Hessu. Vai sittenkin Hertta?

Tällä kertaa pääsette kuulemaan Hessun kuulumisia pitkän kaavan mukaan. Olimme avomieheni ja omien kissojen kanssa viikonloppureissussa vanhemmillani. Omat jäivät sinne jo joulua odottelemaan, jottei tarvitse seitsemää kissaa kuskata kerralla. Hessun oksentelun ja ruokavaliotarkkailun vuoksi sekin pääsi (tai joutui) mukaan reissulle. Olemme syöttäneet Hessulle vain keitettyä kanaa ja seitiä, jotta näemme johtuuko oksentelu ruoasta, toistaiseksi oksentelu on vähentynyt olemattomiin.

Hessu yllätti meidät kaikki iloisesti olemalla ensinnäkin esimerkillinen automatkustaja. Siellä se vaan nökötti alun kaltereiden kolistelun jälkeen rennosti kopassa ja pari kertaa päästi pienen hennon naukaisun. Edes menomatkan parituntinen konsertti viereisestä kopasta ei hermostuttanut Hessua.

Perillä Naantalissa se pinkaisi kopasta eteisen nurkkaan, mutta eipä tainnut tuntiakaan mennä kun kolli jo lähti varuillaan liikkeelle. Eikä aikaakaan kun kissa oli jo kuin kotonaan! Siellä se tutki kaikki nurkat omien kissojemme tapaan eikä aristellut tulla kurkkimaan olohuoneessa aikaa viettäviä ihmisiä illan mittaan.

Kiipeilypuun pallot oli Hessun lemppareita!

Leikit sujuivat, ruoka maittoi ja yhtä röyhkeästi hypittiin keittiön pöydälle sapuskan perässä kuin ”kotonakin”. Hessun supernopea sopeutuminen oli yllätys, olihan tuolla vieraita ihmisiä ja neliöitäkin paljon enemmän. Normaaliin tapaan päästiin silittämään ja sylittämään otollisissa tilanteissa. Koppaankin kolli saatiin näppärästi!

Hessu vei talon parhaan paikan!

Nyt ollaan taas takaisin Tampereella eikä Hessu juurikaan näytä reissusta hetkahtaneen. Maanantaiaamuna tosin alkoi hirveä mouruaminen ja hetkinen pohdittiin pitääkö tuo kuskata heti lääkärille vai odottaa tiistain kastraatioaikaa. Kissa vaikutti huutoa lukuun ottamatta normaalilta eli söi, leikki ja antoi silittää, joten pistimme huudon heräilevien kollinvaistojen piikkiin. Monesti ollaan etenkin tyttökissojen kohdalla huomattu, että mouruaminen alkaa pari päivää ennen leikkausta ;)

Tiistaina mies kuskasi Hessun ja Huurteen Hervannan eläinlääkärille. Leikkausajan lisäksi tarkoitus oli keskustella Hessun oksentelusta ja Huurteen huonohkosta yleiskunnosta. Huurre oli muuten ihan ok, mutta silmätulehdukseen se sai tipat.

Huurre ottaa rennosti..

..Hessu taas tekee kaikkensa murtautuakseen ulos.

Lääkärillä selvisikin sitten jymy-yllätys, Hessu on nimittäin tyttö! Se tuli meille toisesta ensikodista Hessu nimisenä kollina, rokotuskortissakin oli merkitty pojaksi, joten eipä tuota sukupuolta ole tullut kyseenalaistettua. Alkuperäinen virhearviokin johtunee siitä, että se on ollut niin arka, ettei asiaa ole päässyt kunnolla tarkastamaan. Moni asia tosin nyt tuntuu loogisemmalta, esimerkiksi se, että mouruamisesta huolimatta se ei ole osoittanut kiinnostuksen merkkejä leikkaamattomia tyttökisuja kohtaan ;)

Kopasta oli päästävä heti liikenteeseen, lyhyet torkut sanomalehdellä riittivät. Parit pissat paperille ja sitten jo lähdettiin treenaamaan tötterökävelyä. Nyt illalla Hes.. siis Hertta jo leikkii sujuvasti tötterö päässä :)

Hessu siis steriloitiin ja oksennusongelmiin saatiin ohjeeksi tarkkailla edelleen ruokavaliota, jotta saataisiin selville johtuuko oksentelu jostain tietystä ruoka-aineesta. Hessu jatkaa elämää nyt sukupuolenvaihdosleikkauksen (kuten eläinlääkäri asian ilmaisi :D) jälkeen Herttana, joskin meidän puheissa ja ajatuksissa se on varmaan vielä pitkään Hessu-kolli :)

Tässä vaiheessa Hessu vieä onnellisen tietämättömänä tiistain operaatiosta.