Pyykkipojasta Niiloksi

Anteeksi tämä järkyttävän pitkä päivitystauko! Muuton aikana tietokoneeni kohtasi keltaisen uhan, joka ui rakenteisiin, enkä ole jaksanut purkaa (lue: nalkuttanut tarpeeksi Jounille, että purkaisi ja putsaisi) konetta, niin heikoilla mennään. Muistikorttipaikka on ikävän tahmea,  sinne viitsi mitään laittaa.. Päivitän siis Jounin koneen kautta, mikä tietysti on ihan liian vaivalloista (vieras näppiskin, yöök! Koko ajan saa korjailla kirjoitusvirheitä.)
Tosin, tämän postauksen viivästymiseen syynä on vain ja ainoastaan seulaa muistuttava pääni.

Kysyin kauan joku aika sitten, josko Soili haluaisi kirjoittaa itse Niilon kuulumisista, ja myöntävän vastauksen myötä syntyi seuraava - blogimme ensimmäinen - vieraskynä kirjoitus!

***

Keväällä 2014 tuli ajankohtaiseksi hankkia 2-vuotiaalle leikatulle exotic-kollilleni Panulle
kissakaveri ja aloin seurata Kisu ry:n sivuja päivittäin. Jo muutaman päivän päästä netissä oli
suurisilmäinen Pyykkipoika, jonka kerrottiin tulevan hyvin toimeen muiden kissojen kanssa
ja rakastavan palloleikkejä. Minä olen nimennyt lattiani pallomereksi, sillä tälläkin hetkellä
näkyvissä on 11 pientä palloa ja Panu rakastaa palloilla leikkimistä, joten tämä kuulosti oikein
hyvältä. Otin siis yhteyttä Jennin ensikotiin, kerroin itsestäni ja Panusta ja sain kuulla, että
Pyykkipoika on vielä hyvin arka ja majailee pesukoneen takana ja on siitä saanut nimensäkin.
Viikon päästä kun menin sitä katsomaan se oli edennyt jo sohvan alle ja seuraavalla viikolla oli
kuvia, joissa Pyykkipoika oli Jennin kesyjen kissojen esimerkkiä seuraten tullut esiin ja loikoili
näkyvillä toisen kissan vieressä. Olin siis toiveikas sen edistymisen suhteen ja päätin antaa sille
nimeksi Niilo.

Kuukauden odotuksen jälkeen Pyykki-Niilo vihdoin tuotiin ja se luikahti välittömästi pesukoneen
taakse. Olin aivan varma, että nyt se on siellä 3 kuukautta, mutta jo ensimmäisenä aamuna kun
havahduin aikaisin Niilo oli huoneen puolella tutkimusretkellä ja muutti sitten illalla kokonaan
huoneen puolelle, ensin kirjoituspöydän alle ja sen takaiseen romunurkkaan. Huonetta Niilo tutki
seuraavina päivinä minua kartellen, mutta Panu halusi heti tehdä tuttavuutta ja tuijotti Niiloa
metrin päästä missä ikinä se olikin. Jos Panu meni liian lähelle Niilo hyökki sitä kohti ja Panu
säikkyi ja väisti takajaloilleen nousten, mutta muutamien päivien kuluttua pojat tottuivat toisiinsa.
Vähitellen Niilon turvallinen alue laajeni ja se alkoi liikkua huoneessa vapautuneemmin. Panun
kanssa Niilo ystävystyi nopeasti ja ne saattoivat jo nukkua vierekkäisillä paikoilla. Palloilla
Niilo leikki aamuin illoin ja minuun tutustuttiin varovasti: ensimmäiseksi Niilo kävi haistamassa
varpaitani kun loikoilin sängyllä (Niilon mielestä nykyäänkin minun kiinnostavin osani on
varpaat). Niilo oppi nopeasti päivärytmini ja liikkumiseni asunnossa ja alkoi suhtautua esim minun
ohittamiseeni säikkymättä.

  

Niilo oli ollut kaksi viikkoa, kun eräänä aamuna aamukahvipöydässä heräillessäni tassu kosketti
varvastani. Katsoin alas ja siinä oli Niilo ja Niilon lempipallo, jonka se oli tuonut siihen eli Niilo siis pyysi minulta leikkiä! Tämä oli iso edistysaskel ihmissosiaalisuudessa ja olin ihan tavattoman ylpeä Niilosta. Näihin aikoihin Niiloa alkoivat myös kiinnostaa minun tekemiseni ja se alkoi tulla Panun perässä katsomaan aina kun tein jotain mielenkiintoista esim kävin vessassa.






Panulla on tapana tulla herättyään aamulellinnälle rapsuteltavaksi ja Niilo liittyi alkuun
tilanteeseen puskemalla Panua ja kiehnäämällä siinä ja vähitellen se alkoi hellästi näykkiä
sormiani, joita tarjosin haisteltaviksi. Sitten eräänä päivänä juhannuksen tienoilla kokeilin
vähän silittää Niiloa ja se ei järkyttynyt siitä, väisti vain pois parin silityksen jälkeen. Nyt
aamulellinnästä on jo muodostunut melko varma mahdollisuus silittää Niiloa.

Pojat ovat ystävystyneet hyvin, ne painivat ja juoksevat aina aamuisin tunnin, Panu saattaa nuolla
Niilon naamaa ja korvia ja usein pojat nukkuvat lähekkäin. Ruokakuppien ja laatikon jakaminen ei
missään vaiheessa ole ollut ongelma. Suosituin leikki on sängyn petaaminen eli Panu menee peiton
alle ja Niilo hyökkii sen kimppuun peiton päältä.

Minua Niilo vielä vähän varoo, mutta annan sille aikaa. Nyt Niilo voi jo tulla sängylle loikoilemaan, vaikka minä olen siinä, jos vaikutan siltä, että olen keskittynyt johonkin muuhun, vaikkapa lukemiseen tai dataamiseen. Aamulla pojat herättävät minut yhteistuumin: Panu kehrää tyynyllä ja Niilo järsii varpaitani. Palloleikin pyytäminen on jo joka-aamuinen tapa ja silittää saa aamulellinnän yhteydessä. Kerran Niilo on jopa puskenut minua kehräten.

Näiden muutamien viikkojen aikana Niilosta on muodostunut rakas perheenjäsen minulle ja Panulle ja se on edistynyt kesyyntymisessään aivan valtavasti. Panu on näyttänyt Niilolle hyvää esimerkkiä sosiaalistumisessa ja keskenään pojat ovat jo aivan bestiksiä.

***

Kiitos, Soili! Panun ja Niilon kuulumisia voitte lukea lisää Soilin blogissa.

Mitäs olitte mieltä, haluaisitteko lukea jatkossakin kissan ottaneiden omakirjoittamia kuulumisia?

Itse tottakai haluaisin, joten... jos sinulla on kotonasi Kisu-kisu ja haluaisit kirjoitella kuulumisianne, julkaisemme niitä oikein mielellämme! Laita kommenttia tai kirjoita postia osoitteeseen kisuensikodit ÄT gmail.com.