20 kissaa myöhemmin - ensimmäinen vuosi ensikotina

Tänään tulee kuluneeksi täsmälleen vuosi siitä, kun sain ensimmäiset hoitokissani. Vuoteen on mahtunut 20 ensikotilaista, joiden kanssa on tullut käytyä läpi kaikenlaista. Enimmillään täällä on ensikoteilun aikana vilistänyt yhteensä 13 kissaa.

Ajattelinkin, että merkkipäivän kunniaksi kävisin vuotta hieman läpi esittelemällä teille kaikki hoitokissani saapumisjärjestyksessä.

Käytiin Pipsin kanssa ulkoilemassa

Ninjakissa

Lauantaina 18.5.2013 Saila tuli tsekkaamaan kelpoisuuteni ja allekirjoitin ensikotisopparin. Heti seuraavana päivänä tuli ensikotivastaavalta soitto, josko voisin ottaa pari hoidokkia parin tunnin varoajalla. Tottakai - onneksi! - ja pian Kisun kissamobiili kaarsi pihaan kyydissään Hipsu siskonsa Ninjakissan kanssa. Hipsun vaiheista ja kohtaosta jo tiedättekin.

Ninja oli ihan pienen pieni ja söpö ujopiimä, joka ei meillä ollessaan päässyt yhtään oikeuksiinsa. Ninjan ja Maisan välillä oli alusta pitäen kitkaa, joten Ninja sai meillä oman huoneensa, jonne Maisalla ei ollut asiaa. Nukuin osan öistä Ninjan yksiössä, ettei sillä olisi ollut ihan niin yksinäistä. Älkää kuvitelko, että telkesin Ninjan yksiöön vasten sen omaa tahtoa! Koitettiin useasti laajentaa Ninjan elinpiiriä, mutta se pysytteli mieluiten omassa huoneessaan.
Heinäkuussa Ninja pääsi omaan kotiinsa, jossa se välittömästi hurmasi koko lähipiirin. Lellikissan seuraksi muutti syyskuussa Pyro, jonka kanssa Ninjasta on tullut erottamatomia.

Pikkuitikat Kirpun päiväkylpylässä

 Kesäkuussa hoitoon tulivat 5-viikkoiset surkeat pikkuitikat, jotka saivat myöhemmin nimet Pura, Rosi ja Neri. PR-toimiston vaiheet ovat varmaan jo tuttuja nekin. Neri muutti PR-toimiston kanssa samana päivänä, 12 viikon ikäisenä, omaan kotiinsa.
Pienten kissojen hoitaminen oli aika raskasta. Ne eivät osanneet syödä vielä itse, ja ruokaa oli tarjottava n. miljoona kertaa päivässä. Asiaa vaikeutti myös kaikkien pitkäkestoiset mahavaivat, jotka meinasi riipiä itse kunkin hermoja.

Konnapastilli

Surkis

Heinäkuussa hoitoon tulivat surkeat pienet reppanat, n.7-viikkoiset sisarukset Konnapastilli ja Surkis. Ihmiset pelottivat, mutta tilliäiset kesyyntyivät nopeasti.
Konnapastilli oli minikokoinen tirppa kunnon asenteella. Konnikselle oli koti odottamassa, mutta se ei ikinä ehtinyt sinne asti. Pari viikkoa ennen luovutusta yhtenä sunnuntaiaamuna Jouni herätti minut, kun oli löytänyt Konniksen makaamassa velttona lattialta ja hengitys oli epäsäännöllistä ja vaivalloista. Vaatteet kiireellä niskaan ja lähdettiin ajamaan heti kohti Univetin eläinsairaalaa Hattulassa. Lääkäri kertoi, että Konnapastillin sydän oli pettämässä todennäköisimmin synnynnäisen sydänvian takia, ja ennuste oli toivoton. Lähdettiin tyhjin käsin lääkäristä. Se on edelleen yksi hirveimmistä päivistä, mitä on tielle tullut.

Jos jotain hyvää Konnapastillin kohtalossa oli, oli se sen kotia vailla olleen veljen, Surkiksen, pääseminen Konnista odottaneeseen kotiin. Surkis oli pienenä - ja on edelleen - kova poika syömään ja superherttainen hömelö, joka teki kaiken muiden esimerkin mukaan (niin hyvässä kuin pahassa..). Elokuussa olin punninnut Surkiksen tuloksella 700g, ja puoli vuotta myöhemmin uusi koti kertoi Surkiksen painavan jo n.4,5kg :D Surkis on yhäkin todella rento tyyppi, jolla on kaverinaan toisesta Kisun ensikodista edeltä muuttanut Tytti. Surkis lähti uuteen kotiinsa syyskuussa.

Sampo

Pyro

 Sampo ei ehtinyt olla meillä kuin hetken. Oltiin käymässä Kuopiossa, kun Sampo alkoi oksentelemaan monta kertaa päivässä ja kissoja hoitamassa käynyt toinen Kisun ensikotilainen vei Sampon lääkäriin ja itselleen hoitoon, koska Kuopion reissua oli tarkoitus kestää vielä pari päivää Sampon lääkärireissun jälkeen. Ei niin yllättäen Sampolle tuli kotitarjous parissa päivässä ensikotiin tulon jälkeen.

 

Marla

Pullasterin kanssa samalla kyydillä elokuussa saapuivat n.10-viikkoiset Marla, Murhe ja Pyro.

Marla ja Pyro olivat ihmiskontaktin puutteesta huolimatta reippaita pikkukissoja, jotka saivat nopsaa uudet kodit. Pyro muutti Espooseen Ninjan riehukaveriksi ja Marla sai pian muuttonsa jälkeen seuralaisen toisesta Kisun ensikodista muuttaneesta Lionista.

Selkeästi arempi Murhe sen sijaan etsi kotiaan pari kuukautta. Tullessaan Murhe oli yhtä sähinää ja naarmuisen lääkärikäynnin jälkeen se saikin lempinimekseen Murhan eli Murhiksen. Murhis kesyyntyi suhteellisen nopeasti Ötön ja muiden riehuepeleiden esimerkkiä seuraten sekä herkuilla lahjomalla. Murhe oli lähtiessään jo niin reipas pikkukissa, ettei se piilotellut kotiehdokkailta, vaan tuli hienosti jo maistamaan kermaviiliä tulevien ihmistensä tarjoilemana. Uudessa kodissa Murhis reipastui nimenomaan viilin avustuksella :D Murheen nimi tuli sen ikisurullisesta ilmeestä. Murhetta uudessa kodissa odotti aikuiset tyttökissat Alma ja Hurja sekä liskot.

Murhe

Pullasteri

Pullen tarina blogista jo löytyykin.

Myyry-Mulperi

Samoin Myyry-Mulperin.
Myyry on viihtynyt uudessa kodissaan Lucyn ja Vilin kanssa mainiosti. Hilseilevä turkkikin on kunnollisella ruokavaliolla saatu kuntoon, jee!

Pöpöt

Ennen Myyryä meillä oli tietysti Pöppänät! Ärsyttävä Blogger hannaa vastaan niin kovasti, että Pöpöt saa olla tässä välissä. Pöpöillä menee myös hyvin ja ne ovat kuulemma rauhoittuneet jo hieman. Ehkä ihan hyvä...:D Sydän on herkkua ja Pöpön on aina pakko murista suurelle saalilleen.

Apsi

 Apsikaan ei meillä pitkään ehtinyt homehtua, kun se vaihtoi ensikotia Puran ja Rosin tykö.

Juustomestari

 Juustomestari ja Bublé.
Täällä oli niin hiljaista, kun Juustiskin oli lähtenyt omaan kotiinsa!
Bublehan muutti hieman ennen Juustomestaria. Vietiin Buble kotiinsa Jämsänkoskelle, kun oltiin silloin muutenkin ajelemassa siellä tienoilla. Bublea odotti innoissaan neljä koiraa, joiden kanssa Buble oppi nopeasti tulemaan toimeen. Heti ensimmäisestä yöstä lähtien Buble on nukkunut vieressä ja seuraillut ympäriinsä. Uudessa kodissa Bubi on onneksi päässyt olemaan paljon vapaammin kuin täällä Maisan terrorin alla, ja saakin kuulemma useamman riehuhepulin päivässä. Viimeisin villitys on ollut lehmäntaljan teurastaminen :D

Bublé tähyää

Myös Juustiksella on mennyt uudessa kodissaan hyvin, niin kuin arvata saattoi. Ekana päivänä Juusti oli vähän huudellut ikävää, mutta ollut kuitenkin hyvää pataa jo uusien ystäviensä, Boriksen ja Perhosen, kanssa. Juustu ja Boris juttelevat kuulemma keskenään enemmänkin. Pelkkää päivänpaistetta Juustomestarin elämä ei kuitenkaan ole ollut. Oli erehdytty ostamaan Lidlin edamia, joka ei Juustikselle maistunut. Kova kohtalo! 

Pyykki-Niilo

Huhtikuussa meille tuli Pyykkäri, joka on melkoinen arkalainen. Kehitystä kuitenkin tapahtuu koko ajan, ja Pyykki uskaltautuukin jo pitkin päivää hengailemaan muuallakin kuin sohvan alla. Muiden kissojen kanssa juokseminen on huippua, ja eräskin päivä se varasti lautaselta minimaisseja.
Pyykillä on jo uusi koti tiedossa ja siellä odottamassa parivuotias kissakaveri Panu. Pyykin nimihän on nykyisin Niilo. Tosin, koska pääni on pönttö, suusta tulee ulos vieläkin useimmiten Pyykki. Koitan saada sanottua edes Pyykki-Niilo :D Niilo odottaa leikkausta ja rokotusta, jonka jälkeen se pääsee muuttamaan Panun seuralaiseksi.

Yrmeliini

Uusimmasta tulokkaasta ei täällä olekaan vielä ollut mitään tietoa! Eli tervehtikää Yrmeliiniä!
Myymemytty on söpö 3-vuotias, erittäin ihmisrakas kolli, joka lähtisi mieluusti vaikka heti uuteen kotiinsa. Yrmeliini ei ainakaan vielä ole ollut kovin innoissaan muista kissoista ja viihtyisi varmaan ihan hyvin (edelleen, aiemmassa kodissaan oli) ainoana kissana. Myymen lempipuuhaa on kaikenlaisilla naruilla leikkiminen.

Kuten näkyy, ensikotina olen saanut tutustua älyttömän moneen hienoon kissaan (ja ihmiseen). Vaikka välillä meinaakin palaa käämi tai tulee koviakin paikkoja, on ensikoteilu sen arvoista. Toivottavasti voin jatkaa vielä pitkään ja auttaa monia kissoja omien ihmistensä tykö.