Miukkiksen tarina

Miukkiksen kuulumisia on pitänyt kirjoitella jo hyvän aikaa, syy viivästykseen ja pieneen taukoon löytyy kuvasta:

Wohveli ihmettelee, että mikäs tämä on?

Miukkis sai kodin Turusta 2.11 ja sen kunniaksi ajattelin jakaa teille Miukkiksen alkukuukausista pientä tarinaa Miukkiksen loukuttajan Sinikan kertomana:

Miukkis vielä meillä ollessaan.

”Ruokin Miukkista ja sen siskoa ja äiti-Roosaa koko kesän ja näin ne pennut noin 2 kk:n
ikäisistä 4 kk:n ikään kunnes loukutin kissat. Pentuja syntyi 4 kpl naapurin navetan alle ja naapuri pyydysti niistä kaksi. Roosa toi loput kaksi meidän latoon turvaan ja
ruokittavaksi.

En olisi tiennyt pennuista mitään, mutta kun naapuri kävi kyselemässä kadonnutta hoitokissaansa niin jäin illalla kurkkimaan navetan ovesta kuka niitä ruokia syö kun ruokaa meni paljon eikä yksi kissa millään syö kaikkea? Ei näkynyt naapurin kissaa vaan ensin tuli emo syömään ja sitten Miukkis ja sitten kirjava pikku-sisko.

Se oli onnellinen kissaperhe ja viettivät pitkän kuuman kesän ladossa ja navetan takana ja leikkivät iltaisin ja öisin niin että heinät pöllysi, virikkeitä oli ja vanha sohva oli mieleinen hyppimis- ja leikkimispaikka. Kaikki uusi käytiin heti tutkimassa ja tassun jälkiä oli joka paikassa. Roosa opetti siistiksi ja kaikki peiteltiin niin ettei pissa tuoksunut tms. Kerran Roosa pyydysti ja toi ruuaksi käärmeen.

Naapuri viljelee peltojamme ja heinän paalauksesta jäi heinää yli ja
haravoin ne ja kärräsin latoon hiki päässä kissojen iloksi. Aamuun mennessä oli heinät pantu matalaksi kun oli kivaa hyppiä heinäkasan päältä alas ja ylös.”

Miukkiksella on siis ollut hyvä olot ulkosallakin, mutta mahtavaa että Sinikka huolehti kissaperheestä ja otti ne kesyyntymään ja turvaan ennen pakkasia. Roosa sai kodin Sinikalta ja Miukkiksen sisko Mollis pääsi myös omaan kotiin.

Miukkis on kuulemani mukaan sopeutunut hyvin uuteen kotiinsa, siellä nukutaan isäntäväen kanssa ja otetaan pesuja vastaan kissakaverilta. Leikkikin on maittanut, yksi vinkuhiiri on kuulemma jo leikitty puhki ja tilalle Miukkis saikin koirien vinkupossun!

Meidän ensikotimme pitää nyt pienen breikin hoitokissoista. Annamme omien kissojemme tottua rauhassa kaksijalkaiseen tulokkaaseen ja kun arki tästä lähtee niiden kesken pyörimään sujuvasti niin jatketaan taas tätä puuhailua hoidokkien parissa :)

Miukkis eläinlääkärissä

20.10 maanantaina koitti Miukkikselle se päivä, jota kaikki kissat kammoavat: eläinlääkärikäynti. Eikä mikä tahansa pikkuvisiitti vaan sterilointi.

Miukkis vielä pahaa aavstamattomana Rouskun kanssa päikkäreillä.

Edellisenä iltana punoimme sotasuunnitelman seuraavalle aamulle, miten ihmeessä saisin tämän edelleen hitusen aran kissan yksin kantokoppaan. Aamulla pienen rallin jälkeen kissa oli eristetty vapaista ruokailijoista omaan huoneeseen, johon se aamupäivän aikana sai kavereita vierailulle lievittämään eristystuskaa. Nälkä taisi tosin haitata eristystä enemmän.

Tuntia ennen h-hetkeä aloitin projektin Miukkis koppaan. Kymmenen minuutin, muutaman epätoivoisen hetken ja ison sähinän jälkeen pikkukatti oli kunnialla kantokopassa. Harjanvarsi osoittautui jälleen sopivaksi ohjausvälineeksi ja kissa päätyi koppaan ilman kontaktia. Tyyppi joutui sitten makoilemaan pienessä yksiössään hieman pidemmän tovin, mutta toisaalta suorittihan se kunnialla parin tunnin ajomatkan ensikotiinsa eli pikkujuttu Miukkikselle siis. Miukkis tosin muistutti mistä nimensä on alun perin saanut: kova miukuna kävi kopassa.

Ensin paettiin puuhun Rinkelin turvaan..

...hetken päästä oltiinkin jo kopassa.

Kahdeltatoista saavuimme Raision kaupungineläinlääkärille, jonka olemme todenneet kohtuuhintaiseksi ja ennen kaikkea hyväksi paikaksi varsinkin tällaisissa perustoimenpiteissä. Vähän aina jännittää miten hoidokit eläinlääkärissä käyttäytyvät, varsinkin nämä aremmat. Miukkiskaan ei ole aggressiivinen hirmuisesta sähinästä huolimatta, mutta vieras paikka outoine ihmisineen ja hajuineen voi tehdä tepposia kiltillekin kissalle. Varmuuden vuoksi kissa pääsi pakkohäkkiin ja jäi sinne odottelemaan operaatiota.

Toipuminen peittojen päällä ei kiinnostanut, oltiin vähän kiukkuisia.

Muutaman tunnin päästä kissaa hakiessa seurasikin pienoinen yllätys: sterilisaatio oli vaihtunut sukupuolenvaihdosleikkaukseksi! Hain siis takaisin kollikissan :D Tässä nähdään, ettei arkojen kissojen sukupuolen tarkistaminen ole aina kokeneillekaan helppoa ja kun ensikoti vie kissan lääkäriin, voi seurata yllätyksiä :) Parempi tietysti näin päin: operaatio oli kissalle helpompi (ja edullisempi) ja kaikki osapuolet pääsevät helpommalla toipuvan kissan kanssa kun ei tarvitse pitää esim. kauluria. Miukkis olikin jo illalla oma menevä itsensä!

Onneksemme myös Miukkista valmiina odottava uusi koti tuli pienen pohdinnan jälkeen siihen tulokseen, ettei sukupuoli ole oleellinen asia vaan Miukkis pääsee edelleen 2.11 omaan kotiin tutustumaan uuteen kissakaveriinsa Lilliin!

Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Arvonnan voittajat!

Onnettaren suosikit arvonnassa olivat tällä kertaa:

Henry, Kattivaara ja Krissu! Onnea!

Seurailkaahan sähköpostejanne :)


Ensi viikolla on tiedossa ainakin Miukkiksen kuulumisia sterilointi-reissulta eli pysykää kuulolla!

Pikku-Miuku tuli taloon!

Lähipiirin vastusteluista huolimatta hellyin kissabuumin ja pelokkaan katseen edessä ja niin meille kotiutui uusi hoitolainen. Tulokas ristittiin Pikku-Miukuksi eli Miukkikseksi sillä se kuvaa hyvin tämän pienen tytön miukunaa.

Frida ihmettelee, että kukas tämä on?

Miukkis on vajaa puolivuotias leikkaamaton tyttö, joka on loukutettu ulkoa kulkemasta emonsa ja sisarensa kanssa. Miukkista on ruokittu, mutta se ei vielä luota täysin ihmiseen. Tulevaisuus näyttää kyllä hyvältä, sillä Pikku-Miuku lähti jo ensimmäisenä yönä tutkimusretkelle vaikka nukuimme samassa huoneessa, ja taisipa se uskaltaa jopa kävellä tyynyjemme yli.

Heti uskallettiin kiipeilypuuhun näkösälle, välillä tosin piti piileksiä tolpan takana.

Miukkis on nyt elellyt uusissa ympyröissä viikon verran ja emon sekä siskon perään itkeminen on hellittänyt ja kissa on rohkeasti tutustunut paikkoihin. Ihmiset pelottaa, mutta palvikinkun varjolla sitä on päässyt jo rapsuttelemaan eikä Miukkis sähinästä huolimatta ole aggressiivinen. 

Miukkis on oikein suloinen pieni tyttö, joka pääsee kuukauden sisään rokotettavaksi ja leikattavaksi, matokuuri ja sirutus on jo hoidettu. Miukkis on aika hoikka sillä alkuun ei ruoka oikein maittanut kun pelotti niin, mutta nyt on alkanut kupistakin häviämään sapuskat ja herkkukinkku maistumaan.

Kiipeilypuut on suosittuja, niistä on kiva katsella maailman menoa.

Toinen hoidokkimme Frida on loistava esimerkki Pikku-Miukulle sillä sosiaalisen Fridan kanssa leikkiessä kissa unohtaa levottomuuden ja pelokkuuden. Rousku on lähinnä tyytynyt sähisemään pienelle ja muut omat kissamme ovat evakossa vanhemmillani kunnes niiden rokotukset on kunnossa, joten hyvä että pieni saa Fridasta tukea.

Fridasta puheen ollen, se pääsee loppukuusta uuteen kotiin! Fridaa odottaa Tampereella lapsiperhe, johon se pääsee tuomaan vipinää :) 

Frida ihmettelee parvekkeella.