Kaunottaret Molla ja Mimosa esittäytyv

Miauu! Me kaksi kaunotarta saavuimme ensikotiimme hieman yli viikko sitten. 

Minä oranssi-valkoinen neitokainen olen Molla, olen hyvin huomionhakuinen ja rrrrakastan kehräillä ihmispalvelijoideni viekussa! Olen myös kunnon unikeko, tykkään mässätä ja sitten kuorsata kuuluvasti keskellä kirkasta päivää. 

Olen myös utelias ja rohkea, olenkin jo tutkaillut uutta ensikotiamme huolellisesti ja tiedän, että ihmispalvelijoitamme on helppo houkutella hoivaamaan, kunhan vähän vaan pistäytyy näytille ja tuijottaa söpösti, niin johan tulee pusuja ja silittelyjä! Tykkään! 

Minä musta ja mystinen mimmi olenkin Mimosa, ja mystisyydestäni johtuen olenkin aivan toisenlaista sorttia, kuin tuo mokoma Molla. Minä tarkkailen ja tunnustelen omalla tyylilläni näiden ihmispalvelijoideni puuhia, ovatkohan he luotettavia? En helpolla päästä luokseni silittelemään tuollaisia kummajaisia!

On minulle kuitenkin ruoka ja vesi alkanut jo säännöllisesti maistua, vaikka ensiksi epäilin niissäkin olevan jotain vilunkia.. Tykkään kuitenkin enimmälti pysytellä omissa oloissani ja ihmetellä elämän mysteerejä piilopaikoissani, antaa tuon Mollan nyt ensialkuun kerätä huomiota, kun tuollainen hellyydenkipeä on. Sitten myöhemmin lienee minun aikani asettua esille. Olenkin hiljalleen tehnyt pieniä testejä, käyn välillä piipahtamassa piilopaikoistani ihmisten ilmoille ja pianhan he jo yrittävätkin tulla silittelemään! Hölmöt, täytyy vielä tiukemmin opettaa niille, että minä kyllä kerron sitten kun kelpuutan hierontoja, ensin tahdon rauhassa tutkia paikkoja! Mutta kyllä kai täällä kelpaa, katellaan. 

-Tatja

Uutena Ensikotina

Uusi ensikoti Katja kertoo ensimmäisistä hoitokissoistaan:

"Meille muuttivat ensimmäiset ensikotilaiset runsas viikko sitten ja vilinää on riittänyt! Neljä pentua, jotka oletettavasti ovat kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Olin luvannut meidän teinille, että saa sitten keksiä pennuille nimet, joten nyt meillä sitten asuvat Zlatan, Messi, Venus ja Serena - Ei varmaan tarvitse ihmetellä, mistä nimet tulevat.

Kyllä voivat sisarukset olla erilaisia! Raidallinen poikapentu, joka näyttää aivan perinteiseltä 
maatiaiskissalta, on koko ajan ollut joukon rohkein. Tämä Zlatan ei alussakaan etsinyt mitään piilopaikkoja, vaan istui kodinhoitohuoneen pöydällä seuraamassa tapahtumia. Zlatania sai heti silitellä ja aika pian jo nostellakin. Nyt Zlatan on kuin kotonaan huushollissa; viihtyy sylissä siliteltävänä, kehrää valtavan suurella volyymilla, makoilee erityisesti isännän rinnan päällä ja viihtyy aikuisten kissojemme kanssa kiipeilytelineessä. Vaatimattoman näköinen pikku kolli, jolla on vallan valloittava persoonallisuus! Olemme aivan ihastuneita häneen ja saamme koko ajan muistuttaa itseämme siitä, että Zlatan ei voi jäädä meille, vaan ansaitsee ehdottomasti oman kodin, jossa on tarjolla turvallinen, rauhallinen syli ja oma kiipeilyteline, eikä varmasti toinen kissakaan haittaisi.

Toinen kollipoika Messi on upea oranssinpunainen pehmo. Messi on porukan isoin pentu ja tulee 
rohkeudessa toisena veljensä jälkeen. Messin ulkonäkö hurmasi jo yhden perheen, joka saattaisi olla 
kiinnostunut, mutta Messin käytöstavat vaativat vielä hiomista... Messi luimistelee vielä ihmiselle, antaa kyllä koskea, mutta saattaa yllättäen napata hampailla kiinni sormesta (Septidinin ja laastarin kulutus on ollut meillä kasvussa) Eilen Messi pääsi ensimmäistä kertaa pois kodinhoitohuoneesta ja teinin huoneeseen, jossa istui sylissäni pitkän tovin ja antoi silitellä. Sitten Messi parkkeerasi itsensä nurkkaan, josta ei enää suosiolla tullutkaan pois, joten kesyttelemistä ja luottamusta ihmiseen tämä punainen pehmo vielä kaipaa, mutta taitaa hänestäkin tulla ihan kunnon kissakaveri.

Kuvassa porukka itselleen tyypillisenä: Pojat uteliaina ja tytöt piilossa

Porukan tytöt Venus ja Serena ovat myös ne villit ja arat pennut. He vaativat vielä pitkään aikaa ja 
kärsivällisyyttä tullakseen kivoiksi kissakavereiksi. Siskokset viihtyvät toistensa kainalossa ja onkin 
varmaan parasta, että pääsevät jossakin kohtaa myös yhteiseen kotiin. Tytöt ovat aivan identtiset, mustat kaunottaret, joilla molemmilla on samanlainen valkoinen tähti kaulan alla. Tyttöjen turkit ovat aavistuksen pidemmät kuin pojilla, jotka ennestään lisäävät näiden kauneutta. Venusta näkee enemmin, Serena pysyy visusti hyllyn päällä piilossa. Laitoin madotuksen yhteydessä pienen täplän kimaltavaa kynsilakkaa Venuksen otsaan, jotta ylipäätään tiedämme kumpi neito on kumpi. Venuksen vieressä saa istua ja pyyhkeen turvissa olevaa Venusta saa myös vähän silittää, mutta kova tämä neiti on vielä ”kiroilemaan”, kun näkee ihmisen. Serena myös ”kiroilee” ja varoittaa jo kaukaa, että äläpäs tule minua silittelemään! Vaan onpa silti saatu pari kosketusta hänenkin kanssaan vaihdettua. Nämä mustat neitoset ovat sitten se tämän porukan haaste.

Moni on ihmetellyt, jopa vähän halveksivaan sävyyn, että miten ”viitsitte” tuollaiseen ryhtyä? Vaan me viitsimme. Meillä on itsellämme kaksi aivan ihanaa Kisun kautta aikuisina tullutta rescue-kissaa, joten me tiedämme, millaisia aarteita näistä saattaa löytyä! On ollut hauskaa seurata näitä pentusia ja tulee taatusti vielä paljon hauskoja hetkiä, jos on niitä haasteitakin. Ja sitten on se auttamisen ilo, voi tarjota ainakin muutamalle kisulille hyvän alun kissanarvoiseen elämään, joka ehkä muuten olisi jäänyt saamatta."

Katjan Kangasalla majailevien kissojen ilmoitukset löytyy täältä

Pirjon kissalan elämää

Nyt pääsette lukemaan kuulumisia Pirjon ensikodista. Pirjo toimii ensikotina olon lisäksi hädänalaisten kissojen talteenottajana ja yhtenä ensikotivastaavista, joten Pirjolla on merkittävä rooli yhdistyksessämme!

Jeppe

"Täällä ensikodissa on vilinää ja vilskettä. Mutta myös piilottelevia karvatassuja ja murisevia naamoja.
15 pentua joista vain neljä on täysin kesyjä ja 7 melkein täysin villiä, vielä. Villeimmät tulivat vasta noin vuorokausi sitten ja niistä ei näy kun kuononpää tai vilaus ruokakupilla. Sähinää ja murinaa kuuluu heti jos liian lähelle tuppaa sormiaan.

Jelena

Jilli

Mutta positiivista on kun eräskin karvapallo tuli lähes suoraan ulkoa ja oli heti kuin kotonaan. Jeppe poika on vasta noin kuusiviikkoinen, mutta ymmärtää jo että ihmiset haluaa auttaa eikä kiusata. Jeppe kulki häntä täristen ihmisen luota toisen tykö ja rapsutella voi mistä vaan niin että poika kehrää ja nostaa leukaa. Rapsuta tuoltakin, jooko? No, tottakai rapsutan. Ja kutitan ja vellaan. Jeppe tykkää. Jeppe kun on niin nuori, se ei ole oikeata kesää vielä edes nähnyt, kylmää maailmaa vain. 

Jeppe

Kaikki kolme pentua jotka ovat olleet koko pienen elämänsä ulkona ja kylmässä saavat nyt nauttia lämmöstä mielin määrin. Ja kyllä ne nauttivatkin. Aina joku tai kaikki kellivät lattialla kyljellään tai selällään ja hapuilevat unisesti leluja kainaloonsa. Sydäntä lämmittävää katsella.

Tänään nosti Jepen talon vanhimman kissan Voten eteen ja sanoin, katso pikkuhiiri! Vote haisteli pojan joka paikasta ja kulki pennun perässä kuristen ja jutellen. Jeppe se sanoi vaan "Hei, kukas sinä olet, moikka!" ja meni menojaan tutkimaan keittiön uusia hajuja. Sitten tulivat talon nuori isäntä Dante ja toinen tytöistä katsomaan kummajaisia. Jeppe pyöri ympyrää ja karvatkin vähän nousivat selästä pystyyn, mutta pakoon se ei mennyt, peruutteli ja meni vuoroin eteenpäin ja pyöri ja pyöri. Hassu poika.

Jokke, tai saattaa olla Juttakin, on pikkupennuista isoin ja arin. Nimi on vielä ongelma, hännän alle kun ei millään näe. Eilen makasin kylppärin lattialla ja leikin pentujen kanssa, Yritin samalla päästä  katsomaan mitä ne ovat miehiään tai naisiaan. Vaikeaa kun karvoja on juuri niin paljon tiellä, ettei asiaa pysty varmistamaan. Jokella on häntä vain lyhyt pätkä. Olisikohan katkennut ihan pienenä tai jostain syystä saanut vain osan häntäparkaa takamukseensa. Tyytyväiseltä kuitenkin näyttää ja leikkikin alkaa jo maittaa. Leikkiminen on myös uutta pennuille, koska ulkona ei ole leluja, vain käpyjä ja risuja sekä heinää jossa melskata. Jos tarkenee.

Jamina

Jokke

Kaisa

Näin alkaa uusi jakso pentujen elämässä. Ensikoti koettaa saada hyvän kontaktin heti alkuun, ettei kissa luule että se joutuisi takaisin ulos tai muuten huonoon paikkaan. Arkuus kyllä vielä karisee, toisilta heti toisilta myöhemmin.

Onneksi ELÄMÄ JATKUU näillä pennuilla."

Pirjon Orivedellä majailevien kissojen ilmoitukset löytyy täältä

Pyykkipojasta Niiloksi

Anteeksi tämä järkyttävän pitkä päivitystauko! Muuton aikana tietokoneeni kohtasi keltaisen uhan, joka ui rakenteisiin, enkä ole jaksanut purkaa (lue: nalkuttanut tarpeeksi Jounille, että purkaisi ja putsaisi) konetta, niin heikoilla mennään. Muistikorttipaikka on ikävän tahmea,  sinne viitsi mitään laittaa.. Päivitän siis Jounin koneen kautta, mikä tietysti on ihan liian vaivalloista (vieras näppiskin, yöök! Koko ajan saa korjailla kirjoitusvirheitä.)
Tosin, tämän postauksen viivästymiseen syynä on vain ja ainoastaan seulaa muistuttava pääni.

Kysyin kauan joku aika sitten, josko Soili haluaisi kirjoittaa itse Niilon kuulumisista, ja myöntävän vastauksen myötä syntyi seuraava - blogimme ensimmäinen - vieraskynä kirjoitus!

***

Keväällä 2014 tuli ajankohtaiseksi hankkia 2-vuotiaalle leikatulle exotic-kollilleni Panulle
kissakaveri ja aloin seurata Kisu ry:n sivuja päivittäin. Jo muutaman päivän päästä netissä oli
suurisilmäinen Pyykkipoika, jonka kerrottiin tulevan hyvin toimeen muiden kissojen kanssa
ja rakastavan palloleikkejä. Minä olen nimennyt lattiani pallomereksi, sillä tälläkin hetkellä
näkyvissä on 11 pientä palloa ja Panu rakastaa palloilla leikkimistä, joten tämä kuulosti oikein
hyvältä. Otin siis yhteyttä Jennin ensikotiin, kerroin itsestäni ja Panusta ja sain kuulla, että
Pyykkipoika on vielä hyvin arka ja majailee pesukoneen takana ja on siitä saanut nimensäkin.
Viikon päästä kun menin sitä katsomaan se oli edennyt jo sohvan alle ja seuraavalla viikolla oli
kuvia, joissa Pyykkipoika oli Jennin kesyjen kissojen esimerkkiä seuraten tullut esiin ja loikoili
näkyvillä toisen kissan vieressä. Olin siis toiveikas sen edistymisen suhteen ja päätin antaa sille
nimeksi Niilo.

Kuukauden odotuksen jälkeen Pyykki-Niilo vihdoin tuotiin ja se luikahti välittömästi pesukoneen
taakse. Olin aivan varma, että nyt se on siellä 3 kuukautta, mutta jo ensimmäisenä aamuna kun
havahduin aikaisin Niilo oli huoneen puolella tutkimusretkellä ja muutti sitten illalla kokonaan
huoneen puolelle, ensin kirjoituspöydän alle ja sen takaiseen romunurkkaan. Huonetta Niilo tutki
seuraavina päivinä minua kartellen, mutta Panu halusi heti tehdä tuttavuutta ja tuijotti Niiloa
metrin päästä missä ikinä se olikin. Jos Panu meni liian lähelle Niilo hyökki sitä kohti ja Panu
säikkyi ja väisti takajaloilleen nousten, mutta muutamien päivien kuluttua pojat tottuivat toisiinsa.
Vähitellen Niilon turvallinen alue laajeni ja se alkoi liikkua huoneessa vapautuneemmin. Panun
kanssa Niilo ystävystyi nopeasti ja ne saattoivat jo nukkua vierekkäisillä paikoilla. Palloilla
Niilo leikki aamuin illoin ja minuun tutustuttiin varovasti: ensimmäiseksi Niilo kävi haistamassa
varpaitani kun loikoilin sängyllä (Niilon mielestä nykyäänkin minun kiinnostavin osani on
varpaat). Niilo oppi nopeasti päivärytmini ja liikkumiseni asunnossa ja alkoi suhtautua esim minun
ohittamiseeni säikkymättä.

  

Niilo oli ollut kaksi viikkoa, kun eräänä aamuna aamukahvipöydässä heräillessäni tassu kosketti
varvastani. Katsoin alas ja siinä oli Niilo ja Niilon lempipallo, jonka se oli tuonut siihen eli Niilo siis pyysi minulta leikkiä! Tämä oli iso edistysaskel ihmissosiaalisuudessa ja olin ihan tavattoman ylpeä Niilosta. Näihin aikoihin Niiloa alkoivat myös kiinnostaa minun tekemiseni ja se alkoi tulla Panun perässä katsomaan aina kun tein jotain mielenkiintoista esim kävin vessassa.






Panulla on tapana tulla herättyään aamulellinnälle rapsuteltavaksi ja Niilo liittyi alkuun
tilanteeseen puskemalla Panua ja kiehnäämällä siinä ja vähitellen se alkoi hellästi näykkiä
sormiani, joita tarjosin haisteltaviksi. Sitten eräänä päivänä juhannuksen tienoilla kokeilin
vähän silittää Niiloa ja se ei järkyttynyt siitä, väisti vain pois parin silityksen jälkeen. Nyt
aamulellinnästä on jo muodostunut melko varma mahdollisuus silittää Niiloa.

Pojat ovat ystävystyneet hyvin, ne painivat ja juoksevat aina aamuisin tunnin, Panu saattaa nuolla
Niilon naamaa ja korvia ja usein pojat nukkuvat lähekkäin. Ruokakuppien ja laatikon jakaminen ei
missään vaiheessa ole ollut ongelma. Suosituin leikki on sängyn petaaminen eli Panu menee peiton
alle ja Niilo hyökkii sen kimppuun peiton päältä.

Minua Niilo vielä vähän varoo, mutta annan sille aikaa. Nyt Niilo voi jo tulla sängylle loikoilemaan, vaikka minä olen siinä, jos vaikutan siltä, että olen keskittynyt johonkin muuhun, vaikkapa lukemiseen tai dataamiseen. Aamulla pojat herättävät minut yhteistuumin: Panu kehrää tyynyllä ja Niilo järsii varpaitani. Palloleikin pyytäminen on jo joka-aamuinen tapa ja silittää saa aamulellinnän yhteydessä. Kerran Niilo on jopa puskenut minua kehräten.

Näiden muutamien viikkojen aikana Niilosta on muodostunut rakas perheenjäsen minulle ja Panulle ja se on edistynyt kesyyntymisessään aivan valtavasti. Panu on näyttänyt Niilolle hyvää esimerkkiä sosiaalistumisessa ja keskenään pojat ovat jo aivan bestiksiä.

***

Kiitos, Soili! Panun ja Niilon kuulumisia voitte lukea lisää Soilin blogissa.

Mitäs olitte mieltä, haluaisitteko lukea jatkossakin kissan ottaneiden omakirjoittamia kuulumisia?

Itse tottakai haluaisin, joten... jos sinulla on kotonasi Kisu-kisu ja haluaisit kirjoitella kuulumisianne, julkaisemme niitä oikein mielellämme! Laita kommenttia tai kirjoita postia osoitteeseen kisuensikodit ÄT gmail.com.