Piipaleen eli Krisun kuulumisia

Sain kuulumismeilin ekan ensikotikissani Piipaleen eli nykyisin Krisun elämästä. Oli ihana kuulla, että sillä on kaikki noin hyvin!

Näin Krisun kotiväki kirjoittaa: "Krisu ja Madde tulevat toimeen keskenään hyvin. Alkuun siis molemmat oleili eri kerroksissa ja suostui olemaan keskenään vain ruokailutilanteissa. Madde piti aggressiivisesti yllä "reviiriään" ja Krisu oli melko säikky, ei tosin ihmisiä kohtaan. Nyt kuukausia myöhemmin ne saattaa makoilla rauhassa samassa sängyssä ja taitaa käyttää samaa hiekkalaatikkoakin. Molemmat kulkee talon kerroksissa vapaasti, paitsi Krisu ei ole kellarin jyrkistä rappusista uskaltanut mennä vielä alas (kissojen ulkoiluaitaukseen pääsee sitä kautta). Suloisinta on kun kisut pesee toisiaan eli nuolee vaikka toisen päätä ja painii leikkisästi keskenään!"

Piipale lähti omaan loppuelämän kotiinsa

Piipaleen viimeinen viikko ensikodissa sujui mainiosti: matolääke syötiin mukisematta, korvapunkkiliuos oli helppo laittaa niskan ihoon, Panun kanssa Piipale juoksi ja leikki, mutta isoin kissa-asia tapahtui viimeisenä iltana, kun Piipale ja Niilo vihdoin tekivät hyvän sovun ja Piipale antoi kehrätessään Niilon puskea poskeaan. Niilolle puskeminen on kovin tärkeää ja nyt tiedän varmasti, että omat pojat Panu ja Niilo hyväksyvät kaikenlaisten hädänalaisten kissaveikkojen majoittamisen. Voin myös hyvillä mielin päästää Piipaleen ikiomaan loppuelämän kotiinsa kun tiedän sen tulevan toimeen paitsi ihmisten myös muiden kissojen kanssa ja voin olla varma, että se sopeutuu nopeasti uuteen elämäänsä vilkkaan ja leikkisän 3-vuotiaan leikatun tyttökissan kaverina. 

Lähdön hetki oli tietenkin hiukan haikea, mutta Piipale pärjää varmasti hyvin ja kotiutuu nopsasti uuteen hyvään kotiinsa. Ja onneksi Piipale sai kodin näin nopeasti, sillä jos se olisi kehrännyt tyynylläni kaksi kuukautta eikä vain kaksi viikkoa en olisi raaskinut luopua siitä!

Ensi viikolla tässä ensikodissa totutellaan jo aivan toisiin veikkosiin...

Piipaleenkatsojat

Kun heräsin päikkäreiltä Piipale oli kerällä tyynylläni pehmeä turkki poskeani vasten ja viivyttelin pitkään siinä hetkessä, mutta pakko oli vihdoin nousta siivoamaan pahimmat kissanhiekat eteisen lattialta, sillä tulossa oli Piipaleenkatsojia.

Sovittuun aikaan ovikello soi ja sieltä saapuivat rouva ja parikymppinen tytär, mukavia ihmisiä kumpainenkin. Johdatin heidät sängyn luo katsomaan Piipaletta ja tämä tuli kehräten tervehtimään. Molemmat silittivät Piipaletta, tytär kyykistyi sängyn viereen ja Piipale meni heti hänen syliinsä ja se oli siinä: Piipale valitsi omat ihmisensä eikä kellään ollut enää siihen mitään sanomista. Rouva kyseli neuvoja kissojen sopeuttamisesta ja miten mahtaisi kissojen erillisruokinta onnistua, sillä kodin 3-vuotiaalla leikatulla tyttökissalla on allergian takia erityisruokavalio ja Piipaleen ruuat saattaisivat kiinnostaa kovasti kodin kuningatarta. Ehdotin, että kissat totutettaisiin siihen, että ruoka syödään heti ja loput korjataan pois, sillä pian kissat oppisivat syömään kerralla tarpeekseen.

Rouva oli hetken miettiväinen, mutta kun kysyin, että laitanko nettiin, että Piipale on varattu hän sanoi laita vaan. Luovutuspäivä sovittiin viikon päähän, sillä Piipaleen pitää saada vielä toinen annos korvapunkkilääkettä ja se pitää madottaa varmuuden vuoksi toistamiseen. Lupasin lähettää neuvoja kissojen totuttamisesta toisiinsa ja niin oli Piipale löytänyt oman loppuelämän kotinsa.

Pojat tottuvat Piipaleeseen

Seuraavina päivinä omat pojat alkoivat jo vähitellen tottua Piipaleeseen. Satunnaista sähähtelyä tuli lähinnä Piipaleen puolelta, kun Niilo halusi tehdä tuttavuutta häntä pystyssä eli tervehdysasennossa. Niilo kävi useampaan otteeseen hiukan haistamassa Piipaletta ja pian kissat jo pystyivät loikoilemaan melko lähellä toisiaan. Enää ei Piipaletta laitettu yöksi kylppäriin ja nukuimme kaikki rauhassa - kunnes Niilo/Piipalehässäkän takia liian vähälle huomiolle jäänyt oma kissani Panu väänsi haisevan protestin sänkyyni aamulla klo 6. Panu sai sitten paljon huomiota, mutta vasta tunnin päästä, ettei yhdistänyt protestiaan huomion saamiseen.

Täytin Piipaleesta taustatietolomakkeen, otin kuvia ja lähetin Kisun nettisivuille menevän ilmoituksen webmastereille. Piipaleesta tuli jo samana iltana kaksi kyselyä, mutta kumpainenkin olisi halunnut (mielestäni muuten aika hyvään kotiinsa) vain ja ainoastaan Piipaleen. Kysyin neuvoa ensikotiemoltani, joka oli ehdottomasti sitä mieltä, että Piipaleella pitää olla ikiomassa loppuelämän kodissaan kissakaveri leikkiin, painiin ja yleiseen touhotukseen. Emo myös suositteli pariakin kissaa, joista tulisi Piipaleelle kiva kaveri.

Sitten seuraavana päivänä tuli aivan täydellinen meili, jossa etsittiin kaveria 3-vuotiaalle vilkkaalle ja leikkisälle leikatulle tyttökissalle ja jopa pieni ulkoilutarhakin oli tarjolla. Vastasin meiliin ja jäin jännityksellä odottamaan kissankatsojia.

Piipale saapui ensikotiin

Lauantaina ensikotiemoni vihdoin toi Piipaleen ja tutustuttaminen alkoi. Ensin Piipale oli kopassaan ja oma Panuni kävi haistamassa nopsasti ja meni sitten pois. Niilo hätistettiin esiin piilokolostaan ja sille ja edelleen kopassa olevalle Piipaleelle annettiin raksuja herkkupaloiksi ja ne saivat syödä toistensa nähden. Sitten Piipale päästettiin vapaaksi ja se kävi heti laatikolla. Sen jälkeen se puski minua, kehräsi ja kiehnäsi kovasti. Piipale on todella ihmisrakas kissa.

Piipale tutki nopeasti yksiöni ja Niilo tuli pitämään sille eräänlaista ulinaa, jonka ensikotiemo sanoi enteilevän tappelua. Piipale meni kylpyhuoneeseen ja Niilo vahti ovella. Järjestin kylppäriin ruoka- ja vesitarjoilun ja annoin kissojen totutella toisiinsa. Niilo ulisi edelleen välillä, joten vein kylppäriin pehmustetun kopan nukkumapaikaksi ja suljin Piipaleen yöksi sinne niin saimme kaikki nukkua rauhassa.

Piipaleella on tassuissa eriparisukat

Seuraavana päivänä Piipale muutti huoneen puolelle. Minun silitellessäni ja helliessäni Piipale kehräsi ja tuli syliin, mutta Niilon kanssa välit olivat edelleen kireät ja oli useampikin uhkaava tilanne, jossa Niilo piti uhkailu-ulinaa häntä paksuna ja Piipale vastasi sähinällä ja aikoi hyökätä, mutta onneksi ehdin ajoissa tilanteisiin väliin ja varasin isoon lasiin vettä heitettäväksi kissojen päälle siinä tapauksessa, että ne rupeaisivat tosissaan tappelemaan.

Panu ei ihmeemmin piitannut Piipaleesta, sähähti vain miedosti, jos Piipale meni kurkkimaan Panun korin laidalle. Illemmalla tilanne rauhoittui vähitellen, Panu oli korissaan, Niilo pikkupöydällä sängyn lähellä ja Piipale torkkui sängyllä minun seuranani kun datailin. Niilo olisi jo halunnut tehdä tuttavuutta, mutta Piipale sähisi sille. Yöksi laitoin Piipaleen taas kylppäriin ja kun kävin kurkkaamassa Piipale torkkui lavuaarissa ja kehräsi.

Piipale chillaa