Päivä kuvina - sunnuntai

Sain Facebookissa haasteen kertoa kuvin ja sanoin päivästäni viiden päivän ajan, ja eilisen megalomaanisen kuvasaldon (267 kissakuvaa..) ansiosta päätin päivitellä haasteen myös tänne hieman muokattuna. Oman päiväni sijaan postailen tänne kuvia kissojen puuhista kunakin päivänä.

Sain synttärilahjaksi ruusuja..

Feather Dancer villitsi Ötön

Maisa maistaa

Kissat on löytäneet Expeditin tyhjistä lokeroista mieluisia pesäkoloja, Ötö demonstroi

Juustis röllöttää kaljumahaisena

Juustis maistaa

Voisin tätä kautta haastaa mukaan Karoliinan ja Kissiksen!

Herra Lötköpötkö, Herra Saalistaja ja Neiti Laatikko

Koska Vilperin synttäriä ei tiedetä kuukautta tarkemmin (rokotuskortissa lukee huhtikuu 2008), valitsimme sille helpon ja tehokkaan synttärin 4.4.2008. Juhliminen on tänään jäänyt vähemmälle, sillä olemme keskittyneet sängyllä pötköttelyyn. Viimein saimme Vilperistä kuvia, joissa näkyvät kollin tavoista hellyyttävimmät: mahan näyttely ja ilmaleipominen! Yhteen kuvaan Eetu sai ikuistettua Vilpsun erikoisuuksien lisäksi myös minun äitelän ilmeeni, kun lepertelen nirvanassa olevalle jättikollille.

Pötköilyn lisäksi päiväämme kuului myös hiukan jännempää ohjelmaa, nimittäin peräti neljä (4) zooplus-pakettia, joista kuoriutui ruokaa, paljon Tigerino-hiekkaa ja uusia lelukeppejä ja palloja. Uutuus nimeltä Feather Dancer osoittautui ihan mahtavaksi värkiksi sekä Puran ja Rosin että Vilpsun mielestä. Ensikotiblogi suosittelee!

***

Aiemmin tällä viikolla olen myös käynyt visiitillä toisessa ensikodissa, jonka ihmiset lähtivät juhlimaan häitä. Maanantai-illasta keskiviikkoaamuun olin pienen, täplikkään ja äänekkään Bojove-herran palveluksessa.

Kävin ruokkimassa ja leikittämässä noin 3-vuotiasta poikaa yhteensä neljästi ja kysyin itseltäni monesti: "MIKSI tämä kissa on yhä vailla kotia?" Tiivistettynä Bojo on a) tosi upea ja solakka, b) leikkisä ja puhelias ja c) ujoudestaan huolimatta hellä!

Jo ensimmäisellä vierailulla sain jutella Bojon kanssa ("MÄÄÄY!") ja rapsutella kehräävää täpläherraa. Leikittäessä Bojo paljastui suureksi saalistajaksi, joka rymisteli menemään vaikka sohvia päin, kun pääsi jahtaamisen makuun. Ainoana kissana viihtyvä Bojove on tosi hurmaava pakkaus aktiivista ja seurallista kissaa kaipaavalle. Tästä voit kurkata komean Bojon ilmoituksen.

Ensin uusi hoitaja huolestutti, mutta pian Bojoa sai jo rapsutella.

***

... Ja jotta nyt saataisiin tähän merkintään vähän lisää sillisalaattia, tässä Rosin oma laatikkoluola. Letkeää viikonloppua kaikille!

Mitä kuuluu Apsi-Lemmy?

Apsi-Lemmy lähti ensikotiamme sulostuttamasta 21.3. eli alle kaksi viikkoa sitten ja melkein heti saimme viestin, että uuden leikkikaverin Lekan kanssa menee mainiosti. Tänä iltana saimme Lemmyn omistajalta Tiinalta pitkän kuulumisviestin, joka liikutti ensikotia mielettömästi! Liitän tähän viestistä pätkiä ja kuvia. Saas nähdä, pyyhkivätkö muutkin kohta silmiään!

"Hienosti täällä pyyhkii, Lemmy on kyllä kova leikkimään ja riehumaan, mutta toisaalta Lemmy on täys halinalle. Siinä on huomattavasti enemmän sylikissaa kun Lekassa, joka on muuten mamman sivuuttanu jo melkeen täysin ja kulkee vaan Lemmyn kyljessä kiinni minne ikinä se meneekin. 

Ruokaa Lemmy vetää edelleen kaksin käpälin huiviin, ja sen jälkeen suuntaa Lekan tähteiden pariin. Hieman vieläkin opeteltavaa...

(myös Kisulta otettu!) Leka & Lemmy ovat nyt jo bestiksiä

Yhden tosi hienon jutun huomasin tossa yks päivä, meinaan Leka ei ole ainoastaan opettanu Lemmyä siirteleen tassuissaan vesikippoja ja seuraan veden kulkua lattiakaivoon, vaan nyt Lemmy on esimerkillään saanu Lekankin taas juomaan vettä! Aiemmin Leka vaan leikki vedellä, mutta nyt sen näkee välillä jopa juovan sitä.

Lemmy on osottautunu alusta asti todella rohkeaksi, vahvaluonteiseksi kissaksi, joka ei paljon kumartele lajitovereitaan tai ihmistäkään, mutta onhan sillä selvästi se vahva paijaustarve myös. Herra tulee ihan itse syliin mutta ei pistä pahakseen vaikka ei lupaa kysyiskään kun syliin nostaa, kehruumoottorit lähtee käyntiin saman tein."

Nyt on pakko sanoa ensikotina olemisen plussista sen verran, että tätä onnellisuuden ja liikutuksen puuskaa en olisi koskaan kokenut, ellemme olisi aloittaneet ensikoteilua. 

Iso kiltti jättiläinen

Vilpsu-reppanan epäilevä ilme ensimmäisinä päivinä.

Tiistai-iltana neljän ja viiden välillä meille saapui jälleen Uutuus. Kyseessä on pian kuusivuotias Vilperi, jota kutsutaan ensikodissa esimerkiksi Vilpuksi, Vilpuri-Kilpuriksi, Villeksi ja Pompidouksi. Kissan nimen takia minulla soi myös kroonisesti päässä vanha kunnon Vili Vilperi -tunnari. Yleensä mennessäni katsomaan, missä jättiläinen luuraa, lauleskelen huomaamattani "Hei hei, Vilperi..."

Mutta nyt enemmän itse herrasta. Vilperi päätyi Kisulle ns. kesytapauksena eli kotia vaihtavana kissana. Vilperin entisessä kodissa lapsella oli paha astma, joten kollista oli pakko luopua. Vilperi on elänyt elämänsä ainoana kissana ja vähän ujostelee muita kissoja. Vilperillä on ollut taipumusta virtsakiteisiin, joten niitä ehkäisevä erikoisruokavalio on uudessa kodissakin varmaan tarpeen.

"ONPA SE ISO!" oli valehtelematta ensimmäinen ajatukseni, kun Vilperi tuli ulos kantokopastaan. Meillä ei ole kissan punnitsemiseen sopivaa vaakaa, mutta kun Vilperin jälkeen nostaa syliinsä Puran tai Rosin (~ 3kg), tuntuu kuin ei kanniskelisi kerta kaikkiaan mitään. Poika on toki kookas, mutta myös ylipainoinen. Ennen uuteen kotiin muuttamista meillä onkin suunnitelmana saada Vilperiä vähän parempaan fyysiseen kuntoon - ylimääräisen painon lisäksi herralta myös lähtee tosi paljon karvaa ja se hilseilee melko reilusti. Luvassa onkin eläinlääkärin suosittelema raakaruokaan painottuva ruokavalio ja reippaasti lohiöljyä!

Vilperi-Vonkaleen tutkimusretket ulottuvat
kirjahyllyltä aina ikkunalaudoille asti.

Kuten monet muutkin vonkaleet, Vilperi on luonteeltaan aivan ihana: rauhallinen, hellä ja vähän ujohko. Puraa ja Rosia hiukan arastellaan, samoin äkkinäisiä liikkeitä tai kovia ääniä. Päivänsä Vilperi viettää - ensikodin ärtymyksestä huolimatta - yleensä meidän petauspatjamme alla torkkumassa. Hellyydenosoituksista kenties merkillisin on Vilperin tapa puskea jalkapohjia. Yleensä tämä toimii siten, että minä istun sängyllä ja pidän jalkoja ilmassa kun Vilppu kiehnää päätään niitä vasten...

Vilpuri-Kilpurin muihin ajanvietteisiin kuuluu muun muassa ikkunalautakyttäily. Sen tapa leikkiä on myös ihan mielettömän ihastuttava. Meidän kissanminttupalloamme poika aluksi puskee, sitten köllähtää sen viereen ja alkaa pelailla sillä kyljellään, välillä innostuu jahtaamaankin!

Vonkale etsii kotia, jossa on riittävästi rauhaa ja rakkautta tällaiselle isolle pötkiäiselle. Vilperi on tottunut asumaan nuoren (2-vuotiaan) tytön kanssa ja ollut ikänsä ainoana kissana. Vaikuttaa myös siltä, että Vonkaletta hieman stressaa muiden kissojen jatkuva läsnäolo, joten paikka ainoana kissana sopisi tälle urholle mainiosti!

Jos ja kun joku ihastuu tähän hellyyttävään jättiläiseen, kyselyt voi laittaa osoitteeseen elinak.puumalainen@gmail.com!

P.S. Apsi-Lemmy on pärjännyt uudessa kodissaan mainiosti ja saanut mahtavan rähinäkaverin! Tulevaisuudessa saatte toivottavasti oman päivityksen Apsi-Lemmyn nykyisistä kuulumisista.

Tynny ja kipeä hammas

Viime viikolla kissoilla oli kovin jännittävä päivä, kun kovasti odotettu raapimatynnyri saapui!
Olin hartaudella kerännyt Zooplus-pisteitä ja viimeinkin pistetili oli sen verran muhkea, että sain tilattua tynnyrin. Pisteitähän kertyy normaalisti jokaisesta tilauksesta piste/euro, mutta usein tuotteissa on tarjouksia, joissa saa pisteet tuplana yms. Pisteillä saa lunastettua palkkiokaupasta oman valinnan & pistetilin saldon mukaisia palkintoja, joissa on mm. leluja, ruokaa ja muita eläintarvikkeita. Ja raapimatynny!

 Ilokseni tynnystä kiinnostuivat heti kaikki omat kissani ja tutkivat sitä antaumuksella Kirppu etunenässä. Itseäni hieman epäilytti tynnyrin pienet mitat (75x35) ja tukevuus, mutta hyvin on kissat mahtuneet ja tynnyri pysynyt pystyssä noiden päälle viisikiloisten könttien rellestäessä.

Maisa terrorisoi hiirtä ja piilossa olevaa Hipsua

 Alkuhuuman jälkeen tynnyri on säilyttänyt vetovoimansa ja siitä on tullut Kirpun uusin suosikkipaikka päivänokosille (iltanokoset vietetään sohvan divaaniosalla jalkojen vieressä, tälläkin hetkellä). Tämän myötä olen saanut vain lisäpontta haaveilleni isommasta tynnyristä :D Ikään kuin isohko raapimapuu ja tynnyri eivät riittäisi.. Uusi raapimapuu tosin pitäisi hankkia, kun entinen ei pysy suorassa oikein hyvällä tahdollakaan. Se on tuollainen kattoon yltävä malli, mutta meillä on sen verran korkeat huoneet, että on jouduttu venyttämään se ihan äärimmilleen eikä seinään voi porailla tukilevyjä, niin puu on päässyt heilumaan vuosien saatossa turhan paljon.

Asiasta kukkaruukkuun, molemmille hoitokissoille on tiedossa jo kodit! Ensikodissa palleroiden pitää olla vielä kuitenkin n. kuukausi, sillä molemmilla on edessä hammaslääkärikäynti ja aika saatiin vasta huhtikuun puolen välin tienoille. Ensikotiin tulon jälkeen Pyörykän nimeksi on nyt vakiintunut Juustomestari, kisun herkkumieltymysten (juusto, ylläri?) ansiosta.

Uninen Juustomestari

 Hammaslääkärireissu varmistui ensimmäiseksi Juustikselle, kun maanantaina käytiin lääkärissä karvattomien/parturoitujen läikkien takia. Perusteellisen tutkimuksen jälkeen lääkäri päätyi siihen, että Juustomestari-poloinen parturoi ja nuolee karvojaan pois isojen elämänmuutosten ja/tai hammaskipujen takia. Juustiksella on siis vasen yläkulmuri katkennut jossain vaiheessa elämäänsä, kuitenkin ennen tänne tuloa. Se kuitenkin söi normaalisti, niin en ajatellut sen vaivaavan. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Tiedossa onkin iso hammasremppa, jota varten tarvitaan hammasröntgenet, jollaista kaikilla lääkäriasemilla ei ole. Varattiin aika hammashoitoon erikoistuneelta lääkäriltä, jolla (yllättäen) töitä riittää. Juustiksen hammastilanteen selvittyä tsekkasin Bublenkin hampaat, joissa näkyi aika reilusti hammaskiveä, joten varasin samalla sillekin ajan hammasputsiin.

Bublé ei nyt oikein ymmärrä miten hyppäsi pöydälle

Molemmat kissat ovat entistäkin mukavampia, kun ovat ehtineet kotiutua tänne.
Bubbelin kanssa on muodostunut myös hauskoja rutiineita, kun aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi se kipittää kauhealla kiireellä mukaan vessaan, tai jos nukun liian myöhään, makkariin huomioitavaksi.

Toinen Bublen spesiaali on ruokailu. Se syö nykyisin vain hyytelössä tai kastikkeessa olevia ruokia, jotka täytyy tarjoilla mösjöölle erikseen. Ruokapurkin nähdessään se kipittääkin äkkiä kylppäriin, jossa se mieluiten syö, odottaa nätisti ruoan laittamista ja ruokailee sitten suljetun oven takana. Kun pieni vatsa on täynnä, ovea kaapaistaan muutaman kerran merkiksi, että tulen avaamaan oven. Jos ruokatarjoilu ei jostain syystä ole synkassa vatsan kurnimisen kanssa, Buble tulee hyörimään ympärille yllä olevan kuvan hämmentynyt ilme naamalla ja seuraa ympäriinsä niin pitkään, että herkullinen Bozita-annos on lautasella - omassa yksiössä tietenkin.

Löytömissestä rescuemissiksi

Ruipelo-Rusina

Ai ketä nää nyt on?

No, nyt Apsi-Lemmyn saatua mahtavan oman kodin ajattelin jakaa kanssanne vähän omien kissojemme kuulumisia. Pura ja Rosi täyttivät arviomme mukaan toissapäivänä kymmenen kuukautta. Tuntuu epätodelliselta katsoa tyttöjen vauvakuvia, joissa poseeraa pörröisen pehmoinen Pura ja rimppakinttuinen Rosi ja verrata niitä siihen, miltä tytöt näyttävät nyt!

Pieni pörrö-Pura VS. iso ja ryhdikäs Pura

Taskussa matkustava ruippana-Rosi VS. iso ja vanttera Rosi, joka ei enää mahdu taskuun

Pentujemme taustatarina onkin monelle tuttu: Pura, Rosi ja niiden kaksi sisarusta pyydystettiin Eräjärven metsiköistä. Emo pääsi pakoon loukusta, jonka ulkopuolelle pennut olivat jääneet, eikä sitä ole myöhemminkään saatu kiinni. Yksi pennuista menehtyi, mutta Pura, Rosi ja Neri-veli pääsivät Jennin ensikotiin ja saivat sijaisemoikseen Jennin poikakissat Kirpun ja Hipsun. Luovutusikään asti pötköt touhuilivat, sosiaalistuivat ja hoitivat muita pentubisneksiä. Rescuepennut muuttivat meille elokuun puolivälissä ja ovat meille tärkeitä perheenjäseniä.

Olen tietenkin puolueellinen, mutta mielestäni Pura ja Rosi ovat maailman kauneimpia kissoja, ja niiden elämän vaikea alku tekee niistä meille entistä arvokkaampia. Tytöt ovat lähdössä edustamaan löytökissanäyttelyyn toukokuun 10. päivänä.

Nyt mukaan kaikki kauniit, rakkaat, enemmän tai vähemmän kovia kokeneet rescuekissat! Ilmoittautumisaikaa on 31.3. asti.

Toivottavasti nähdään Messukeskuksessa!

Terkut Pikku-Purdelta!

Miten pääsee ensikodiksi?

Toivottavasti jokunen lukijoistamme on pohtinut mielessään mahdollisuutta ryhtyä ensikodiksi. Päätöksen jälkeen seuraava kysymys onkin, miten ensikodiksi sitten pääsee? Tässä pieni tietopaketti vastaamaan tuohon kysymykseen.

Ensimmäisenä kannattaa tutustua Kisun nettisivuihin ja etenkin osioon Ensikodiksi. Aineistoista löytyy Ensikotipaketti, joka on ensikotiemme ohjenuora ja sen lukaisemalla saa käsityksen siitä mitä ensikotien tehtäviin kuuluu.

Ei, et joudu täyttämään loputtomiin
kaavakkeita tai tekemään testejä.

Jos tuntuu, että ensikotitoiminta on sinun juttusi, seuraava askel on ottaa yhteyttä allekirjoittaneeseen, joko sähköpostilla tai puhelimitse. Sähköpostia lähetettäessä on ensimmäisessä viestissä hyvä kertoa hieman itsestään, elämäntilanteestaan, omista lemmikeistä ja aikaisemmasta kissakokemuksesta. 

Pyrin vastaamaan kyselyihin mahdollisimman nopeasti ja harras toiveeni olisi, että saisin jonkun kuittauksen viestin perille tulosta, vaikka sitten että ”unohdetaankin tämä ensikotihomma tällä kertaa” niin en turhaan jää odottelemaan vastausta.

Paluuviestissäni kerron lyhyesti ensikodin tehtävistä, annan vielä Ensikotipaketin luettavaksi ja sovin tarkastusajankohdasta. Tässä vaiheessa osalla menee pupu pöksyyn, hui, meille tulee tarkastaja! Mutta ei hätää, en tule hiillostamaan kuuman lampun alla tai kaivelemaan (kissa)luurankoja kaapeista.

Tarkastuksen tarkoitus on selvittää ensikodin soveltuvuus tehtävään; löytyykö tarvittavaa vastuuntuntoa, oma-aloitteisuutta, kissatietoutta ja ihmistuntemusta. Yhtä lailla tarkoitus on myös lyhyesti valmentaa ensikotia tulevaan tehtävään kertomalla käytännön asioista, kanavista joista saa tukea sekä vastata ensikotia askarruttaviin kysymyksiin. Tällä käynnillä käydään läpi myös ensikotisopimus. Lisäkseni Kisun ensikoteja tarkastaa Leena :)

Ei, et joudu kolmannen asteen kuulusteluun.

Hyväksymisen jälkeen ensikoti saa oman ensikotivastaavan, joka tulee jatkossa olemaan ensikodin yhteyshenkilö. Ensikoti pääsee myös mukaan sähköpostilistalle ja Facebook ryhmään. Pienimuotoista koulutusta tehtäväänsä ensikodit saavat kaksi kertaa vuodessa järjestettävissä tapaamisissa, joihin toivotaan aktiivista osallistumista, muuna aikana aktiivitoimijamme ja muut ensikodit neuvovat ongelmatilanteissa ja antavat vertaistukea.

Kyselkää ihmeessä jos jokin jäi vielä mietityttämään! :)

Lopulta kotiasi voi sulostuttaa tämmöinen otus.