Vierelle "villikissa"? - Zlatanin tarina

Zlatan vielä arkana ja pelokkaana pentuna

 Zlatan saapui KiSun ensikotiin kissapopulaatiosta napattuna villikisuna kolmen muun pennun kanssa (täällä Zlatanin ensipäivistä Katjan ensikodissa). Niin kanssakäyminen ihmisten kanssa kuin kotikissan elämä ylipäätään olivat pojalle aivan uutta ja ihmeellistä, hiukan pelottavaakin. Hissukseen Zlatan alkoi kuitenkin tottua tuttujen ihmisten läsnäoloon, ja alkoi rohkaistua. Uudet ihmiset kuitenkin vielä pelottivat pikkuista, kun Zlatanin ilmoitus ilmestyi kotia etsivien sivuille ja eräs kissaa etsinyt perhe päätti sen nähdessään tarjota pojalle rakastavan kodin.

Koirakavereiden kanssa päivätorkuilla

Zlatan vältteli uuteen kotiin muuttoa sähinän ja kantokopan välttelyn voimin. Vaan ennen pitkää pikkuherra joutui vastusteluistaan huolimatta kuljetusboksiin, ja matka uuteen kotiin alkoi. Maanitteluista ja herkuista huolimatta ei poika leppynyt uudelle omistajalleen ihan tuosta vaan, vaan hiippailikin uuteen kotiin saavuttuaan ensitöikseen saunan lauteiden alle ihmettelemään, mihin kummaan hänet oli oikein viety. Kodissa entuudestaan ollutta Essi-kisua Zlatan ei kuitenkaan arastellut lainkaan, ja pian näistä kahdesta tulikin jo hyvät ystävät.
 
 Zlatanin uudet ihmiset eivät painostaneet poikaa tutustumaan, vaan viettivät saunalla aikaansa rauhassa kirjaa lueskellen ja namuja pojalle tarjoten. Pian Zlatan alkoikin rohkaistua ja lähestyä namien, rapsutusten ja sylittelyn toivossa. Mutta voi sitä jännityksen ja kauhistuksen päivää, kun pojan ruokakupit siirtyivät saunalta oikealle paikalleen keittiöön! Suhinan saattelemana tämä ruokaa rakastava poika hipsi aina keittiöön syömään, uuden kissaystävänsä Essin suojeluksessa.

 Eräs kaunis päivä Zlatan sitten päätti, että piileskely ja arkailu saavat riittää. Se tassutteli polleana poikana koirien unihäkkiin nokosille ja yöunille se kävi ihmismammansa vierelle sänkyyn. Poika otti myös tavakseen odottaa mamiaan töistä kotiin ovella päivystäen ja maukuen, ja päätti omatoimisesti ottaa hommakseen huolehtia kovaan ääneen monkuen, ettei ruokakupeista vain pääse pohja paistamaan. Kun Zlatania katsoo nyt, ei sitä uskoisi entiseksi villikissaksi: siinä missä poika ennen sähisi kaikelle ja piileksi pitkin nurkkia, nauttii se nykyisin sylissä köllöttelystä ja kissakaverinsa Essin kanssa painimisesta. Ainoastaan vieraat pientä vielä vähän jaksavat jännittää, mutta jatkuvasti pikkuherra reipastuu myös vieraisiin tutustumisen suhteen. Zlatanista on tullut uudessa kodissaan rakastettu perheenjäsen, hassu pikkuinen sylikissa, jota perhe ei omien sanojensa mukaan vaihtaisi mihinkään maailmassa!

KiSun kotia etsivissä on monta Zlatanin kaltaista, vielä hiukan arkailevaa kisua odottamassa omaa kotiaan. Lempeydellä ja rakkaudella arkalaisestakin saa mitä ihanimman kotikisun. Käy tutkailemassa kotia etsiviä kisukisujamme Kodittomien sivulta! Mahtuisiko sinunkin vierellesi "villikissa"?

Uutena Ensikotina

Uusi ensikoti Katja kertoo ensimmäisistä hoitokissoistaan:

"Meille muuttivat ensimmäiset ensikotilaiset runsas viikko sitten ja vilinää on riittänyt! Neljä pentua, jotka oletettavasti ovat kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Olin luvannut meidän teinille, että saa sitten keksiä pennuille nimet, joten nyt meillä sitten asuvat Zlatan, Messi, Venus ja Serena - Ei varmaan tarvitse ihmetellä, mistä nimet tulevat.

Kyllä voivat sisarukset olla erilaisia! Raidallinen poikapentu, joka näyttää aivan perinteiseltä 
maatiaiskissalta, on koko ajan ollut joukon rohkein. Tämä Zlatan ei alussakaan etsinyt mitään piilopaikkoja, vaan istui kodinhoitohuoneen pöydällä seuraamassa tapahtumia. Zlatania sai heti silitellä ja aika pian jo nostellakin. Nyt Zlatan on kuin kotonaan huushollissa; viihtyy sylissä siliteltävänä, kehrää valtavan suurella volyymilla, makoilee erityisesti isännän rinnan päällä ja viihtyy aikuisten kissojemme kanssa kiipeilytelineessä. Vaatimattoman näköinen pikku kolli, jolla on vallan valloittava persoonallisuus! Olemme aivan ihastuneita häneen ja saamme koko ajan muistuttaa itseämme siitä, että Zlatan ei voi jäädä meille, vaan ansaitsee ehdottomasti oman kodin, jossa on tarjolla turvallinen, rauhallinen syli ja oma kiipeilyteline, eikä varmasti toinen kissakaan haittaisi.

Toinen kollipoika Messi on upea oranssinpunainen pehmo. Messi on porukan isoin pentu ja tulee 
rohkeudessa toisena veljensä jälkeen. Messin ulkonäkö hurmasi jo yhden perheen, joka saattaisi olla 
kiinnostunut, mutta Messin käytöstavat vaativat vielä hiomista... Messi luimistelee vielä ihmiselle, antaa kyllä koskea, mutta saattaa yllättäen napata hampailla kiinni sormesta (Septidinin ja laastarin kulutus on ollut meillä kasvussa) Eilen Messi pääsi ensimmäistä kertaa pois kodinhoitohuoneesta ja teinin huoneeseen, jossa istui sylissäni pitkän tovin ja antoi silitellä. Sitten Messi parkkeerasi itsensä nurkkaan, josta ei enää suosiolla tullutkaan pois, joten kesyttelemistä ja luottamusta ihmiseen tämä punainen pehmo vielä kaipaa, mutta taitaa hänestäkin tulla ihan kunnon kissakaveri.

Kuvassa porukka itselleen tyypillisenä: Pojat uteliaina ja tytöt piilossa

Porukan tytöt Venus ja Serena ovat myös ne villit ja arat pennut. He vaativat vielä pitkään aikaa ja 
kärsivällisyyttä tullakseen kivoiksi kissakavereiksi. Siskokset viihtyvät toistensa kainalossa ja onkin 
varmaan parasta, että pääsevät jossakin kohtaa myös yhteiseen kotiin. Tytöt ovat aivan identtiset, mustat kaunottaret, joilla molemmilla on samanlainen valkoinen tähti kaulan alla. Tyttöjen turkit ovat aavistuksen pidemmät kuin pojilla, jotka ennestään lisäävät näiden kauneutta. Venusta näkee enemmin, Serena pysyy visusti hyllyn päällä piilossa. Laitoin madotuksen yhteydessä pienen täplän kimaltavaa kynsilakkaa Venuksen otsaan, jotta ylipäätään tiedämme kumpi neito on kumpi. Venuksen vieressä saa istua ja pyyhkeen turvissa olevaa Venusta saa myös vähän silittää, mutta kova tämä neiti on vielä ”kiroilemaan”, kun näkee ihmisen. Serena myös ”kiroilee” ja varoittaa jo kaukaa, että äläpäs tule minua silittelemään! Vaan onpa silti saatu pari kosketusta hänenkin kanssaan vaihdettua. Nämä mustat neitoset ovat sitten se tämän porukan haaste.

Moni on ihmetellyt, jopa vähän halveksivaan sävyyn, että miten ”viitsitte” tuollaiseen ryhtyä? Vaan me viitsimme. Meillä on itsellämme kaksi aivan ihanaa Kisun kautta aikuisina tullutta rescue-kissaa, joten me tiedämme, millaisia aarteita näistä saattaa löytyä! On ollut hauskaa seurata näitä pentusia ja tulee taatusti vielä paljon hauskoja hetkiä, jos on niitä haasteitakin. Ja sitten on se auttamisen ilo, voi tarjota ainakin muutamalle kisulille hyvän alun kissanarvoiseen elämään, joka ehkä muuten olisi jäänyt saamatta."

Katjan Kangasalla majailevien kissojen ilmoitukset löytyy täältä