Kissoja kerrakseen! Sinikki kotiin, Halipula!Mustikka ja tervetuloa Maca!

Sintti-Sinikki ja Megadolon-Nuppu

Tänään tiistaina koitti Sinikin maailmalle lähtö rauhallisissa ja mitään arvaamattomissa merkeissä.

Sinikin viimeiset päivät ensikodissa sujuivat rauhallisesti ja vielä muutaman viimeisen päivän aikanakin tuli 'ensimmäisiä'; nukkui ensimmäistä kertaa nojatuolissa + hyppäsi ensimmäistä kertaa sänkyyn ja nukkui siellä vieläpä Nupun seurassa monta kertaa.

[kuvien jälkeen lisää juttua...]

 

Kaverusten riehuhetki + Kaverusten nokoset + "Mitäs kuvailet siä?"

Tirriäinen Tositarkoituksella + Viimeinen kuva ensikodissa + Megadolon-Nuppu vertauskuva

Sunnuntaina ilmestyi jo uusi asukas, alkutietojen mukaan noin 1.v leikkaamaton kollipoika Mustikka. Sinikin ja Mustikan suuri eroavaisuus niin värissä kun käytöksessä oli vähintäänkin hätkähdyttävä; kun vaaleahko arkajalka tyttö oli lähdössä kotiin, tuli muutamaa vatsakarvaa ja pientä valkoista rintalaikkua lukuun ottamatta täysin musta, äärimmäisen seurallinen poika tilalle.

Nuppu livahti eristysalueelle heti ensimmäisen tunnin kuluessa ja karvatupot lensivät kun paikan pomo yritti repiä tulokkaalta silmät päästä; tässä taloudessa ei näemmä tämä leikattu tyttö/leikkaamaton poika yhdistelmä onnistu. Sain onneksi nopeasti tilanteen hallintaan ja täysin kääminsä polttanut Nuppu pääsi takaisin eteiseen jossa se vielä yritti uhitella minullekin mutta sai siitä hyvästä suikupullosta kylmää vettä niskaansa. Tilanteesta säikähtänyt Mustikka piiloili vessan pyykkikaapin alla loppu illan mutta tuli rapsutuksia vastaan lattialle kiehnäämään kun kävin istumassa seurana.

Mustikan suuri seurankaipuu ja ikuinen halipula kuitenkin teki eristyksestä kovin ikävän kun toinen olisi niin halunnut seuraa 24/7 ja vessassa Mustikan seurana istuminen ei ikuisesti onnistunut. Aina vessan oven sulkeutuessa alkoi mauku konsertti johon huvittavasti Sinikki yhtyi ja hoitsut duetoivat monta tuntia vessan oven läpi kunnes otin Mustikan koppaan ja näytin Sinikille kenen kanssa hän konsertoi. Tämä näytti rauhoittavan tilanteen tytön osalta ja Sinikki lähti olohuoneeseen koisaamaan mutta Mustikka jatkoi konserttia aamu yhdeksään.

Tänään tiistaina tulikin puhelu että jahka vaihto onnistusi kun toisessa ensikodissa oli lasta ylisuojelevan leikkaamattoman tyttökissan kanssa ongelmia ja meillä taas ei oikein leikkaamaton kolli sopinut pieneen porukkaamme. Vaihdosta sovittiin ja lasten kanssa hyvin toimeentuleva Mustikka pääsi helpottamaan halipulaansa lapsiperheeseen toiseen ensikotiin ja Maca pääsi lapsettomaan ensikotiin meidän vanhan rouvan seuraksi.

Maca kun tuli ovesta sisään en voinut kun nauraa. Oliko persoonat vain vaihtuneet mutta sama kissa tullut takaisin? Maca ja Mustikkahan ovat kuin kaksoset! Ainoat erot ovat että Macalla ei ole valkoista yhtään ja on äärettömän arka ja hiljainen.

Mustikka?! Ei... kyllä se on Maca. + Uusi tulokas. + Älä tule lähelle, pelottaa! -hiljainen sähähdys-

Tämän päivän aikana olen vain naureskellut että nyt mulla onkin joku kissanvaihto ohjelma menossa kun kolme hoitsua ollut samassa kämpässä yhden päivän aikana. Huvittavaa on myös se ettei Nuppu ole varmaan edes huomannut että Sinikki on poissa ja että vessassa tymyilee nyt tyttö eikä poika.

Edessä oli Mustikan kanssa puolikas matokuuri ja kastraatio mutta se vastuu on nyt siirtynyt uudelle ensikotiperheelle. Nyt edessä on Macan madotus, sterilisaatio, siedätyttäminen Nuppuun ja kesytys.

Paljon onnea ja menestystä Sinikille uuteen kotiin ja Mustikalle (niinkuin myös Macalle) uuteen ensikotiin. :) Liitän tähän loppuun vielä Mustikan halipula videon, ja kirjoittelen taas lisää kun edistytään.

Lämmintä syksyä,

Julia

Sinikin kuulumiset ja uusi koti!

Heipsis taas ja hyvää syyskuun alkua! Mihin se aika rientääkään? Piti niin kovasti blogia päivitellä mutta jäikin sitten vähemmälle. Sinikki sopeutui ensikotiin hyvin ja tulee Nupun kanssa toimeen mainosti. Yhtäkään tappelua ei ole kissojen välillä ollut ja sepä onkin ollut helpotus. On juuri 12-vuotta täyttänyt Nuppukin saanut tarvitsemaansa liikuntaa kun vetävät rallia ympäri asuntoa niin että matot ovat rullalla.

Sinikillä todettiin eläinlääkärissä flunssa ja korvahiiva, joihin liittyi antibioottikuuri ja vähän ikävämpi korvatippakuuri. Totesin lähes kahden viikon eristyksen helpommaksi vaihtoehdoksi lääkekuurien ajaksi kuin ikuisen jahtaamisen, mistä olisi jäänyt niin Sinikille kuin minullekkin traumat.

Nyt terve nuori kissa, Sinikillä on painoa kepeät 2.57kg ja käsittelykin onnistuu jo hyvin, vaikka tassuihin koskemisesta Sinikki ei vieläkään pidä ja sylissä pysyy ehkä korkeintaan minuutin jos on ihan pakko. Rapsut kyllä kelpaa, eikä tyttönen enää kavahtele kun silitetään.

Sinikki on tervehdyttyään riehaantunut leikkimään oikein todenteolla ja kun hampaatkin hoidettiin kuntoon (viisi otettiin pois kokonaan) on syöminenkin helpottunut. Sinikin ohut turkki muuttui oikean ruokavalion ja sairauksien pois hoidon myötä nopeasti koiran karkeasta terveen pehmeäksi. Kala ja makkara ovat herkkua mutta maidosta (laktoositon&rasvaton) ei välitä kun taas Nuppu ei syö niitä mutta maito kelpaa; jokainen kissa on oma yksilönsä ihan niin kuin ihmisetkin.

Sinikin lempi puuhaa on ikkunasta ulos katselu, pallojen jahtaminen, nokostelu ja kuittien repiminen. Oikeastaan kaikki mitä on pöydällä on kiva tipautella alas, varsinkin paperit ja kuitit joita on kiva järsiä ja jättää niiden palasia ympäri keittiötä; niillä on sitten mukava palata leikkimään kun on tylsää.


Viisikymmentä päivää siinä meni mutta vihdoin Sinikki hyppäsi divaanille jalkojen viereen ja meinasi itku tirahtaa onnesta kun kärsivällisyys ja hoiva tuotti niin nopeasti tulosta; olisihan voinut mennä huomattavasti pidempäänkin. Nyt tulee maanantaina tasan kaksi kuukautta täyteen Sinikin saapumisesta, ja siihen se sitten päättyykin, sillä Sinikillä on koti! Uusi emäntä noutaa Sinikin alkuviikosta ja tyttönen pääsee totuttelemaan uuteen loppuelämän kotiinsa ja ihmiseensä. Loppuun liitän vielä suloisen kuva kokoelman Sinikin viimeiseltä kuulta ensikodissa.

Uusi ensikoti liittyy blogiin!

Ensimmäinen rescuemissi tupsahti tämän tamperelaisen ensikodin makkariin neljä päivää ensikotisopimuksen allekirjoittamisesta. Oma kissani Nuppu oli vielä rokottamatta ja madottamatta joten uusi arkajalka sai totutella yksiöönsä rauhassa. Nuppu ei pahemmin älynnyt että mitään merkittävää oli tapahtunut, eikä tajunnut pitkään aikaan; ainoa mikä harmitti oli ettei saanut tulla mamman viereen nukkumaan.

Rescue numero yksi on nimeltään Sinikki; pienen pieni, noin 4-5-vuotias kissaneiti jolla on takanaan ainakin 2-3 pentuetta ennen Kisun hoiviin pääsemistään. Sinikki siirtyi toisesta ensikodista meille koska toinen ensikoti oli pääasiassa pentukoti johon oli tulossa uusi pentue ja tilan puute uhkasi.

Sinikin pieni koko ja suuret siniset silmät sulattavat sydämen; arkahan hän on mutta rohkaistuu päivä päivältä, innostuen jo leikkimään ja pyörimään jaloissa Nupun kanssa kun ruokakupit alkavat täyttymään.

Ensimmäiset parisen viikkoa Sinikki lymyili sängyn alla, saaden kunnianimen yllättämisen mestari, kun en yhtään kuullut että hän on mihinkään sängyn alta uskaltautunut ja kun käännyin ympäri niin hupsista, siinä hän istuikin selän takana senkin päällä, ikkunasta ulos katselemassa.

Yksiökin oli tosin pakko siivota, ja vaihtelun vuoksi Sinikki pääsi tutustumis kierrokselle parvekkeelle päivän ajaksi. Nuppu ihmetteli kovasti mikä se siellä kuljeksii ja murisi ikkunan takana hääräävälle Sinikille.

Päästyään vihdoin pois yksiöstään muutaman kissojen tutustuttamis kerran jälkeen, Sinikki juoksi 'piiloon' matolääkkeen annon jälkeen; Nupun ilme oli vähintäänkin pöyristynyt kun uusi tulokas piiloitui ihan viereen, tajuamatta että Nuppu oli heti selän takana.

Kosketuksesta Sinikki ei pahemmin vielä välitä ja juokseekin pakoon jos sitä lähestyy; paitsi jos osaa katsoa ihan muualle niin kuin ei häntä huomaisikaan; silloin Sinikki ihmettelee vieressä että mikäs nyt, onko hänelle annettu näkymättömyyden supervoimat? ja jatkaa tekemisiään rauhassa. Kantokopassa Sinikki ei pääse pakoon lähestyvää kättä ja muutaman rapsutuksen jälkeen kosketus onkin ihan kiva juttu eikä haittaakkaan enään yhtään.

Arkuutensa vuoksi piiloutuvan Sinikin pakopaikka on sohvan alla jonne hän livahtaa jos ihmiset tulevat liian lähelle; jostain syystä Sinikillä tuntuu olevan käsitys että jos musiikki on päällä, ihmiset eivät liiku sohvalta jolloin on turvallista tulla taas kiertelemään asuntoa.




Suurimmat edistys askeleet kuukauden aikana ovat olleet ehdottomasti kynsien leikkuu, madotus, silittämään ja harjaamaan pääseminen, leikkimisen alkaminen, jaloissa pyöriminen ruokinnan aikana, ja senkin ja sohvan päältä nukkumasta löytäminen. Kissat tulevat keskenään toimeen hyvin ja rauha on maassa.



Sinikin mielestä kynsien leikkuu ei ollut yhtään kivaa mutta se oli kuitenkin pakko hoitaa pois molempien kissojen kohdalla jottei tule vammoja jos tappelevat; vaikka näin ei olekkaan onneksi tapahtunut. Arkuudestaan huolimatta Sinikin aggressiivisuus on täysi nolla, vaikka protestoivalta sähinältä ei olla täysin vältytty kun on väkisin otettu kiinni kynsien leikkuuta varten (tohakassa tuli myös yksi raapaisu, joka oli täysin sen syytä että Sinikki yritti kiemurrella pois ja kynnet olivat liian terävät, ei siksi että Sinikki olisi tahallaan raapinut kun kynsien leikkaus ei ollut mielekäs juttu) ja kun on ajettu huoneesta toiseen jotta saadaan koppaan parvekkeelle siirron ajaksi.

Kaikkein mielekkäimmät lelut ovat Sinikin mielestä leikkikepin nauhat joita on kiva taputella tassuila ja pureskella, pallot joita se jahtaakin huimaa vauhtia keittiön tuolien jalkojen ympäri, villahiiri jota se heittelee ympäri lattiaa ja kuitit... kyllä, luitte oikein, kuitit, ne kun rapisee niin ihanasti ja niitä on kiva läpsiä tassuilla ja repiä.

Tämä suloinen arkajalka odottaa omaa loppuelämän kotiaan Tampereella joten jos sinulla on antaa pikkuruiselle Sinikille koti, käyhän lukaisemassa Sinikin portfolio Kisun sivuilta, ja ota yhteyttä jos suuret siniset silmät ovat vieneet sydämestäsi kissan kokoisen paikan.