Kissat vaihtoon

Paljon on kaikenlaista ehtinyt tapahtua sitten edellisten kuulumisten.
Pullis ja Mulpero muuttivat molemmat uusiin koteihinsa pari viikkoa sitten. Molemmat ovat sopeutuneet oikein hyvin uusiin koteihinsa. Mupsi ei niin yllättäen oli kotonaan käytännössä heti ja on saanut nyt kaksi uutta kissaystävää.

Mutta erityisesti Pulliksen sopeutumisesta olen todella ylpeä! Viikon sisään Pullista on saatu jo silittää ja Pulteri on kuuleman mukaan ihastunut kodissa odottaneeseen toveriinsa. Jo Pulliksen lähdön aikaan sai taas huomata sen huikean kehityksen, sillä kaikki aggressiivisuus oli Pulterista hävinnyt. Suunnitelmana oli laittaa Pullis kopan kanssa omaan yksiöön, jotta se saa mennä itse koppaan mahdollisimman stressittömästi. Tämä ei kuitenkaan onnistunut ja jouduin laittamaan pikku-Pullen koppaan, johon se reagoi vaan kyhjöttämällä paikoillaan ja sitten nätisti kävelemällä koppaan, kun takapuolesta vähän tönäsi. Hieno Pulle!

Laitan myöhemmin varsinaisen postauksen molempien kuulumisista.

Pullis viimeistä päivää hoidossa 

Käytännössä samalla oven avauksella, millä Pullis lähti, saapui uusi hoidokki, Apsi. Apsi oli löydetty pahoin nälkiintyneenä, kun se oli pyrkinyt Kiikoisten ABC:n keittiöön. Apsilla oli ollut myös paha korvapunkkiongelma ja silmässä muhinut vanha haava, joka oli tulehtunut ja jonka seurauksena Apsin silmä jää pysyvästi sameaksi. Todennäköisesti Apsi on ollut pitkään, ellei aina, oman onnensa nojassa, ja siltikin se on erittäin ihmisystävällinen.

Apsi

 Meillä Apsi ei ehtinyt kuitenkaan paria viikkoa pidempään olla, sillä ympäristö kävi sille aivan liian stressaavaksi. Korvapunkkien taki se täytyi pitää eristettyinä muista, mikä oli sille melko sietämätöntä, mutta myös vapaana olo kuuden muun kissan ja yhden koiran kanssa oli turhan jännittävää. Vapaana ollessaan se välillä kävikin toisten kissojen päälle, kun stressinsietokynnys ylittyi. Perusluonteeltaan se on kuitenkin niin kiltti, että uskon noiden purkausten olevan ihan pelkkää tottumattomuutta. Apsi-polo ei vaan oikein osaa puhua kissaa.

Korvapunkit meinasivat olla sitkeässä. Ennen Kisulle tuloa Apsi oli saanut jo Strongholdin, mutta annoin täällä vielä Otita Para-korvatippakuurin ja päivittäisen korvaputsin. Röhnää tuntui tulevan sitä mukaa mitä ehti putsata, joten päätin käyttää Apsia näytillä lääkärissä samalla parin muun kissan kanssa. Samalla katsastettiin myös silmä, joka oli terve. Lääkärin tsekattua silmän ja korvat, Apsi muutti eilen Elinan ja Eetun luokse opettelemaan kissana elämistä Puran ja Rosin avustuksella. Vähemmän kissoja, joka tarkoittaa vähemmän stressin lisäksi myös enemmän aikaa & huomiota Apsille, ja paaaaaljon mukavampi ynnä suurempi oma yksiö kuin meidän kylppärimme.

Juustomestari Pyörykkä

Bublé. Fiinillä herralla on frakki kiinni.

 Seuraavalla viikolla saapuikin taas lisää hoitolaisia, tällä kertaa 8-vuotias kolli Bublé ja 6-vuotias kolli Juustomestari Pyörykkä. Molemmat olivat heti ekoista hetkistä lähtien mukavia ja rapsuja rakastavia löllyköitä. Kummallakaan ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia ihmisten, muiden kissojen tai koiran kanssa. Maisa on sähissyt molemmille naamassa kiinni ja reaktiot on vaihdelleet pönöttämisestä kyljelleen löllähtämiseen.

Pyörykkä n. tunti saapumisensa jälkeen

Bublé poseeraa suosikkipaikallaan kirjahyllyn päällä.

Juustomestarin arvonimen Pyörykkä on saanut siitä, kun se ilmestyy mistä tahansa piilosta hetkessä, kun ottaa juuston esille. Se on muutenkin aikamoinen herkku- ja huomiokerjäläinen. Pieni mräy mräy kuuluu ja naamioitumisen mestari on saapunut paikalle tarkastamaan tilanteen. Bublé tyytyy rauhallisempaan lähestymistapaan ja odottaa lähestymistä, jolloin alkaakin kauhea puskukiehnä.
Mutta, nyt katkesi ajatus, joten hyvää viikonloppua!

Rapsu-Bublé

"Haluaisimme ottaa Kisulta kissanpennun..."

Otsikko mukailee yhdistyksen saamia kissanhakuilmoituksia. Kisulta kysellään todella usein ainoaksi luovutettavia kissanpentuja. Linjamme on kuitenkin erilainen: pentuja ei - harvoja poikkeuksia lukuunottamatta - luovuteta ainoiksi kissoiksi talouteen.

Jennin hoidokit Surkis & Rupi Konnapastilli torkkumassa sylikkäin.

MIKSI?

Kissanpennun luovutusikä on 12 viikkoa. Pentujen sosiaalistumisikä on kahdesta ensimmäisestä elinviikosta aina 14 viikkoon saakka. Vielä kuukausia tärkeimmän sosiaalistumiskauden jälkeenkin pentu oppii jatkuvasti uutta, joten kissaseura on tärkeää. Tämän vuoksi kissanpennulle haetaan kotia, jossa niiden sosiaalistuminen voi jatkua ja kissalla on mahdollisuus oppia tavoille ja kasvaa oikeaksi kissaksi.

Mikäli sosiaalistaminen keskeytetään esimerkiksi vieroittamalla pentu liian aikaisin eikä sillä ole kodissaan kissakontakteja, voi pennulle helposti syntyä käytöshäiriöitä: tästä esimerkkinä jo klassikoksi muodostuneet, jalkoihin hyökkäilevät kissat. Kissojen välinen hyökkiminen on leikkimielistä ja normaalia, mutta kun kissa ei saa tätä tarvettaan tyydytettyä lajitoverin kanssa, se purkautuu ihmisiin.

Seikkailu raksulaatikolla! Kuvassa Rosi & Neri-veikka.

Toinen tärkeä syy kissaseuran tarpeeseen on pennun aktiivisuus. Varsinkin kun työskentelevien tai koulussa käyvien ihmisten talouteen haetaan pentua, jää kissa pitkiksi ajoiksi yksin kotiin. Tällöin pentu saattaa turhautuessaan tehdä tuhojaan: repiä tapetteja, roikkua verhoissa ja niin edelleen. Kotiin palaava omistaja kohtaa usein paitsi tuhot, myös pohjattoman energisen ja huomiota kaipaavan pennun, joka tekee rauhalliseksi kaavaillusta koti-illasta kaukaisen haaveen.
Toisaalta vaikka olisi työtön tai eläkkeellä ja oleskelisi kotona paljonkin, ihmisseura ei riitä täyttämään kissan tarpeita: se ei ole vain avuton, karvapukuun sonnustautunut "vauva", vaan edustaa omaa lajiaan. Aitoa eläinrakkautta onkin kissalle mahdollisimman lajinomaisen elämän tarjoaminen - laadukkaine ruokineen, lajitovereineen ja raapimis- sekä kiipeilymahdollisuuksineen.

Monesti yksi kissanpentu halutaan siksi, että se kiintyy näin paremmin ihmisiin. Totta on, että tällöin kissan on suunnattava kaikki sosiaaliset tarpeensa ihmisiin eikä lajitovereihinsa. Kuitenkin pennun tilanne kodissa, jossa ei ole muita kissoja, on epätyydyttävä. Yhdistyksemme nykyistä puheenjohtajaa Jussi Vaahtikaria lainaten kissa ilman muita kissoja on jatkuvasti tilanteessa, jossa kukaan ei täysin ymmärrä sitä. Koko ikänsä yksin eläneet kissat ovat oppineet selviytymään lajitoverittomassa ympäristössä, mutta paras vaihtoehto pienelle kissalle on päästä uuteen kotiin kaverinsa kanssa. Yksinäisen pennun kiintyminenkin haiskahtaa pelkältä myytiltä: ainakin oman kokemukseni mukaan pentuparikin tarjoaa hellyyttä omistajilleen yllinkyllin ja on fakta, että myös aikuinen kissa kiintyy ihmisiin!

Kahden kissanpennun omistajana olen ehdottomasti huomannut monikissaisen talouden edut: kissat pitävät toisilleen seuraa pitkän työ- tai koulupäivän sattuessa kohdalle, jahtaavat toisiaan ja painivat keskenään. Vaikka kissoja olisi useampikin, ne kaipaavat myös ihmisseuraa, niin pentuina kuin aikuisinakin.
Lyhyesti: vaiva kahden kissanpennun ylläpitämisessä on huomattavasti pienempi kuin yhden riehakkaan pennun viihdyttämisessä!

Leikistä uuvahtaneet Pura & Rosi.

 ---

Teksti ja kuvat: Elina & Jenni

Sirutusta!

Helmikuun alusta lähtien kaikki Kisun kissat luovutetaan sirutettuina. Marraskuun lopussa viisi, itseni mukaan lukien, kisulaista kävi tätä varten sirutuskurssilla ja nyt on koittanut aika käydä tositoimiin!

Otin viime viikolla jo hieman etumatkaa, kun kävin siruttamassa Muhvin, joka sai kunnian olla ihka ensimmäinen Kisun oman siruttajan siruttama ensikotikissa. Tapahtuma oli niin jännittävä, että kamera unohtui laukkuun ja suuri merkkipaalu Kisun toiminnassa jäi tallentamatta. Muhvi kesti sirutuksen urheasti, mutta sirunlukijasta lähtevä piippaus säikäytti, ja Muhvi pinkaisi turvaan sohvan alle.

Keskittynyt tähtäys.

Seuraavana päivänä oli kuitenkin vuorossa jo seuraavat uhrit, Misu ja Osku. Pienet luikerot meinasivat kovasti kiemurtaa vapauteen ennen sirun paikoilleen saamista, mutta eivät ihan onnistuneet. Sirun laittaminen ei ole juuri rokotuksen antamista ihmeellisempi toimenpide, ja suurin osa kissoista vaan möllöttää paikoillaan sen suurempia reagoimatta.

..ja naks, siru paikoillaan!

Kisun kissat rekisteröidään Turvasiru-palveluun ensin Kisun nimiin, mutta luovutuksen jälkeen siruttaja siirtää omistajuuden uusille omistajille, jolloin he pääsevät katsomaan ja päivittämään kissansa tietoja.

Siru itsessäänhän ei sisällä muuta tietoa kuin tunnistekoodin ja ellei sitä ole rekisteröity minnekään, siru on oikeastaan yhtä tyhjän kanssa. Sirut voi rekisteröidä Turvasirun lisäksi myös esimerkiksi Kissaliittoon, johon tarvitaan eläinlääkärin allekirjoittama lappu. Joten, siruttakaa ja rekisteröikää siru! 

Kiiiiiiire pois! Ensin täytyy kuitenkin tarkastaa, että siru on varmasti kuosissa vielä niskassakin.

Lukija tunnisti sirun, kaikki ok ja pakoooon!

Kisun siruttajat siruttavat myös muita kuin ensikotilaisia sirutustapahtumissa pientä maksua vastaan, joista ensimmäinen on jo buukattuna Linnainmaan Mustiin ja Mirriin maaliskuun ensimmäiselle päivälle. Vähän jännittää :D Siruttajilta luonnistuu kissojen lisäksi ainakin koirien ja kanien sirutus. Sirutustapahtumissakin sirutukseen kuuluu sekä siru että rekisteröinti Turvasiruun.

Kaikki kissat kotona / All cats home!

Nyt on kissoille, niin omille kuin hoidokeillekin, koittanut paluu arkeen kun tuotiin ne evakosta uudelle asunnollemme. Jälleen vähän jännitettiin Rose-Marien koppaan saamista, mutta se meni ihan kuin Strömsössä; kikkana on saada se johonkin sopivaan nurkkaan, josta se sitten käytännössä itse kävelee koppaan.

Rose-Marie poseeraa / Rose-Marie posing

Uudella asunnolla koko porukka lähti reippaasti tutkimaan uusia nurkkia. Huurre ja oma Wohvelimme jäivät sohvan alle tarkkailemaan tilannetta, mutta hoidokeista Halla ja Rose-Marie olivat jo vartin päästä kuin kotonaan. Siinä vaiheessa Huurrekin uskaltautui rohkeampien perässä katselemaan mihin sitä on tällä kertaa tultu. Kaiken kaikkiaan yllättävän sopeutuvaista porukkaa nämä kissat, aremmatkin on heti uteliaana katselemassa ympärilleen ja hetken päästä mennään jo kuin vanhat tekijät. Halla ja Huurre ovat muutenkin ottaneet kesyyntymisaskelia taas tässä kuukauden aikana, ne ovat paljon enemmän näkösällä ja silittämäänkin pääsee tosi usein!

Tytöt leikkii jo vauhdikkaasti! / Girls playing!

Äitini laittoi kisuille palvikinkut matkaan ja niillä sitten lahjottiin kissat viihtymään. Kissojen viihtyminen otettiin huomioon myös sillä, että asunnon jokaisella neljällä ikkunalla on kissoille tähystyspaikka pihalle, niistä voi katsella niin autoja, lintuja kuin leikkiviä lapsiakin!

Halla esittele talon parhaat petipaikat. / Halla shows the best places to sleep.

Hallalle ja Huurteelle on luvassa muutoinkin uusia kuvioita, koska huomenna ne viedään steriloitavaksi. Hallalle on myös potentiaalinen kotiehdokas tiedossa, joten toivotaan, että hetken päästä meillä on (hetkeksi) yksi hoidokki vähemmän :)

Huurrekin on kasvanut, mutta aika minikissi se on edelleen / Huurre has grown but she still is tiny

Hallan lempilelu hiiren lisäksi: kilisevä keppi / One of Halla's favorite toys

Loppukevennyksenä meidän Wohvelimme tutustumassa kylpyammeeseen:

---

Our cats, own and fosters, are back home, now all in our new appartment. These cats are super conformist! It only took an evening for them to adapt in to their new environment. Even the shy girls had soon explored the whole place.

The cats have their own places in every four windows where they can watch cars, birds and kids playing!

Halla and Huurre will be neutered tomorrow and Halla eves has a potential home - exiting times for them!

Lastly final lightening: our Wohveli getting to know the bathtub.

Hellyyttä / Random acts of kindness

Usein sanotaan, että tyttökissat eivät tule keskenään toimeen, koska taistelevat laumanjohtajan paikasta.

PYH! Tässä todisteita väitettä vastaan:

Meidän kaksi kissanpentuamme tulevat Muhvin kanssa kuitenkin - pieniä raapimapuukiistoja lukuunottamatta - mainiosti toimeen. Tällä hetkellä sängyssämme on kaksi ihmistä ja kaikki kolme kissaa vetämässä hirsiä: Pura Eetun sylissä, Muhvi polvieni vieressä ja Rosi jaloissa.

Muhvi on parina viime päivänä rohkaistunut entisestään ja ymmärtänyt, että sängyn päällä nukkuminen on kivempaa kuin sen alla kyttäily. Äkkinäiset liikkeet ja kovat äänet (käsien lyöminen yhteen ja niin edelleen) ovat yhä pelottavia, mutta Eetu on Muhvin silmissä päivä päivältä vähemmän karmiva. Kun menen huoneeseen ja kutsun Muhveloa, se monesti hyökkää torkkupaikaltaan luokseni, puskee jalkojani ja antaa silittää. Ihana pötkö.

---

They often say that female cats don't get along, but fight for the role of the pack leader.

YEAH RIGHT! The video tells you more than a billion words: at least our two female kittens get along with Muhvi really well (except for some minor schisms while playing in the cat tree). Right now, there are two human beings and three snoozing cats in our bed: Pura in Eetu's lap, Muhvi right next to my knees and Rosi near my feet.

Muhvi has become courageous during the last couple of days. She has, for example, understood that lying ON the bed is much more fun than sleeping under it. Loud noises and quick movements still upset her, but my boyfriend Eetu is not nearly as scary as in the beginning. When I walk into a room and call Muhvi, she rushes to me, pushes against my feet and lets me stroke her. Simply adorable.

Kissanhiekkaa osa II & mainoskatko

Aiemman kissanhiekkavertailun jälkeen olen kokeillut jälleen uutta merkkiä, ja käyttäjäkokemukset ovat ehtineet hieman muovautua.
Vertailun päivittäminen on muhinut mielessä jo tovin, mutta nyt sain viimein inspistä Zooplussan megahyvästä kissanhiekkatarjouksesta : 4x15kg Tigerinon mikrohiekkaa himpun vajaa 51€! Kaikki vaan tilailemaan, tottakai edellä olevaa linkkiä tai blogissa olevaa mainosbanneria klikkaamalla, niin saa taas kisut päivittäistä leipäänsä ;)

Mutta itse hiekkakokemuksiin. Lindocat tuotti pettymyksen aika nopeasti: vähänkään isommat & tuoreemmat paakut eivät tahtoneet pysyä kasassa, vaan tyhjättäessä murenivat pieneksi pissamuruksi. Yök. Alkuun miellyttävä haju alkoi muuttua äklöttäväksi, koska se ei haihtunut ollenkaan. Lopulta meillä sit kissatkin lakkasivat käyttämästä sitä, vaikka mikrohiekan ystäviä ovatkin.
Tätä hiekkaa kului kamalan paljon, seitsämän kissaa neljän vessan kanssa saivat kulutettua täyden vessallisen hiekkaa muutamassa päivässä.

Tilanne kuitenkin palautui ennalleen, kun vaihdoin merkkiä. Otin kokeiluun Biokats Micro -hiekan hyvien arvostelujen ja edullisen hinnan takia (14l = n.13kg, punnitsin). Ihan kiva, mutta paakut hajoilee pissamuruksi tositositosi helposti (taas, yök) ja siivottaessa hiekka pöllyää turhan paljon silmälasipäisen siivoojan mieleen. Kuten Lindocat, myös Biokats ei ole kovin riittoisaa.

Tänään pääsin pitkästä aikaa taas kaatamaan Tigerinoa lootaan, ja voi sitä autuutta. Jokaisen harhakokeilun jälkeen vähintään yhtä ihanaa :D

Edellisestä hiekkapostauksesta jäi uupumaan myös piimaahiekka, joka on paakkuuntumatonta, pieniä punervia palleroita. Hiekka on ihanan kevyttä, ja imukykykin muistaakseni ihan ok noin paakkuutumattomaksi hiekaksi. Mutta. Se värjää kissojen tassut, ja näin ollen myös matot. Punaruskeita tassunjälkiä ympäriinsä.
Plussana kuitenkin melko edukas hinta ja se, että hiekkalaatikko on pakko puhdistaa kokonaan aina hiekkaa vaihdettaessa.

***

Jos joku muuten vielä mielii ihailla Kisun kolleja kuluvan vuoden seinällään, kannattaa pistää töpinäksi. Aamulehdessä, Iltalehdessä ja Morossa olleiden juttujen ansiosta kalenterit viedään käsistä!
Kalenterin tilausohjeet tästä.

***

Nyt täytyy lähteä etsimään kissojen lelukätköjä, sillä Pullis muuttaa muutaman tunnin päästä, ja eihän se käy, että pieni Pullero lähtisi ilman lempilelujaan, synttärilahjoista puhumattakaan!

Mulperi lähti uuteen kotiinsa n. tunti sitten, parin tunnin päästä tulee jo uusi hoitolainen, sitten muuttaa Pulde ja sunnuntaina saapuukin toisesta ensikodista arkalainen tänne kesytettäväksi.
Mutta tästä kaikesta lisää myöhemmin!


Zooplussalle ohjaavat linkit ovat yhteistyölinkkejä. Mielipiteet ovat täysin omiani.

Muhvi, paluumuuttaja / Return of Muhvi

Yksi ensimmäisistä Muhvi-kuvistamme / One of the first photos we took of Muhvi.

Kuten aiemmasta videomerkinnästäni kävi ilmi, Muhvi-kaunotar muutti uuteen kotiin tammikuun alussa. Kuvioihin astui kuitenkin iso MUTTA, jonka vuoksi Muhvin elämä uudessa kodissa päättyi varsin pikaisesti. Syy oli se klassisin: allergia.

Kun kotiehdokas alunperin ilmaantui, tiesimme lievän allergian mahdollisuudesta. Aluksi Muhvi ei kuitenkaan aiheuttanut kummempia oireita, joten se pääsi tutustumaan uuteen kotiinsa Jyväskylään. Parin viikon kuluttua omistajan allergia oli kuitenkin edennyt niin vakavaan pisteeseen, ettei Muhvia voitu pitää. Niinpä Muhvista tuli torstaina paluumuuttaja.

Tuntuu ristiriitaiselta saada Muhvelo takaisin! Toisaalta kissa on pienestä arkuudestaan huolimatta niin ihana, että sitä pitäisi mieluusti itsellään pidempäänkin (lue: ottaisi omakseen, vaikka elämäntilanteemme ei salli sitä), toisaalta harmittaa mielettömästi hyvän kodin meneminen sivu suun - niin Muhvin kuin omistajienkin puolesta. Koti vaikutti kaunottarelle täydelliseltä.


Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan eikä kissan ensimmäinen koti jää aina viimeiseksi. Muhvin matka on edennyt arasta, vapaana ulkoilevasta kissasta uteliaaksi ja hellyydenkipeäksi tapaukseksi. Lisärohkaistumisen jälkeen siitä tulee varmasti misse, joka ei turhaan arastele vieraita ääniä vaan tulee tervehtimään omistajaansa tämän saapuessa kotiin. Täällä toivotaan kovasti, että Muhvin seuraava koti saisi olla myös sen viimeinen. Edelliset omistajat ovat antaneet tytölle hurjan hyvät suositukset: se kuulemma rohkaistui nopeasti, oli kiltti, hellä ja leikkisä ja nukkui sängyssä omistajiensa vieressä.

Kenellä olisi sängyn kulma vapaana ihanalle Muhville?

---

As the videopost showed, Muhvi (Finnish for "muff") moved into her new home in the beginning of January. However, a BUT came along and she couldn't stay there for long. The reason was classic: allergy.

From the very beginning, we knew that there was a possibility that Muhvi might cause her new owner slight allergic symptoms. However, the owner didn't suffer from any major symptoms at first, so Muhvi travelled to Jyväskylä (Central Finland) to get to know her new home. As we feared, after a couple of weeks the owners couldn't keep the cat anymore - the allergy had reached a rather serious point. Muhvi was returned to us on Thursday by the disappointed owners.

Kuva väliaikaisesta kodista /A photo we received from
Muhvi's short-term owners

Our feelings on the return of Muhvi are a bit mixed. Since she is such a lovely cat despite her shyness, it would be great to have her here with us for a bit longer (and keep her, although it's not possible in our situation). At the same time, we feel really sad for both Muhvi and her new owners. For the short period of time that Muhvi stayed at her new home, it seemed perfect for her.

The reality can be harsh: the cat's first home is not always the permanent one. Muhvi has come a long way from the timid outdoor cat she used to be, and is now curious and affectionate. After some more encouragement, I bet she won't fear strange voices any longer but will come to say hello to her new owner when they come home. We really hope that Muhvi's next home would also be her last one. Her short-term owners gave her very good recommendations: according to them, she was a good, affectionate and playful cat. In addition, she was quickly encouraged in her new home - and slept in her owners' bed every night...

Does anyone have any spare space in their bed for this beauty?