Vauva tuli taloon, miten kävi kissojen?

Olemme olleet jonkin aikaa tauolla ensikotitoiminnasta lapsemme takia. Esikoispoikamme syntyi 11/14, joten nyt hänellä on ikää reilu vuosi. Meillä on neljä omaa kissaa ja ensikotilaisia oli vaihtelevasti, millä kaikin tavoin vauvan tulo siis vaikutti kissoihimme?

Kotiuduttuamme pienen ihmisenalun kanssa, oli nelijalkainen porukka suhteellisen hämmentynyttä. Varovasti kurkittiin ja itkujen myötä kipitettiin katsomaan, että mikä siellä rääkyy. Hyvin pian kävi selväksi, että pinnasänkyyn rakennettu kissasuoja on täysin turha, kissat kun eivät menneet lähellekään lasta tai ainakin kaikkosivat kauas hyvin äkkiä jos vauva liikkui tai ääntelehti. Tämä välinpitämättömyys oli ihan positiivista, ei tarvinnut edes villeimmissä unissa murehtia vauvan turvallisuutta.

Vauva kasvoi ja kissat siinä vierellä, kissat eivät edelleenkään osoittaneet kiinnostusta vauvaan. Siinä vaiheessa kun lapsosen neliveto lähti käyntiin ja hän hoksasi, että kissat ovat maailman paras ja hauskin juttu heti maidon jälkeen, olivat kissat pulassa. Apua, se tulee perässä! Me aikuiset kaksijalkaiset koitimme pitää kissojen puolta, mutta valitettavasti pienen ihmisen muisti on lyhyt ja ei-sana kaikuu kuuroille korville. Toisinaan oli havaittavissa, että lapsukainen osasi jo päätellä seuraavan ajatusketjun: lähestyn kissaa varovasti ja hiljaa – se antaa silittää, konttaan tuhatta ja sataa kissan luo kiljuen täysillä – se juoksee karkuun. Kissaraukkojen kannalta tosin valitettavan harvoin kulki ajatus vielä ihan näin loogisesti ja varsinkin äänihuulet laitettiin koetukselle kissojen tullessa näköpiiriin. Tässä vaiheessa piti laittaa ensikotitoiminta jäähylle, koska omien kissojemme luonteiden vuoksi pystyimme ottamaan vain arkoja hoitokissoja, me emme kuitenkaan olleet paras ympäristö niitä kesyttämään. Omat kissammekin purkivat vauvastressiään hoitokissoihin.

Mutta miltä näyttää kissojen ja nyt kävelemään oppineen taaperon yhteiselo? Edelleen kissat pelkää lasta ja lapsi on hulluna niihin, pienoinen dilemma siis. Ihan niin villiä ei meno enää ole kuin alussa vaan taaperokin on löytänyt kissojen lisäksi muita mielenkiinnonkohteita. Taaperon lähestyessä kissat kipittävä äkkiä toiseen huoneeseen tai sohvan alle. Yksi kissoistamme stressaa selvästi poikaamme, tällä kissalla on muutenkin vatsaongelmia ja ne korostuvat vilkkaan lapsen myötä. Huomiota kissoille ei ehdi antaa enstiseen tahtiin, mutta ei mene kauaa kun niillä on lapsen kasvun myötä yksi uusi paijaaja ja leikittäjä lisää.

Miten sitten voi helpottaa kissojen eloa siihen asti, että lapsi oppii kissojen kohtelun ja käsittelyn? Meillä asia on ratkaistu sillä, että kissoilla on joka huoneessa paikka, johon ne pääsevät lasta karkuun (kiipeilypuu, pöytä jne.) ja keittiö eli kissojen(kin) ruokailutila on rajattu portilla, kissat saavat siis murkinoida rauhassa. Pet remedy/Feliway ym. kissoja rauhoittavat tuotteet ovat myös hollilla jos kriisi iskee. Meillä on onneksemme myös ideaali tilanne siinä mielessä, että kissat pääsevät välillä hermolomalle vanhemmileni. Siellä ne saavat jakamattoman huomion ja kyläilyjemme aikana niillä on kokonaan oma kerros päästä rauhaan.

Joskus vauva ja kissat mahtuivat jopa samaan kuvaan,

Vauva ja kissat eivät ole siis lainkaan mahdoton yhtälö. Joustamista ja vaivannäköä se vaatii niin kissoilta kuin aikuisilta, mutta mitä sitä ei tekisi perheenjäseniensä vuoksi. Vauva- ja taaperoaika ovat lyhyitä ja sitkeällä työllä kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä, ennemmin tai myöhemmin.

Kuulisin mielelläni kommenttiboxissa teidän kokemuksia kissoista ja vauvoista, tuliko ongelmia ja miten niistä selvittiin, vai selvittiinkö?

Deluxe PrimaCat testissä

Tämä ensikoti sai alkuviikosta jännää postia kun oma kissamme Rinkeli valittiin mukaan Deluxe PrimaCatin Fiksu vaihto -testiryhmään. Testiryhmäläiset pääsevät kahden viikon ajan maistelemaan Deluxe PrimaCatin lihaisampia annospusseja, -aterioita ja täysravintoa eli pussiruokaa, pateeta ja kuivamuonaa siis.

Laatikko täynnä herkkuruokaa.

Smirre tutustuu sisältöön.

Rinkelin kuivamuonan syömistä on rajoitettu minimiin ummetustaipumuksen vuoksi, siksi testiin pääsee osallistumaan myös toinen oma kissamme Smirre, joka taas ei juuri muusta välitä kuin kuivamuonasta.

Rinkeli maistiaisilla. 

Smirrelle maistuu kuivamuona.

Näin vajaan viikon kokemuksella ovat kissamme olleet oikein  tyytyväisiä ruokalähetyksen sisältöön. Olemme koittaneet ryhdistäytyä ja panostaa taas kissojen ruoan lihaisuuteen, ovathan kissat lihansyöjiä, ja nämä pussit, purkit ja kuivamuonha tulevat varmasti jatkossa olemaan tarjolla myös ensikotikissoillemme raakaruokinnan tukena.

Kuivamuona oli niin hyvää, että Smirren piti hakea sitä oma-aloitteisesti lisää.

Rinkeli syö niin, että PrimaCatit vaan roiskuu!

Muutaman päivän päästä raportoidaan mitkä muodostuivat kissojemme suosikeiksi! Toistaiseksi kana taitaa olla johdossa ;)

Ps. Tulevien häidemme takia, joita ollaan järjestelty 9kk ikäisen vauhtivauvan avustuksella, ensikotikuulumisten päivittäminen on jäänyt olemattomiin, mutta eiköhän syksyn mittaan sillekin löydy taas aikaa!

(mielipiteet ovat ensikodin henkilökohtaisia)

Tervetuloa virallisesti kotiin, Rousku!

Rouskun lempipuuhiin kuuluu patsastelu, jolloin häntä asetetaan aina tarkasti tassujen päälle ja sitten jäädään katselemaan ihmiten tai kissojen puuhia uteliaana.

Pitkäaikaisin hoitokissamme Rose-Marie eli Rousku tuli Kisulle noin vuoden, parin ikäisenä 20.6.2013, jolloin se otettiin kiinni Oriveden Eräjärveltä ihmisiin tottumattomana. Rouskulla oli pennut, jotka olivat kiinniottohetkellä jo luovutusikäisiä viikareita. Steriloinnin ja rokotuksen jälkeen Rose-Marieksi ristitty kissa matkasi ensikotiin Tampereelle 8.8.2013. 

Ensikoti joutui kuitenkin pian lopettamaan toiminnan, jolloin Rousku siirtyi 16.9 meidän hellään huomaamme. Tai kovin hellää ei siirtyminen ollut sillä Rousku ei antanut lainkaan koskea itseensä, joten kissan koppaan saaminen monia piilopaikkoja sisältävässä kaksiossa oli aikamoinen show. Pienen jahdin ja hätäkakkojen jälkeen matkasimme toiselle puolelle Tamperetta silloiseen kotiimme, jossa Rouskun toivotti tervetulleeksi niin omat kuin silloiset hoitokissatkin. 

Muita kissoja tuli ja meni, mutta Rouskua ei kukaan edes kysellyt. Sinällään se ei ole ihme, sillä Rousku on edelleen verrattain arka, se ei anna käsitellä itseään ja pitää mielellään pienen hajuraon ihmisiin, mutta sopivissa olosuhteissa sitä pääsee hieman silittelemään. Ja onpa tuo raitapakkaus pari kertaa yllättänyt puskemalla palvikinkkua tarjoavaa kättä!

Rousku ei kuitenkaan selväkstikkään stressaa eloa ihmisten kanssa, sillä suurimman osan päivästä se viettää ihan näkösällä siellä missä ihmisetkin ovat. Kesällä tosin tämä auringonpalvoja on viihtynyt talouden kuumimmassa huoneessa eli lasitetulla parvekkeella. Esimerkiksi iltaisin Rousku tulee aina perässä makkariin tarkastamaan minne ihmiset meni ja jatkaa sitten jonnekin touhuamaan omiaan. 

Rousku kipittää kupille heti kun joku menee ruoka-aikaan keittiöön ja jos palvelijat ovat turhan hitaita, näppää se hellästi sormille tassulla vauhtia. Toiset kissat ovat Rouskusta kivoja, etenkin meidän Wohveli, jonka yhden hengen fanikerhon Rousku muodostaa (fanikerhoon tosin liittyy toisinaan hoitokissojamme, nuoria tyttöjä), Wohveli tosin palkitsee tämän faniuden yleensä vain läppäisemällä innokasta kiehnääjää. Mutta saa Rousku joskus Wohvelista raviseuraakin, tämä kissa tuntuu olevan pieneen tyytyväinen.

Rose-Marien reaktio rapsutuksiin.

Rousku on siis ollut jo meidänkin ensikodissamme lähemmäs vuoden. Tänä aikana siitä on tullut omine höppänine tapoineen ja eleineen hauska lisä meidän kissalaumaamme ja olemmekin monesti sanoneet, että Rousku kuuluu jo kalustoon. Tämän tuloksena päätimmekin adoptoida Rouskun itsellemme ja tarjota sille nyt loppuelämän kodin omassa porukassamme. Jokainen kissa ansaitsee mahdollisuuden ja arkuudestaan huolimatta Rouskusta on ollut meille valtavasti iloa ja sen pieniä kehitysaskelia on hienoa seurata. Ihmisiin tottumaton ulkokissakin voi sopeutua hyvin sisälle ja ihmisten pariin. Se voi viedä aikansa, mutta niin kauan kun kissa näyttää hetken totuttelun jälkeen uteliaalta ja rennolta pelokkaan ja stressaavan sijaa, tiedetään että ollaan oikealla polulla kohti kesyyntymistä. Sylikissaa Rouskusta koskaan tuskin tulee, mutta ei se haittaa, laiskoja sylittelijöitä me olemmekin ;) 

Kaunokainen unten mailla viime talvena.

Kesällä taas päivätorkut otetaan parvekkeella.

1. Nuuh, mitähän tuolla pöydällä on. 2. Tässä on vaan joku muistilista.
3. Hetkonen, täähän näyttää hyvältä! 4. Jes, sain jämät!

Tervetuloa siis virallisesti ihan omaan kotiin, Rousku! <3