Piipaleenkatsojat

Kun heräsin päikkäreiltä Piipale oli kerällä tyynylläni pehmeä turkki poskeani vasten ja viivyttelin pitkään siinä hetkessä, mutta pakko oli vihdoin nousta siivoamaan pahimmat kissanhiekat eteisen lattialta, sillä tulossa oli Piipaleenkatsojia.

Sovittuun aikaan ovikello soi ja sieltä saapuivat rouva ja parikymppinen tytär, mukavia ihmisiä kumpainenkin. Johdatin heidät sängyn luo katsomaan Piipaletta ja tämä tuli kehräten tervehtimään. Molemmat silittivät Piipaletta, tytär kyykistyi sängyn viereen ja Piipale meni heti hänen syliinsä ja se oli siinä: Piipale valitsi omat ihmisensä eikä kellään ollut enää siihen mitään sanomista. Rouva kyseli neuvoja kissojen sopeuttamisesta ja miten mahtaisi kissojen erillisruokinta onnistua, sillä kodin 3-vuotiaalla leikatulla tyttökissalla on allergian takia erityisruokavalio ja Piipaleen ruuat saattaisivat kiinnostaa kovasti kodin kuningatarta. Ehdotin, että kissat totutettaisiin siihen, että ruoka syödään heti ja loput korjataan pois, sillä pian kissat oppisivat syömään kerralla tarpeekseen.

Rouva oli hetken miettiväinen, mutta kun kysyin, että laitanko nettiin, että Piipale on varattu hän sanoi laita vaan. Luovutuspäivä sovittiin viikon päähän, sillä Piipaleen pitää saada vielä toinen annos korvapunkkilääkettä ja se pitää madottaa varmuuden vuoksi toistamiseen. Lupasin lähettää neuvoja kissojen totuttamisesta toisiinsa ja niin oli Piipale löytänyt oman loppuelämän kotinsa.