maanantai 5. toukokuuta 2014

Devin kauneus, nimi ja käänteet



Kuten edellisessä merkinnässäni kerroin, meillä elelee Kiten tyttöpentu, ujo kaunotar. Sopivaa nimeä mietittiin jo ennen tytön saapumista, sillä sen olisi sovittava Kitteen ja myös kantajalleen. Vielä kissan saapumispäivänä olimme vakuuttuneita, että kissan nimeksi tulisi ah-niin-vitsikkäästi Pikkumusta.

Sitten näin pennun kopassa, eikä Pikkumusta vain riittänyt. Kissa oli kaunein koskaan näkemäni: se oli väriltään miltei kokonaan kiiltävän, hiukan punaiseen taittavan musta, sen silmät olivat vinot ja keltaiset, se oli hoikkarakenteinen ja sillä oli huurrrjan pitkä häntä. Ihastuin ensisilmäyksellä.

Kissa ehti ensimmäisinä päivinään olla muun muassa Bastet, Eeben; Indi ja Siro, mutta mikään nimi ei tuntunut sopivan. Lopulta - selattuani kaikki mahdolliset luettelot mustista kukista aina tummaihoisiin kaunottariin - törmäsin hindujumalattareen nimeltä Devi. Ja Devi kissasta tuli, vaikka sopivuudesta Kitte-nimeen voidaan kiistellä. Mikäli jotakuta kiinnostaa enemmänkin nimen alkuperä, lyhyen kuvauksen voi lukea esimerkiksi tämän linkin takaa.

Mutta nyt nimestä Devin muihin käänteisiin. Aluksi meille tullessaan pentu oli käynyt päivystyksessä nesteytettävänä, saanut antibiootit ja tulehduskipulääkettä, mutta tilannetta ei ollut täysin tutkittu. Antibioottikuurista huolimatta Devi jatkoi nopeasti paastoaan, ja torstaina soitin Hervannan eläinlääkäreihin kertoakseni tilanteesta. Sain ajan tunnin päähän, heitin kissan kuljetuskassiin ja suuntasin bussipysäkille.

Hervannassa tuttu Jussi-eläinlääkäri tutki pennun (rauhoitettuaan sen ensin - Devi panikoi, kun sitä pidetään väkisin paikoillaan), ja huomasi leikkaushaavan olevan lievästi tulehtunut. Itse asiassa haava oli kissalle hurjan iso, ja sieltä tuli ulos lankaa... Jussi katkoi ylimääräiset langat, ja diagnoosiksi saatiin leikkaushaavan lievä infektoituminen ja serooma. Jälkimmäinen on hieno sana kudosnestekertymälle - tytöllä oli siis viinirypälettä isompi turvonnut kohta haavan kohdalla. Meidän antibioottikuurimme oli mennyt Devin kanssa melko huonosti, ja Jussi totesi, että on helpompaa antaa kissalle suoraan pitkävaikutteinen antibiootti piikillä.

Pari päivää myöhemmin voitiin jo huokaista helpotuksesta: DEVIHÄN SYÖ! Eikä vain syö, vaan myös maukuu ruokaa, syö joskus toisenkin annoksen ja tutkii paikkoja entisen luolassa kököttämisen sijaan.
Devi ei alun alkujaankaan ollut mitenkään arka, mitä nyt hiukan ujo ja ihmisiin tottumaton. Sitä on aina saanut silitellä, jos osaa lähestyä tarpeeksi nätisti, ja käsi saa tällöin osakseen puskuja. Huiskaleikit ja lasersäteen jahtaaminen ovat Devin lemppareita.
Devin kenties suloisin piirre on piiiiieni ja korkea nauku, jota se käyttää nälissään ja tarvitessaan jotakin määrittelemätöntä. Se nukkuu mielellään yönsä sohvalla, rakastaa katkarapuherkkuja ja näyttää aina yllättyneenä kerta kaikkiaan pöyristyneeltä.

Pöyristynyt Devi.

5 kommenttia:

  1. Onpa kaunis kissa! ♥ Ja ihana ilme vikassa kuvassa :D

    VastaaPoista
  2. Devi ON ihan mielettömän kaunis. Tuijotin sitä ensimmäiset pari päivää silmät ymmyrkäisinä, nyt alan jo tottua :D

    VastaaPoista
  3. Melkein kuin meillä aikoinaan ollut Nemi, samanlainen laikku kaulassa <3 Tuo pöyristynyt ilme on täälläkin tuttua, Rousku on siinä ammattilainen :D

    VastaaPoista
  4. Voi mikä kaunotar! Olen kyllä puolueellinen sanomaan, koska olen hupsuna mustiin kissoihin :-D Mullakin on ollut Pikkumusta-niminen, se oli oikein söpö nimi mummielest. Mutta on Devi hieno nimi näin upealle tytölle! Onnittelut teille kun saatte asua hänen kans!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Deviä on vaikeaa olla rakastamatta, enkä itse edes tiennyt tykkääväni mustista kissoista näin paljon! Sen kanssa asuminen on kuitenkin myös vähän tuskallista - ajatuskulku menee suurin piirtein: "MIKSI EN VOI SAADA SITÄ YYYYYYY."

      Poista