Kissalisäyksiä Tampereella - Kuva pläjäys!

Kylläpä se aika rientää; aina sanon että jos sitä tällä viikolla kirjoittais blogiin ja hupsista vaan taas se jäi. No mutta nyt kirjoitan; onhan aihettakin riittämiin. :)

Viimeksi kirjoittaessani oli 9. syyskuuta ja oli ollut tripla hoidokki päivä. Tällöin kotiutunut Sinikki on jo sopeutunut uuteen elämäänsä ja viettää kissan päiviä uuden omistajansa silmäteränä. Koiriinkin Sinikki on jo päässyt tutustumaan, ja yksi onkin erityisen ihastunut meidän sinisilmäiseen entiseen ujopiimäämme. :) Ennen kosketuksesta säpsähtävä neiti nauttii nyt rapsuista eikä enää kyhjötä pelokkaana sängyn tai sohvan alla. Lisään tähän väliin muutaman Sinikin uuden omistajan lähettämän kuvan Sinikistä uudessa kodissaan. :)

Sinikki ottaa rennosti uudessa kodissaan...

... mutta on myös kova leikkimään. :)

Samana päivänä vaihtoon lähtenyt Mustikka on sittemmin löytänyt takaisin omaan kotiinsa. Alkuperäinen nimi olikin Tiuhti, ja kotona odotti velipoika Viuhti. Hyvä että joskus kadonneet rakkaat löytävät vielä kotiinkin. :) Muistakaa hankkia karvaisille perheenjäsenillenne turvasiru kotiin löytämisen mahdollisuuden kasvattamiseksi. Jopa sisäkissat kuten Mustikka/Tiuhti oli ollut, voivat tipahtaa ikkunasta tai hypätä parvekkeelta. :)

Tripla hoidokki päivänä ensikotiimme saapunut uusi tulokas, aggressiiviseksi luokiteltu Macakin löysi sen oman paikkansa maailmassa; oikein ekstra vauhdikkaasti. :) Neiti ehti ensin odottaa viikon leikkausta, sitten toipui kymmenen päivää, jonka jälkeen ensikoti mamma epäili että olisi ollut tyrä ja kissa parka joutui viettämään eristyksessä muutaman päivän lisää ennen kun päästiin eläinlääkäriin. Eläinlääkäri totesi onneksi epäilyn turhaksi, olikin vain lankareaktio, mutta siitäkin huolimatta tyttö sai viettää vielä yhden ekstra päivän eristyksessä, viettäen yhteensä lähes kuukauden eristyksessä.

Lystikäs nukkumapaikka - Rakensi pyyhkeestä ja raapimatolpasta majan eristyksessä - Nukkui ekaa kertaa sängyssä

Maca fanitti korkeuksia... :D

Ei neiti sitten kerennytkään olla kun alle kaksi viikkoa poissa eristyksestä kun matkustikin jo uuteen kotiinsa. Uuteen kotiin lähtiessä 'älä vaan tule lähelle, en tykkää yhtään' -Macasta oli tullut 'herätän sut aamulla nukkumalla sun päälläsi, noudan leluja kuin koira ja annan sun rapsuttaa mua ja ottaa mut syliin' -Maca. Vielä hieman raisu, esim. ottaessa leluja pois, ja edelleen inhosi lapsia niin paljon että rapussa kiljuvat lapset saivat neidin sähisemään ja piiloutumaan, mutta muuten leikkisä kissa joka pääsi omaan kotiin missä eivät lapset häiritse ja häntä lellitään joka päivä. :)

... ja aggressiiviseksi luokitellusta kissasta paljastui oikea syliluuta. :)

Macan lähdettyä 18.10., ensikoti olikin omaa kissaa lukuun ottamatta tyhjä vähän alle viikon (ja oli muuten outoa kun ei ollut oman kissan lisäksi toista kissaa) ennen kun 22.10. ovesta putkahti ensikoti kissa numero neljä; Oriveden arkajalka, Seita.

Seita Nupun innokasta lähentelyä paossa tunnin sisällä saapumisesta.

Nuppu otti Seitaan heti uteliaasti kontaktia josta Seita ei heti pahemmin välittänyt, mutta muutaman päivän rauhoittumisen jälkeen neidit tulivatkin jo sutjakkaasti toimeen, vaikka vieläkin joskus jollain palaa käämit ja jostain kuuluu sähinää vaikka eivät tappelekkaan.








Seitaa ei erityisemmin kiinnostanut kuvattavana olo tullessa, mutta nyt neiti on jo tottunut salaman välkkeeseen.

Sohvan selkänojalla, jaloissa ja ikkunalaudalla on eritoten kiva nukkua. :) Olen myös huomannut että Seita tykkää jahdata rytättyjä kuitteja lähes yhtä paljon kun Sinikki tykkäsi repiä niitä; mikähän niissä kuiteissa niin viehättää? :D

Anskun upeat silmät. <3

Nupun ja Seitan tullessa niin hyvin toimeen, ensikoti mamma halusi kokeilla onneaan (ja Nupun rajoja), toivottaen 3.11. tervetulleeksi toisenkin hoidokin, kisun numero viisi. Alun perin Hämeenlinnasta kiinni otettu, Orivedellä pyörähtänyt ja Nokian kautta Tampereelle saapunut Anna-Bella olikin heti hyvää pataa Seitan kanssa joka oli heti avuliaasti tutustuttamassa Anna-Bellaa uuteen ensikotiin, arkoja kun olivat molemmat.

Anna-Bellalla oli tullessa kova yskä johon sai sitten antibioottikuurin josta ei tykännyt yhtään; ja ei tykännyt Seitakaan. Anna-Bella kanteli Seitalle että ensikoti mamma kiusaa häntä ja Seita meni maata pitkin korvat luimussa sähisten pakoon heti kun siihen edes vilkaisi. :D Höppänä stressipallo.

Kolmikko laiskottelee.

Anna-Bella ja Seita muodostuivatkin oivaksi parivaljakoksi, leikkien ja nukkuen yhdessä, rohkaisten toinen toisiaan. Anna-Bellan jatkuva lääkitseminen kuitenkin stressasi Seitaa paljon ja vaikka olin aiemmin onnistunut muutaman kerran Seitaa sipaisemaan, nyt ei enään päästykkään niin lähelle, kun taas Anna-Bella rupesi vastahakoisesti antamaan silityksen kanssa periksi. Anna-Bellalla olikin koti jo itsenäisyyspäivänä tiedossa mutta odotteli kotiin pääsyä vielä yskän ja likaisten korvien takia tammikuuhun saakka, lähtien uuteen kotiinsa 11. tammikuuta.

Taas täällä oltiin hetki ilman kolmatta kisuliinia ja Seita rauhoittui huomattavasti kun ketään ei enää lääkitty. :) Nuppu ja Seita alkoivat leikkiä yhdessä ja herättävät ensikoti mammankin aina muutaman kerran yössä kaatamalla tai tiputtamalla jotain (mm. viime yönä kaatoivat keittiön tuolin).

Ensin vessassa...

17. tammikuuta saapui ensikoti kisuliini numero kuusi. Alunperin Virroilta oleva Ronja kävi pyörähtämässä Orivedellä ennen kun saapui Tampereelle kesyyntymään ja alku jäykkyydestä huolimatta, pikkuhiljaa edetään jo uuteen paikkaan totuttelussa.

... sitten senkin alla...

Ensin oltiin vessassa eristyksissä hetki, sitten piiloteltiin makuuhuoneen senkin alla kolmisen päivää. Pian oltiinkin jo livahdettu olohuoneeseen sohvan alle josta maailmaa tarkkailtiin suuren purinan säestyksellä. Nuppu kovin ihmetteli koska sohva oli oppinut kehräämään, mutta tajusi lopulta että alla asustelee uusi kaveri. :)

... ja vihdoin sohvan alla. :) Pieni Ronja, suuren suuri kehruu. :)

Ronja on vielä arka mutta varmasti kärsivällisen ensikoti mamman ja rohkaisevien ensikoti kavereiden avulla rohkaistuu nopeasti. Nytkin ollaan jo tutkittu asuntoa paljon ja katseltu ikkunastakin ulos. Vielä ei olla uskallettu leikkiä, mutta kyllä sekin piakkoin varmasti alkaa maistumaan.




Seita ja Ronja odottavat vielä omia loppuelämän kotejaan; olisiko sinun elämässäsi tilaa nuorelle leikkisälle kissalle? :) Klikkaa linkkejä nähdäksesi kissojen esittelyt ja ensikodin yhteystiedot Kisu Ry:n sivulla! :)

Kyllä se kesyyntyminen siitä; Ronja kymmenettä päivää ensikodissa. :)

Kaunottaret Molla ja Mimosa esittäytyv

Miauu! Me kaksi kaunotarta saavuimme ensikotiimme hieman yli viikko sitten. 

Minä oranssi-valkoinen neitokainen olen Molla, olen hyvin huomionhakuinen ja rrrrakastan kehräillä ihmispalvelijoideni viekussa! Olen myös kunnon unikeko, tykkään mässätä ja sitten kuorsata kuuluvasti keskellä kirkasta päivää. 

Olen myös utelias ja rohkea, olenkin jo tutkaillut uutta ensikotiamme huolellisesti ja tiedän, että ihmispalvelijoitamme on helppo houkutella hoivaamaan, kunhan vähän vaan pistäytyy näytille ja tuijottaa söpösti, niin johan tulee pusuja ja silittelyjä! Tykkään! 

Minä musta ja mystinen mimmi olenkin Mimosa, ja mystisyydestäni johtuen olenkin aivan toisenlaista sorttia, kuin tuo mokoma Molla. Minä tarkkailen ja tunnustelen omalla tyylilläni näiden ihmispalvelijoideni puuhia, ovatkohan he luotettavia? En helpolla päästä luokseni silittelemään tuollaisia kummajaisia!

On minulle kuitenkin ruoka ja vesi alkanut jo säännöllisesti maistua, vaikka ensiksi epäilin niissäkin olevan jotain vilunkia.. Tykkään kuitenkin enimmälti pysytellä omissa oloissani ja ihmetellä elämän mysteerejä piilopaikoissani, antaa tuon Mollan nyt ensialkuun kerätä huomiota, kun tuollainen hellyydenkipeä on. Sitten myöhemmin lienee minun aikani asettua esille. Olenkin hiljalleen tehnyt pieniä testejä, käyn välillä piipahtamassa piilopaikoistani ihmisten ilmoille ja pianhan he jo yrittävätkin tulla silittelemään! Hölmöt, täytyy vielä tiukemmin opettaa niille, että minä kyllä kerron sitten kun kelpuutan hierontoja, ensin tahdon rauhassa tutkia paikkoja! Mutta kyllä kai täällä kelpaa, katellaan. 

-Tatja

Tervetuloa ensikodiksi, myös Pirkanmaan ulkopuolelta!

Kisu toimii pääasiassa Pirkanmaalla, mutta tässä muutaman toimintavuoden aikana olemme jo levittäytyneet laajemmalle alueelle.

Tällä hetkellä Kisulla on ensikoteja Pirkanmaan lisäksi myös Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja pääkaupunkiseudulla. Jos siis olet näiltä alueilta ja kiinnostunut toimimaan ensikotina kodittomalle raukalle tai useammalle, ota yhteyttä!

Yhteyttä voit ottaa allekirjoittaneeseen osoitteessa sailaevesti@gmail.com tai puh. 040 741 8701 (laitathan tekstaria perään jos en kerkeä vastaamaan, jotta tiedän soitella takaisin) niin kerron lisää toiminnasta :) 

Hei vaan, Joulu lähestyy!

Kuten edellisistä postauksista on käynyt ilmi, Kisulla on tosiaan pentuja siellä ja pentuja täällä, ja aikamoinen määrä aikuisiakin kissoja. Niillä kaikilla on yhteinen toive: Jos ne jotain saisivat toivoa joululahjaksi, ne toivoisivat Ihan Omaa Loppuelämän Kotia.

Tuon toiveen täyttämiseksi me kisulaiset teemme kaikkemme. Yhdestä asiasta emme kuitenkaan tingi, ja se on tämä: Kissojamme ei laiteta joululahjapakettiin. Lemmikki ei ole tavara, eikä sitä voi antaa lahjaksi ihmiselle, joka ei ole itse vakain aikein lemmikkiä ottamassa.

Toivotamme siis sydämellisesti tervetulleiksi sellaiset kissoihin tutustujat, jotka haluavat antaa lahjan kissalle, eivätkä kissaa lahjaksi.

Kodittomille misuillemme voit antaa lahjan muullakin tavalla kuin adoptoimalla. Lue lisää joulujulisteestamme ja mieti, mitä sinä voisit lahjoittaa. Kissat kiittävät ja kehräävät :)

Pentuja siellä, pentuja täällä

 Kun edelliset ensikotipentumme Hintsua lukuunottamatta löysivät kaikki ihaniin, uusiin koteihin, tulvahti kattomme alle taas yllättäen pienimuotoinen pentuinvaasio. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei ole nyt päivistä puuttunut.

Mustavalkoinen, noin kahdeksan viikon ikäinen pieni tyttökisu Nini tuli meille ensikotiin, sillä sen emo oli päätynyt hoteisiimme parin kaverinsa kanssa jo paria päivää aikaisemmin.

 Pari päivää Ninin saapumisen jälkeen luoksemme saapui Niniä vieläkin pienempi sisaruspari: Tikru ja Ruu, noin viisiviikkoiset orvot kissasiskokset, tupsahtivat meille hiukan huonokuntoisina ja nälkäisinä. Ruoka, lämmin kori ja hellä hoiva tekivät kuitenkin tehtävänsä ja nyt natiaiset saavat elellä kelpo kissanpennun elämää: painiskelusta, nokkaunista, pulloruokinnasta ja hiekkalaatikkotreeneistä on näiden pienten siskosten päivät nyt tehty.

Erityisesti Nini ja Tikru leikkivät keskenään paljon. Ruu on pikkupennuista hiukan varautuneempi ja leikkiikin ennemmin ihan vain itsekseen. Toisten pentujen kanssa leikkiminen ja muiden kissojen seura on hyvin tärkeää pennun sosiaalisen kehityksen ja tasapainoisen kasvun kannalta. Pentuseurassa telmiessä ja vanhemman, kokeneen kissan opastuksella pentu oppii tarvittavat "kissuudet" kunnon kissanelämään! Tästä löytyy aiemmin blogissa julkaistu mainio postaus, josta pääset lukemaan tarkemmin kissanpennun sosiaalistumisen sekä lajitoverin seuran tärkeydestä: "Haluaisimme ottaa Kisulta kissanpennun..."

Miukkiksen tarina

Miukkiksen kuulumisia on pitänyt kirjoitella jo hyvän aikaa, syy viivästykseen ja pieneen taukoon löytyy kuvasta:

Wohveli ihmettelee, että mikäs tämä on?

Miukkis sai kodin Turusta 2.11 ja sen kunniaksi ajattelin jakaa teille Miukkiksen alkukuukausista pientä tarinaa Miukkiksen loukuttajan Sinikan kertomana:

Miukkis vielä meillä ollessaan.

”Ruokin Miukkista ja sen siskoa ja äiti-Roosaa koko kesän ja näin ne pennut noin 2 kk:n
ikäisistä 4 kk:n ikään kunnes loukutin kissat. Pentuja syntyi 4 kpl naapurin navetan alle ja naapuri pyydysti niistä kaksi. Roosa toi loput kaksi meidän latoon turvaan ja
ruokittavaksi.

En olisi tiennyt pennuista mitään, mutta kun naapuri kävi kyselemässä kadonnutta hoitokissaansa niin jäin illalla kurkkimaan navetan ovesta kuka niitä ruokia syö kun ruokaa meni paljon eikä yksi kissa millään syö kaikkea? Ei näkynyt naapurin kissaa vaan ensin tuli emo syömään ja sitten Miukkis ja sitten kirjava pikku-sisko.

Se oli onnellinen kissaperhe ja viettivät pitkän kuuman kesän ladossa ja navetan takana ja leikkivät iltaisin ja öisin niin että heinät pöllysi, virikkeitä oli ja vanha sohva oli mieleinen hyppimis- ja leikkimispaikka. Kaikki uusi käytiin heti tutkimassa ja tassun jälkiä oli joka paikassa. Roosa opetti siistiksi ja kaikki peiteltiin niin ettei pissa tuoksunut tms. Kerran Roosa pyydysti ja toi ruuaksi käärmeen.

Naapuri viljelee peltojamme ja heinän paalauksesta jäi heinää yli ja
haravoin ne ja kärräsin latoon hiki päässä kissojen iloksi. Aamuun mennessä oli heinät pantu matalaksi kun oli kivaa hyppiä heinäkasan päältä alas ja ylös.”

Miukkiksella on siis ollut hyvä olot ulkosallakin, mutta mahtavaa että Sinikka huolehti kissaperheestä ja otti ne kesyyntymään ja turvaan ennen pakkasia. Roosa sai kodin Sinikalta ja Miukkiksen sisko Mollis pääsi myös omaan kotiin.

Miukkis on kuulemani mukaan sopeutunut hyvin uuteen kotiinsa, siellä nukutaan isäntäväen kanssa ja otetaan pesuja vastaan kissakaverilta. Leikkikin on maittanut, yksi vinkuhiiri on kuulemma jo leikitty puhki ja tilalle Miukkis saikin koirien vinkupossun!

Meidän ensikotimme pitää nyt pienen breikin hoitokissoista. Annamme omien kissojemme tottua rauhassa kaksijalkaiseen tulokkaaseen ja kun arki tästä lähtee niiden kesken pyörimään sujuvasti niin jatketaan taas tätä puuhailua hoidokkien parissa :)

Helmi ja Vilma, Topi ja Tessu

Topi ja Tessu, Helmi ja Vilma asettuivat taloksi 22.10.

Punaiset veljekset Topi ja Tessu alkoivat kesyyntyä hyvin nopeasti. Nämä hurmuripojat olivat muutamassa päivässä tottuneet läsnäolooni ja uskaltautuivat syömään kädestäni. Samalla pääsin rapsuttelemaan eikä mennyt aikaakaan kun Topi alkoi jo kehräämään. Tessulla meni vähän pidempään, mutta pian saunalta löytyi kaksi punaista poikaa jotka minut nähdessään sähähtivät pari kertaa ja kun tunnistivat tulijan heittäytyivät selälleen massurapsutuksia kerjäten. Söivät mitä saivat ja sormet siinä samalla, näillä pojilla oli nälkä! Matolääkkeet ja vitamiinit, kaikki meni ruoan seassa hetkeäkään miettimättä. Herkkua oli tässä vaiheessa raaka naudanliha mutta ihan mikä muu tahansa kelpasi. Ero näkyi vain nopeudessa miten kupille juostiin kun ruoan haju oli bongattu.

Nämä pienet pojat ovat jo aivan sylikissoja, kunhan vain malttavat leikeiltään.

 

Samaan aikaan meidän saunalle tuli myös harmaakaunotar Helmi ja kilpparikaunotar Vilma jotka kyhjöttivät alussa saunan kauimmaisessa nurkassa pari päivää. Tulivat kyllä syömään kunhan peruutin mahdollisimman kauas. Helmi tuijottaa kaikkia puuhiani suurilla silmillään mutta lähelle ei päässyt vaikka kuinka hiljaa lähestyin. Vilma on rohkeampi, mutta heti jos yrittää koskea, se hätääntyy ja vilistää karkuun.

Näiden kahden kesyttämisestä tulisikin sitten suurempi haaste. 
 

Kun kisut olivat minuun jo sen verran tottuneet että antoivat minun istua saunalla lukemassa (Topi sylissä) ja uskaltautuivat silti liikkumaan ja syömään, aloitin herkuilla houkuttelun.

Ensin heittelin herkkuja lattialle ja lauteille jotka varovasti kävivät poimimassa. Seuraava askel olikin sitten yrittää lähestyä herkkujen kanssa. Tässä meni pitkään mutta joka tapauksessa hieno palkinto kun molemmat uskaltautuivat nappaamaan herkun kädestäni. Helmi tosin pari ensimmäistä kertaa yritti ensin tassulla (kynnet esillä) napata ja siitä oli minun kieltäydyttävä. Onneksi sekin oppi nopeasti nappaamaan suullaan nätisti.

Molemmat uskaltautuvat leikin aikana riehaantumaan ja meidän työhuoneesta kuuluukin usein kova tassujen töpinä kun siellä mennään kilpaa painia.

Vilman ja Helmen kanssa opetellaan herkun tai leikkimisen aikana kosketukseen siedättämistä. Molemmat tytöt antavat jo koskea vaikka eivät siitä paljoa välitä. Vilma hiukan rohkeammin kuin Helmi mutta molemmat rohkaistuvat joka päivä.

Molemmat ovat mielellään toistensa kyljessä kiinni tai Topin ja Tessun vieressä ja Vilma nukkuu useimmiten jopa poikien päällä tai heihin hautautuneena niin että enää yksi musta korva näkyy keltaisten turkkien välistä.

Valitettavasti minun valokuvauskokeilut vain häiritsevät onnellista yhteiseloa eikä tästä karvatyynystä ole vielä tullut yhtään hyvää kuvaa.

Vilman naama on aivan suurenmoinen, se on kuin pieni nukke. Tämä ei valokuvissa välity hyvin, mutta en voi lakata ihastelemasta sen hypnoottisia silmiä ja symmetrisiä kuvioita. Se on niin pieni ja siro ja niin urhea kissa! Se todellakin uskaltaa jo tassutella jalkojeni yli herkun tai lelun perässä, uskon että kunnon silitys on enää muutaman päivän päässä. Ja tämä pienokainen on jo ammattinsakin valinnut, se kun usein leipoo selkähierontaa Topille ja Tessulle näiden päällä kehräten.

 

Sekä Vilma että Helmi sopisivat loistavasti toisten kissojen kaveriksi, mutta Vilma on huomattavasti rohkeampi ja pärjäisi seurassa kuin seurassa. Helmi väistää muita kissoja ja tulisi paremmin toimeen kiltin kissan kanssa joka ei yritä pomotella.
 

Topi ja Tessu saivat nopeasti monta kyselyä ja ovat nyt varattu ihanaan yhteiseen omaan kotiin jonne lähtevät pian.
Helmi ja Vilma keräävät vielä rohkeutta hoitokodissa jotta eläinlääkärikäynti onnistuu jonka jälkeen nekin ovat valmiit omaan kotiin.

 

Vielä lisäys ylläolevaan.
Tänään viimeinkin sain ruokailun aikana kunnolla silittää sekä Helmeä että Vilmaa!  Ja palkinnoksi sain hiukan kehräämistä! ..Mikä saattoi tosin johtua possun sydämestä joka on tyttöjen herkkua mutta kehräsivät kuitenkin. Minun silittäessä. <3