Syitä tähän muutokseen on useampia. Ensimmäinen niistä on se, että minä vietän tätä kesää Ranskassa au pairina, eikä Eetu halua pitää ensikotikissoja yksin töiden ohella. Oleskelu ranskankielisessä maassa kuuluu tutkintooni, joten se on hoidettava, vaikka PR-toimistoa on hirveä ikävä. Tytöt ovat onneksi Eetun tutussa ja hellässä hoivassa Tampereella.
Toinen syy on omien kissojemme hyvinvointi. Vaikka Pura ja Rosi pärjäsivät ihan hyvin ensikotikissojen kanssa, välillä tuntui julmalta stressata niitä. Varsinkin Rosi alkoi usein vetäytyä omiin oloihinsa, kun talossa oli vierailijoita.
Kolmas syy... No, sanotaan että voisin listata tähän kymmenen syytä, jotka eivät varsinaisesti estä ensikotina toimimista. Lähinnä meillä ihmisillä oli erimielisyyksiä ensikotina toimimisesta, ja jääkaappikuntamme hyvinvoinnin vuoksi päätimme lopettaa.
Kisu ry:stä emme silti luovu, ja minun on tarkoitus ottaa syksyllä Jennin paikka yhdistyksen tiedottajana! Isot saappaat kokoa 36 edustavalle minijalalle! Saattanen vielä syksyllä palata kirjoittamaan blogiin jotain mielipidetekstin tynkää, mutta ensikodin arkipäivitykset ovat auttamattomasti ohi.
Palatkaamme vielä muistoihin! Minun pyöreään puoleen vuoteeni ensikotina kuului kuusi ensikotikissaa, joiden kuulumisista kerron nyt.
Meillä pisimmän ajan viettänyt Muuvilainen elää nykyään Tanja-omistajansa kanssa Jyväskylässä. Muhvi on omistajansa mukaan ihana mutta helposti stressaantuva kissa, jonka kanssa on ollut omat, vessakäytökseen liittyvät ongelmansa. Olemme Eetun kanssa ikionnellisia siitä, että Muhvi on saanut niin hyvän ja kärsivällisen kodin, joka on jaksanut Muhvin kanssa vaikeatkin ajat.
2. Nuoska
Muhvin kanssa samaan aikaan ja samasta paikasta meille tullut Nuoska asuu Tampereella Janne-omistajansa luona. Viimeisten kuulumisten mukaan Nuoska on reipastunut ja alkanut tulla esille myös vieraiden ollessa läsnä. Nuoskis on kuuleman mukaan edelleen omassa rytmissään, johon kuuluu armoton yö- ja aamusöpöily, koko päivän kestävät keskeytymättömät torkut ja taas illalla riehuminen ja söpöily.3. Apsi-Lemmy
Sympatiaharava Apsi-Lemmy voi hyvin ja tulee mainiosti toimeen Leka-kaverinsa kanssa. Uudessa kodissaan se on yhä samaan aikaan syliluuta ja riehuke kuin meilläkin, ja Leka on opettanut pojalle vesikupin kaatamisen jalon taidon. Onneksi Leka on myös karaistunut ja alkanut työntää Lemmyn pois kupiltaan tarvittaessa, ettei rohmu vie kaikkea... Ja lisäksi Lemmyn silmä on pysynyt yhtä hyvässä kunnossa kuin meilläkin.
4. Vilperi
Maailman herttaisin kissa, jättimäinen Vilperi-poika löysi kotinsa kaksilapsisesta perheestä, joka rakastui uljaaseen jättiin. Vipsi on sopeutunut hienosti päivärytmiin. Iltaan kuuluu aina pieni riehuhetki ja silittääkin Vipsi antaa kera ilmaleipomisen, aivan kuten ennen vanhaan! Ensikodissa aloitetulla laimennettu märkäruoka-metioniini-raakaruoka -kuurilla on saatu pidettyä virtsakiteet poissa.
5. Kitte
Mitä tästä tytöstä voi edes sanoa? Käsittämätön sirppana, joka jaksoi seurata joka paikkaan ja rrrrrakasti Eetua. Kitte oli tosi herttainen tyyppi, jota omat kissamme kiusasivat jahtaamalla (kenties siksi, että se yritti omia palvelijat). Kitte ehti käydä yhdessä kodissa kokeilemassa elämää, palautui yhdistykselle ja päätyi toiseen ensikotiin, ja on nyt löytänyt sen oman kotinsa ihmisensä ainoana lellikkinä - mikä sopii tällaiselle kaikkeen osallistuvalle neidille paremmin kuin hyvin.
6. Devi
Devi palloilee Uudessa Kaupungissa Usva-siamilaisen seurassa. Kaveruksilla on vielä vähän sopeutumista toisiinsa, mutta ihmiset saavat silitellä ja rapsutella. Paitsi jos joku on erehtynyt leikkaamaan Deviltä kynnet tai tekemään muuta röyhkeää, jolloin kiukutellaan pari päivää. Devin uusi villitys on lelujen vieminen juomakuppiin ja märkien lelujen kantaminen sänkyyn...
Ne oli meidän tyypit ne. Jokainen hoitokissamme on opettanut minulle jotain uutta kissoista, enkä kadu ensikoteilun kokeilemista millään tavalla, vaikka se onkin nyt ohi.
