Kissani ovat ihan oikeasti kilttejä -- Vielä kerran näyttelystä.

Nyt kun on ehtinyt kulua jo hetki, olen ehkä jo hieman toipunut näyttelydraamoista. Vein näytille meiltä Maisan ja Tötösen. Toisin kuin hienosti esiintyneet Pura ja Rosi, ei meidän talouden pienet kullannuppuset jaksaneet vaivautua käyttäytymään kiltisti..

Maisan mielipide.

Aloitetaan vaikka Maisasta, tuosta elämäni pienestä auringosta. Näyttelypaikalla kopasta päästyään lähti Maisa heti käpsimään ympäriinsä (valjaissa, tottakai) ja kävi nuohoamassa niin Kisun myyntipöydässä kuin aCat & liCat-lelumeressäkin, josta superkivat myyjät Nipa & Satu-Mia lahjoivatkin Maisaa ihan omalla kuusamalelulla. Lahjuksien kanssa Maisa malttoi siirtyä makaamaan keskelle käytävää huomioitavaksi. Tovin päästä alkoi leidin hermo vähän kärytä, kun myös muita kissoja oli kävelyllä ja niille ei olisi saanut mennä uhittelemaan, joten julmasti Maisa joutui häkkiinsä jäähylle. Onneksi siellä oli ruokaa ja herkkuja!

  Kuva Karoliina Korppoo

Arvostelun lähestyessä alkoi oma pulssi nousta ja kädet täristä, koska olin jo etukäteen panikoinut Maisan mahdollista epäsopivaa käytöstä, eli pääasiassa puremista, eikä Maisan aiempi hermokäry auttanut asiaa. Ennen arvostelun alkamista oli kuulunut vielä kaiuttimista kamalaa rätinää ja pauketta, joka hermostutti niin Maesaa kuin Ötöäkin, ja Maisa oli kokeillut hampaitaan parin vanhemman rouvan kätösiin (jotka olivat tosin vain ilahtuneita asiasta...).
En joutunut pettymään.
Maisaa alkoi jo sylissä vuoroa odotellessa suorastaan vtuttamaan, eikä olo helpottunut pöydällä. Maisa sähisi, sylki ja koitti purra tuomaria, mutta onneksi ehdin saada omat sormet väliin. Maisa oli ainut, jota tuomari ei uskaltanut edes nostaa. Halusin vajota lattianrakoon, kun muiden kissat käyttäytyivät niin nätisti.
Onneksi tyttökissojen tuomarina toiminut Kissaliiton puheenjohtaja Veikko Saarela oli leppoisa, eikä paheksunut Maisaa.

Kuva Karoliina Korppoo

Kauniin käytöksensä takia Maisa putosi sarjansa kolmen parhaan ulkopuolelle. Voi Maisa minkä teit, minä odotin sinulta suuria!

Arvostelussa Maisa sai ihan oikeutetusti kehuja hienosta turkistaan, jossa on selkeä täpläkuvio ja joka on supermegapehmeä ja jossa on (tuomaria lainaten) "super aprikoosi pohjaväri". Turkin lisäksi Maisan rakenne ja koko oli plussaa. Pieni höyhenenihän on n. 5,5-kiloinen amatsoni ja pesi muut tytöt sen suhteen mennen tullen. Arvostelulippusesta löytyi super aprikoosin ja amatsonin lisäksi muun muassa myös tällaisia luonnehdintoja: "iso, ronski tyttö", "Tiukka-Tuija", "selvästi kiltti kissa, joka osaa käyttäytyä, mutta luonnettakin löytyy" (ihanko totta?).
Tunti tuomion jälkeen Maisa oli taas niin herttainen ja lulluteltava karvakasa, että morjes. Teki mieleni vajota elokuvista tuttuun tyyliin polvilleni ja huutaa kattoa kohden: "This can't be happening! NOOOOOOOOOOOOOOO--".

Arvosteluna olleesta erinomaisesta huolimatta olin tietysti pettynyt, koska onhan juuri minun kissani kaikista hienoin ja mahtavin!

Ötön alkupäivä sujui häkin katolla hengaten.

Suoraan Maisan tuomiolta palauttamisen jälkeen kaappasin Ötön syliin ja arvosteltavaksi. Ötönen olikin kovin nätisti tuomarin pöydällä ja minä helpottunut sekä ylpeä, että edes toinen pampuloistani on salonkikelpoinen. Ötön hieno käytös oli toisaalta vähän yllätys, kun se oli ollut niin kovin pelkoeläimenä, mutta toisaalta viime syksynä se oli hienosti lipunmyyjänä Pirokin näyttelyssä.

Kuva Karoliina Korppoo

Kolleja oli arvostelemassa Arja Martikainen, josta minulla ei myöskään ole mitään negatiivista sanottavaa. Etenkään, kun heikkoutena on kuulemma punaiset kissat, buhahahaa! Ötö, mahdollisuutesi on koittanut!

Tötsin yleistuomio oli ex, ja siinä kehuttiin kovasti silmien väriä, turkin laatua (hyvä minä, teen edes jotain oikein!), hauskaa ilmettä ja etenkin hännän väritystä. Tötöllähän on siinä ihan valkoisia raitoja, joita ei ainakaan omaan silmään ole sattunut kovin monella punaisella. Rakenne & lihakset olivat myös hyvät. Ja "tykkää selvästi esiintymisestä". . .

Kuva Karoliina Korppoo
Huomatkaa kaunis karvapeitteeni Maisan ja Tötsin talviturkin heittämisestä.

Iloni hienosta näyttelykissa-Ötöstä oli kuitenkin ennenaikainen. Koko sarjan vertailuun mentäessä Ötöä ei enää kiinnostanut yhtään  olla käsiteltävänä. Annoin sen olla lattialla, koska sylissä alkoi heti kauhea venkoilu. Nostin sen kuitenkin vuoron koittaessa syliin ja aaargh, en minä oikeasti ole ihan rupu omistaja! Minun kissani ovat ihan oikeasti kilttejä! Ötö kiemursi ja sähisi ja räppäsi kynnellä minua naamaan. Kynsi jäi kiinni huulen yläpuolelle ja sain kauniin matkamuiston.
Olin hyvin kiitollinen, kun tuomari huomasi ahdinkoni ja sanoi, että voin laittaa Tötön häkkiinkin, jos se ei pysy sylissä.
Ja taas halusin vajota maan alle. Rescue-sarjan ainoat riehuvat kissat ja molemmat minun.

Onneksi pystyin keksimään edes jotain ylpeydenaihetta, kun koko näyttelyn voittopotin vei entinen hoitokissani Pura ja Rosikin oli hienosti. Onhan PR-toimisto käytännössä kasvattejani, niin voin vakuutella muillekin, että täältä tulee (ja täällä on) oikein hyviä ja edustuskelpoisia kissoja. Eikö?

Tötsiä kiinnostaa kympillä.

 Koettelemuksistani huolimatta näyttely oli ihan kiva kokemus, ja osallistun todennäköisesti, jos/kun sellainen vielä järjestetään.
Jos kehtaan.
Jos keksin kenet otan mukaani. Lyhytkarvaisissa uroksissa voiton vei kolli nimeltä Hipsu. Ehkä nimi on enne, ja vehnäpullaani odottaa maine ja kunnia? Oma Hipsuni tosin ei pidä autoilusta, ja vääntääkin usein önköset heti auton käynnistyttyä ja onnistuu sotkemaan itsensä siihen. Kirppukin on kyllä niin soma pikkutirppa, ja säyseä!, että ehkä se käyttäytyisikin.
Kiitän myös armollisesta tuomaroinnista, jossa keskityttiin kissojen positiivisiin ominaisuuksiin ja kaikista osallistujista löytyi paljon kehuttavaa.

Lisää kuvia löytyy Karoliina Korppoon ottamana täältä ja ensikotivastaavani Anne Lepolan ottamana täältä.

Lopuksi vielä yksi jättikuva Ötöstä.