Vuosi takana omassa kodissa - Pulliksen ja Jetin kuulumisia

29.12.2014 meidän kahden nuoren opiskelijan elämä muuttui pysyvästi, kun vuosien haaveilun ja vihdoin konkreettisen päätöksenteon lopulta meille muutti Tampereelta Jennin ensikodista tänne Jyväskylään asumaan kaksi ihanaa kissaa, Pulleriina sekä Jeti. Heidän sopeutumisestaan kotiimme kirjoitinkin jo kerran täällä blogin puolella, mutta halusin vielä näin vuodenkin jälkeen palata jakamaan tarinoita siitä, kuinka rescuekissamme ovat uuteen elämäänsä Jyväskylässä rutinoituneet ja kesyyntyneet. 

Pulleriina on alusta saakka ollut kerrassaan hurmaava ja viehättävä kissaneiti sulattaen sekä meidän, että koko lähipiirimme sydämet. Ei mennyt kuin muutama päivä hänen muutostaan meille kun pääsimme jo ensimmäistä kertaa silittämään hänen pehmoista pupunturkkiaan ja saimme kuunnella hellyyttävää kehräystä. Vuoden aikana olemme oppineet tuntemaan entistä paremmin tätä pientä hellyydenkipeää kehräyspalloamme ja vakuuttuneet siitä, että Pullis on oikeasti maailman ihanin tyttökissa, kertoohan sen jo sydämenmuotoinen läntti hänen turkissaan. Pulle rakastaa ruokaa yli kaiken: joka ikinen kerta keittiöön mennessämme osaamme varautua varovaisin askelin liikkumiseen, sillä viimeistään puolessa minuutissa tämä herkkusuu on herännyt syvimmistäkin nokosistaan aistien herkkumahdollisuuksien olevan tarjolla ja teleportannut paksuhkoon olemukseensa nähden yllättävän ketterästi keittiöön kerjäämään makoisia suupaloja. Pullen kanssa meille on kehittynyt oma kieli: joka aamu Pulle jonottaa kärsivällisesti ensiksi herännyttä ihmistä vessan oven takana ja oven auetessa aloittaa kimeän piippailumaukumisen edeten samalla kohti keittiötä ja päättää piippailunsa vasta täytettyyn ruokakulhoon. Pulliksen lempipuuhaa syömisen lisäksi on ikiomalla pinkillä hienolla Tangle Teezer -hiusharjalla turkin harjailu, nahkatanssittajalla ja kissanminttua sisältävillä pehmoleluilla leikkiminen sekä siisti pesutuokio päiväpeitteen päällä ennen iltapäivänokosten ottoa. 

Pullervo on myös aktiivinen päivystäjä ja pitää huolta asunnon molemminpuolisten julkisivujen tapahtumista hienoista kiipeilytelineistään käsin. Olemme edistyneet hienosti myös Pulleriinan sylikoulussa: pisin aika rimpuilematta sylissäni oli tässä kuluneella viikolla peräti pari minuuttia putkeen ja vasta sitten alkoi ilmajuoksu. Rakas tyttömme tuhisee joka yö jalkopäässämme ja on todella seurallinen ja ihana unikaveri.

Jetin kanssa ensimmäinen vuosi on vierähtänyt erittäin antoisasti joka päivä pieniä edistysaskeleita ottaen. Jeti oli meille tullessaan käsittämättömän arka, surumielinen ja varjoansakin säikkyvä ujo pieni poika, joka liikkui öisin nukkuessamme syömään ja laatikolle ja päivät enimmäkseen möllötti sängyn alla. Pulleriinan seura rohkaisi hänet pian kuitenkin ihmisten ilmoille ja kuukausien kuluessa Jeti oppi luottamaan meidän hiljaisuuteen ja rauhaan vailla koiria ja lapsia tai muita häiriötekijöitä. Ruuan hamstraaminen sängyn taakse piilopaikkaan ja alussa valtaisa ahmiminen on vuoden saatossa rauhoittunut ja pieni Jetukka uskaltaa jo nautiskella ruuastaan ymmärtäen, että siitä ei hänellä tule enää koskaan olemaan pulaa. Jeti on kasvanut aivan mielettömän suuren kollin kokoiseksi ja uskomme, että kasvaminen jatkuu edelleen. Hän on käsittämättömän fiksu ja hieno poika ja kiinnostunut AIVAN KAIKESTA, etenkin teknologiasta. Olemme antaneet Jetin pelata puhelimen näytöltä ötökännappauspeliä, mutta joutuneet jopa rajoittamaan peliaikoja, kun pelaamisesta meinasi jo muodostua Jetrolle addiktio :D Jeti rakastaa myös leikkiä kaikella mahdollisella lattialla pyörivällä pesupalloista meikkisuteihin ja raahaa välillä sänkymme alle vakiopiilopaikkaansa useita kodin tekstiileitämme ja tavaroitamme saaliikseen. Jeti hakee päivittäin meihin useasti kontaktia tulemalla esimerkiksi sängyssä väliimme pötköttämään, tietokoneen näytön vierelle kursoria nappaamaan tai ruokiamme lautaseltamme nuuhkimaan. Vieläkään Jeti ei anna kunnolla silittää, syliin ottamisesta puhumattakaan, mutta mikäpä kiire tässä meillä olisikaan. Selvää on, että Jeti on todella onnellinen ja entistä itseään vapautuneempi näin vuoden jälkeen ja uskomme, että kehitys hänen kohdallaan etenee vielä vaikka minne saakka, kunhan maltamme olla kärsivällisiä ja edetä hänen ehdoillaan.

2015 vuoden lopussa pääsimme juhlimaan Pulliksen ja Jetin kanssa ensimmäistä kertaa yhteistä joulua ja voi sitä riemun määrää! Kuusi oli heille niin ihastuttava ja nautinnollinen kokemus, ettemme ole tammikuun puolessa välissäkään vielä hennonneet sitä heiltä raivata pois. Lisäksi postimyynnin kautta tilatut joululahjalaatikot tuottivat kissojen keskuudessa jymymenestystä ja etenkin Jetistä kuoriutui taitava laatikonreunojen nakertaja. Jouluherkkuina Pulle ja Jeti nauttivat tuoretta lohta kaupan kalatiskiltä ja joivat laktoositonta kermaa palan painikkeeksi. Jeti intoutui aattona villiin leikkiin lankarullan kanssa ja saimme loistavia kuvia hänen telmimisestään. Pullis juhli hieman hillitymmin ja hiukan vieroksui tonttulakkia.

Yksivuotiskotijuhlat 29.12.2015 sujuivat myös riehakkaissa merkeissä: kissat nauttivat ateriakseen herkkuruokaansa broilerin sydämiä ja leikkivät myöhään yöhön uusilla leluillaan, joita innostuin heille ostamaan peräti kuusi kappaletta. Meillä kävi vieraana ystäviämme, jotka hekin kehuivat valtavasti kissojen kehitystä (ja antoivat myös minulle hieman negatiivista palautetta Pulleriinan lihomisesta... hups. En vain voi vastustaa hänen viekoittelevaa piippailumaukumistaan herkkujen toivossa!)

Ensimmäinen vuosi kissojen kanssa on tehnyt meistä kahdesta lapsettomasta opiskelijasta selvästi perheen. Meillä on kaksi ihanaa rakasta ja tärkeää kissaa, jotka jokainen päivä tuovat elämiimme valtavasti iloa, kiintymystä ja naurua. Olemme kantaneet vastuumme heistä hienosti ja se on ollut uskomattoman antoisa kokemus nähdä, kuinka monessa kodissa pyöritetyistä ja kesämökiltä hylättynä löydetyistä kissoista kasvaa noin hellyyttävä, elämäniloinen ja tarmokas kissakaksikko. Tänä vuonna valmistumme opiskeluistamme ja tarkoituksena olisi loppuvuodesta siirtyä uuteen kaupunkiin töiden ja jatko-opiskeluiden perässä. Käymme vielä kotona pientä vääntöä siitä, lisääntyykö laumamme tulevan suuremman kodin myötä vielä yhdellä omalla rescuekissalla, vai uskaltaisimmeko alkaa pyörittää itsekin kissojen ensikotitoimintaa. 

Varmaa on kuitenkin se, että ainakin Pulleriinalla ja Jetillä on meidän kanssamme vielä lukuisia vuosia aikaa elää hemmoteltua kissanelämää! Pulleriinan kolmevuotissyntymäpäivät ovat huomenna ja lahja odottaa jo paketissaan <3

Iina ja Sami

Vierelle "villikissa"? - Pulleriinan ja Jetin kuulumisia uudesta kodista

Vierelle "villikissa"? -kampanjassamme on vuorossa Jeti ja blogissa jo useampaan otteeseen tavattu Pullasteri. 

Muistin virkistykseksi:

Pullis ensikotiin tullessa.

Pulle nyt: Lulle-Pulle

Viimeisimmän Pullis-postauksen jälkeen Pulleron elämässä tuli taas suuria käänteitä, kun Vili alkoikin hylkimään Pullea. Tilanne äityi niin pahaksi, että Pullis palasi lokakuussa takaisin meille ensikotiin. Ette voi kuvitella miten ihmeellistä oli, kun Pullista sai silitellä sielunsa kyllyydestä! Syksyn aikana koettiin muitakin ihmeitä: Pullis sai matolääkkeensä ilman lääkintäyksikön vaurioitumista ja Pullikselta leikattiin kynnet taisteluitta.

Mutta.

En voinut pitää Pullista, meillä oli jo neljä kissaa. Suorastaan sieluni riekaleina päätin kirjoittaa (kuukausien viivyttelyn jälkeen..) kodinhakuilmoituksen. Aloitin ja lopetin varmaan miljoonasti, koska ei vaan kyennyt. Minun pieni ja reipas Pulleriinani, joka oli jo saumaton osa laumaamme. Pieni Pullervo, tyttö, jonka Maisa-maailmanvaltiaskin hyväksyi kaverikseen. 

Ilmoitus ei ehtinyt pitkään Kisun sivuilla roikkua, kun kyselyitä alkoi tulla. Sain nostella kulmiani, kun Pullea kyseltiin ainoaksi kissaksi, vaikka ilmoituksessa selkeästi kerroin, ettei Pullis pärjää yksin. Sitten postiin kilahti viesti ihmisiltä, jotka ymmärsivät Pulterin tarpeet. 

Toivoin hartaasti, että viestittelyssä olisi tullut vastaan jotain epäilyttävää, ettei olisi tarvinnut luopua pienestä palleroisestani, Pulliksen koti oli löytynyt ja keksin samantien sopivan kaverinkin, Jetin.

Surullinen pieni Jeti

Jeti ehti aiheuttaa harmaita hiuksia jo ennen Kisulle tuloaan, sillä loukuttamaan mennessä siitä ei näkynyt vilaustakaan, ja yksi hieman nuorempi kaverinsa oli ehtinyt kuolla nälkään loukutusreissua edeltävänä yönä tai samana aamuna. Loukku jätettiin kuitenkin vireeseen, ja hiljakseen saatiin napsittua kissat turvaan. Vaikka ne kiitettävästi ninjailivatkin houkutusruoat loukusta pois jäämättä itse nalkkiin... Jetiä ei kuulunut eikä näkynyt, ja epätoivo alkoi iskeä, mutta seuraavana päivänä oli herkullinen tonnikalan lemu vienyt voiton ja pieni kissa jäänyt loukkuun.

O_O

Mutta annetaan puheenvuoro Pullen ja Jetin uudelle kodille:

Luottamus rakentuu pala palalta - Pulleriinan ja Jetin kuulumisia uudesta kodista

Haimme Pulliksen ja Jetin perheenjäseniksemme kylmänä pakkaspäivänä 29.12 Tampereelta. Olimme katselleet avomieheni kanssa lähemmäs sataa eri kodittoman kissan ilmoitusta useilta eri eläinsuojeluyhdistyksiltä ympäri Suomea: selvää oli, että tuleva kissamme tulisi olemaan nimenomaan löytökissa, mutta olimme keskustelleet antavamme yhdelle ja vanhemmalle kissalle kodin. Kuitenkin nähtyäni Kisu Ry:n nettisivuilla Pullasterin profiilikuvan katseen ja luettuani hänen ilmoituksensa, sydämessäni sykähti ensimmäistä kertaa juuri sillä tavalla, kuin uuden perheenjäsenen ilmoittamisen kohdalla kuuluukin tapahtua. Otin heti Jenniin yhteyttä ja sovimme, että Pulle muuttaa meille. Jennin tehtäväksi annoin etsiä Pulleriinalle sopivan kissakaverin, sillä muita kissoja rakastava ja seurallinen Pullis ei yksin uuteen kotiin sopeutuisi.

Pian Jenni ehdotti Pullen pariksi Jeti-nimistä tuolloin 8kk ikäistä poikakissaa. Katsottuani Jetin kuvaa ja profiilia Kisun sivuilta ensimmäistä kertaa tunsin heti suurta liikutusta: Jetin suuret surumieliset ja hieman huolestuneet silmät piirtyivät myös ensisilmäyksellä hyvin vahvasti mieleeni ja jäivät sydämeeni. Sovimme, että Jeti muuttaa ensimmäisestä ensikodistaan Jennin ensikotiin niin, että näemme, kuinka Pullis ottaa Jetin vastaan. Pientä sähisemistä lukuun ottamatta kissat tulivat toimeen keskenään, ja päätös heidän molempien kotiuttamisesta meille sinetöitiin varausmaksu maksamalla.

Joulun pyhinä aika mateli ja odotimme todella kovasti Tampereen reissua. Hankin Jennin neuvoja noudattaen kotiimme paljon Pullelle ja Jetille tuttuja leluja, esimerkiksi erilaisia huiskia sekä molempien rakastaman palloradan. Lisäksi hankimme tietysti valtavat määrät ruokaa, hiekkaa, hienot vessat sekä pisteeksi i:n päälle vieläpä suuren ja hulppean kissojen kiipeilykeskuksen tuomaan korkeita lepopaikkoja ja päivystysmahdollisuuksia ulos ikkunasta.

29.12 suuntasimme sitten vihdoin odottavaisin mielin kuljetusbokseinemme autolla kohti Tamperetta ja kissojen noutoa. Mennessämme ensikotiin sisälle Jenni oli jo saanut Jetin eristettyä erääseen huoneeseen niin, että tämän kiinniottaminen olisi helpompaa. Jetistä ensivilauksen nähtyämme huomasimme, että tämä on kovin aran oloinen ja hirmu suloinen pikku ressukka. Kuulemma yleensä hyvin vieraskorea ja reipas Pullis taisi aavistaa jotakin poikkeuksellista olevan tekeillä, sillä se lymyili tavoistaan poiketen pitkään sohvan alla ja kun lopulta uskaltautui esille, niin teki kyllä aivan kaikkensa ollakseen joutumatta kuljetuskoppaan. Meidän piti lähteä jo hetkeksi pois koko asunnosta käymään syömässä, sillä Pullen kiinniotossa kului niin kauan ja kissa alkoi olla todella hermostunut. Itseäkin rupesi siinä kieltämättä jo arveluttamaan, että miten me tulemme näiden kissojen kanssa pärjäämään, jos ei ensikodin pitäjäkään selviä kiinniotosta ilman syviä verisiä naarmuja? 

Tältä meillä ensikodissa Pullis-jahdin jälkeen. Kirppu tarkastelemassa tuhoja.

Neljä kuukautta, ja arvet näkyy edelleen. Kiitos läksiäislahjoista, Pulteri!

Pääsimme kuitenkin turvallisesti takaisin Jyväskylään illan pimentyessä ja kissat käyttäytyivät automatkan aikana todella rauhallisesti ja esimerkillisesti. Siisti ja lämmin uusi koti odotti heitä leluineen ja ruokineen. Ensimmäinen ilta ja yö meni odotetulla tavalla: Jeti-poika möllötti sängyn alla visusti ja vein hänelle kupissa ruokaa suoraan sängyn alle. Pulleriina uskaltautui jo heti tutkimusmatkalle uuteen kotiin haistelemaan nurkkia ja kiertämään huoneita, mutta ruokailun jälkeen vetäytyi pian Jetin kanssa sängyn alle piileskelemään, tosin ei Jetin viereen vaan toiselle puolelle sänkyä. Ensimmäiset päivät kuluivat pitkälti niin, että öisin Pulleriina huusi ikäväänsä sydäntä raastavasti ja vain öisin molemmat uskalsivat käydä laatikolla. Jetin koko ensimmäisen viikon ruokailu tapahtui lähes täysin sängyn tai sohvan alla - mikäli hän keittiöön saakka uskaltautui, hän ruokaili muutamassa sekunnissa kyyryssä hotkien ja juoksi äkkiä karkuun.

Pulleriinan luottamuksen voittaminen ei ollut vaikea tehtävä. Meni vain muutama päivä, kun pääsin ensi kerran silittämään oikein kunnolla tuota hurmaavaa, sydämellistä ja herttaista kissaneitiä ja sain hänet kehräämään. Pullesta kävi heti ilmi, että hän on hyvin seurallinen ja huomionhakuinen kissaneiti, joka tulee toimeen sekä muiden kissojen että ihmisten kanssa. Hän on myös suunnattoman perso kaikelle ruualle ja ilmestyy keittiöön perässäni alta aikayksikön herkkujen toivossa. Kyyneleet kohosivat liikutuksesta silmiini ensimmäistä kertaa kun Pulleriina tuli kolmantena yönään meillä asuessaan meidän väliimme nukkumaan ja kehräsi.

Pallorata = best

Jetin kanssa luottamuksen rakentaminen on ollut huomattavasti hitaampaa ja suurta kärsivällisyyttä vaativaa - kuitenkin lopulta erittäin palkitsevaa. Jeti on asunut meillä nyt jo melkein neljä kuukautta eikä vieläkään anna silittää itseään. Alussa hän vaikutti surulliselta, pelokkaalta ja osittain jopa masentuneelta tai passiiviselta, ja olinkin hänestä jo hyvin huolissani. Onneksi ihastuttava Pulleriina on ottanut Jetin suojatikseen ja heistä on tullut kerrassaan erottamaton kaksikko: hyvin pian kotiutumisen jälkeen he rupesivat jo nukkumaan kahdestaan ja Pulle alkoi pestä Jetiä. 

Jeti on muuttunut valtavasti tämän neljän kuukauden aikana meillä ollessaan niin fyysisesti kuin henkisestikin: entisestä surullisesta pentukissasta on kasvanut pitkä ja raavas uros ja kaikenlainen passiivisuus ja alakuloisuus on vaihtunut ylitsevuotavaan uteliaisuuteen ja leikkisyyteen. Vaikka Jeti ei annakaan meidän silittää vielä itseään niin hän kehrää aina voimakkaasti, kun näkee meidän silittävän Pulleriinaa ja tulee viereen katsomaan - tämä on mielestäni aivan uskomattoman hellyyttävä tapa häneltä. Lisäksi Jeti toki ottaa meihin muulla tavalla kontaktia: hyppää sohvalle viereen televisiota katsomaan tai tietokoneen viereen kursoria tavoittelemaan, leikkii todella mielellään kaikilla lelukepeillään, kiipeilee telineessä ja tulee aina eteiseen vastaan kotiin tullessamme. Jeti on pari kertaa ylittänyt itsensä rohkeudessa ja esimerkiksi yhtenä yönä heräsin niin, että Jeti nukkui vatsani päällä. Hän taisi itsekin sitä säikähtää huomatessaan minut allansa. Jetin lempipuuhaa on myös mieheni kanssa aamupalan sängyssä jakaminen poikien kesken.

Muutos molemmissa kissoissa tämän kuluneen neljän kuukauden aikana on ollut huomattava, mutta etenkin Jetin kohdalla muutos tuntuu aivan siltä, kuin olisi tallettanut juuri korvaamattoman summan rahaa pankkiin.  Mikään ei voita sitä tunnetta, kun tajuaa antaneensa toiselle uuden mahdollisuuden elämään ja tämän arkuuden, pelon ja surun vaihtuneen uteliaisuudeksi, iloksi ja leikkisyydeksi. Prosessi on vaatinut aikaa ja malttia: olemme jutelleet Jetille rauhallisella äänellä emmekä tehneet äkkinäisiä liikkeitä. Emme myöskään koskaan ole väkisin yrittäneet Jetiä silittää vain antaneet kaikessa rauhassa toistaiseksi vain nuuskia meidän käsiämme. Olen vakuuttunut siitä, että vielä tulemme näkemään sen päivän, jolloin Jeti-poika antaa itseään silittää ja nauttii siitä, että hänellä on jokin luotettava ihminen, joka hänestä pitää.

Näiden löytökissojen kotiuttaminen on ollut elämämme tähän saakka paras päätös: he ovat tuoneet elämäämme uskomattoman määrän naurua, iloa ja hellyyttä jo näinkin lyhyessä ajassa. Kunhan opinnoistamme valmistumme ja suurempaan kotiin muutamme, aiomme ehdottomasti sisällyttää tähän laumaamme ainakin vielä yhden kotia vailla olevan kissan ja ottaa silloinkin yhteyttä Jenniin ja Kisu Ry:hyn. 

Ikinäennomitääntehny-Pullis.

(Ensimmäistä Pulliksen ja ensimmäistä Jetin kuvaa lukuun ottamatta kaikki kissakuvat on otettu uudessa kodissa.)