Rouva Tikru rohkaistuu

Tällä viikolla rouva Tikru on edistynyt hyvin ja rohkaistunut paljon. Kerran tulin tupakalta ja rouva Tikru oli ruokakupeilla. Minut nähdessään se meni kaapin luo, mutta ei kaappiin sisään ja kun minä rauhallisin liikkein menin sängylle muka datailemaan rouva Tikru palasi heti kupeille ja jatkoi ruokailuaan kaikessa rauhassa.

Toisen kerran tulin taas tupakalta ja rouva Tikru istui keittiön lattialla. Päätin vähän rupatella sille ja juttelin niitä näitä ja kävin lattialle istumaan. Rouva Tikru katseli minua, mutta ei ollut kauhuissaan ja kun olin viitisen minuuttia puhunut rouva Tikru kai totesi minut vaarattomaksi ja ohitti minut reilun metrin päästä matkallaan laatikolle ja takaisin.

Rouva Tikru on myös haistellut pahvilaatikoita ja suosittuja päikkäripaikkoja ja elättelen toiveita, että se pian kiinnostuisi niistä. Ensikodin isäntä kisukisu Niilo käy usein kaapissa kurnuttamassa ja muutkin omat vierailevat siellä eli omien kissojeni kanssa rouva Tikrulla ei ole mitään ongelmaa.

Vuosi takana omassa kodissa - Pulliksen ja Jetin kuulumisia

29.12.2014 meidän kahden nuoren opiskelijan elämä muuttui pysyvästi, kun vuosien haaveilun ja vihdoin konkreettisen päätöksenteon lopulta meille muutti Tampereelta Jennin ensikodista tänne Jyväskylään asumaan kaksi ihanaa kissaa, Pulleriina sekä Jeti. Heidän sopeutumisestaan kotiimme kirjoitinkin jo kerran täällä blogin puolella, mutta halusin vielä näin vuodenkin jälkeen palata jakamaan tarinoita siitä, kuinka rescuekissamme ovat uuteen elämäänsä Jyväskylässä rutinoituneet ja kesyyntyneet. 

Pulleriina on alusta saakka ollut kerrassaan hurmaava ja viehättävä kissaneiti sulattaen sekä meidän, että koko lähipiirimme sydämet. Ei mennyt kuin muutama päivä hänen muutostaan meille kun pääsimme jo ensimmäistä kertaa silittämään hänen pehmoista pupunturkkiaan ja saimme kuunnella hellyyttävää kehräystä. Vuoden aikana olemme oppineet tuntemaan entistä paremmin tätä pientä hellyydenkipeää kehräyspalloamme ja vakuuttuneet siitä, että Pullis on oikeasti maailman ihanin tyttökissa, kertoohan sen jo sydämenmuotoinen läntti hänen turkissaan. Pulle rakastaa ruokaa yli kaiken: joka ikinen kerta keittiöön mennessämme osaamme varautua varovaisin askelin liikkumiseen, sillä viimeistään puolessa minuutissa tämä herkkusuu on herännyt syvimmistäkin nokosistaan aistien herkkumahdollisuuksien olevan tarjolla ja teleportannut paksuhkoon olemukseensa nähden yllättävän ketterästi keittiöön kerjäämään makoisia suupaloja. Pullen kanssa meille on kehittynyt oma kieli: joka aamu Pulle jonottaa kärsivällisesti ensiksi herännyttä ihmistä vessan oven takana ja oven auetessa aloittaa kimeän piippailumaukumisen edeten samalla kohti keittiötä ja päättää piippailunsa vasta täytettyyn ruokakulhoon. Pulliksen lempipuuhaa syömisen lisäksi on ikiomalla pinkillä hienolla Tangle Teezer -hiusharjalla turkin harjailu, nahkatanssittajalla ja kissanminttua sisältävillä pehmoleluilla leikkiminen sekä siisti pesutuokio päiväpeitteen päällä ennen iltapäivänokosten ottoa. 

Pullervo on myös aktiivinen päivystäjä ja pitää huolta asunnon molemminpuolisten julkisivujen tapahtumista hienoista kiipeilytelineistään käsin. Olemme edistyneet hienosti myös Pulleriinan sylikoulussa: pisin aika rimpuilematta sylissäni oli tässä kuluneella viikolla peräti pari minuuttia putkeen ja vasta sitten alkoi ilmajuoksu. Rakas tyttömme tuhisee joka yö jalkopäässämme ja on todella seurallinen ja ihana unikaveri.

Jetin kanssa ensimmäinen vuosi on vierähtänyt erittäin antoisasti joka päivä pieniä edistysaskeleita ottaen. Jeti oli meille tullessaan käsittämättömän arka, surumielinen ja varjoansakin säikkyvä ujo pieni poika, joka liikkui öisin nukkuessamme syömään ja laatikolle ja päivät enimmäkseen möllötti sängyn alla. Pulleriinan seura rohkaisi hänet pian kuitenkin ihmisten ilmoille ja kuukausien kuluessa Jeti oppi luottamaan meidän hiljaisuuteen ja rauhaan vailla koiria ja lapsia tai muita häiriötekijöitä. Ruuan hamstraaminen sängyn taakse piilopaikkaan ja alussa valtaisa ahmiminen on vuoden saatossa rauhoittunut ja pieni Jetukka uskaltaa jo nautiskella ruuastaan ymmärtäen, että siitä ei hänellä tule enää koskaan olemaan pulaa. Jeti on kasvanut aivan mielettömän suuren kollin kokoiseksi ja uskomme, että kasvaminen jatkuu edelleen. Hän on käsittämättömän fiksu ja hieno poika ja kiinnostunut AIVAN KAIKESTA, etenkin teknologiasta. Olemme antaneet Jetin pelata puhelimen näytöltä ötökännappauspeliä, mutta joutuneet jopa rajoittamaan peliaikoja, kun pelaamisesta meinasi jo muodostua Jetrolle addiktio :D Jeti rakastaa myös leikkiä kaikella mahdollisella lattialla pyörivällä pesupalloista meikkisuteihin ja raahaa välillä sänkymme alle vakiopiilopaikkaansa useita kodin tekstiileitämme ja tavaroitamme saaliikseen. Jeti hakee päivittäin meihin useasti kontaktia tulemalla esimerkiksi sängyssä väliimme pötköttämään, tietokoneen näytön vierelle kursoria nappaamaan tai ruokiamme lautaseltamme nuuhkimaan. Vieläkään Jeti ei anna kunnolla silittää, syliin ottamisesta puhumattakaan, mutta mikäpä kiire tässä meillä olisikaan. Selvää on, että Jeti on todella onnellinen ja entistä itseään vapautuneempi näin vuoden jälkeen ja uskomme, että kehitys hänen kohdallaan etenee vielä vaikka minne saakka, kunhan maltamme olla kärsivällisiä ja edetä hänen ehdoillaan.

2015 vuoden lopussa pääsimme juhlimaan Pulliksen ja Jetin kanssa ensimmäistä kertaa yhteistä joulua ja voi sitä riemun määrää! Kuusi oli heille niin ihastuttava ja nautinnollinen kokemus, ettemme ole tammikuun puolessa välissäkään vielä hennonneet sitä heiltä raivata pois. Lisäksi postimyynnin kautta tilatut joululahjalaatikot tuottivat kissojen keskuudessa jymymenestystä ja etenkin Jetistä kuoriutui taitava laatikonreunojen nakertaja. Jouluherkkuina Pulle ja Jeti nauttivat tuoretta lohta kaupan kalatiskiltä ja joivat laktoositonta kermaa palan painikkeeksi. Jeti intoutui aattona villiin leikkiin lankarullan kanssa ja saimme loistavia kuvia hänen telmimisestään. Pullis juhli hieman hillitymmin ja hiukan vieroksui tonttulakkia.

Yksivuotiskotijuhlat 29.12.2015 sujuivat myös riehakkaissa merkeissä: kissat nauttivat ateriakseen herkkuruokaansa broilerin sydämiä ja leikkivät myöhään yöhön uusilla leluillaan, joita innostuin heille ostamaan peräti kuusi kappaletta. Meillä kävi vieraana ystäviämme, jotka hekin kehuivat valtavasti kissojen kehitystä (ja antoivat myös minulle hieman negatiivista palautetta Pulleriinan lihomisesta... hups. En vain voi vastustaa hänen viekoittelevaa piippailumaukumistaan herkkujen toivossa!)

Ensimmäinen vuosi kissojen kanssa on tehnyt meistä kahdesta lapsettomasta opiskelijasta selvästi perheen. Meillä on kaksi ihanaa rakasta ja tärkeää kissaa, jotka jokainen päivä tuovat elämiimme valtavasti iloa, kiintymystä ja naurua. Olemme kantaneet vastuumme heistä hienosti ja se on ollut uskomattoman antoisa kokemus nähdä, kuinka monessa kodissa pyöritetyistä ja kesämökiltä hylättynä löydetyistä kissoista kasvaa noin hellyyttävä, elämäniloinen ja tarmokas kissakaksikko. Tänä vuonna valmistumme opiskeluistamme ja tarkoituksena olisi loppuvuodesta siirtyä uuteen kaupunkiin töiden ja jatko-opiskeluiden perässä. Käymme vielä kotona pientä vääntöä siitä, lisääntyykö laumamme tulevan suuremman kodin myötä vielä yhdellä omalla rescuekissalla, vai uskaltaisimmeko alkaa pyörittää itsekin kissojen ensikotitoimintaa. 

Varmaa on kuitenkin se, että ainakin Pulleriinalla ja Jetillä on meidän kanssamme vielä lukuisia vuosia aikaa elää hemmoteltua kissanelämää! Pulleriinan kolmevuotissyntymäpäivät ovat huomenna ja lahja odottaa jo paketissaan <3

Iina ja Sami

Rauhaisaa talvea

Tällä viikolla olemme eläneet rauhallista talvea ilman mitään suuria tapahtumia, mutta tietenkin pikkuriikkistä edistystä tapahtuu jatkuvasti: eräänä päivänä rouva Tikru käveli vakiokierroksellaan häntä iloisesti pystyssä eli ilmeisesti se tuntee olonsa hyväksi täällä.

Taannoin lahjoituksena saaduista kuivatuista muikuista rouva Tikru pitää kovasti ja saattaa tulla niitä syömään heti kun minä olen taas turvallisella etäisyydellä eli mukamas datailen sängylläni. Myös muroleikkimuroja rouva tulee usein heti syömään keittiön nurkkaan eli ilmeisesti Tikrua kiinnostaa kovasti ruoka. Olen mielessäni miettinyt mitä muuta hyvää voisin tarjota, ehkä jokin raakaruoka kuten vaikkapa ihan tavallinen jauheliha olisi mieleistä.

Uutta kuvaa rouva Tikrusta ei vieläkään ole, mutta ensikodin isäntäväki asettui ryhmäkuvaan eli vasemmalta oikealle exotickolli Panu, kisukisu Niilo ja kisukisu Vikilii. Kaaos taustalla on askartelupöytä, jossa on hommat kesken.

Viirumirri

Minulla oli muutaman päivän yövieras ja ensimmäisen illan rouva Tikru pysytteli visusti kaapissaan ja teki sitten yöllä "litrapissan", mutta kun vieras ei näyttänyt mihinkään katoavan alkoi Tikru seuraavana päivänä liikkua ihan normaaleilla kierroksillaan, kävi syömässä, vaikka vieras näki ja tuli sitten jopa katselemaan vierasta kolmen metrin päästä.

Olen alkanut leperrellä rouva Tikrulle Oi kisumisu viirumirri ja Tikru reagoi siihen katseellaan. Kerran se jopa on mennessään pysähtynyt katsomaan taakseen kun sanon viirumirri ja mieleeni juolahti ajatus, että onko kenties joku näistä sanoista sen oma nimi aiemmilta ajoilta? Vaistoni sanoo, että Tikru on joskus aikoinaan ollut vapaasti ulkoileva kotikissa, joka on sitten joko hylätty tai karannut omille teilleen ja sekä Kisu että Misu että Viiru että Mirri ovat kaikki yleisiä kissannimiä eli ihan mahdollistahan se olisi. Eniten reaktiota näyttää tuottavan Viirumirri.

Eilen illalla kun rouva Tikru oli laatikolla se sai ensin suuren yleisön ja sitten Vikilii jahtasi sen keittiön nurkalle, missä Tikru pysähtyi, kääntyi ja sähähti ja se oli siinä. Sen jälkeen kaikki yrittivät olla muina miehinä ja rouva Tikru kävi raapimapuulla ja vesikupilla ennen kuin palasi kaappiinsa. Veikkaisin, että kyse oli laumahierarkiasta.

Rouva Tikrusta ei ole uutta kuvaa, mutta olen taas ommellut vanhoista pyyhkeistä ja lahjoituskankaista koppa-alusia Kisu ry:n myyntipöytää varten ja asiantunteva kissaraati testasi ne kaikissa työvaiheissa. Erityisesti Vikiliitä miellytti valmiiden alusten pino, se nukkui siinä kaikki päikkärinsä.

Rauhallista talvea

Rouva Tikru edistyy hitaasti mutta varmasti ja pysähtyy usein retkillään asiansa hoidettuaan istumaan ja katselemaan. Nykyään se kaappiinsa mentyään jää yleensä kaapin ylähyllylle kurkistelemaan ja alkaa osoittaa jo pienoista kiinnostusta huoneen puolella tapahtuviin asioihin. Eräänä päivänä tällä viikolla rouva Tikru oli kaikessa rauhassa tulossa aamulaatikolta minun ohitseni ja laitoin käteni niin, että sitä olisi voinut tulla haistelemaan, mutta ilmeisesti liikkeeni oli liian nopea ja rouva Tikru kipitti kaappiinsa nopeasti, mutta ei sentään kauhuissaan.

Ensikodin isäntä Niilo edelleen haluaa tehdä tuttavuutta ja tulee aina Tikrun liikuskellessa paikalle tutkimaan tilannetta. Niilo käy kaapissa kurnuttamassa ja muutkin omat kissat on nähty kaappiin kurkistamassa. Muroleikin aikaan heitän nappuloita myös keittiön nurkkaan ja rouva Tikru saattaa tulla niitä rouskuttelemaan, sillä nurkka on turvallisesti näköpiirini ulkopuolella kun oleilen sängylläni ja yritän olla muina miehinä. Kaikenkaikkiaan edistyminen on ollut hitaahkoa, mutta sitä kuitenkin tapahtuu.

Rouva Tikru edistyy pikkuhiljaa

Rouva Tikru asustelee edelleen tiskipöydän alakaapissa, mutta on rohkaistunut retkeilyssään huoneen puolelle. Aamuisin kun me kaikki heräämme ja haluamme ruokaa ja kahvia ja laatikolle kukin lajimme mukaan on rouva Tikrusta jo aivan luontevaa kävellä metrin päästä selkäni takaa matkalla hiekkalaatikolle ja palata rauhallisesti tassutellen samaa reittiä. Iltaruuan jälkeen Tikru usein jää ruokapesulle keittiöön ja menee vasta sitten kaappiinsa.

Eräänä iltana laatikolta tullessaan rouva Tikru löysi lattialla lojuvan hiirilelun ja heitteli sitä muutaman minuutin. Toisena iltana ensikodin isäntä Kisukisu Niilo touhotti kovasti keskenään ja rouva Tikru katseli sitä pitkään keittiön ovensuusta ja tuli sitten hetken päästä tutkimusmatkalle huoneeseen parin metrin päähän minusta, vaikka istuin täysin hereillä sängyllä somettamassa. Muutenkin rouva Tikru liikkuu levollisemmin eikä enää jää tuijottamaan minua peläten äkillisiä liikkeitä.

Toivon kovasti, että rouva Tikru pian hoksaisi, että huoneessa on mielenkiintoisempaa elämää kuin kaapissa: täällä on muita kissoja leikkikavereiksi, paljon leluja lattioilla, usein joku pahvilaatikko kissojen käytössä, pehmustettuja oleilu- ja piiloilupaikkoja aivan tolkuttomat määrät verrattuna yksiöni kokoon ja yleensäkin enemmän tekemistä kissalle kuin kaapin perukoilla.

Rouvasta ei vielä ole uutta kuvaa, mutta ensikotini isäntäväen sain kerrankin samaan kuvaan: peiton alla Kisukisu Niilo, keskellä pikkuemäntä Kisukisu Vikilii ja loikoilemassa exotickolli Panu.

Rouva Tikru asustelee

Rouva Tikru asustelee edelleen tiskipöydän alakaapissa, mutta nykyään se jo rohkenee lähteä retkilleen vaikka minä olisin huoneessa hereillä. Sillä on oma pikku vakioreitti: hiekkalaatikko, parvekkeen oven haistelu (ilmeisesti se luulee sitä ulko-oveksi), raapimapuu ja ruokakupille. Toissapäivänä istuin aamukahvipöydässä ja rouva Tikru tohti luikahtaa metrin päästä selkäni takaa matkallaan laatikolle.

Tiskipöydän alakaapin toista ovea pidän nyt aina auki, jotta rouva Tikru tottuisi kotini ääniin ja tuoksuihin ja kuulisi miten täällä ensikodin isäntäväki syö ja nukkuu ja juoksee ja painii ja touhuaa ja kehrää. Toivottavasti rouvalle muodostuu tästä kaikesta käsitys, että täällä voi kissa viihtyä.

Ensikodin isäntä Niilo haluaisi jo kovasti tehdä tuttavuutta ja menee jopa kaappiin kurnuttamaan, mutta rouva Tikru ei mitenkään noteeraa Niilon tuttavallisuutta. Muut omat kissat katselevat Tikrua ja seuraavat tarkasti sen kulkua asunnossa. Mitään vihamielisyyttä ei edelleenkään ole ollut - paitsi silloin kun Niilo leikkiä pyytäessään hyppäsi tasajalkapompun rouva Tikrun päälle ja sai hyvin ansaitsemansa sähähdyksen!

Vielä en ole saanut rouva Tikrusta kunnon kuvaa, mutta tästä hämärästä räpsystä saa jonkinlaisen käsityksen sen väristä ja kuvioinnista.