Apua, kissallani on akne!

Akne, tuo ihana ihon vitsaus. Viattomista mustapäistä kehittyy tulehtuneita paisepaakkuja, joista voi olla hankala päästä eroon. 

Monelle tulee yllätyksenä, että myös kissoille voi iskeä akne, jonka alkuvaihe on mutulla sanottuna yllättävän yleistä. Jos aknetulehdus pääsee etenemään, se on viheliäinen hoidettava kissoilla. Ja Hipsulla se pääsi.

Yäääk, Hipsun akneleuka!

Akneen ei ole yhtä selvää syytä, vaan se voi johtua melkein mistä vaan. Ruokavaliosta, muovikipoista tai muusta muovin aiheuttamasta ärsytyksestä, hormonitoiminnasta, stressistä..

Aknen ensimerkkejä on leukaan ilmestyvä musta röhnä, joka näyttää olevan kiinni karvan tyvessä, osalla kissoista myös leuan karvoitus voi harventua. Yleinen oire on myös leuan kutina, jota kannattaa koittaa lievittää, sillä ihon rikkoutuminen voi pamauttaa tulehduksen päälle.

Jos bongaat kissallasi jotain akneen viittaavaa oiretta, tartu toimeen heti! Useimmiten ajoissa aloitettu kotihoito auttaa.
Osta pehmeä hammasharja, mietoa desinfiointiainetta ja rapsuttele desinfioidulla hammasharjalla hellävaroen kissan leukaa 1-2 kertaa päivässä. Varmista, että kissasi ruokakipot ovat puhtaat.

Kannattaa myös miettiä onko käytössä muovikippoja (muovi voi ärsyttää leuan ihoa), onko kissalla stressiä tai onko ruokavaliossa jotain korjattavaa. Tulehduksen aiheuttava ruoka voi hyvinkin olla ollut käytössä jo pidempään ilman ongelmia, eikä se ole välttämättä edes huonolaatuista. Meilläkin oltiin syöty ainakin puoli vuotta samaa sapuskaa ennen aknea.

Sportti-Hipsu kesällä 2014

Meillä kuitenkaan putsailu ei auttanut, vaan Hipsun leuka tulehtui pahasti. Kävi siis tie Hervannan eläinlääkäreille, jossa Hipsun vakilääkäri Jussi totesi tulehdusen olevan syvällä, antoi kortisonipiikin, ettei Hipsis repisi leukaansa auki ja pahentaisi tilannetta, 3 viikon antibioottikuurin ja kortisonivoidetta. Tukihoidoksi tuli vielä kehotus vähentää raksuja ja lisätä mukaan reilusti raakaa.

Siitä lähtien meillä raksut on olleet harvinaista herkkua. Tällä on ollut muitakin positiivisia vaikutuksia: kissojen turkit ovat parantuneet ja vähän ihannepainon yli pulskistuneet ovat nykyisin solakoita missejä. Myös raakaruokaa lisättiin, ja kissat saivat tottua siihenkin. Täysipäiväiseen raakaruokintaan en ole lähtenyt vitamiinilisien tarpeen takia (jos laskenkin väärin!).

Mutta takaisin aiheeseen! Kortisonivoiteen käyttö jäi meillä pariin kertaan, koska Hipsu inhosi sen laittoa ja pesi sen aina heti pois. Alkuun antibiootit paransivat tilannetta selvästi, mutta viimeisellä viikolla..... UUSI PATTI! Puhelin kouraan, linjoja Herwoodiin ja puhelinresepti toiseen 3 viikon kuuriin.

Nätti pahkuraton leuka!

Kuuri auttoi, mutta yksi patti oli ja pysyi sitkeästi. Muutama päivä ennen toisenkin kuurin loppua otin taas linjoja Hervantaan, josta jälleen kerran auliisti neuvottiin. Kehotettiin odottamaan viikko kuurin jälkeen, josko elimistö olisi saanut antibiooteista tarpeeksi boostia hävittääkseen loputkin tulehduksesta omin voimin. Jos ei, niin pitäisi puhkaista yksi pahkura, tutkia sisältö tarkemmin ja ottaa järeät täsmäaseet käyttöön.
Onneksi kuitenkin patti katosi omia aikojaan. Onneksi, sillä Hipsu oli noin puolta vuotta aiemmin ollut myös useammilla lääkekuureilla ja vakavasti sairaana.

Nyt vuotta myöhemmin muistona on enää pienet karvattomat arvet Pipsin leuassa. Toivottavasti akne pysyy poissa jatkossakin!

Onko teidän kissoillanne ollut aknea? Pääsittekö pelkillä mustapäillä vai leimahtiko täysi tulehdus?

Huom! EN ole eläinlääkäri, enkä muutenkaan hoitoalan ammattilainen. Kirjoitus on vain oma kokemukseni & näkemykseni asiasta! 

Devin kauneus, nimi ja käänteet

Kuten edellisessä merkinnässäni kerroin, meillä elelee Kiten tyttöpentu, ujo kaunotar. Sopivaa nimeä mietittiin jo ennen tytön saapumista, sillä sen olisi sovittava Kitteen ja myös kantajalleen. Vielä kissan saapumispäivänä olimme vakuuttuneita, että kissan nimeksi tulisi ah-niin-vitsikkäästi Pikkumusta.

Sitten näin pennun kopassa, eikä Pikkumusta vain riittänyt. Kissa oli kaunein koskaan näkemäni: se oli väriltään miltei kokonaan kiiltävän, hiukan punaiseen taittavan musta, sen silmät olivat vinot ja keltaiset, se oli hoikkarakenteinen ja sillä oli huurrrjan pitkä häntä. Ihastuin ensisilmäyksellä.

Kissa ehti ensimmäisinä päivinään olla muun muassa Bastet, Eeben; Indi ja Siro, mutta mikään nimi ei tuntunut sopivan. Lopulta - selattuani kaikki mahdolliset luettelot mustista kukista aina tummaihoisiin kaunottariin - törmäsin hindujumalattareen nimeltä Devi. Ja Devi kissasta tuli, vaikka sopivuudesta Kitte-nimeen voidaan kiistellä. Mikäli jotakuta kiinnostaa enemmänkin nimen alkuperä, lyhyen kuvauksen voi lukea esimerkiksi tämän linkin takaa.

Mutta nyt nimestä Devin muihin käänteisiin. Aluksi meille tullessaan pentu oli käynyt päivystyksessä nesteytettävänä, saanut antibiootit ja tulehduskipulääkettä, mutta tilannetta ei ollut täysin tutkittu. Antibioottikuurista huolimatta Devi jatkoi nopeasti paastoaan, ja torstaina soitin Hervannan eläinlääkäreihin kertoakseni tilanteesta. Sain ajan tunnin päähän, heitin kissan kuljetuskassiin ja suuntasin bussipysäkille.

Hervannassa tuttu Jussi-eläinlääkäri tutki pennun (rauhoitettuaan sen ensin - Devi panikoi, kun sitä pidetään väkisin paikoillaan), ja huomasi leikkaushaavan olevan lievästi tulehtunut. Itse asiassa haava oli kissalle hurjan iso, ja sieltä tuli ulos lankaa... Jussi katkoi ylimääräiset langat, ja diagnoosiksi saatiin leikkaushaavan lievä infektoituminen ja serooma. Jälkimmäinen on hieno sana kudosnestekertymälle - tytöllä oli siis viinirypälettä isompi turvonnut kohta haavan kohdalla. Meidän antibioottikuurimme oli mennyt Devin kanssa melko huonosti, ja Jussi totesi, että on helpompaa antaa kissalle suoraan pitkävaikutteinen antibiootti piikillä.

Pari päivää myöhemmin voitiin jo huokaista helpotuksesta: DEVIHÄN SYÖ! Eikä vain syö, vaan myös maukuu ruokaa, syö joskus toisenkin annoksen ja tutkii paikkoja entisen luolassa kököttämisen sijaan.
Devi ei alun alkujaankaan ollut mitenkään arka, mitä nyt hiukan ujo ja ihmisiin tottumaton. Sitä on aina saanut silitellä, jos osaa lähestyä tarpeeksi nätisti, ja käsi saa tällöin osakseen puskuja. Huiskaleikit ja lasersäteen jahtaaminen ovat Devin lemppareita.
Devin kenties suloisin piirre on piiiiieni ja korkea nauku, jota se käyttää nälissään ja tarvitessaan jotakin määrittelemätöntä. Se nukkuu mielellään yönsä sohvalla, rakastaa katkarapuherkkuja ja näyttää aina yllättyneenä kerta kaikkiaan pöyristyneeltä.

Pöyristynyt Devi.