Nuoskan oma merkintä

Nuoska kuningatarpaikallaan sängyn päällä.

Ensimmäinen viikko ensikotikissojen kanssa tuli täyteen jo keskiviikkona, ja tänä aikana Nuoska-reppanasta on kehittynyt jo reippaahko nuori kissa!

Nuoskan menneisyys on jäänyt meille hiukan epäselväksi, mutta ilmeisesti parivuotias tyttö on ollut vapaasti ulkoilevana kissana ja saanut hyvin heikossa kunnossa olevan pentueen, joka jouduttiin lopettamaan. Ulkoiluelämä ei ole jättänyt Nuoskaan juurikaan jälkiä hampaiden kehnoa kuntoa lukuunottamatta.

Syliluutailun lomassa Nuoska heittelee joskus vietteleviä katseita.

Ensimmäisinä päivinä ensikotikissojen kanssa olimme varmoja, että Nuoska olisi se haastavampi tapaus: se tuli Muhvia harvemmin näkyville, söi vähemmän ja tuntui vielä pelkäävän lähestyvää ihmistä ja kosketusta siinä vaiheessa, kun Muhvi jo kehräili ensimmäisiä kertoja. Pari päivää sitten Nuoska kuitenkin käänsi turkkinsa kertaheitolla ja PUSKI KÄTTÄ. On melkein harmi, ettei meidän reaktioitamme videoitu, sillä molempien suusta taisi päästä "ooh!" ja suut vetäytyivät imelään hymyyn.

Ei, Nuoskan puskeminen ei ollut ainutkertaista. Parissa sekunnissa siitä tuli pieni pyöriäinen, joka rakastui korvantaus- ja leuanalusrapsutuksiin, pyöri ympäri kosketusta kaivaten ja kehräsi hiljaa mutta raivokkaasti. Samalla paljastui Nuoskiksen hellyyttävä tapa nuolla ja hellästi pureskella sitä hyväilevää kättä. Kun kokonaisuuteen lisätään vielä silittelijän syliin köllähtäminen ja tämän reiden leipominen kynsillä, vaikutelma on pienestä kivuliaisuudesta huolimatta aivan käsittämättömän valloittava!

Kun Nuoskis ei ole syliluutailemassa, se kyhjöttää yhä paljon piilopaikoissaan. Siitä ei ole toistaiseksi löytynyt villiä leikkijää, mutta ruoka ja ihmisseura maittavat. Ylhäältä päin tai nopeasti lähestyviä ihmisiä Nuoska yhä säikkyy, mutta tarpeeksi varovainen lähestyjä saa tuta Nuoskan hellyydenpuuskan ylitsevuotavuuden!

Muiden viehkojen piirteidensä ohella Nuoskis on myös todella kaunis, siro ja pitkäraajainen kissatyttö. Sen piirteet ovat kissalle hiukan epätyypilliset: kuono on tavallista pidempi ja suipompi ja korvat lepakkomaiset. Nuoskan silmät ovat kellanvihreät ja usein huolestuneen tai murheellisen näköiset, mutta myös valpas katse on löytynyt uuden sylikissaidentiteetin myötä. Nuoskalla on niskassaan muutama hauska pienempi laikku, ja tietenkin myös nenän läpi kulkeva viiru on sulokas yksityiskohta sen profiilissa.

Jos Nuoskaa pitäisi moittia yhdestä seikasta, se olisi ehdottomasti epäkuvauksellisuus, pyöriväinen ja touhukas kissa kun on. Muuten siitä on kasvamassa reipas ja rakastettava pieni otus.

Hessu. Vai sittenkin Hertta?

Tällä kertaa pääsette kuulemaan Hessun kuulumisia pitkän kaavan mukaan. Olimme avomieheni ja omien kissojen kanssa viikonloppureissussa vanhemmillani. Omat jäivät sinne jo joulua odottelemaan, jottei tarvitse seitsemää kissaa kuskata kerralla. Hessun oksentelun ja ruokavaliotarkkailun vuoksi sekin pääsi (tai joutui) mukaan reissulle. Olemme syöttäneet Hessulle vain keitettyä kanaa ja seitiä, jotta näemme johtuuko oksentelu ruoasta, toistaiseksi oksentelu on vähentynyt olemattomiin.

Hessu yllätti meidät kaikki iloisesti olemalla ensinnäkin esimerkillinen automatkustaja. Siellä se vaan nökötti alun kaltereiden kolistelun jälkeen rennosti kopassa ja pari kertaa päästi pienen hennon naukaisun. Edes menomatkan parituntinen konsertti viereisestä kopasta ei hermostuttanut Hessua.

Perillä Naantalissa se pinkaisi kopasta eteisen nurkkaan, mutta eipä tainnut tuntiakaan mennä kun kolli jo lähti varuillaan liikkeelle. Eikä aikaakaan kun kissa oli jo kuin kotonaan! Siellä se tutki kaikki nurkat omien kissojemme tapaan eikä aristellut tulla kurkkimaan olohuoneessa aikaa viettäviä ihmisiä illan mittaan.

Kiipeilypuun pallot oli Hessun lemppareita!

Leikit sujuivat, ruoka maittoi ja yhtä röyhkeästi hypittiin keittiön pöydälle sapuskan perässä kuin ”kotonakin”. Hessun supernopea sopeutuminen oli yllätys, olihan tuolla vieraita ihmisiä ja neliöitäkin paljon enemmän. Normaaliin tapaan päästiin silittämään ja sylittämään otollisissa tilanteissa. Koppaankin kolli saatiin näppärästi!

Hessu vei talon parhaan paikan!

Nyt ollaan taas takaisin Tampereella eikä Hessu juurikaan näytä reissusta hetkahtaneen. Maanantaiaamuna tosin alkoi hirveä mouruaminen ja hetkinen pohdittiin pitääkö tuo kuskata heti lääkärille vai odottaa tiistain kastraatioaikaa. Kissa vaikutti huutoa lukuun ottamatta normaalilta eli söi, leikki ja antoi silittää, joten pistimme huudon heräilevien kollinvaistojen piikkiin. Monesti ollaan etenkin tyttökissojen kohdalla huomattu, että mouruaminen alkaa pari päivää ennen leikkausta ;)

Tiistaina mies kuskasi Hessun ja Huurteen Hervannan eläinlääkärille. Leikkausajan lisäksi tarkoitus oli keskustella Hessun oksentelusta ja Huurteen huonohkosta yleiskunnosta. Huurre oli muuten ihan ok, mutta silmätulehdukseen se sai tipat.

Huurre ottaa rennosti..

..Hessu taas tekee kaikkensa murtautuakseen ulos.

Lääkärillä selvisikin sitten jymy-yllätys, Hessu on nimittäin tyttö! Se tuli meille toisesta ensikodista Hessu nimisenä kollina, rokotuskortissakin oli merkitty pojaksi, joten eipä tuota sukupuolta ole tullut kyseenalaistettua. Alkuperäinen virhearviokin johtunee siitä, että se on ollut niin arka, ettei asiaa ole päässyt kunnolla tarkastamaan. Moni asia tosin nyt tuntuu loogisemmalta, esimerkiksi se, että mouruamisesta huolimatta se ei ole osoittanut kiinnostuksen merkkejä leikkaamattomia tyttökisuja kohtaan ;)

Kopasta oli päästävä heti liikenteeseen, lyhyet torkut sanomalehdellä riittivät. Parit pissat paperille ja sitten jo lähdettiin treenaamaan tötterökävelyä. Nyt illalla Hes.. siis Hertta jo leikkii sujuvasti tötterö päässä :)

Hessu siis steriloitiin ja oksennusongelmiin saatiin ohjeeksi tarkkailla edelleen ruokavaliota, jotta saataisiin selville johtuuko oksentelu jostain tietystä ruoka-aineesta. Hessu jatkaa elämää nyt sukupuolenvaihdosleikkauksen (kuten eläinlääkäri asian ilmaisi :D) jälkeen Herttana, joskin meidän puheissa ja ajatuksissa se on varmaan vielä pitkään Hessu-kolli :)

Tässä vaiheessa Hessu vieä onnellisen tietämättömänä tiistain operaatiosta.

Uutuuksia! Nyheter!

Keskiviikko:

Nuoska raapimatynnyrin kolossa

Ensimmäiset ensikotikissat saapuivat jääkaappikuntaamme iltapäiväkolmen tienoilla. Vastaanottokomiteana tulokkaille toimi avomieheni Eetu. Pikaisen sananvaihdon jälkeen selvisi, että kissat olivat molemmat alunperin puolivillejä pentuja, jotka olivat päätyneet entisen omistajansa pihaan ruokittaviksi. Nyt ikääntynyt omistaja ei enää voinut pitää kaikkia kissojaan, joten osa niistä päätyi Kisun hoiviin. Keskustelun jälkeen kissat päästettiin kantokopasta, mitä seurasi kuvainnollinen seiniä pitkin juokseminen ja kirjaimellinen ikkunalasia päin hyppiminen. Lyhyen mutta kiivaan mylläkän jälkeen kissat hakeutuivat turvallisiin nurkkiin, toinen sängyn alle ja toinen sivupöydän päälle. Jälkimmäinen reppana herätti vähän sääliä, koska kyseessä ei varsinaisesti ollut mikään kovin hyvä piilo, mutta eipä raasu uskaltanut siitä hetkeen (~ kolmeen tuntiin) juuri liikahtaa.

Kuten Jenni jo aiemmassa merkinnässään mainitsi, Kisun ensikoteihin saapuvat kissat eristetään vähintään viikon ajaksi madotuksen ja mahdollisten tautien havaitsemisen vuoksi. Meillä eristyssellin virkaa toimittaa tällä haavaa makuuhuone, jonka parhaiksi piilopaikoiksi on havaittu jo mainittu sängynalunen, raapimatynnyrin kolo sekä kantokoppa. Ensimmäinen päivä meni pitkälti juuri näissä piiloissa, ruokaan ei koskettu ja ihmisiä kavahdettiin.

Torstai:
Toisen päivän aamuna kissoille maistui ensimmäisen kerran ruoka, ja uskalsimme ensimmäistä kertaa huokaista helpotuksesta.

Torstaina kissat myös saivat meiltä uudet nimet: Muhvi ja Nuoska. Muhvia kutsuttiin ensimmäinen päivä Mooiksi (tarkoittaa hollanniksi kaunista), mutta nimi vääntyi tähän puhe-elimille sopivampaan muotoon huomattuamme kissan tiiviin ja pehmeän ruumiinrakenteen: ilmetty Muhvi! Nuoskan, joka piilotteli keskiviikon tiiviisti sängyn alla, nimen keksimiseen meni hiukan pidempään. Kun torstaina tuli talven ensimmäinen kunnollinen lumipeite, sai toinenkin hoitotyttömme nimen.

Muhvin turkin upea kuviointi

Saimme myös ensimmäistä kertaa Nuoskan näkyville. Molemmat uutuudet ovat hirmuisen kauniita: pienikokoisen Muhvin kilpikonnakuvio on persoonallisen viehko, kun taas suuremmalla ja sirommalla Nuoskalla on suuret, huolestuneet ja kellanvihreät silmät. Kun entisestä ulkoiluelämästä johtuva nuhjuisuus saadaan pois, tulee näistä kahdesta varmasti hurmureita.

Perjantai:
Muhvia ja Nuoskaa uskalsi jo käsitellä, ja niiden madotus aloitettiin. Uutuudet ovat suoriutuneet kurjasta ruiskumadotuksesta tavalla, josta ansaitsisi kymmenen pistettä ja papukaijamerkin. M & N ovat tosi kilttejä, eivätkä ole peloissaankaan sähisseet, raapineet tai purreet meitä vielä tuntemattomia käsittelijöitä.

Lauantai:
Muhvi ja Nuoska ovat jo parissa päivässä ehtineet rohkaistua. Tämä näkyy esimerkiksi tänään niin, että Muhvi jäi madotuksen jälkeen Eetun syliin, vaikka sitä ei siinä millään tapaa pidelty. Misse viihtyi siinä parikymmentä minuuttia ilman aikomustakaan nousta ylös, ja söipä se päiväruokansakin Eetun sylistä käsin. Samoin Nuoskaa sai tänään pitää sylissä jo pidempään, ja se nousi ja lähti siitä paniikitta. Edistystä on siis jo parissa päivässä tapahtunut paljon, ja kunhan tytöt rohkaistuvat yhä enemmän ja saadaan steriloitua, rokotettua ja terveystarkastettua, niistä tulee varmasti ihania arjen ilahduttajia tulevaan kotiinsa.

---

Omat, tänään puoli vuotta täyttävät kissanpentumme ovat selkeästi huomanneet uutuuksien tulon: makuuhuoneen ovea on nuuhkittu ja vähän raavittukin, ja saapuessamme makuuhuoneesta "yleisiin tiloihin" sylissä on hyvin nopeasti itselleen huomiota vaativa ja raivokkaasti kehräävä Rosi. Samoin ensikotikissamme vaikuttavat toistaiseksi jännittävän omien missejemme touhuilusta kuuluvia ääniä. Odotamme itsekin jännittyneen toiveikkaina omien kissojemme ja uutuuksien kohtaamista.

Halla

Ajattelin esitellä meidän kaunotarta, vielä koditonta Hallaa, hieman paremmin. Halla on hitusen vajaa puolivuotias kissaneiti, joka on syyskuussa loukutettu Kuhmalahdelta siskonsa Huurteen kanssa. Kisu tuli meille rupinaamaisena, korvat täynnä punkkeja.

Nyt ruvet ja punkit ovat historiaa, ja Hallalla kaikki hyvin. Halla on koko ajan tykännyt muiden kissojen seurasta ja parivuotias Wohvelimme on sen idoli.

Jos tässä kuvassa olisi äänet, kuuluisi vaan "purrrhurrrpurr"
kun Halla kehrää.

Hallan lempipuuhiin lukeutuu syöminen. Kaikki kelpaa aina pöydälle unohtuneita korvapuusteja ja ruisleipää myöten. Hallan sisko Huurre on kovin pienikokoinen Hallaan verrattuna, joten tämä ahmatti on pitänyt puolensa ruokakupilla aikaisemminkin.

Silloin kun Halla ei keskity syömiseen, keittiössä päivystämiseen, tai poseeraamaan kauniisti häntä tassujen edessä, ravaa se ympäri asuntoa Hessun kanssa tai leikkii kilisevällä narulelulla. Tuo narukeppi on Hallan suosikkilelu; kun kilinä kuuluu niin Halla kipittää heti leikkimään. Tai leikiksi tuota huitomista ei välttämättä vielä voi kutsua, Hallan reaktiot kun tuppaa tulemaan vähän viiveellä, ja vauhdikkaampi Hessu nappaa narun aina nenän edestä.

Vaikka Halla vielä pitää ihmisiä hieman epäilyttävinä, niin monesti päivässä sitä pääsee kuitenkin silittämään ja nostelemaan syliin. Rapsutettaessa kuuluu kova kehräys ja huomiosta nautitaan selvästi, mutta äkkinäiset liikkeet saavat palleron ravaamaan vielä piiloon. Tuossa se kuitenkin loikoilee nojatuolilla metrin päässä ja muutoinkin pyörii hyvin näkösällä, joten eiköhän se ajallaan hoksaa, että ihan kivoja me kaksijalkaisetkin ollaan. Varsinkin kun syliin ottaminen ei nykyään tarkoita aina ikävää korvien putsaamista kuten alussa. Kehräykseen ei tarvita aina edes kosketusta, Hallan moottori lähtee monesti käyntiin jo siitä kun toinen kissa tulee näkökenttään.

Pikku Halla-pallero on ensikotiväen mielestä superhellyyttävä pikku höppänä, joka ansaitsisi päästä pian ihka omaan, loppuelämän kotiin <3 Hallan ilmoitukseen pääset tästä, jos koet, että kotisi ja kissakatraasi kaipaa tämmöistä pientä sievää kisuneitiä. Olisi mahtavaa jos Halla pääsisi jo jouluksi omaan kotiin!

Viikonloppuna Halla ja muut hoitotytöt jäävätkin keskenään talonvahdeiksi kun isäntäväki omine kissoineen lähtee viikonloppureissulle. Kisuja käydään pari kertaa ruokkimassa, minkä vuoksi ahmija Hessu pitää ottaa reissulle mukaan, jottei se hotkaise koko päivän sapuskoja kerralla! Halla, Huurre ja Rose-Marie osaavat säännöstellä syömistään paremmin, joten eiköhän ne pärjäile täällä hienosti hyvässä hoidossa :)

-Saila

Uusia hoidokkeja!

Pitkästä aikaa tänään saapui uusia hoitokissoja!

Uudet tulokkaat ovat melko tarkalleen 4,5 kuukautta vanhat sisarukset, Fransuaa Pöpöön (poika) ja Kuku (tyttö). Tirpat ovat lähtöisin pienellä paikkakunnalla asuvalta vanhemmalta rouvalta, jonka jaksaminen ei enää riittänyt kissoista huolehtimiseen. Molemmat kisut ovat pikaisella tarkastuksella hyvässä kunnossa ja kuten kuvasta voi päätellä, ruokakin maistuu.

EDIT: Molemmat itikat onkin poikia.... :D

Vasemmalla ruokailee mösjöö Pöpöön, oikealla Kuku

Ja ne ovat täysin kesyjä, reippaita, nosteltavia pötköjä. Tiesin jo etukäteen, että pennut ovat ainakin kesyhköjä, mutta että näin kesyjä! Eivät arastelleet ollenkaan, vaikka vieras ihminen kaappaa kouriinsa ja siirtää toiseen paikkaan. Oikeastaan päinvastoin, kauhea hurina ja kiehnäys kamerasta huolimatta. Hämmentävää! :D On niin tottunut siihen, että uudet hoitolaiset sähisee ja venkoilee edes vähän näön vuoksi.

Ensimmäisen viikon ajan ulkoa Kisulle tulleet kissat asuvat erillään ensikodin muista kissoista, että voidaan varmistua niiden terveydestä.  Meillä eristystilana toimii kylppäri/vessa, minkä huomannee kuvista. Nämä kaksi vauhtimatoa ovat vaan vähän eri mieltä yhdessä huoneessa pysymisestä.. Kun en kyhjötä vessan lattialla pitämässä niille seuraa, kuuluu surkeaa iuu iuu mauu mauu-joikaamista, ja heti ensimmäisen mahdollisuuden koittaessa koitetaan livistää ovenraosta vapauteen. Tulossa siis kiva viikko!

Muut kissat ovat tulokkaista hieman hämillään. On kökötetty vessan oven takana silmät ammollaan ja sitten vetäydytty torkkumaan turvalliseen olohuoneeseen (Hipsu nukkua tuhisee parhaillaankin niskassa) tai vaihtoehtoisesti sähisty (Maisa) kaikille vastaantulijoille. Kirppu on aina niin ihana uusien kissojen kanssa, kun se ei ole _ikinä_ sähissyt niille ja koittaa vaan varovasti mennä tutustumaan, Hipsu on melkein yhtä leppoisa tapaus.

Mutta nyt täytyy lähteä taas viihdyttämään pikkukissoja!

Ensikotiblogi yhteistyöhön Zooplussan kanssa ja uusi kirjoittaja

Tervehdys taas kaikille!

Kuten ehkä huomaattekin, blogiin on ilmestynyt pari Zooplussan mainosbanneria. Tämä johtuu siitä, että Zooplus ja ensikotiblogi ovat aloittaneet yhteistyön, jossa jokaisesta tämän blogin kautta tehdyn tilauksen nettosummasta Zooplus lahjoittaa 4% Kisu ry:lle. Lahjoitus löytää siis oikeaan osoitteeseen, kun siirrytte ostoksille minkä tahansa tässä blogissa esiintyvän Zooplus-linkin kautta.
Kätevä tapa tukea työtä kodittomien kissojen hyväksi! ;)

Blogissa mahdollisesti Zooplussasta esiintyvät mielipiteet ovat jatkossakin täysin kirjoittajien omia, ja tuotteet hankittu itse. Kirjoittajia ei myöskään painosteta miltään suunnalta kirjoittamaan mitään Zooplussaan liittyen.

Blogissa aloittaa myöskin uusi kirjoittaja, tänään ensimmäiset hoitokissansa saava Elina.
Elinasta voitte lukea lisää täältä.

Ensikotiblogi toivottaa sydämelllisesti tervetulleeksi sekä uuden kirjoittajan että uudet lukijat!

Kisu-päivä

Ensikotina toimimisen ohella olen toisinaan mukana Kisun tapahtumissa. Tänään Kisuilimme Hervannan kauppakeskus Duossa, jossa oli ohjelmassa niin arpajaisia, askartelua kuin kahvitustakin. Tärkeä osa oli toki myös kissatietouden jakaminen. Lapset pääsivät askartelemaan kissakortteja, ja kasvomaalauksessa kävi niin lapset kuin lapsenmielisetkin. Väkeä riitti, ja kahvi sekä pullat teki hyvin kauppansa! Pöydän ääressä vieraili moni kissoista ja yhdistyksen toiminnasta kiinnostunut, lahjoitusruokaakin saatiin lopulta täysi ostoskärryllinen.

Tarjolla oli kahvia, mehua, pullaa ja kuivakakkua. 

Askartelupisteessä syntyi monta hienoa kissakorttia, ja ostoskärrykin täyttyi mukavaa tahtia. Infopöydässä kerrottiin yhdistyksestä ja sen toiminnasta kiinnostuneille.

Kasvomaalaukseen syntyi välillä ihan jonoa!

Lisää kuvateksti

Tämä oli oikein mukava Kisu-päivä, Hervannassa on selvästikin paljon kissaihmisiä! Oli mielenkiintoista osallistua tapahtumaan, jossa emme varsinaisesti myyneet mitään, mutta selvästi moni koki kodittomat kissat mieleiseksi lahjoituskohteeksi. Seuraava tapahtuma, jossa allekirjoittanutkin on mukana, on Aamulehden joulumyyjäiset Tampere talolla 14.12, tervetuloa ostoksille!

-----

Hoitokissoistamme on riittänyt niin iloa kuin huoltakin. Hessun nappasin yksi päivä syliin ja ehjin nahoin selvittiin molemmat :D Toki se edelleen suurimman osan ajasta pitää hajurakoa, mutta silittämään pääsee jo useasti (kunhan vieressä on toinen kissa tai ruokakuppi!)

Hessu

Hessu on tuottanut myös hieman huolta sillä se on oksennellut säännöllisen epäsäännöllisesti. Mitään selitystä tälle ei ole vielä löydetty. Madotukset on kunnossa eikä matoja ole ilmestynyt. Oksennus tulee välillä tyhjästä mahasta, joten ruoka-aineallergia ei tunnu todennäköiseltä. Oksennuksia tulee, oli päivän ruokavalio ollut sitten raakaa lihaa tai pussiruokaa. Erään kerran se oksensi muutaman hiuksen, mutta koska kissan vatsa on löysällä, ei mahdollinen suolitukos/karvapallotkaan oikein sovi kuvaan. Oksennuksia tulee välillä pari kertaa päivässä, välillä on taas muutaman päivän tauko. Aikamoinen ahmatti tuo on, ruisleivät ja korvapuustitkin menee parempiin suihin jos ne on unohtunut pöydälle, siinä voi olla syy oksenteluun.

Ruoka-aika! Yhtä lukuun ottamatta koko joukko koolla.

Jatkuva oksentelu ei ole normaalia, mutta koska Hessu on virkeä ja leikkisä oma itsensä, emme ole olleet hirveän huolissaan. Hessu menee piakkoin leikattavaksi, joten tiedustellaan samalla lääkärin kantaa asiaan. Kummallisen epäloogista tuo oksentelu, ei ole tällaista ennen tullut vastaan…

Ruokajono! Hessu, Rose-Marie ja Huurre odottamassa lounasta.

Huurrekin hieman huolestuttaa, sillä sen nenän/silmän pielessä oleva rupi ei ole ottanut parantuakseen. Muutoinkin karva on kiilloton ja painoa ei ole tullut toivottuun tapaan, joten pääsee tämäkin pikkukissa Hessun kanssa lääkärille tarkastukseen. Toivotaan, että molemmat saadaan nopeasti kuntoon ja uusiin koteihin!

-Saila