Miukkis eläinlääkärissä

20.10 maanantaina koitti Miukkikselle se päivä, jota kaikki kissat kammoavat: eläinlääkärikäynti. Eikä mikä tahansa pikkuvisiitti vaan sterilointi.

Miukkis vielä pahaa aavstamattomana Rouskun kanssa päikkäreillä.

Edellisenä iltana punoimme sotasuunnitelman seuraavalle aamulle, miten ihmeessä saisin tämän edelleen hitusen aran kissan yksin kantokoppaan. Aamulla pienen rallin jälkeen kissa oli eristetty vapaista ruokailijoista omaan huoneeseen, johon se aamupäivän aikana sai kavereita vierailulle lievittämään eristystuskaa. Nälkä taisi tosin haitata eristystä enemmän.

Tuntia ennen h-hetkeä aloitin projektin Miukkis koppaan. Kymmenen minuutin, muutaman epätoivoisen hetken ja ison sähinän jälkeen pikkukatti oli kunnialla kantokopassa. Harjanvarsi osoittautui jälleen sopivaksi ohjausvälineeksi ja kissa päätyi koppaan ilman kontaktia. Tyyppi joutui sitten makoilemaan pienessä yksiössään hieman pidemmän tovin, mutta toisaalta suorittihan se kunnialla parin tunnin ajomatkan ensikotiinsa eli pikkujuttu Miukkikselle siis. Miukkis tosin muistutti mistä nimensä on alun perin saanut: kova miukuna kävi kopassa.

Ensin paettiin puuhun Rinkelin turvaan..

...hetken päästä oltiinkin jo kopassa.

Kahdeltatoista saavuimme Raision kaupungineläinlääkärille, jonka olemme todenneet kohtuuhintaiseksi ja ennen kaikkea hyväksi paikaksi varsinkin tällaisissa perustoimenpiteissä. Vähän aina jännittää miten hoidokit eläinlääkärissä käyttäytyvät, varsinkin nämä aremmat. Miukkiskaan ei ole aggressiivinen hirmuisesta sähinästä huolimatta, mutta vieras paikka outoine ihmisineen ja hajuineen voi tehdä tepposia kiltillekin kissalle. Varmuuden vuoksi kissa pääsi pakkohäkkiin ja jäi sinne odottelemaan operaatiota.

Toipuminen peittojen päällä ei kiinnostanut, oltiin vähän kiukkuisia.

Muutaman tunnin päästä kissaa hakiessa seurasikin pienoinen yllätys: sterilisaatio oli vaihtunut sukupuolenvaihdosleikkaukseksi! Hain siis takaisin kollikissan :D Tässä nähdään, ettei arkojen kissojen sukupuolen tarkistaminen ole aina kokeneillekaan helppoa ja kun ensikoti vie kissan lääkäriin, voi seurata yllätyksiä :) Parempi tietysti näin päin: operaatio oli kissalle helpompi (ja edullisempi) ja kaikki osapuolet pääsevät helpommalla toipuvan kissan kanssa kun ei tarvitse pitää esim. kauluria. Miukkis olikin jo illalla oma menevä itsensä!

Onneksemme myös Miukkista valmiina odottava uusi koti tuli pienen pohdinnan jälkeen siihen tulokseen, ettei sukupuoli ole oleellinen asia vaan Miukkis pääsee edelleen 2.11 omaan kotiin tutustumaan uuteen kissakaveriinsa Lilliin!

Loppu hyvin, kaikki hyvin!