin.

Rousku on siis ollut jo meidänkin ensikodissamme lähemmäs vuoden. Tänä aikana siitä on tullut omine höppänine tapoineen ja eleineen hauska lisä meidän kissalaumaamme ja olemmekin monesti sanoneet, että Rousku kuuluu jo kalustoon. Tämän tuloksena päätimmekin adoptoida Rouskun itsellemme ja tarjota sille nyt loppuelämän kodin omassa porukassamme. Jokainen kissa ansaitsee mahdollisuuden ja arkuudestaan huolimatta Rouskusta on ollut meille valtavasti iloa ja sen pieniä kehitysaskelia on hienoa seurata. Ihmisiin tottumaton ulkokissakin voi sopeutua hyvin sisälle ja ihmisten pariin. Se voi viedä aikansa, mutta niin kauan kun kissa näyttää hetken totuttelun jälkeen uteliaalta ja rennolta pelokkaan ja stressaavan sijaa, tiedetään että ollaan oikealla polulla kohti kesyyntymistä. Sylikissaa Rouskusta koskaan tuskin tulee, mutta ei se haittaa, laiskoja sylittelijöitä me olemmekin ;) 

Kaunokainen unten mailla viime talvena.

Kesällä taas päivätorkut otetaan parvekkeella.

1. Nuuh, mitähän tuolla pöydällä on. 2. Tässä on vaan joku muistilista.
3. Hetkonen, täähän näyttää hyvältä! 4. Jes, sain jämät!

Tervetuloa siis virallisesti ihan omaan kotiin, Rousku! <3

Uusi ensikoti liittyy blogiin!

Ensimmäinen rescuemissi tupsahti tämän tamperelaisen ensikodin makkariin neljä päivää ensikotisopimuksen allekirjoittamisesta. Oma kissani Nuppu oli vielä rokottamatta ja madottamatta joten uusi arkajalka sai totutella yksiöönsä rauhassa. Nuppu ei pahemmin älynnyt että mitään merkittävää oli tapahtunut, eikä tajunnut pitkään aikaan; ainoa mikä harmitti oli ettei saanut tulla mamman viereen nukkumaan.

Rescue numero yksi on nimeltään Sinikki; pienen pieni, noin 4-5-vuotias kissaneiti jolla on takanaan ainakin 2-3 pentuetta ennen Kisun hoiviin pääsemistään. Sinikki siirtyi toisesta ensikodista meille koska toinen ensikoti oli pääasiassa pentukoti johon oli tulossa uusi pentue ja tilan puute uhkasi.

Sinikin pieni koko ja suuret siniset silmät sulattavat sydämen; arkahan hän on mutta rohkaistuu päivä päivältä, innostuen jo leikkimään ja pyörimään jaloissa Nupun kanssa kun ruokakupit alkavat täyttymään.

Ensimmäiset parisen viikkoa Sinikki lymyili sängyn alla, saaden kunnianimen yllättämisen mestari, kun en yhtään kuullut että hän on mihinkään sängyn alta uskaltautunut ja kun käännyin ympäri niin hupsista, siinä hän istuikin selän takana senkin päällä, ikkunasta ulos katselemassa.

Yksiökin oli tosin pakko siivota, ja vaihtelun vuoksi Sinikki pääsi tutustumis kierrokselle parvekkeelle päivän ajaksi. Nuppu ihmetteli kovasti mikä se siellä kuljeksii ja murisi ikkunan takana hääräävälle Sinikille.

Päästyään vihdoin pois yksiöstään muutaman kissojen tutustuttamis kerran jälkeen, Sinikki juoksi 'piiloon' matolääkkeen annon jälkeen; Nupun ilme oli vähintäänkin pöyristynyt kun uusi tulokas piiloitui ihan viereen, tajuamatta että Nuppu oli heti selän takana.

Kosketuksesta Sinikki ei pahemmin vielä välitä ja juokseekin pakoon jos sitä lähestyy; paitsi jos osaa katsoa ihan muualle niin kuin ei häntä huomaisikaan; silloin Sinikki ihmettelee vieressä että mikäs nyt, onko hänelle annettu näkymättömyyden supervoimat? ja jatkaa tekemisiään rauhassa. Kantokopassa Sinikki ei pääse pakoon lähestyvää kättä ja muutaman rapsutuksen jälkeen kosketus onkin ihan kiva juttu eikä haittaakkaan enään yhtään.

Arkuutensa vuoksi piiloutuvan Sinikin pakopaikka on sohvan alla jonne hän livahtaa jos ihmiset tulevat liian lähelle; jostain syystä Sinikillä tuntuu olevan käsitys että jos musiikki on päällä, ihmiset eivät liiku sohvalta jolloin on turvallista tulla taas kiertelemään asuntoa.




Suurimmat edistys askeleet kuukauden aikana ovat olleet ehdottomasti kynsien leikkuu, madotus, silittämään ja harjaamaan pääseminen, leikkimisen alkaminen, jaloissa pyöriminen ruokinnan aikana, ja senkin ja sohvan päältä nukkumasta löytäminen. Kissat tulevat keskenään toimeen hyvin ja rauha on maassa.



Sinikin mielestä kynsien leikkuu ei ollut yhtään kivaa mutta se oli kuitenkin pakko hoitaa pois molempien kissojen kohdalla jottei tule vammoja jos tappelevat; vaikka näin ei olekkaan onneksi tapahtunut. Arkuudestaan huolimatta Sinikin aggressiivisuus on täysi nolla, vaikka protestoivalta sähinältä ei olla täysin vältytty kun on väkisin otettu kiinni kynsien leikkuuta varten (tohakassa tuli myös yksi raapaisu, joka oli täysin sen syytä että Sinikki yritti kiemurrella pois ja kynnet olivat liian terävät, ei siksi että Sinikki olisi tahallaan raapinut kun kynsien leikkaus ei ollut mielekäs juttu) ja kun on ajettu huoneesta toiseen jotta saadaan koppaan parvekkeelle siirron ajaksi.

Kaikkein mielekkäimmät lelut ovat Sinikin mielestä leikkikepin nauhat joita on kiva taputella tassuila ja pureskella, pallot joita se jahtaakin huimaa vauhtia keittiön tuolien jalkojen ympäri, villahiiri jota se heittelee ympäri lattiaa ja kuitit... kyllä, luitte oikein, kuitit, ne kun rapisee niin ihanasti ja niitä on kiva läpsiä tassuilla ja repiä.

Tämä suloinen arkajalka odottaa omaa loppuelämän kotiaan Tampereella joten jos sinulla on antaa pikkuruiselle Sinikille koti, käyhän lukaisemassa Sinikin portfolio Kisun sivuilta, ja ota yhteyttä jos suuret siniset silmät ovat vieneet sydämestäsi kissan kokoisen paikan.

Kuulumisia uusista kodeista!

Alkukesästä sain kuulumisia muutamalta entiseltä hoidokilta ja heidän perheiltään, tässä hieman tunnelmia (huom! klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi):

Huurre & Minsoo

Huurre lähti meiltä kesäkuussa ja se on kotiutunut uuteen perheeseensä Nummelaan. Ihmisiin ei vielä ihan täysin luoteta, mutta Huurre kyllä liikuskelee perheen läsnä ollessa ja etenkin ruoka-aikaan se on heti paikalla. Minsoo-kissakaverin kanssa Huurre tulee hienosti juttuun ja iltaisin onkin kuulemma kovat rallit. Kissat ovat viihtyneet ulkoaitauksessa ja Huurre on antanut jo silitelläkin itseään rauhallisessa tilanteessa. Leikki maittaa niin ítsekseen, Minsoon kuin ihmistenkin kanssa :) 

Halla ja Misku

Halla eli Huurteen sisko lähti meiltä helmikuussa uuteen kotiin Tampereelle. Hallaa vielä ihmiset hiukan epäilyttää, mutta toisinaan jopa vieraammat ihmiset ovat päässee sitä koskemaan ja rennosti makoillessa annetaan omistajien silitellä. Misku-kissakaverin kanssa menee myös hyvin, joskaan teini-Hallan hyökkäykset takaapäin eivät aina kuulemma ole arvostettuja :D Mökillekin on matkattu mallikkaasti ja muutoinkin kaikki kuuluu olevan hyvin. Tässäkin tapauksessa on hienoa, että ihmiset ovat valmiita ottamaan ujompia kissoja ja omaavat kärsivällisyyttä odottaa kissan luottamuksen voittamista.

Hertta (ja Torstikin tarhassa)

Hertta löysi tammikuussa kodin lapsiperheestä Lempäälästä. Hertalta ollaan saatu jo moneen otteeseen kattavia kuulumisia ja runsaasti kuvia mikä on aivan ihanaa! Meille tulleessaan Hertta oli arka eikä sitä saanut koskettaa, nyt se jo kerjää sohvalla omistajien rapsutuksia, joten pitkälle on päästy. Hertta on tottunut perheen eri-ikäisiin lapsiin ja saanut ystävän perheen Torsti-kissasta. Nyt kesällä kissat ovat saaneet ulkoaitauksen ja Herttakin pääsee totuttelemaan turvalliseen ulkoiluun. Hertta on selvästi superonnellinen uudessa kodissaan! Olemme saaneet vierailukutsun, joten täytyy käydä jossain vaiheessa katsomassa ihan omin silmin kuinka muuttunut kissa Hertta on :)

Oiva

Oiva (ent. Fasu) matkasi meiltä Järvenpäähän asti syyskuussa 2013, jossa sitä odotti kissakaveri ja lapsia leikittämässä pentua. Kuten kuvasta huomaa, pikku-Oivasta on kasvanut jo iso komea kolli ja se on kuulemma oikein vauhdikas ja utelias persoona. Oiva on kuulemma myös ihan kuin yksi lapsista ja lapset kutsuvatkin sitä pikkuveljekseen :) Tällä hetkellä meillä on ensikodissa uutta kotia etsimässä Oivan sisko Frida.

Loppuun vielä muutama kuva viimeisimmistä hoidokeistamme Nellistä ja Veetistä. Ne nautiskelevat olostaan uudessa kodissaan Turussa, kuvat puhukoot puolestaan ;) 

Nelli ja Veeti - kuuma on, mutta mikäs se omassa kodissa köllötellessä.

Oletko ottanut kissan meiltä tai jostain muusta ensikodista? Laita ihmeessä kuulumisia kuvien kera, näitä on aina mahtava saada!

-Saila

Kuvia!

Paljon on ehtinyt edellisen postauksen jälkeen tapahtumaan, mutta aika vaan luisuu käsistä ja tännekään ei muka ehdi kirjoittelemaan. Päätin ratkaista asian kuvapläjäyksellä menneiltä viikoilta!

Kirppu juhli 4. syntymäpäiväänsä 21.7.

Hipsu on löytänyt telkkarin ilot! Pipsin lempiohjelma on TopGear, mikä machoilija!

Hipsistä on tullut myös kova ulkoilija. Viikko sitten seikkailtiin maailman äärelle, eli Koukkuniemen rantaan.

Käytiin myös lääkärissä Kirpun, Maisan, Ötön ja Nipsun kanssa. Muut saivat rokotukset ja Maesa lisäksi hammasputsin. 

Ollaan muuttamassa!

Uusin hoitolainen! 16-viikkoinen Tilliäinen on melkoinen tapaus.

Tilli on pieni syliluuta.

...ja pitää myös muista kissoista.

Sain viimeinkin pallorataan jatkoa! Ollut kovassa käytössä Tötön ja Tilliäisen leikeissä.

Nipsu-polo odottaa yhä omaa kotiaan. En käsitä, sillä on KIRPUN kanssa ollut jotain kärhämää ja Kirppu murisee Nipsulle usein. Oikeesti! Kirppu, joka on kaikkien paras ystävä ja tätä ennen sähissyt minun kuullen ehkä kahdesti.

Nipsnips

Nipsu on kova poika leikkimään. Yksin ja muiden kanssa. Täällä nämä tietyt laumajännitteet (ja rakki) vähän vaisuntavat Nipsua, mutta rennommassa ilmapiirissä se varmasti olisi hyvä kaveri niin ihmiselle kuin toiselle kissalle tai parillekin.

Nipsu on myös aika perso huomiolle, se ihan oikeasti tykkää siitä, kun painaa naaman sen naamaa vasten, Ja niin kiltti! 

Hyvästi ensikoteilu, näkemiin blogi?

Kun nyt olen ollut postailematta aivan luvattoman kauan, on viimein aika tehdä tunnustus. Meidän nurkissamme ei ole enää hoitokissoja.

Syitä tähän muutokseen on useampia. Ensimmäinen niistä on se, että minä vietän tätä kesää Ranskassa au pairina, eikä Eetu halua pitää ensikotikissoja yksin töiden ohella. Oleskelu ranskankielisessä maassa kuuluu tutkintooni, joten se on hoidettava, vaikka PR-toimistoa on hirveä ikävä. Tytöt ovat onneksi Eetun tutussa ja hellässä hoivassa Tampereella.
Toinen syy on omien kissojemme hyvinvointi. Vaikka Pura ja Rosi pärjäsivät ihan hyvin ensikotikissojen kanssa, välillä tuntui julmalta stressata niitä. Varsinkin Rosi alkoi usein vetäytyä omiin oloihinsa, kun talossa oli vierailijoita.
Kolmas syy... No, sanotaan että voisin listata tähän kymmenen syytä, jotka eivät varsinaisesti estä ensikotina toimimista. Lähinnä meillä ihmisillä oli erimielisyyksiä ensikotina toimimisesta, ja jääkaappikuntamme hyvinvoinnin vuoksi päätimme lopettaa.
Kisu ry:stä emme silti luovu, ja minun on tarkoitus ottaa syksyllä Jennin paikka yhdistyksen tiedottajana! Isot saappaat kokoa 36 edustavalle minijalalle! Saattanen vielä syksyllä palata kirjoittamaan blogiin jotain mielipidetekstin tynkää, mutta ensikodin arkipäivitykset ovat auttamattomasti ohi.

Palatkaamme vielä muistoihin! Minun pyöreään puoleen vuoteeni ensikotina kuului kuusi ensikotikissaa, joiden kuulumisista kerron nyt.

1. Muhvi
Meillä pisimmän ajan viettänyt Muuvilainen elää nykyään Tanja-omistajansa kanssa Jyväskylässä. Muhvi on omistajansa mukaan ihana mutta helposti stressaantuva kissa, jonka kanssa on ollut omat, vessakäytökseen liittyvät ongelmansa. Olemme Eetun kanssa ikionnellisia siitä, että Muhvi on saanut niin hyvän ja kärsivällisen kodin, joka on jaksanut Muhvin kanssa vaikeatkin ajat.

2. Nuoska
Muhvin kanssa samaan aikaan ja samasta paikasta meille tullut Nuoska asuu Tampereella Janne-omistajansa luona. Viimeisten kuulumisten mukaan Nuoska on reipastunut ja alkanut tulla esille myös vieraiden ollessa läsnä. Nuoskis on kuuleman mukaan edelleen omassa rytmissään, johon kuuluu armoton yö- ja aamusöpöily, koko päivän kestävät keskeytymättömät torkut ja taas illalla riehuminen ja söpöily.

3. Apsi-Lemmy
Sympatiaharava Apsi-Lemmy voi hyvin ja tulee mainiosti toimeen Leka-kaverinsa kanssa. Uudessa kodissaan se on yhä samaan aikaan syliluuta ja riehuke kuin meilläkin, ja Leka on opettanut pojalle vesikupin kaatamisen jalon taidon. Onneksi Leka on myös karaistunut ja alkanut työntää Lemmyn pois kupiltaan tarvittaessa, ettei rohmu vie kaikkea... Ja lisäksi Lemmyn silmä on pysynyt yhtä hyvässä kunnossa kuin meilläkin.

4. Vilperi
Maailman herttaisin kissa, jättimäinen Vilperi-poika löysi kotinsa kaksilapsisesta perheestä, joka rakastui uljaaseen jättiin. Vipsi on sopeutunut hienosti päivärytmiin. Iltaan kuuluu aina pieni riehuhetki ja silittääkin Vipsi antaa kera ilmaleipomisen, aivan kuten ennen vanhaan! Ensikodissa aloitetulla laimennettu märkäruoka-metioniini-raakaruoka -kuurilla on saatu pidettyä virtsakiteet poissa.

5. Kitte
Mitä tästä tytöstä voi edes sanoa? Käsittämätön sirppana, joka jaksoi seurata joka paikkaan ja rrrrrakasti Eetua. Kitte oli tosi herttainen tyyppi, jota omat kissamme kiusasivat jahtaamalla (kenties siksi, että se yritti omia palvelijat). Kitte ehti käydä yhdessä kodissa kokeilemassa elämää, palautui yhdistykselle ja päätyi toiseen ensikotiin, ja on nyt löytänyt sen oman kotinsa ihmisensä ainoana lellikkinä - mikä sopii tällaiselle kaikkeen osallistuvalle neidille paremmin kuin hyvin.



6. Devi
Devi palloilee Uudessa Kaupungissa Usva-siamilaisen seurassa. Kaveruksilla on vielä vähän sopeutumista toisiinsa, mutta ihmiset saavat silitellä ja rapsutella. Paitsi jos joku on erehtynyt leikkaamaan Deviltä kynnet tai tekemään muuta röyhkeää, jolloin kiukutellaan pari päivää. Devin uusi villitys on lelujen vieminen juomakuppiin ja märkien lelujen kantaminen sänkyyn...

Ne oli meidän tyypit ne. Jokainen hoitokissamme on opettanut minulle jotain uutta kissoista, enkä kadu ensikoteilun kokeilemista millään tavalla, vaikka se onkin nyt ohi.

Pentumainen energia valtasi talon!

Sunnuntaina saapuivat jälleen uudet asukkaat ensikotiimme, tällä kertaa toinen kisuista olikin jo vanha tuttu. Frida lähti meiltä syksyllä luovutusikäisenä pentuna, mutta tuli nyt etsimään saman ikäisen kaverinsa Milan kanssa uutta kotia omistajan pahan allergian vuoksi. Mila ja Frida etsivät nyt kuitenkin eri koteja sillä ujompi Mila jää helposti vauhdikkaan Fridan jalkoihin.

Frida

Mila

Kisut ovat nyt siis reilun vuoden ikäisiä tyttöjä ja virtaa näillä riittää kuin pienillä pennuilla! Varsinkin Frida on oikea pikkuriiviö, joka on superutelias ja leikkisä. Kissat ovat saaneet parissa päivässä kaadettua pyykkitelineen ja rikottua kantokopan (näistä voinee syyttää yhtä lailla ensikodin ihmisiä, mitäs jättävät vääriin paikkoihin), suurimman osan ajasta ollaan kuitenkin ihan nätisti :) Molemmille maittaa niin ihmisten kuin kissojen seura ja mukana ollaan aktiivisesti esimerkiksi tekemässä kotitöitä.

Milalla on kauniit valkoiset sukat ja valkoinen hännänpää

Mila tykkää leikkiä itsekseen hiirileluilla monta kertaa päivässä ja sillä on hassu tapa heiluttaa häntäänsä kuin koira, siis sieltä juuresta asti! Mila myös lussuttaa peiton kulmaa mikä taitaa olla peruja siitä kun se joutui hyvin pienenä eroon emosta. Mila sopisi kotiin, jossa sillä olisi rauhallisempi kissakaveri seurana, mutta leikit se tykkää hoitaa pääasiassa itsekseen ja ihmisten kanssa. Mila on kiltti ja suloinen kissa <3

Frida on kaikkiruokainen ja se yrittääkin salakavalasti napata kinkut leivän päältä tai herneenpalot pussista. Molemmat ovat hieman harjoitelleet valjasulkoilua, alku on vielä hiukan pelottavaa, mutta etenkin Frida tottuu ulkoelämään valjaissa pienen alkujärkytyksen jälkeen. Frida ei säiky äkkinäisiä liikkeitä, joten se voisi sopia mainiosti lapsiperheeseen, jossa sillä olisi myös lajitoveri, jonka kanssa purkaa painienergiaa. Frida on vauhdikas kaunotar <3

Kisujen mukana tuli myös lahjoituspuu Kisulle, jonka Wohvelimme luonnollisesti omi heti.

Kissojen ilmoituksen ilmestyvät taas pikapuoliin Kisun nettisivuille, loppuelämän kotejahan ne odottelevat Raisiossa.

Nellin ja Veetin oma koti!

Nelliä ja Veetiä potkaisi onni ja ne lähtivät uuteen yhteiseen kotiin jo viikon ensikodissa asumisen jälkeen! Joskus hoidokeilla käy tuuri ja sopiva kotiehdokas sattuu nopeasti kohdalle, näin kävi tällekin kaksikolle.

Nelli ja Veeti lähtivät 4.7 uuteen kotiin Turkuun, jossa ne pääsivät rauhaan meidän häirikkökissoiltamme :P Ensitunnelmat uuden omistajan hoivista ovat olleet mahtavia, kissat ovat kotiutuneet silmin nähden hyvin! 

Kissoja viedessäni ne lähtivät heti kiertelemään uusia nurkkia ja löysivät nopeasti mieleistään syötävää, Veeti sieltä mistä pitääkin eli ruokakupista ja Nelli viherkasvista :D Aurinkoinen parvekekin käytiin heti tarkastamassa. Mutta annetaan kuvien puhua puolestaan!

Kuvat: Tiina Vihanto-Hietanen

Onnellinen Nelli <3

Nelli pötköttelee.

Veeti nauttii parvekkeella.

Paras paikka päivätorkuille <3

Toivotetaan kisuille omistajineen kaunista kesää ja leppoisaa oloa yhdessä!

PS. Sunnuntaina saapuvat uudet hoidokit, joista toinen on ensikodillemme tuttu viime syksyltä.

-----

Nelli & Veeti already found a new home together and they seem to enjoy their summer days :)

And new fosters will arrive on Sunday!